Kuka osaisi ne taikasanat, joilla pääsisi eroon loputtomasti mieleen tulevista riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden ajatuksista tapailuvaiheessa?
En ole enää ihan nuori, ikää jo 40.Lapsia useampi, erokin takana. Painoindeksi on normaali, liikun paljon ja yleisesti ottaen tunnen itseni ihan viehättäväksi. MUTTA: auta armias kun yritän nyt tutustua uuteen ihmiseen. Jostakin tunkee päähän ajatuksia siitä, etten kuitenkaan ole tarpeeksi nätti, viehättävä enkä seksikäs,olen vain töitä tekevä yh-äiti.Koen, että olen vaillinainen ja kelpaamaton, kun en heti kykene seksuaaliseen suhteeseen ja sittenkin se on tumpuloimista, kun mietin että olen ruma ja lihava nakuna.
Ihmettelen, miten mies haluaakin vielä tavata, vaikka on nähnyt meikämamman uikkareissakin. Ajattelin,että rannalle vienti avaisi hänen silmänsä, mutta ei auttanut sekään. Joudun nyt jatkamaan itsetuntoni kanssa kipuilua ja yrittämään oppia sietämään tätä epävarmuuttani hänen lähellä ollessaan. Läheisellä hetkellä ainoa päähän tuleva ajatus on oma puutteellisuuteni (kelpaanko?) ja sitten ei mieli enää koviin intiimeihin ajatuksiin taivu.
Ei kai tämän näin vaikeaa pitäisi olla ?
En ole enää ihan nuori, ikää jo 40.Lapsia useampi, erokin takana. Painoindeksi on normaali, liikun paljon ja yleisesti ottaen tunnen itseni ihan viehättäväksi. MUTTA: auta armias kun yritän nyt tutustua uuteen ihmiseen. Jostakin tunkee päähän ajatuksia siitä, etten kuitenkaan ole tarpeeksi nätti, viehättävä enkä seksikäs,olen vain töitä tekevä yh-äiti.Koen, että olen vaillinainen ja kelpaamaton, kun en heti kykene seksuaaliseen suhteeseen ja sittenkin se on tumpuloimista, kun mietin että olen ruma ja lihava nakuna.
Ihmettelen, miten mies haluaakin vielä tavata, vaikka on nähnyt meikämamman uikkareissakin. Ajattelin,että rannalle vienti avaisi hänen silmänsä, mutta ei auttanut sekään. Joudun nyt jatkamaan itsetuntoni kanssa kipuilua ja yrittämään oppia sietämään tätä epävarmuuttani hänen lähellä ollessaan. Läheisellä hetkellä ainoa päähän tuleva ajatus on oma puutteellisuuteni (kelpaanko?) ja sitten ei mieli enää koviin intiimeihin ajatuksiin taivu.
Ei kai tämän näin vaikeaa pitäisi olla ?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuule.. Hän tahtoo tavata juuri sinua siksi kun olet sinä! Oma persoonasi johon hän on hurmaantunut. Älä aliarvio hänen älykkyyttä ja tunneherkkyyttä, hän kyllä näkee sinusta tuonkin puolen. Mutta muista että silti hän haluaa tavata sinua!
Olen ennenkin kuullut tuosta riittämättömyyden ajatuksesta.. Kait jokainen ihastunut sitä itsestään jossain määrin ajattelee. ..Ja jos tuo seksi sujuisi heti täydellisesti molemmat tyydyttäen voisi kuvitella että siinä on aikamoiset "pelimannit" toiminnassa :) Parhaaseen lopputulokseen pääsee kun on niin paljon toisen läheisyydessä että mieli vapautuu.
Eikös ensin tutustuta niin että saat varmuuden hänestä, tai siitä että hän ei nyt heti odotakkaan ihmeitä.. Ja helpommalla pääsisit kuin keräisit rohkeutta ja ilmasisit epävarmuutesi, niin sinun ei tarvitsisi kokea että olet asia kanssa yksin. Ihmisiähän myö ollaan, ajattele mitä paineita hänellä saattaa olla mielessään!
Kiitos neuvoista. Päätin kuitenkin lopettaa tutustumisen, helpompi näin.Opinpahan ettei minun kannata enää mitään yrittää, helpompi olla yksin.
> En ole enää ihan nuori, ikää jo 40.Lapsia useampi, erokin takana. Painoindeksi on normaali, liikun paljon ja yleisesti ottaen tunnen itseni ihan viehättäväksi.
Kokeilepa tätä: Joka kerran mennessäsi peilin ohi pysähdy, käänny katsomaan peiliin ja hymyile. Sieltä katsoo ihan ok-näköinen nainen, joka on iloinen nähdessään sinut. Jatka matkaa tyytyväisenä ja pidä se tunne (ainakin seuraavalle peilille asti). Alat hiljalleen huomata mukavia yksityiskohtia. Onpa minulla hyvännäköinen nenä/ryhti/p..e, mitä hyvänsä. Jokainen ihminen on eri muotista, mutta se ei tee kenestäkään huonompaa kuin toisesta. Kokeile tykätä itsestäsi vielä vähän enemmän. Se alkaa pian näkyä ulospäinkin. Mikään ei ole seksikkäämpi kuin itseensä tyytyväinen aikuinen nainen.
Minä olen suhteessa, jossa toinen ei halua määritellä sitä suhteeksi. Olemme kumpikin kuitenkin tyytyväisiä siihen, että yhdessä ollessamme nyt juuri on hyvä olla. Kun vielä haluamme tavata seuraavankin kerran, enempää ei minusta tarvita. Olen ok, hän on ok. (ja tätä on jatkunut yli vuoden, kyllä kai tämä kohta alkaa jo olla suhde...)
Itse olen sinua hieman vanhempi mies.
Kirjoituksesi paljastaa asenteestasi epäkohtia. Sanot että olet kelpaamaton, kun et heti kykene seksiin.
Oletat siis että seksiä tulee heti olla ja sitä varsinkin mies välittömästi odottaa. Ja kun vastaat noihin odotuksiin, kasaat itsellesi entistä suuremmat paineet.
Vanha sanonta; joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.
Joidenkin kohdalla asioiden on vain edettävä hitaasti. Jo todellakin koet, että sinun tulee heti heittäytyä seksiin, saatat olettaa väärin.
Tai jos onkin niin, silloin olet kohdannut väärän miehen. Sinun tulee oppia tunnistamaan pienistä asioista ja sanoista, mitä se toinen todellakin tahtoo.
On hiukan huolestuttavaa, mikäli kaltaisesi naiset todellakin luulevat, että suhde aloitetaan seksillä.
Oletettavaa on, että yksinäinen mieskin haluaa rakentaa parisuhteen.
Eikö silloin ole hieman ironista ajatella, että lähdetään liikkeelle ja tulee lähteä lakanoiden välistä.
"Yksinäinen" pelimies lähtee sieltä, mutta myös ne playerit on opittava havaitsemaan.
Tämä nykymaailma on niin täyteen viritetty seksin torvisoittokuntia, että kaltaisillasi kypsilläkin ihmisillä ajatus- ja arvomaailma alkaa horjumaan.
Seksi ja seksuaalisuus on osa ihmissuhdetta. Varsinainen suhteen ydin tulisi kai olla henkisellä puolen; toisen kunnioittaminen, luottamus ymym.
Mutta tuostako ollaan pois kasvamassa...
Kiitos näkökulmastasi. Olen aina ajatellut, että suhde lähtee "sielujen kohtaamisesta" ja jotenkin kummassa sekaannuin mieheen, joka ajatteli asian aivan toisin. Päätösvalta seksin suhteen oli minulla, mutta mietin nyt että ehkä minulla oli tilapäinen mielenhäiriö. Asiat etenivät aivan liian nopeasti.
Ehkä en tunnista tuota "playeria", enkä niistä pienistä sanoista ja asioista mitä hän oli vailla, taikka olisi edelleenkin vailla jos minä en olisi vetänyt rajaani siihen, missa se yleensä on. Jotakin vaistosin, mutta en luottanut intuitiooni. Uskoin enemmän miehen sanoja kuin omaa vaistoani.
Toisaalta, jos tämä oli jokin vaihe, niin onneksi pääsin vain yhdellä tämän kaltaisella kokemuksella. Ehkä tämä ei tee minusta kauhean huonoa ihmistä.