Mistä voisin saada voimia heittää ukkoni pihalle??
Nyt rupee "kattila kuohumaan yli", monen vuoden ryyppäys vain jatkuu ja loppua ei näy! Ei auta omat sanomiseni eikä kenenkään muunkaan, eikä hän sitä itse enään huomaa, kun se on jokapäiväistä!
Vai tyydynkö vain elämään siinä sivussa, kun toinen ryyppää kaikki rahat??
Kai sitä pelkää jäädä 2 lapsen yh:ksi, mutta lapsethan tässäkin asiassa kärsii!!
Nyt rupee "kattila kuohumaan yli", monen vuoden ryyppäys vain jatkuu ja loppua ei näy! Ei auta omat sanomiseni eikä kenenkään muunkaan, eikä hän sitä itse enään huomaa, kun se on jokapäiväistä!
Vai tyydynkö vain elämään siinä sivussa, kun toinen ryyppää kaikki rahat??
Kai sitä pelkää jäädä 2 lapsen yh:ksi, mutta lapsethan tässäkin asiassa kärsii!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Taloudellisesti pärjäät paremmin kun miehen kanssa. Isompi ongelma on että sinulla on luultavasti läheisriippuvuus ja halu toivoa/uskoa että toinen joskus muuttuisi, tämä sinun (epärealistinen) toive siis jarruttaa sen voiman riittämisen.
Alkoholisti on alkoholisti eikä sitä mikään tai kukaan muuta, sillä hän itse ei koe sitä oikeaksi ongelmaksi. Hän luottaa siihen että sinä jaksat ja jaksat.... eikä siis tarvetta lopettamiselle ole.
Ja jos heität niin pienikin toivo että ehkä kuitenkin saa sinut ottamaan hänet takaisin.
Joten se voima löytyy vain sinun sisältä ( mutta haluatko oikeasti) luopua ryyppäävästä miehestä. Todellisuudessa toivot miehen luopuvan viinasta teidän takia, mutta tätä on ihan turha toivoa, sillä jos se olisi ollut mahdollista olisi se jo aikoja sitten tapahtunut. Vasta kun ollaan täysin pohjalla - ja kaikki menetetty saattaa mies kokea siihen ensimmäisen tarpeen - niin kauan kun hänellä on perhe- sitä tarvetta ei ole eikä tule.
Jos oikeasti halua niin kannataisi keskustella tukiryhmässä ( AA auttaa myös niitä läheisiä) ottaa yhteyttä sossuun ( siis ihan oikeesti ja olla rehellinen) sekä kaikkein tärkein katkasta kaikki välit mieheen ( anna muiden hoitaa lasten ja miehen tapaamiset ( vain selvänä) ) perhetuki keskuksistakin saa apua sillä sinä tarvitset itsellesi henkistä tukea ja apua. Lue vaikka kirja läheisriippuvaisuus.
Nämä tilanteet on tuttuja omasta lapsuudesta ja itsekin sorruin samaan kunnes yksi kunnon ystävä "löi ja ruoski" hakkasi päätäni seinään ja vittuili kunnes opin myöntämään itselleni ( lopettamaan itselle valehtelu) ja hakemaan apua. Meillä onneksi ei ollut lapsia mutta se luopuminen toivosta oli helvetin vaikeaa mutta nykyisin ajattelen että kaiken sen arvoista. Jaksamista
hei! olet aika samanlaisessa tilanteessa kuin koen itse olevani..joten kannustan ottamaan alkoholismista selvää ja tulet huomaamaan että alkoholistia ei kukaan pysty auttamaan ennenkuin "holisti" myöntää sairautensa ja haluaa itse parantua siitä..kun alkoholistilla on selvä jakso menossa ja alkaa jano jälleen lähestyä, hän on valmis menettämään kaiken(puolison, lapset, kodin, työn..)aivan kaiken, kunhan hän vain pääsee juomaan. alkoholismi on siis sairaus! yleensä alkoholisti on pohjimmiltaan aivan ihana ihminen, auttavainen, ymmärtäväinen, hyvä perheen isä, osaava ym. kunnes viina saa taas ihmisen muuttumaan ja millään ei ole enään mitään väliä kunhan viinaa riittää..joku viisas kerran sanoi: joko elät alkoholistin kanssa tai jätät hänet, muuta vaihtoehtoa ei ole! joskus kun mieheltäni juomareissun jälkeen kysyin, kuinka hän voi tehdä näin omalle perheellensä ja miten hän pärjää tekojensa kanssa? niin hän katsoi "plutomaisilla" silmillään ja sanoi että kaikkein vaikeinta on pärjätä reissujen jälkeen itsensä kanssa ja näyttäytyä perheelle, en kuulemma edes ymmärrä sitä tunnetta (uskon sen)..meillä on kaksi eri yritystä, omani ja mieheni, kun mieheni alkaa juomaan, hoidan yksin silloin lapseni,kotimme, jouksevat menot, sekä päälle kaksi yritystä, joskus tulee mieleen, kuinkakohan kauan itse jaksan.jos haluat elää siis juovan miehen kanssa niin varustaudu siihen että juominen ei lopu ennenkuin jotakin tapahtuu, mutta toisaalta juuri silloin kuin olet lasten kanssa kolmisin, vietä heidän kanssa laatuaikaa..älä ajattele miestäsi ollenkaa, pyyhi hänet ajatuksistasi pois kokonaa, koska ei voi suuri silloin hänelle mitään kun hänen janonsa on päällä. lähde lasten kanssa kylpylään, mökkeilemään, sukulaisiin, ihan mihin vain, jossa teillä on mukavaa! älä jää odottamaan miestäsi kotiin (siitä hän nauttii juodessaan kaikkein eniten).. kyllä lapset osaa isompani itse kysyä isältään missä hän oli kun perheessä tehtiin yhdessä kaikkea mukavaa, äläkä vastaa lapsille miehesi puolesta, anna hänen vastata kirjaimellisesti itse teoistaan. kun hänellä on juomaputki menossa, elä kuin häntä ei olisikaan. kun hänellä on selvä jakso menossa, ota hänet takaisin perheeseenne. entä soitteleeko hän kännipäissään sinulle? itse olen kokenut toimivaksi hommaksi vastata vasta 3-4 soittokerran jälkeen miehelleni ja ensimmäisenä vastaan hänelle: mikä on hätänä? puhelimen toisessa päässä hän sopertaa: ei ole mitään hätää..keskeytän sen tylysti kysymälllä että mitä tänne sitten soittelet ja laitan luurin kiinni.. tepsii tosi hyvin :-).. mutta muista.. jos sinusta tuntuu ettet jaksa, niin kerää voimia ja apua ja lähde pois parisuhteesta. niin kauan aikaa kun miehesi tietää sinun hoitavan kaikki asiat, hän ei lopeta juomista. yleensä alkoholisti joutuu käymään elämässä todella pohjalla ennenkuin raitistuu ja valitettavasti kaikki eivät pääse sieltä pohjalta enään ylös.. ja lopuksi vielä: sanotaan että elämässä pärjäävän, juovan miehen takana seisoo aina voimakas nainen! paljon jaksamista sinulle :-) sekä muista tehdä päätökset elämän suhteen itse, älä kuuntele muita. moni sanoo aina kuinka ehdottomasti kannattaa erota eikä katsella moista elämää, mutta he eivät tiedä niitä mukavia hetkiä jolloin ollaan yhdessä ja voisin väittää elämän olevan silloin erittäin onnellista.. mutta onneksi naisilla on niin laaja sydän ja kyky osata antaa anteeksi ;-)
Niin kirjoitin varmaan hieman epäselvästi minä olin naimisissa alkoholistin kanssa mutta kun minun oli pakko ajatella niin huomasin että se mitä annoin anteeksi miehelle niin riistin omilta lapsilta ( siis voimat menivät isän hoitamiseen ja lapset saivat pärjätä vähemmällä) vaadein siis lapsilta kärsivällisyyttä, ymmärrystä, jaksamista ja yhteeen hiileen puhaltamista mutta samalla sallein ettei lasten isä halunut noin kovaa "vastuuta" vaan pääsi kun koira veräjästä. Elimme siis miehen ryyppäämisen ehdoilla mutta mies ei halunut elää perheen ehdoilla.
Minä siis sairastin läheisriippuvaisuutta ( aivan samoin sairaus kun alkoholismi) joka on aivan samoin psyykkinen sairaus kun alkoholismikin. Se on ihmisen itsensä kehittämä ( aivot) riippuvaisuussuhde. Hyvällä hoidolla ja terapialla pääsin siitä eroon ja opin ajatelemaan asioita myös omalta kannalta, lasten kannalta ym... eikä pelkästään sen alkoholistin kannalta.
Vaikeinta oli hyväksyä se että se viinan tuoma nautinto olisi aina isompi mitä perhe ja minä voisimme koskaan tarjota, sen tappion myöntäminen oli ehkä kaikkein kovinta tai se että minulla ei ollut mitään eväitä "muuttaa", "parantaa" toista - koska kenelläkään ei sitä ole - sen pitää lähteä aina omien korvien välistä-
Nykysin EX mieheni jatkaa valitsemallaan uralla ja on todellakin pohjalla eikä se kuoleman viesti olisi mikään yllätys. Kun minä erosin niin yllättävästi miehen suku oli sitä mieltä että minun olisi pitänyt jatkaa koska kuka ottaisi nyt vastuun miehen vastuutomuudesta ( olisivat olleet valmiita uhraamaan meidät kunhan kulissi olisi pysynyt) ja useimman on vaikea tajuta se että jos ihminen itse ei halua ottaa vastuuta omasta elämästä niin ei siihen kukaan muukaan pysty eikä kukaan pysty myöskään sille läheisriippuvaiselle ihmiselle tekemään päätöstä "parantua" ellei hän itse sitä halua.
Psyykisissä sairauksissa on ainan yksi punainen lanka, siitä ei voi parantua ennen kuin ihminen uskoo itse sairastavansa ja myös haluaa siitä parantua. Ja jokaisen alkoholistin suojana seisoo ainan läheisriippuvainen ihminen tai sitten nämä alkoholisti ovat todellakin pohjalla, sillä se läheisriippuvainen on se mikä tekee kaikkensa ( uhraa kaikki, myös omat lapset ja itsensä) ettei toinen vajoaisi sinne pohjalle.
Perheessä missä yksi sairastaa alkoholismia niin muu perhe on myös sairas, myös ne lapset. Valitettavan usein keskitytään pelkään alkoholistiin ja muut unohdetaan.
yksi kokenut ämmä sulle vetäisikin Tauno Hellsten diagnoosin. Niitä on monenlaisia "järkyttyneitä" neuvojia.
Pärjäile vaan itse, se on vahvinta, silloin tiedät missä mennään.
Yksi kokemus puhui täyttä asiaa, ansaitset aloittaja parempaa. Al Anon on vertaistukiryhmä alkoholistien läheisille. Käytä myös kaikki mahdollinen sossu ja perheneuvola apu, ne auttavat sinua ja lapsiasi. BÖÖ olisit voinut jättää tyhmät kommenttisi ihan itsellesi, nimikin on väärin, se on Tommy Hellsten.