Mun mies on pettänyt mua muutama kuukaus sitten ekan kerran ja sittemmin kaksi kertaa entisen tyttöystävänsä kanssa.Meille on syntymässä lapsi ja en tiedä mitä voisin tehdä...anteeksi antoa olen miettinyt mutta kun ajattelen asiaa niin kuva näistä kahdesta mielessäni ei mene pois!
Toisaalta tuntuu tosi pahalle ajatella asiaa että joutuisi synnyttämään ja kasvattamaan lapsen yksin...kun on ensimmäinen lapsi minullekin.
Inho ja pelko kaivaa mieltä..varsinkin kun tapauksesta on kulunut noin 4 päivää kun sain tietää asiasta!!Nyt mies nukkuu sohvalla..mutta en tiedä onko ymmärtänyt kantani etten ole anteeksi antanut ainakaan vielä!!!
Tää mun raskaus on muutenkin ollu tosi vaikea ja masentuneisuus on vaivannut...ilman tätäkin on siis ollut hankalaa....nyt olis hyvät neuvot kalliit!!!
Kiitos jo etukäteen.
Toisaalta tuntuu tosi pahalle ajatella asiaa että joutuisi synnyttämään ja kasvattamaan lapsen yksin...kun on ensimmäinen lapsi minullekin.
Inho ja pelko kaivaa mieltä..varsinkin kun tapauksesta on kulunut noin 4 päivää kun sain tietää asiasta!!Nyt mies nukkuu sohvalla..mutta en tiedä onko ymmärtänyt kantani etten ole anteeksi antanut ainakaan vielä!!!
Tää mun raskaus on muutenkin ollu tosi vaikea ja masentuneisuus on vaivannut...ilman tätäkin on siis ollut hankalaa....nyt olis hyvät neuvot kalliit!!!
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on kyllä todellinen ongelma siinä, että odotat tuollaiselle miehelle lasta. Kaikin tavoin paras tilannehan olisi se, että voisit lähteä miehesi luota, mutta tuossa tilanteessa se ei varmasti ole hyvän tuntuinen ratkaisu.
Kokemuksesta tiedän, että anteeksi antaminen on vaikeaa ja unohtaminen vielä vaikeampaa. Toisaalta, anteeksi antaminen voi olla suhteelle uusi alku. Riippuu tietenkin paljon miehestäsi sekä sinusta. Toisille pettäminen lopettaa kaiken pysyvästi, toiset löytävät itsestään uutta voimaa ja kasvavat ihmisinä lopulta lähemmäs toisiaan.
Mitä tahansa päätätkin, muista, että sinulla on oikeus olla onnellinen. Sinun ei tarvitse tehdä sellaista päätöstä, joka vie sinulta mahdollisuuden onneen.
Toivon sinulle viisautta valintaasi...
Eli miehesi on pettänyt sinua 3 kertaa, ja odotat sille lasta, pettäminen jää yleensä tavaksi mutta ei aina kokeilisit vielä sopia jos miehesi ei ole agresiivinen koska tilanne on aika paha, lapsella olisi hyvä olla kummatkin vanhemmat mutta minun mielestäni vanhempien pitäisi tulla toimeen keskenään... koska jos vanhemmat tappelevat kesken tiädän että lapselle jää siitä traumat, 2 kaverin vanhenmmat tappelivat usein ja kummatkin sortui huumeisiin heillä oli niin paha mieli ja kaupan päälle toinen heistä kuoli yli...
toista en enään tunne enkä tiädä missä on koska hän jäi velkaa joillekin hyypiöille...
T:Omin silmit nähty
PS Kokeile sopia lapsen kannalta paras asia JOS mies ei ole AGRESIIVINEN
et todellakaan neljän päivän kuluttua pysty antamaan anteeksi.Ole avoin,puhu,kysele,itke älä missään nimessä pyöritä asioita yksin päässäsi.
Jos miehesi katuu ja pyytää anteeksi,sinun on päätettävä,miten siihen vastaat.Anteeksi antaminen ei tarkoita,että jatkatte kuin ei mitään vaan annat hänelle mahdollisuuden.pelkät sanat ei miehen puolelta riitä,sitoutuminen sinuun täytyy näkyä myös arjessa.Tahtoa antaa anteeksi tarvitaan.Aika näyttää miten se toteutuu.Kriisit yleensä sisältävät mahdollisuden myös hyvään.Tuloksena voi olla entistä parempi suhde teidän välillänne.
Kurja,että tämä tapahtui vielä tällaiseen elämänvaiheeseen.
Mutta ole avoin joka suuntaan,anna itsellesi aikaa ja ole rohkea!
huolehdi tässä alkuvaiheessa,että saat nukuttua ja syötyä,muuten menee viimosetkin voimat.
itselleni paljastui miehen uskottomuus kuukausi sitten joten tutut ovat tuntosi myös minulle.
Mullakin meni kauan päästä niistä mielikuvista miehestäni toisen naisen kanssa mutta en niitä enää kovin paljon ajattele.
etsi netistä hakusanalla uskottomuus tietoa,itse löysin sieltä yhden tosi hyvän artikkelin,jonka miehenikin luki ja sen mukaan olemme koittaneet jatkaa.
Minä ainakin tarvitsisin tuossa tilanteessa ammatti-ihmisen apua. Tilaa aika perheneuvolaan (joku vois antaa oikean nimen), olen kuullut pelkkää hyvää niistä. Jos miehesi ei suostu lähtemään, mene yksin. Tulevan lapsen takia, tee kaikki mahdollinen, ei se riitä, että annat anteeksi, tarvittaisiin myös rakentavia keskusteluja.
jo jokunen viikko...itkenyt olen ja tietysti tuntuu pahalta vieläkin.Ajattelin kirjottaa jotakin, kun se aina selvittää omaakin päätä!
Mä puhuin neuvolassa asiasta vähän niinkuin ohi mennen...tietty hävettää myöntää oman suhteensa kamalimpia puolia, varsinkin kun mies on useinkin ollut mukanani.En kuitenkaan usko että sen kummempia auttajia ainakaan vielä tarvitsen, kun oma asenne on auttanut aika hyvin ,silloin kun asia jostain syystä tulee mieleen ja kirpaisee.
Joka pienessäkin kiistassa tulee sanottua ja piikiteltyä häntä asiasta...kuitenkaan ei mielestäni hänellä ole oikeutta esittää ns. vaatimuksia lapseen liittyen tai muuhunkaan vielä..sen verran kipeästi koskee edelleen ajatus siitä ,että hän on voinut tehdä noin meille ja ennen kaikkea minulle!
Pettää nyt omaa avopuolisoaan (onneksi ei olla naimisissa!) joka on raskaana, joka joustaa aivan kaikessa ja huonoinakin päivinä silti voin sanoa että rakastan/tin....teko tuntuu moraalin vastaiselta...kuinka hän seksin takia oli valmis heittämän kaiken pois!!!???
Siinä vaiheessa kun minä viimeksi itkin asiasta todella katkeria kyyneliä, hän mietti, ainakin luulisin,mitä oli tultu tehtyä.Sanoin että hän riskeerasi oman lapsensa näkemisen ja päivät jolloin hän opii puhumaan.Kun Lapsi ensikerran sanoo isi tai äiti...hän ei välttämättä ole sitä kuulemassa..ja miksi?....koska hän himoitsi toista naista enemmän!Seksi ei ole ainakaan minulle niin suuri asia, että olisin voinut tehdä noin.Seikkailun halu tai jokin mielen häiriö täytyy olla todella suuri jos itse lankeaisin tuommoiseen.
No onhan meillä tilanne tietysti hieman rauhottunutkin mutta silti tämä ajatus ei häviä...tuskin koskaan.Raskaana ollessani olen huomannut muutenkin kuinka jonkun ihan tahattomatkin sanat voivat satuttaa todella....saatika sitten tälläinen...Anteeksi olen yrittänyt antaa koska hän on kuitenkin ihan "kunnollinen" mies muuten ja varmasti mahdollisimman hyvä isä.
Lapsen kannalta tämän ratkaisun kuitenkin olen tehnyt...jos ei olisi vauvaa, en tiedä olisinko antanut anteeksi.Olen ajatelut kuitenkin että ei se voi olla parisuhteen perustana...mutta jos hän yrittää olla parempi ihminen ,ehkä joskus voisin unohtaa.
Kuitenkin oli ihanaa kun joku kuuntelee ja kommentoi...asia on vetänyt mielen aika synkeäksi, vaikka ihana kesä kolkutteleekin ovella.
Ehkäpä muuttaminen ensi kuussa auttaa minuakin ajattelemaan hieman muutakin.Positiivisuudella yritän porskuttaa eteenpäin...mutta hymy ei silti ole herkässä =/