Olen jo pitkään halunnut erota miehestäni.
Olemme olleet yhdessä 7vuotta ja naimisissa 3 vuotta. Meillä on 2 alle 4vuotiasta lasta.
Mies on suhteemme aikana pettänyt minua useampaan otteeseen. On ollut yhden illan juttuja ja pidempiä suhteita.
Itselläni oli jonkin sortin "henkinen suhde" ystävääni 5 vuotta sitten. Mutta se loppui ennen kuin alkoikaan.
Riitelemme koko ajan, mies on käyttäytynyt väkivaltaisesti ja uhkaa väkivallalla.
Olen sanonut jo kaksi kertaa aiemminkin haluavani erota, siitä on alkanut syyllistys ja itsemurhalla uhkaaminen.
Mikä olisi ensimmäinen askel joka minun kannattaisi ottaa?
Olemme olleet yhdessä 7vuotta ja naimisissa 3 vuotta. Meillä on 2 alle 4vuotiasta lasta.
Mies on suhteemme aikana pettänyt minua useampaan otteeseen. On ollut yhden illan juttuja ja pidempiä suhteita.
Itselläni oli jonkin sortin "henkinen suhde" ystävääni 5 vuotta sitten. Mutta se loppui ennen kuin alkoikaan.
Riitelemme koko ajan, mies on käyttäytynyt väkivaltaisesti ja uhkaa väkivallalla.
Olen sanonut jo kaksi kertaa aiemminkin haluavani erota, siitä on alkanut syyllistys ja itsemurhalla uhkaaminen.
Mikä olisi ensimmäinen askel joka minun kannattaisi ottaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan aluksi. Ei kenenkään tarvitse eikä pidä sietää väkivaltaa missään muodossa. Laita ero vireille (harkinta-aikahan on puol vuotta joten se ei vielä ole niin lopullista). Pistä mies pihalle jos asunto ei ole yhteinen, jos on niin vaadi miestä etsimään oma kämppä tai lähde itse. Turvakotiin pääsee aina, jos on väkivallan uhka päällä. Sieltä auttavat takuulla asunnonetsimisessä. Voimia!
ensin asunto valmiiksi ja muuta , sekä samalla ero vireille , ositus yms neuvot saat pankista tai sossusta......
Vaimoni lähti , kun ihastuin eikä ollut fyysistä edes.Olenkin ihmetellyt miksi minun on oltava täydellinen ja toiset tekee mitä vaan eikä erota, mutta kunnioitan kyllä moraalista naista ja varsinkin puolisoa, lapsille esimerkkinä pitää olla nainen/mies.
Väkivaltaa ei pidä sietää, eikä pettämistäkään se on selvä. Mietin vain pystyykö noita piirteitä muuttamaan, eli olisiko esim. avioliittoleiristä mitään hyötyä vai oletko jo päätöksesi tehnyt?
Jos todella haluat eron, turvaa koko ajan itsesi jottei puoliso pääse käymään käsiksi. Eron hakeminenhan on ensimmäinen askel, sitten harkinta-aika ja toinen vaihe jonka jälkeen ero tulee voimaan. Onko edes lasten tähden minkäänlainen sopu-ero mahdollinen? Vaikka eroaisitte toisistanne, lapsillenne olette aina äiti ja isä.
turvakotiin.
Muista korostaa miten "väkivaltainen" miehesi on ollut. Älä välitä, vaikka mitään lääkärintodistuksia ei ole.
Kerro miten olet saanut lättyysi päivittäin, jo vuosien ajan.
Jos kehtaat, mainitse myös epäilysi miehesi sukupuolisesta kiinnostuksesta lapsianne kohtaan.
Hae heti kaikkia taloudellisia tukia, mitä ikinä keksitkään. Hae sairaslomaa jos olet työelämässä.
Vaadi lasten isälle valvottuja tapaamisia, älä välitä vaikka sellaisia ei ole edes mainittu laissa, sossut puoltavat kyllä vaatimuksiasi. Potki munille niin paljon kuin voit.
Tee rikosilmoitus puolisostasi, mieluiten useampia. Kaikki rikosnimikkeet kelpaavat.
Väkisinmakaaminen ja lapsiin kohdistuneet seksuaaliset teot ovat tietenkin top 10 :ssä.
Ihan mielenkiinnosta;
Millä tasolla se mainitsemasi "henkinen suhde" vastakkaista sukupuolta olevaan "ystävääsi" on nyt ?
N*ssitteko päivittäin ?
Kiitos vastauksista. Varsinkin tuosta viimeisestä!! >:I
Sanoin miehelleni, että tämä ei tunnu enää hyvältä ja että haluaisin erota.
Kuten uskoinkin, hän alkoi uhkailemaan itsemurhalla. Lähti ovet paukkuen, mutta tuli tovin kuluttua takaisin.
Juttelimme jonkun aikaa, hän osittain ymmärsi pointtini, mutta ei ole valmis päästämään irti.
Tuon jälkeen hän on ollut koko ajan niinkuin en olisi mitään sanonutkaan, mielistellyt, halailee ja suukottelee jatkuvasti, puhuu koko ajan seksistä ja jankkaa siitä.
Sanoin että ei hän tuolla saa mieltäni paranemaan, vaan pikemminkin ahdistumaan entisestään.
Laitoin asuntohakemuksen menemään, ja nyt pitäisi ilmeisesti alkaa suunnitella mitä yhteiselle talolle tehdään. Itse en aio siihen jäädä asumaan eikä miehelläni ole varaa siinä asua.
Vastauksia:
Olemme pariin otteeseen käyneet terapeutilla, mutta mieheni mielestä se on turhaa. (kärsin itse vakavasta masennuksesta)
Enkä usko että saamme sovussa erottua. Vaikka niin haluaisinkin, lasten vuoksi nyt ainakin. He tarvitsevat isäänsä, vaikka minä en tarvitsekaan.
Ja tälle viimeisimmälle tiedoksi; tervehdimme tämän "ystäväni" kanssa jos kadulla satumme tapaamaan. Emme nussi päivittäin, emmekä ole nussineetkaan missään vaiheessa!