Mitä mieltä olette naisesta, joka on 163cm pitkä ja painoa 54kg. Tiimalasivartalo, luonnostaan ruskeat, pitkät ja paksut hiukset ja tummanruskeat suuret silmät, tummahko iho. Supisuomalainen, mutta usein luullaan eteläeurooppalaiseksi. Ei käytä paljoa meikkiä, pukeutuu pääasiassa vintagevaatteisiin, enemmänkin tyylikäs kuin muodikas. Luonteenpiirteiltään älykäs, lojaali, empaattinen, rehellinen, itsenäinen, sarkastisen kenties hieman (hyvällä tavalla) kuivan huumorintajun omaava. Aluksi aika ujo, mutta kun paremmin tutustuu niin eläväinen ja nauravainen. ??
Ikää päälle 20 vuotta enkä ikinä ole seurustellut. Olen kuullut vuosien varrella useiden miesten olleen ihastuneita minuun, mutta kukaan ei ole koskaan tehnyt aloitetta. Lähipiirini sanoo, että minua on vaikea lähestyä, koska olen kuulemma hyvin älykkään ja itsenäisen oloinen ja kaiken kukkuraksi, niin käsittämättömältä ja kenties itserakkaalta kuin se kuulostaakin, LIIAN kaunis, mikä pelottaa miehiä tiehensä. Voiko älykkyys, itsenäisyys ja kauneus todella ns. pelottaa miehiä? Hymyilen kuitenkin paljon, tervehdin bussikuskeja, avaan vanhuksille ovia, enkä vaikuta töykeältä tai itseäni täynnäolevalta, enkä sitä myöskään ole :)
Olen tehnyt itse muutaman kerran aloitteen ja pyytänyt miestä ulos. Kerran olin treffeillä veljeni kaverin kanssa, mutta en tuntunut saavan häneltä minkäänlaista vastakaikua koko illan aikana. Myöhemmin kuulin veljeltäni, että kaveri oli sanonut minun olleen todella kaunis, älykkään oloinen, hauska ja lämmin, mutta oli kuulemma koko illan ollut häkeltynyt siitä kuinka upea olin. Olin kuulemma liian täydellinen ja hän ei mielestään ollut "minun sarjassani" minkä vuoksi jutusta ei koskaan tulisi mitään. Tuntui todella pahalta. Enkö saa parisuhdetta koska olen ilmeisesti ulkoisesti ja sisäisesti LIIAN TÄYDELLINEN yrittämättä edes pyrkiä mihinkään täydellisyyteen?
Voisiko joku mies kertoa missä on vika? Onko se minussa vai onko kaikilla tähän mennessä tapaamillani mihillä todella ollut niin huono itsetunto, etteivät mielestään "kelpaa" minulle? Ajatteleeko kukaan edes noin?
Kiitos vastauksistanne :)
Ikää päälle 20 vuotta enkä ikinä ole seurustellut. Olen kuullut vuosien varrella useiden miesten olleen ihastuneita minuun, mutta kukaan ei ole koskaan tehnyt aloitetta. Lähipiirini sanoo, että minua on vaikea lähestyä, koska olen kuulemma hyvin älykkään ja itsenäisen oloinen ja kaiken kukkuraksi, niin käsittämättömältä ja kenties itserakkaalta kuin se kuulostaakin, LIIAN kaunis, mikä pelottaa miehiä tiehensä. Voiko älykkyys, itsenäisyys ja kauneus todella ns. pelottaa miehiä? Hymyilen kuitenkin paljon, tervehdin bussikuskeja, avaan vanhuksille ovia, enkä vaikuta töykeältä tai itseäni täynnäolevalta, enkä sitä myöskään ole :)
Olen tehnyt itse muutaman kerran aloitteen ja pyytänyt miestä ulos. Kerran olin treffeillä veljeni kaverin kanssa, mutta en tuntunut saavan häneltä minkäänlaista vastakaikua koko illan aikana. Myöhemmin kuulin veljeltäni, että kaveri oli sanonut minun olleen todella kaunis, älykkään oloinen, hauska ja lämmin, mutta oli kuulemma koko illan ollut häkeltynyt siitä kuinka upea olin. Olin kuulemma liian täydellinen ja hän ei mielestään ollut "minun sarjassani" minkä vuoksi jutusta ei koskaan tulisi mitään. Tuntui todella pahalta. Enkö saa parisuhdetta koska olen ilmeisesti ulkoisesti ja sisäisesti LIIAN TÄYDELLINEN yrittämättä edes pyrkiä mihinkään täydellisyyteen?
Voisiko joku mies kertoa missä on vika? Onko se minussa vai onko kaikilla tähän mennessä tapaamillani mihillä todella ollut niin huono itsetunto, etteivät mielestään "kelpaa" minulle? Ajatteleeko kukaan edes noin?
Kiitos vastauksistanne :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Voiko älykkyys, itsenäisyys ja kauneus todella ns. pelottaa miehiä?"
Voi.
"onko kaikilla tähän mennessä tapaamillani mihillä todella ollut niin huono itsetunto, etteivät mielestään "kelpaa" minulle?"
Tavallaan kyllä, etenkin nuorena. Omien kokemuksieni perusteella söpöt, melko hyvännäköiset tytöt ovat erittäin suosittuja ja heiltä saa helposti pakkeja, koska kaikki yrittävät heitä. Tämmöisten kokemusten jälkeen vielä kauniinpia moni ei viitsi edes yrittää.
Eivät usko a) että ihastuisit heihin b) ja jostain kumman syystä näin kävisi, saisi ponnistella jatkuvasti ettei moista kaunotarta menetä.
Hienoa että olet tehnyt aloitteita. Enkä olisi huolissani, löydät takuulla jonkun terveellä itsetunnolla varustetun joka ei "pelkää" sinua. :-).
Tuli mieleen että kannattaa yrittää näyttää mahdollisimman söpöltä, ei niinkään kauniilta, jos haluat kontakteja.
Ellöttävääääääää itsekehua huhhuh..
Mitä mieltä olette naisesta joka on 174cm pitkä, painaa 57kg ,mallivartalo,tummat puolipitkät kerroksittain leikatut hiukset,isot siniset silmät pitkät tummat ripset,maidon vaalea iho,joka on suomalainen mutta usein luullaan Venäläiseksi katuhuoraksi,pukeutuu siististi ja on kuitenkin muodikas,joo ja luonnekkin on ihan täydellinen kuten ap-lläkin.
Ikää20vuotta,on seurustellut koska ei ole luonteeltaan ihan tossu, ei usko liian kaunis/fiksu/ihana paskaan, jos joku on oikeasti aivan ihana niin sille on miesjono perässä,sen sijaan epäilen suuresti läheistes puheita ja sun omakuvaas,mut hey en välttämättä ole oikeassa mee ja pokaa just sellanen mies kun ajattelet et olis sun arvoises.
olla provo........
Jooo no jos multa kysytään en ikinä suhun koskiskaan kun noin itseäs täynnä vaikutat olevasi. Tykkäään aidoista näteistä naisista.
oletko koskaan miettinyt että ihmisille merkitsee myös se mitä sisällä on? Olet vaan jumiutunut ihailemaan itseäsi ja se saa sinut vaikuttamaan kylmältä. Peilailitko treffeilläkin kuvajaistasi tai muiden ihmisten reaktioita kun olet treffeillä taviksen kanssa? Tuolla asenteella tulet tapaamaan vaan pinnasta kiinnostuneita miehiä joille olet numero 825 naisissa. Minä vaan käänsin kirjoituksesi kuin sen olisi kirjoittanut joku mies itsestään eikä hyvältä vaikuta.. varsinkaan kun minä pidän komeana miestä jolla on rokonarpia eikä kalju haittaa. Ainoa vaatimus on hyvä sydän.
Ällöä... Kuvaa vaan rohkesti kehiin niin saat oikeita vastauksia arvailujen sijaan. Vai uskallatko edes?
Jospa olet ihmisenä tylsä ja persoonaton. Siinä ei silloin kauneus ja äly paljon auta.
läsnäolosta voi mennä jauhot suuhun..ei se välttämättä ole ainakaan huonoa itsetuntoa,ujoutta ehkä enemmän.
Kyllä itsekin olen ajatellut että miksi tuollainen nainen haluaisi minut?mitä sinulle tulee ensin mieleen miksi haluaisit jonkun miehen?
Nimimerkkiisi viitaten:
1. Ikä. Tämä ei ole vika vaan lähinnä tahdon sen ilmaista, että se ei ole mikään maailman kummoisin ihme ja tee ihmisestä "viallista" jos hän ei parikymppisenä likkana ole vielä seurustellut. Vaikka lähipiirissäsi ei välttämättä samassa sijassa olevia niin paljoa olisi, niin ei ole mikään kummoinen juttu, että vanhempana vasta tulee niitä parisuhteita koettua.
2. Ujous. Sanot että pojat eivät tehneet aloitetta, mutta etpä tehnyt sinäkään edes silloin, kun kuulit heidän olevan kiinnostuneita. Tämä vaikuttaa paljonkin siihen, miksi sinulla ei parisuhdetta ole.
3. Vaikeasti lähestyttävän näköinen. Tuo mainitsemasi "älykkään oloinen" ujous mahd. muu vaikeasti lähestyttävyyteen vaikuttavat asiat ovat ne onkelma. Ei sun ulkonäkösi. Aivan tyrmäävän kauniit naiset ovat eläneet parisuhteissa, mutta jos siihen liittyy sellainen "kolkkous" ja vaikeasti lähestyttävyys eleiden, ilmeiden kautta, niin sehän se ongelma on. Älä jumittaudu liikaa nyt kuvittelemaan, että kun olet sen ja sen näköinen ja tapaamillasi miehillä on huono omatunto. Ihmiset saa erilaisia vaikutelmia eri eleistä, ilmeistä, asennoista ja non-verbaalisesta viestinnästä. Lempeän, lähestyttävän, viisaan, eloisan jne jne. vaikutelman. Sun kandeisi miettiä noita kahta ekaa ja olisiko sinulla mahdollisuus antaa itsestäsi lempeämpää vaikutelmaa.
Jotenkin osasin arvata että tällaisia vastauksia tänne tulee. Mutta kirjoitimpa kuitenkin. Enkä suoranaisesti ihmettelekään, miksi vastaukset ovat tämänlaisia. -Ensilukemalta, ihmistä tuntematta olisin luultavasti vastannut itsekin näin.
En nyt kuitenkaan ole itseäni täynnä, enkä itsekeskeinen. En peilaile treffeillä omaa kuvaani, enkä tosiaan kuvittele olevani mikään Jumalan lahja miehille ja muillekin silmäpareille lajia katsomatta. Minua inhottaa ja säälittää surulliset ihmiset, jotka ajattelevat näin. Nimeni ei ole Pirkko, viesti ei ole provoa enkä kyllä sanoisi olevani kovin tylsäkään ja saatika persoonaton.
"oletko koskaan miettinyt että ihmisille merkitsee myös se mitä sisällä on? Olet vaan jumiutunut ihailemaan itseäsi ja se saa sinut vaikuttamaan kylmältä. Peilailitko treffeilläkin kuvajaistasi tai muiden ihmisten reaktioita kun olet treffeillä taviksen kanssa?"
Ei, en ole miettinyt sitä. Minulle se on itsestäänselvyys ilman mitään sen kummempaa miettimistä. En ihaile itseäni, itse asiassa ulkonäkööni en paljoa edes panosta, enkä ole kylmä ihminen. Ja aika taviksena minä itseäni kyllä pidän. Ja taviksena haluan myös pysyä. Minulla on paljon läheisiä ystäviä ja välitän asioista. Jos tuon ääneen sanominen tekee minusta kylmän ja itsekeskeisen ihmisen, herää kysymys miksi muut eivät uskalla sanoa sitä ääneen. Hyvän itsetunnon ja kauniista luonnollisesta ulkonäöstä kiitollissena olemisen sekä röyhkeyden, itsekkyyden, ja kylmyyden välillä on suuri ero. Tämä keskustelupalsta tosin saattoi olla kertomukselleni väärä paikka. Viesti kun taitaa antaa minusta suurissa määrin toisenlaisen kuvan kuin mitä olen :) Mun moka.
Toisaalta, kyllähän se on niin ettei parikymppinen sielä mikään ikäloppu vanhapiika ole :) Kaippa minäkin löydän vielä jonkun mukavan, ehkä itsekin vähän ujon miehen, jolla on sydän paikallaan. Nettikeskustelu ei sentään ihan kokonaan tuhonnut itsekeskeistä, vääristynyttä minäkuvaani.
Ei ollut mitenkään tarkoitus loukata, pahoittaa mieltäsi - yritin vain ihan oikeasti miettiä esittämääsi kysymystä.
Mutta kun oikeasti sun ei tarvitse ryhtyä ajattelemaan, että nyt kun olen sellainen ja tälläinen (kauneus, itsenäisyys) niin siksi minua ei kukaan halua lähestyä. Koska siinäpähän sitten kökötät. Sehän on vain positiivista, että "vika" ei ole noissa piirteissä joihin et voi vaikuttaa kuten ulkonäkösi. Ja ensivaikutelmat ovat vain vaikutelmia. Jos olet viisaan näköinen niin se ei tarkoita, että olisit viisas. Jos vaikka vaikuttaisitkin etäiseltä/kylmältä, niin se ei tee sinusta kylmää persoonaa.
Ja viimeiseen: varmasti löydät jonkun mukavan miehen aikanaan. Se, että vielä ei ole takana seurustelusuhdetta ei tee sinusta viallista.
Ehkä vaikutat vain teennäiseltä.
Siinäpä järkkymätön syväanalyysi, joka pelasti tulevaisuuteni miesrintamalla, kiitos :)
Mikäli et ole kiinnostunut ja orientoitunut heppoisiin ja "kesäkissa" tasoisiin ihmissuhteisiin mitä miehiin tulee, niin sekin on aistittavissa henkilöstä ja tämä voi karkoittaa melko tehokkaastikin kaikenkarvaiset pelurit ja hetken hupia hakevat. Tässä tapauksessa se on vain positiivinen asia.
>> Lähipiirini sanoo, että minua on vaikea lähestyä, koska olen kuulemma hyvin älykkään ja itsenäisen oloinen ja kaiken kukkuraksi, niin käsittämättömältä ja kenties itserakkaalta kuin se kuulostaakin, LIIAN kaunis
Toisaalta väistämättä herättää hieman huomiota ja kysymyksiä kun joku tuo esiin ajatuksen kauneudestaan, jopa liiasta sellaisesta, ajatellen sen olevan kantona kaskessa. Toki näinkin voi toisinaan olla ensikontaktin saamisen suhteen ( joskus ns. liiallinen kauneus, fyysinen virheettömyys saattaa saada ihmisen vaikuttamaan hieman persoonattomalta, kiiltokuvalta ). Kuitenkin tulee ajatus "kauneutensa" itselleen ongelmaksi kokevan suhteen se, että tunnustipa hän sen tai ei, niin hän kuitenkin keskittyy liiaksi itseensä, toisten ihmisten ja asioista huolehtimisen sijaan. Onko kyse lähipiirin kommenteista vai todellisuudessa oma omakuva ?
Mielestäni kaunein on nainen joka ei edes juuri tiedosta kauneuttaan, ollen luonnollinen, spontaani ja välitön ja kiinnostunut enempi itsensä ulkopuolella olevista asioista. Kauneuskin on hyvin suhteellinen käsite ja oleellisinta on se, miten henkilö oletettuun kauneuteensa itse suhtautuu, joka sekin on aistittavissa. Kaunein on ihminen joka on kaunis sisäiseltä arvomaailmaltaan, joka on väistämättä aistittavissa. Paersoonan, hengen, arvojen ja sielun sharmi on se kaikkein puoleensvetävin ja kiehtovin.
Ps. Toisinaan jotkin kuulut hyvin suurina kaudeuden syboleina pidetyt henkilöt eivät itseäni ihmeemmin säväytä. Joka kerta näen kaupungilla hyvinkin sharmikkaita naisia, kukin omalla tavallaan. Tärkeää on persoona, se mitä henkilöstä henkii, kokonaisuus. Tämä ihmisiä paremmin tuntematta.
Kaikkea mitä kerrot olevasi ei näe eikä ymmärrä ensimmäiselle eikä vielä kymmennelläkään tapaamiskerralla. Et ole liian kaunis tai liian mitään, jos sillä selität tämän hetkisen menestyksesi miesmaailmassa, niin vikaan menee ja pahasti.
Jos totta puhutaan, mieleeni nousi kuva naisesta, joka tahtoo olla mielin kielin ja omaa huonon itsetunnont ja vääränlaisen minäkäsityksen. Ja ei ymmärrä miehiä koska itsetunnon taso ei vaikuta loppujen lopuksi paljonkaan parivalinnassa.
Ole luonnollinen ja ystävällinen, se riittää ja sillä pääsee paljon pidemmälle kuin vantagevaatteilla ja sarkasmilla.