Heräsi paljon ajatuksia ja muistoja kun katsoin ohjelmaa avioerosta miehen kannalta.
Olen 47 vuotias nainen erottanut mieheni 6-7 vuotta sitten.
Syy miksi kirjoitan on se kun haastateltava mies sanoi ettei vieläkään oikein tiedä miksi läheisyys/seksi loppuisuht aikaisessa vaiheessa (yleensä sen jälkeen kun lapsi tulee),
tämän kommentin kuulee aina kun juttelee eronneiden miesten kanssa heidän erostaan eli mielestäni asia on niin että naiset tietävät kyllä miksi mutteivät kerro miehille koska se on aika karu tarina.
Ei ensimmäistä aviomiestä oteta sen takia että häntä RAKASTETTAISIIN SAATIKKA HALUTTAISIIN VILLISTI vaan naiset tekee valinnan selkeästi turvallisuussyistä. Halutaan turvata tulevaisuus itselle ja saada niinsanottu hyvä isä tuleville lapsille.
Tarkoitus ei välttämättä tässä toiminnassa ole niin paha kuin teko on pitkässä juoksussa miehen kannalta.
Täydellistä ja sikamaista loistavan ja kaikkensa perheensä eteen tekevän keskiverron suomalaisen miehen HYVÄKSIKÄYTTÖÄ.
Me suomalaiset naiset viedään mieheltä kaikki rahoja ja itsekunnioitusta myöten.
Vaatimuksia esitämme loputtomasti mitään ei anneta vastalahjaksi ja suomalaisen miehen syyllistäminen on niin helppoa.
Itsekin olen tehnyt samoin, sitten vasta "päästin" mieheni vapaaksi kun lapset olivat riittävän vanhoja pärjätäkseen hyvin.
Eli hyvä mies oli tehtävänsä tehnyt ja voi mennä ikävystyttämästä minua kuoliaaksi.
.
On ihan höpöpuhetta että suomalainen mies ei osaisi tai haluaisi keskustella parisuhteen ongelmista, nainen useammin on mielestäni se joka ei osaa eikä voikaan keskustella koska mistä nainen keskustelisi jos lähtökohdat parisuhteeseen ovat miehen "kusetusta".
Niissä tilanteissa kun aviomiehemme yrittävät keskustella kanssamme ongelmista me naiset sopertelemme yleensä sekavia selityksiä kaikenmaailman toisarvoisista
asioista tiskeistä pyykeistä yövalvomisista( jaksetaanhan sitä kapakoissakin valvoa ja pyykit, tiskit ja duunit kuuluu aina elämään oli lapsia eli ei).
Ihanaa kuitenkin nähdä kehityksen suunta että yhä suurempi joukko miehiä uskaltaa itse lähteä surkeista avioliitoistaan,(marimekkotanttojen propagandasta huolimatta) eivätkä suostu loputtomasti meidän sikamaisten suomalaisnaisten hyväksikäytettäviksi.
Tsemppia herrat ja menoksi
asiat eivät ajan mittaan avioliitoissanne parane vaan pahenevat.
Tuulaus
Olen 47 vuotias nainen erottanut mieheni 6-7 vuotta sitten.
Syy miksi kirjoitan on se kun haastateltava mies sanoi ettei vieläkään oikein tiedä miksi läheisyys/seksi loppuisuht aikaisessa vaiheessa (yleensä sen jälkeen kun lapsi tulee),
tämän kommentin kuulee aina kun juttelee eronneiden miesten kanssa heidän erostaan eli mielestäni asia on niin että naiset tietävät kyllä miksi mutteivät kerro miehille koska se on aika karu tarina.
Ei ensimmäistä aviomiestä oteta sen takia että häntä RAKASTETTAISIIN SAATIKKA HALUTTAISIIN VILLISTI vaan naiset tekee valinnan selkeästi turvallisuussyistä. Halutaan turvata tulevaisuus itselle ja saada niinsanottu hyvä isä tuleville lapsille.
Tarkoitus ei välttämättä tässä toiminnassa ole niin paha kuin teko on pitkässä juoksussa miehen kannalta.
Täydellistä ja sikamaista loistavan ja kaikkensa perheensä eteen tekevän keskiverron suomalaisen miehen HYVÄKSIKÄYTTÖÄ.
Me suomalaiset naiset viedään mieheltä kaikki rahoja ja itsekunnioitusta myöten.
Vaatimuksia esitämme loputtomasti mitään ei anneta vastalahjaksi ja suomalaisen miehen syyllistäminen on niin helppoa.
Itsekin olen tehnyt samoin, sitten vasta "päästin" mieheni vapaaksi kun lapset olivat riittävän vanhoja pärjätäkseen hyvin.
Eli hyvä mies oli tehtävänsä tehnyt ja voi mennä ikävystyttämästä minua kuoliaaksi.
.
On ihan höpöpuhetta että suomalainen mies ei osaisi tai haluaisi keskustella parisuhteen ongelmista, nainen useammin on mielestäni se joka ei osaa eikä voikaan keskustella koska mistä nainen keskustelisi jos lähtökohdat parisuhteeseen ovat miehen "kusetusta".
Niissä tilanteissa kun aviomiehemme yrittävät keskustella kanssamme ongelmista me naiset sopertelemme yleensä sekavia selityksiä kaikenmaailman toisarvoisista
asioista tiskeistä pyykeistä yövalvomisista( jaksetaanhan sitä kapakoissakin valvoa ja pyykit, tiskit ja duunit kuuluu aina elämään oli lapsia eli ei).
Ihanaa kuitenkin nähdä kehityksen suunta että yhä suurempi joukko miehiä uskaltaa itse lähteä surkeista avioliitoistaan,(marimekkotanttojen propagandasta huolimatta) eivätkä suostu loputtomasti meidän sikamaisten suomalaisnaisten hyväksikäytettäviksi.
Tsemppia herrat ja menoksi
asiat eivät ajan mittaan avioliitoissanne parane vaan pahenevat.
Tuulaus
Vastaukset 26
Vanhimmat
TuulaMS Tuulaushan se yksityiskohtaisesti tietää kaikkien erojen syyt ja seuraukset, kun näin hienosti yleistää, että ihan kaikki suomalaiset naiset on sikoja.
Voi voi tuulaus rukka, elämä ei ole ihan niin mustavalkoista....
totuuden. Naiset on pohjimmiltaan aika piruja.
JOO! varmaan olikin naisen kirjoitus....naisen, jolla munat.....
saahavasi oksasi?
Varmasti parisuhteita on erilaisia.
Älä hyökkää muita naisia kohtaan, osoitat kaikkein epäkohteliainta sikamaisuutta sukupuoltasi kohtaan. Se on ehkä kostautunut jo, tai tulee kostautumaan.
kyllä naiset on aika piruja
kaiken pahan alku
vaatia kyllä osataan,mutta ollaan kylmä kun kala..
anteeks kaloille siis ootte vaan kylmiä sosiopaatteja ,psykopaatteja
mikään ei tunnu missään
vähän itkua tyhertää niin pitäis kaiken saada
lahna.
hyi helvetti sentään
Jos tämä on päivän selvää niin miksi mies menee vapaaehtoisesti siihen helvettii, ainahan voi valita ettei siihen suhteeseen alunperinkään rupea. Aivojen käyttö ei ole kielletty myöskään miehiltä.
Parisuhde perustuu yleensä hyötyyn.
Nainen hakee hyvää isää lapsille ja seuraa itselle - mies osallistuu alusta asti perheen arkeen ja haluaa viettää vapaa-ajan vaimon kanssa keskustellen ( paras kaveri) ja seksi on vähän niin kuin mauste keitossa.Joten se arki on naiselle keitto ja seksi mauste - jos keittoa ei ole ei sitä myöskään kannata mausteita hukata....
Mies helppoa seksiä ja kodinhoitajaa - riittää kun ruokaa on pöydässä, koti siisti ja seksiä saa ilman turhaa jaarittelua. Miehelle seksi on se keitto ja muu vaivaton ( siis että toinen hoitaa) se mauste.
Se että jos mies kokee että jäi alakynteen niin sehän tarkoittaa vain että miehen valinta ei ollu se oikea, eli tekin itse virhearvion ja jätti aviot narikkaan valintahetkellä tai pahimmillaan että alapää hoiti ajattelun.
Kyllä HYVÄSSä parisuhteessa keskustelu alkaa jo ennen avioliittoa ja myös jatkuu koko ajan. Totuus on että useimmat miehet alkavat puhua ja pakertaa vasta kun peli on jo menetetty ja vaimo on oman päätöksen tehnyt/ luovuttanut mutta roikkuu vain siinä liitossa.
Ja totta on harvalle naiselle se seksi on se juttu joka ratkaiseen kenen kanssa mennään avioon. Seksi ei ole edes välttämättömyys kaikille naisille vaan vähän niinkuin extra jota voi olla tai sitten ei.
Ja mitä tulee läheisyyteen niin alkuaikana molemmat haluavat viettää kaiken vapaa-ajan yhdessä ja kun aika kuluu niin sitä vapaa-aikaa halutaan viettää muualla kun se oman puolison kanssa joten miten se läheisyys edes voisi säilyä. Kerran menetettyä on lähes mahdoton korjata....
Jokainen valinta ( tekeminen tai tekemättä jättäminen) jonka kumpikin tekee vaikuttaa aina sinne tulevaisuuteen ja sen korjaaminen on aina lähes mahdotonta. Joten joka kerta kun se lätkämatsi on mukavampaa kun puolison seura tai se kauniit ja notkeat kinostaa enemmän kun se kahden kesken oleminen niin ihminen omalla valinnallaan purkaa sitä läheisyyttä.... Työtähän se vaatii pitää se oleminen samanlaisena kun se oli seurustelun aikana vaikka vuosia tulisi lisää... ja halua tähän on sitäkin vähemmän molemmilla....
Itselle ei koskaan olisi riittänyt pelkkä seksuaalinen viehätys toista kohtaan tai se miten hyvä isä ( oletus) toisesta tulee vaan kyllä pääpaino oli sillä että pystyimme keskustelemaan asioista ja viihdyimme toistemme seurassa ja teemme sitä yhä. Myönnän että osan perusteet seurustella, asua yhdessä ja mennä avioon on useilla aika hepposia, näkeehän niitä pareja jota alusta asti eivät viihdy toistensa seurassa ja peruste on että joku pitää olla ja otetaan se joka kätevimmin on helposti saatavilla.
On kuitenkin hienoa että voit myöntää että sinun motiivit olivat kusetus, mutta ei se tarkoita että valtaosalla näin olisi. Tiedän pariskuntia jossa nainen todellakin pettyi kun mies karkaa omien harrastusten pariin kun lapset on pieniä ( joten mistään malli-isästä ei voida puhua) ja miehen läheisyyden tarve = säännöllistä ja vaivatonta seksiä. Kun tätä jatkuu vuoden tai kaksi niin nainen luovuttaa ja jatkaa kulissi avioliittoa. Kun nainen vanhenee niin hän toteaa että tämä ei ole sen arvoista jolloin mies havahtuu ja yrittää paikata tilannetta - liian myöhäistä, arpa on jo heitetty. Virheenä on se että molemmilla on omat käsitykset siitä mitä avioliitto on ja odotukset toista kohtaan mutta kumpikin olettaa sen toisen olevan se ajatusten lukija - joten jos sitä läheisyyttä ei ole alusta asti ( ja tämä ei sitten tarkoita seksiä) niin ei se kyllä ajankanssa kehitykkään.
Minä taasen toivoisin että ihmiset miettisivät tosissaan että tämänkö ihmisen kanssa viihdyn loppuelämän, sillä puoliso on kuin elinikäinen paraskaveri ja jättäisivät sen seksin vähemmälle huomiolle - hyvässä parisuhteessa se on luonnollinen osa eikä se perustu mihinkään lyhytaikaiseen himoon. Ja osattaisiin mielummin olla yksi kun tyydyttäisiin edes johonkin suhteeseen.... jos 25 on jo ihan paniikissa jos hänellä ei ole ollut sitä suhdetta ( siis voi hirveetä, ihan kuolema jo kolkuttaa) ja naurettavaa on ne lapset ( siis alle 18) jotka puhuvat rakkaudesta vaikka eivät edes ole sinut itsensä kanssa. Ihmisen on siis tunnettava ensinnä itsensä ja se mitä arvostaa ennekuin on valmis ensimmäiseenkään parisuhteeseen - mutta nykysin ensinnä mennään sänkyyn ja kun siitä tulee yhden kanssa tapa niin se ikään kuin ajautuu pikkuhiljaa suhteeksi, itseä ei tunneta saati sitten sitä toista - ja tämähän ei voikaan olla sen hyvän suhteen perusta.
Kyllä on "Tuulalla" yksiselitteinen kuva avioeroista. Mulla eronneiden kanssa keskusteltuani on tullut aivan päinvastainen näkökanta koko asiaan eikä tulisi mieleenikään syyttää erosta automaattisesti vain toista osapuolta. Saatikka jonkun tv-ohjelman nähtyäni... (!??) Erotarinoita kuulostaa olevan yhtä monta kuin on erojakin, alkaen siitä että on aina kaksi näkökantaa per ero, joten on mun mielestä aika naivia yksinkertaistaa tällainen asia joka on usein kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Mutta ehkä tämä on juuri tätä ihmisenä olemisen perustarvetta taas: saada selittää ja kategorioida jotta ymmärtäisi edes jotakin, jotta saisi nimen edes osalle asioista ja jotta tuntisi sitten ne omatkin tehdyt valinnat mielekkäiksi ja oikeutetuiksi jne. Diagnoosien keksimistä ja taudinkuvanmäärittelyä parhaimmillaan.
Kirjoituksesi me-pronomini oli pitänyt olla minä-muodossa.
Sinähän kynään tartuit ja kirjoitit omia ajatuksiasi.
Allekirjoittaako kaikki naiset tuon tekstisi...OhmyLord.
Ikäänkuin tasapuolisuuden nimissä olisit katkera niin miehille kuin naisillekin.
Menikö niin, että ylevänä otit aikoinaan eron - ja elämäsi tuli alkaa siitä ajankohdasta.
Mutta kävikö niin, että kesäkollit veivät sinua ja heittivät talven tullen muitten nurkille.
Oletko hämilläsi siitä, kumpi siinä surkeuden vaakakupissa onkaan painavampi;
mennyt avioliittosi vai kuluva sinkkukautesi.
Hauskaa..katsokaa nyt tämän tyttömäisen "tuulauksen" housuihin.
Kas, sieltähän löytyy munat!
Ilmiselvä suomalainen sikamies.
mullekin tuli heti mieleen että kuulostaa aika lailla katkeran miehen kirjoitukselta
Minulla ei ole munia ja tunnistin itseni ja monia tuttuja ystävättäriäni jotka ovat eronneet niistä ns. sikamiehistään.
Omia virheitään on vaikeaa joskus myöntää mutta ajan kuluessa ne tulee selvemmin esille pölyn alta.
kiitos tuulahdukselle hyvästä ajatuksia herättävästä aloituksesta.
MINÄ ainakin menin rakkaudesta naimisiin ja mies meinasi pilata koko liittomme alkoholilla, mutta
kun hain eroa hänestä, pullon korkki napsahti kiinni ja kiinni on pysynyt! Ja eron peruin!
Joten olen päätellyt, että hänkin rakastaa minua kun jätti "toisen" morsmaikkunsa!
Kyllä eroihin yleensä on syynsä, mutta toki myönnän, että turhaankin erotaan...saahan niitä juttuja tuolla erosivustoltakin lukea..
Olen kuitenkin ymmärtänyt, että miehet lähtevät mielellään liitoista, joissa ei esim. saa tyydyttävää seksiä? Eli mitä se mies silloin menettää? Kylmän vaimonko?
Tuskin sen"Tuulan" mieskään kauan kärvisteli hänen peräänsä, ties vaikka sai mieluisamman eukonkin...
Vaikutat sellaiselta "tuulimunatuulalta", jonkalaista pitäisi miesten karttaa...ainakaan naimisiin ei tuollaisen munahaukan kanssa kannata mennä!
Itseäsikin tuntuu kaduttavan, joten siinäpähän nyt rypistyt ja rapistut yksinäsi, mutta älä yleistä!
SINÄ olit sika ukolles...enemmistö ihmisistä menee aivan muista syistä naimisiin kuin sinä.
Sinulla oli väärät vaikuttimet, nyt saat olla yksin.
Eli paha sai palkkansa. Jos nyt edes olet oikeesti nainen...
No juu, varmasti osan kohdalla juttusi pitää paikkansa: ainakin sinun. Tiedät varmasti miksi noin kirjoitat, etkä varmasti ole ainoa. Kaikkea mahtuu maailmaan. Mutta tuskinpa nyt sentään kaikki naiset ja kaikki miehet: nimittäin kyllä se on kaikilla mahdollisilla tavoilla todettu, että ihmisissä on eroja, ja enemmän ja enemmän eroja: vaikka olisivat joissain kohdin "samaa ryhmää". Kaikki naiset eivät ole samanlaisia, eikä kaikki miehet, kaikki kuaniit, rumat, tummat, vaaleat jne. ryhmiä löytyy ja yhtäläisyyksiä löytyy, mutta silltikkään kaikki eivät ole samanlaisia.
Siinä kohtaa olen samaa mieltä, että on hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään myös erota ja etsiä todellista kumppaniaan. Toivottavasti uskaltavat myös olla yhdessä ja sitoutua.
Kaiken ei ole tarkoituskaan kestää ikuisesti, luopuminen kuuluu elämään.
Hieman epäilen, että Tuula, sinä olet kyllä katkera mies, mutta ihan miten vaan, samapa tuo. Rahoja ei viedä, jos ottaa itsenäisen naisen ja kaikkiin vaatimuksiin ei pidä suostua. Puolisoaan ei tarvitse valita sieltä vaativimmasta päästä ja omia aivojaan saa käyttää.
Katkeroituminen ei kannata. Täällä sitä voi purkaa, mutta siitä ei todellisuudessa kärsi kuin itse.
Provo taas koko AP:n juttu!
Tuo oli hyvä, että aivojaan saa käyttää! Ja muullakin saa ajatella kuin alapäällään.
Miehen hölöttelyähän tuo ilmiselvästi oli taas koko parjaus.
Tuulaus!
Kirjoituksesi oli mielenkiintoinen, mikäli se ei ollut provo.
Selattuani Desmond Morrisin kirjaa "Eläin nimeltä ihminen", sekä luettuani positiivistä palautetta saaneen eläintieteen dosentti Jussi Viitaniemen vasta ilmestyneestä kirjasta "Inhimillinen eläin, eläimellinen ihminen" ja seurattuani TV:stä luontodokumenttejä "sillä silmällä", niin kaiketikin sekä eläin-naaraalla, että ihmisnaaraalla on hyvin pitkälle samanlainen sisäänrakennettu koodattu ohjema, jota he noudattavat ja toteuttavat primitiivisten viettien ja vaistojensa varassa.
Olen joskus verrannut naista leikillisesti automaattiseen pyykinpesukoneeseen, jossa on koodattu eri ohjelmia, kuten esipesu-pesu-huuhtelu-linkous. Tämän jälkeen seuraa luonnollisesti kuivaus, mankelointi, tai silitys.
Eli ihmisnaaraan koodattu ohjelma on hyvin samankaltainen, kuin eläin-naaraankin, sisältäen pesänrakentamisvietin (kodinrakentamisen), jälkeläisen hankinnan, jota varten eläin-naaras valitsee parittelukumppanikseen laumansa vahvimman uroksen. Ihmisnaaras taas valitsee uroksen, joka kykenee turvaamaan ihmisnaaraan taloudellisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin sekä hänelle, että hänen "pennuilleen". Eli nainen tarvitsee miestä "Sponsoriksi" tyydyttämään ihmisnaaralle koodattua lisääntymisvietti ohjelmaa.
Kirjoitit "erottaneesi" miehen ollessasi 4 kymppinen.Tämä taasen täsmää erään parisuhdeterapeutin näkemykseen naisen kolmen- neljänkympin kriisistä, jolloinka nainen kokee, että hän ei elä sellaista (arvoistaan elämää), eikä ole tyytyväinen seksielämäänsä. Hän haluaa ilmeisestikin elää uudelleen sen hekuman, jota hän koki ensimmäisessä suhteessaan. Hänen arvionsa mukaan kysymyksessä olisi naisen kakkosvaiheen puberteetti, jossa naisella on samankaltainen hormonimyrsky, kuin siinä ekavaiheessakin, jollonka se uros ja vauva on hankittava keinolla millä hyvänsä.
Itse näkisin, että kysymyksessä on "vaihdevuosipaniikki", jolloinka naisen hedelmällisyys hiipuu, mutta paritteluhalukkuus sitävastoin kiihtyy. Naisen sisällä käy niin voimakas hormonimyrsky, jota ilmeisestikin voisi verrata "Tsunamiin" ja aiheuttaa vastaavaa tuhoa perisuhteessa ja perheessä, kuin Tsunamin hyökyaalto.
En ole asiantuntija, mutta luettuani kymmeniä, jos ei satoja naisten henkilökohtaisia kirjoituksia tästä ilmiöstä, niin se saattaa olla jopa totta.
Aihesta olisi mielenkiintoista tehdä oikein tieteellinen tutkimus. Ehkäpä tämä eläintieteen dosentti olisi tehtävään sopivampi, kuin joku normaali "kallonkutistaja", sillä kirjoituksestasi päätellen kysymyksessä on lähinnä "eläimelliset" vietit ja vaistot.
Eli tätä vaihetta voisi verrata tuohon automaattisen pyykinpesukoneen "linkousvaiheeseen", jossa mies lingotaan pihalle, kun hän on tyydyttänyt naisen tarpeet haaveet, unelmat jne.
Tutkimuksissa olisi syytä ottaa huomioon kuitenkin sellainen seikka, että eläin-naraat eivät katso TV:stä saippuasarjoja, eivätkä lue naisten lehtiä, jotenka tutkittavan ryhmän olisi oltava joku viidakossa elävä alkukantainen heimo, jolloinka voitaisiin poissulkea median ja markkinavoimien manipulatiivinen vaikutus heidän seksikäyttäytymiseen.
luuletko että viidakossa elävillä heimoilla ei ole kulttuurin "määrittämää" kayttäytymistä ja sosiaalisia normeja?
Mielenkiintoisia ajatukisa ja aivoituksia sinulta. Olivatko sitten osin lainattuja...
Olen itsekin pitkään ollut sitä mieltä, että tämä nykyseksuaalikäyttäytyminen on pitkälle manipuloinnin tulosta. Saippuasarjat ja muu media `opettaa`...
Sikäli hassua ja huolestuttavaa, että naiset mittaavat omaa naisellisuuttaan seksuaalisella haluttavuudella.
Eikö naiset todellakaan tiedä, että noilla asioilla ei välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Panomiehelle kun riittää miltei reikä puussa...
Vastikään kuulin tutkimuksesta, jonka mukaan nelikymppisten naisten seksuaalivietti on korkea juuri sen tähden, että
pelko haluhormonien ehtymisestä hiipii mieleen. Eli he kokevat olevansa `pakotettuja` juuri nyt
ravistamaan kehoaan...kun vielä ravistelututtaa.
Olisitte naiset huoletonna. Pitäkää kunnostanne vain huolta ja kyllä haluja riittää pitkälle vanhuuteen.
ei kaikki suomalaiset miehet ole mitään luusereita mitä nainen pyörittää miten päin tahansa. Suurin osa miehistä on miehiä isolla M kirjaimella. Nämä sinun kuvaavat pikkupojat ja peräkammarin pojat ovat sitten asia erikseen ja niitä jahtaavat juuri sinun kaltaiset häiriintyneet naiset. Onneksi valta osa naisista on niitä normaaleja.
Joten kuvaamasi mies on heikko ja tarvitsee ainan naisen kertoamaan mitä hänen pitää haluata ja mitä ei.
Ensimmä lyö aivottomaksi kaikki miehet ja sitten haukut kaikki naiset eli yhtään normaalia ihmistä ei sinusta ole maailmassa. Jäikö montkin päivää lääkeet ottamatta. Sisällä kiehuva viha ja raivo ei ole ihan terveellistä ja olet pelottavan psykoosin alainen se näkyy kyllä kirjoituksisissasi
Aivan niin kuin me kaikki ei tiedettäisi, että sinä olet mies... :D
Miehet ne naisia hyväksikäyttää, ottavat naisen saadakseen pillua. Toivon todella, että naiset oppii antamaan samalla mitalla takaisin!
Tuula tuulaus,
sä olet fuula, sun juttus on fuulaus.
Katkeruus sua kalvaa, hei,
laita haavoihis salvaa!
Elämä on ihmeellistä, siltä saa joskus turpaan,
elämä on virheellistä, muttei mikään ole turhaa.
Aika kyllä korjaa sen mikä on rikki,
tajuat lopulta, ettei se ollutkaan vikatikki.
Se kasvatti, opetti ja näytti,
se muuttui ehkä suruksi,
kun hetken ilolla täytti,
mutta niin se menee: opi ja kasvat guruksi!
Ota ilo irti silloin kun sen saat,
toisen kanssa elät ja kaiken jaat.
Tavalla tai toisella tulee luopumisenkin hetki,
ei elämä ole ikuinen retki.
Ole hetkessä kiinni ja luovu,
ilosta itke ja unohda suojakuomu,
unohda siat ja unohda haukku,
elä jo uudelleen ja pakkaa jo laukku!
Lähde kohti uusia seikkailuja, - nekin toki päättyy aikanaan,
mutta nyt anna jo palaa vaan!
Olet oikeassa mutta en lähtisi kuitenkaan tuomitsemaan sitä mitä nuoret naiset miehestä haluavat. Naiset eivät koe kusettavansa itse ja toisaalta mieshän on kusetettevissa. Jos miehelle kerran riittää nätti naama ja hyvä perse tai isot tissit niin nehän riittää. Luuletko että miehet solmivat nuorena jotain sielunkumppanuussuhteita naiseen?
Ok, mies tulee kusetetuksi sillä suurin osa hoikista ja nätistä naisista tursuaa parin lapsen jälkeen vaateistaan pihalle. Mies meni naimisiin ketunenätissisen hehkeän pimun kanssa josta tuleekin ajokoirankorvainen pirttihirmu ?
Eihän naiset vedä lähellekään vertoja sikailuissa miehille!!! . . . Urokset ovat suurimpia sikoja sikalassakin ;))))) . . . Kärsitään ;)))
Olen yksi TuulaMS:n kertoman kohtalon kokenut mies. Mutta en minä exääni siitä syyllistä. Vika on mooseksenaikaisessa parisuhdemallissa, joka on täysin perseestä. Se on ehkä toiminut joskus ammoisina aikoina, kun aviopuolisot viljelivät yhdessä omaa maatilaansa. Mutta se on myös ollut osa uskonnollisten yhteisöjen ansaintamallia. Ihmisen luontainen seksuaalisuus pakotetaan parisuhdemalliin, joka ei toimi. Kaikki kiva julistetaan synniksi, josta rangaistuksena on jumalan viha ja joutuminen helvettiin. Kun kaikki kuitenkin tekevät jotakin kivaa, niin synnit saa kätevästi anteeksi käymällä kirkossa ja maksamalla kirkollisverot. Vielä 80-luvun alussa, jollon aloitin äskettäin päättyneen suhteeni, vaihtoehtoja olivat vain avioliitto tai synnissä eläminen (ehkä avoliitto). Nykyisin vaihtoehtoja olisi jo muitakin.
Primitiivisissä heimoissa mies on metsästäjä ja soturi, joka kulkee päiväkausia metsästämässä riistaa. Naiset taas elävät lapsien kanssa kylässä ja miehet tulevat majoihinsa metsästysretkien välissä. Siellä on sitten luvassa läheisyyttä ja seksiä, kun naaras on on odottanut pannu kuumana monta päivää. Palkkionsa saatuaan mies ei jää nurkkiin syljeskelemään vaan suuntaa kohti uusia haasteita.
Vaan mitä on mies, joka luuhaa naisensa nurkissa kaiket päivät? Feministien mielestä se on tasa-arvoa. Kuitenkin miehestä on tehty vain kotiinsa vangittu kakkosäiti, jonka mieli kuitenkin palaa kaukaisiin erämaihin. Sitä kaipuuta hän lievittää ryyppäämällä ja ravaamalla sohvan ja jääkaapin välillä. Siinä sivussa mies kiehnää vaimonsa jaloissa kuin kissa ja ruikuttaa koko ajan seksiä. Kyllä siinä menee kummankin fiilikset. Lopputulos on se, että vaimo alkaa nalkuttaa ja mies ryyppää entistä enemmän.
Jos olisin silloin 25 vuotta sitten ollut 25 vuotta kokeneempi, niin en olisi ikinä muuttanut asumaan saman katon alle. Olisin ehkä asunut lähistöllä ja käynyt tilipäivinä kiikuttamassa puolet palkasta naiselleni, harrastamassa hyvää seksiä ja viettämässä laatuaikaa lasteni kanssa. Ja exä on kanssani asiasta aivan samaa mieltä. Nyt eron jälkeen käynkin välillä työntämässä elatusmaksurahat rintsikoiden väliin ja saamassa siitä ansaitsemani palkkion. Ja exä sentään on feministi, jolta olisi tullut päin näköä, jos olisin tehnyt saman avioliiton aikana.
Pahinta kaikessa on se, että nykyisin naisten/löppilehdet ja kaupalliset TV-kanavat ovat ottaneet kirkon roolin. Joka paikka on täynnä juttuja unelmahäistä ja ihanista avioliitoista. Sitten eronneet naulataan viikoksi lööppeihin häpeämään ja kassa kilisee. Siinä sivussa julkaistaan artikkeleita siitä, miten parhaiten pettää siippaansa. Ja täydestä menee.
Niin, elämä ja ihmiset ovat usein hyvinkin raadollisia!!! . . . Yhden epäonni on toisen onni!!! Ja ainakin julkisuuden ihmiset ovat huomanneet, että heidän elämällään ratsastetaan ja kassakoneet kilisee!! Mut rahat eivät tule omaan pussiin. . . Ihminen on susi toisilleen!!! . . . Ei kannata olla liian sinisilmäinen rakastuneenakaan!!
Olipas kirjoitus! Perusteita haettiin kaukaa, jopa geeneistä saakka, vapaammalle parisuhdekäyttäytymiselle.
Villeys ja vapaus voi pienen yksilön mielessä siintää houkuttelevana, mutta toteutetaanpa sitä laajemassa mittakaavassa.
Nuijat heiluisivat, varmasti nahkanuijat, mutta muutkin konkreettiset - tai pikemminkin kirveet ja haulikot.
Olisiko yhteiskuntarauha millä mallin, olisiko lasten hyvä .. olisiko aikuistenkaan hyvä?
Ei varmasti olisi!
Fantasioitaan voi hehkuttaa ja yrittää perustellakin. Asiat olisi kuitenkin syytä miettiä loppuun saakka.
Onhan ihminen eläin tavallaan. Olemme kuitenkin eläinkunnan ainoa moraaliseen ja eettiseen toimintaan kykenevä laji. Eiköhän visio pelkästä viettivetoisesta yhteiskunnasta olisi niin mieletön ja sairas, että
perimmäinen ihmisenä olemisen suola ja kaipuu siihen valkenisi äkkiä; saada elää moraalista ja eettistä elämää tiettyjen siveellisten normien mukaan.