Usein saa lukea miesten kiukkuisia tekstejä siitä kuinka mukamas "tavallinen mies ei kelpaa."
Monille miehille näyttää olevan vaikea ymmärtää tavallisen, tylsän ja seipään nielleen miehen eroavaisuudet.
Jos jakaisi karkeasti ihmiset seuraaviin luokkiin; Friikki, persoonallinen, tavallinen, tylsä ja seipään niellyt, valtaosa ihmisistä luokiteltaisiin "tavalliseksi". Tämä jaottelu perustuu pääosin luonteenpiirteisiin, eli hieman tavallista rumempi tai kauniinpi ihminen luokitellaan tavalliseksi mikäli hän ei erotu massasta. Tavallinen mies tai nainen kelpaisi varmastikin kumppaniksi valtaosalle tavallisista?
Mutta mutta.. Monille ns. tylsille miehille tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että he eivät ole tavallisia, vaan täysin perässävedettäviä tylsimyksiä, minkä vuoksi naiset eivät jaksa kiinnostua heistä. "Tavis" ei ole perässä vedettävä nyhjäke vaan TAVIS. Ärsyttää nämä muka -tavallisten seipään nielleiden tuplatylsimysten valivalivirret täällä, kuinka kukaan ei nyyh uikutiuikuti huoli tavallista miestä. Tylsimyksillä on taipumus muuttua katkeroituneena seipään nielleeksi, jolloin olemus on yhtä puoleensa vetävä kuin vuohen takapuoli.
Tylsimystasoisen naisen on toki helpompaa löytää mies, kuin vastaavan miehen saada nainen, koska monet miehet pitävät perässävedettävistä naisista, joita saa mielin määrin ohjailla. Tällä tavoin mies voi korostaa omaa näennäistä vahvuuttaan. Tylsimysmies ei kuitenkaan löydä kumppania, koska hän ei huoli oman lajinsa naista. Kahden tylsimyksen suhde harvoin toimii, jos sitä edes saadaan alulle, koska kumpikaan ei ole riittävän enrginen tehdääkseen asian eteen mitään.
Koska tavisnaiset eivät halua vetää perässään tylsimysmiehiä, tylsimysmiehistä kehittyy seipäännielleitä, jotka alkavat vihata tavisnaisia. Ja vaikeaahan tavisnaisen on muutenkaan tavata tylsimysmiehiä, koska heitä pitäisi käydä houkuttelemassa esiin kaikenlaisista tylsistä koloista, eikä tavisnainen ehdi ryhtyä moiseen projektiin, koska hän viettää tavallista elämää johon kuuluu työ, opiskeleminen, harrastukset, sosiaalinen vuorovaikutus, ystävät ja läheiset.
Monille miehille näyttää olevan vaikea ymmärtää tavallisen, tylsän ja seipään nielleen miehen eroavaisuudet.
Jos jakaisi karkeasti ihmiset seuraaviin luokkiin; Friikki, persoonallinen, tavallinen, tylsä ja seipään niellyt, valtaosa ihmisistä luokiteltaisiin "tavalliseksi". Tämä jaottelu perustuu pääosin luonteenpiirteisiin, eli hieman tavallista rumempi tai kauniinpi ihminen luokitellaan tavalliseksi mikäli hän ei erotu massasta. Tavallinen mies tai nainen kelpaisi varmastikin kumppaniksi valtaosalle tavallisista?
Mutta mutta.. Monille ns. tylsille miehille tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että he eivät ole tavallisia, vaan täysin perässävedettäviä tylsimyksiä, minkä vuoksi naiset eivät jaksa kiinnostua heistä. "Tavis" ei ole perässä vedettävä nyhjäke vaan TAVIS. Ärsyttää nämä muka -tavallisten seipään nielleiden tuplatylsimysten valivalivirret täällä, kuinka kukaan ei nyyh uikutiuikuti huoli tavallista miestä. Tylsimyksillä on taipumus muuttua katkeroituneena seipään nielleeksi, jolloin olemus on yhtä puoleensa vetävä kuin vuohen takapuoli.
Tylsimystasoisen naisen on toki helpompaa löytää mies, kuin vastaavan miehen saada nainen, koska monet miehet pitävät perässävedettävistä naisista, joita saa mielin määrin ohjailla. Tällä tavoin mies voi korostaa omaa näennäistä vahvuuttaan. Tylsimysmies ei kuitenkaan löydä kumppania, koska hän ei huoli oman lajinsa naista. Kahden tylsimyksen suhde harvoin toimii, jos sitä edes saadaan alulle, koska kumpikaan ei ole riittävän enrginen tehdääkseen asian eteen mitään.
Koska tavisnaiset eivät halua vetää perässään tylsimysmiehiä, tylsimysmiehistä kehittyy seipäännielleitä, jotka alkavat vihata tavisnaisia. Ja vaikeaahan tavisnaisen on muutenkaan tavata tylsimysmiehiä, koska heitä pitäisi käydä houkuttelemassa esiin kaikenlaisista tylsistä koloista, eikä tavisnainen ehdi ryhtyä moiseen projektiin, koska hän viettää tavallista elämää johon kuuluu työ, opiskeleminen, harrastukset, sosiaalinen vuorovaikutus, ystävät ja läheiset.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Ei olis paremmin voinu asiaa ilmasta toi on niin totta!!!
Komppaan edellistä J:tä!
Mitennii näennäistä vahvuutta.
Mua taas ärsyttää ja huvittaa nää vanhapiikanaisten valittukset miesten epäolennaisista "heikkouksista".
Minkälainen se mies pitäis sit olla?
Naisten profiileja kun lukee niin ne menee tätä rataa:
"Haussa kiva, fiksu, nuorekas, urheilullinen, hyväkäytöksinen,rikas,menestynyt,akateeminen loppututkinto, sanojensa mukainen, huomioiva ja saa olla komeakin mies. Sellainen, jonka kanssa on hyvä olla :) "
Luuleeko naiset et tuollaiset miehet täällä notkuis,hahaha.
Onnee vaa hakemisessa kuitenkin ja hyvää kesää.
Nyt on rimaa nostettu--- ei Suomessa.
Kyllä niitä helmiäkin roikkuu seuranhakupalstalla..oon ite nähny ja ihan ilmielävänä tyttöystävien kainalossa=))
Notku,
Epäilen suuresti, kahden haun kokemuksella, ettei ihan normaalit miehet notku. Itse en viitsisi mennä enää pubiinkaan notkumaan (55v, aika kaunis ja runsas, nyt meni mainoksen puolelle, hahhaa). Kaikenlaista harrastan, välillä juon viiniäkin, monta keskustelua käynyt, muttei kukaann ole oikeasti kiinnostunut! Pari seipäänniellyttä tavannut. Kertokaa, mistä mukavia miehiä löytyy!
Terveisin
Hanne
se tässä mietityttääkin kovin miksi noin fiksut ja menestyvät ihmiset edes joutuvat turvautumaan tälläiselle "luuserikanavalle" jotain vikaa pitää olla jos ei kumppania löydä normi elämästä. täältä kun pyytää naista treffeille niin yleisin syy on ettei ole aikaa, mitä ihmettä sitten täällä tekee, kun luulin että tälläinen palvelu olisi lähinnä yksinäisiäihmisiä varten......
Nohhoh.. vai että oikein luuserikanava? :) Vai elämmekö kenties 2000- lukua, jossa elämä on hektistä, ei ehdi kassajonoissa katseleen "sillä silmällä" yms. On yksinkertaisesti helpompaa kartoittaa tarjontaa netin välityksellä. ( luonnollisestihan netistä löytyy vain murto-osa)
Itellä oli joskus treffeillä ilmoitus, enkä koe olevani sosiaalisesti syrjäytynyt, fiksuudesta voi ehkä vähän tinkiä ;D
Mutta pointtina ehkäpä se, että ihan normaaleja ihmisiä tuntuisi (ainakin minuun yhteyttä ottaneet miehet) olevan iso osa näistä "luuserikanavan" käyttäjistä.
Tuo kun kehuit, ettei treffeille pyytämilläsi naisilla ole koskaan aikaa siihen, ehkä kertoo rivien välissä, ettet vaan ole niiiin kiinnostava, että nimenomaan juuri sinulle olisi sitä aikaa, valitettavasti :/
naiset yleensä tuntuu haluavan jus niitä taviksia.itse kuulun tohon friikki porukkaan
Kiinnostaisi kuulla!
Se tuntuu olevan naisille iso asia, jos ei pääse suhteessa ns. valmiiseen pöytään, vaan joutuu jopa itse tekemään jotakin. Se ei ole mitenkään poikkeavaa, että naiset haluavat suhteeseen jossa ns. huolto pelaa, autokyydit kulkevat ja mies päättää/tekee aloitteen, koska naisesta siihen ei näytä olevan. Se on paljon helpompaa siipeillä miehen rinnalla.
Toiseksi, sekin tuntuu olevan naisille kauhun paikka, jos mies ei puhu lämpimikseen "niitä näitä". Ihan kuin ihmisellä olisi jokin pakonomainen tarve olla koko ajan suuna ja päänä.
Mutta, kun tiedostaa nykynaisten tason, ei yhtään yhmetytä. Itseään täynä olevia, pilalle hemmoteltuja kermaperseitä, Ei tuollaisia Sidukka-Liisoja viitsi kauaa nurkissaan katsella.
Ehkä jotkut naiset ovat tuollaisia, mutta he eivät olekaan taviksia vaan prinsessa-syndroomaisia = henkinen tylsimys ! Ne jotka eivät kykene tekemään aloitteita ja esittämään omaa tahtoaan asioihin, ovat nimenomaan perässävedettäviä tylsimyksiä, tämä pätee myös naisiin.
Taloudellinen hyväksikäyttö, kuten autokyytien tai "huoltamisen" vuoksi seurusteleminen on kyllä sitten aivan oma tieteenalansa eikä "tavallinen" nainen halua parisuhteeseen rahan vaan rakkauden vuoksi.
Kyllä tavallinen nainen on kykenevä ja halukas hoitamaan ja kehittämään parisuhdetta, mutta ongelmanahan on nimenomaan se, että TYLSIMYSMIES haluaa siihen valmiiseen pöytään, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Naisen täytyisi koko ajan keksiä jotakin extremekivaa toimintaa että mies nousisi syvästä apatiatilastaan.
Ikävää jos olet törmännyt vain kermaperseisiin ja sidukkaliisoihin. Ehkä olet liikkunut väärissä, pinnallisissa piireissä?
Mikäli ihmisten välillä on "oikea kemia" hiljaisuus ja toisen vaitonaisuus ei tunnu ahdistavalta. Näinhän on yleensä ystävysten ja sukulaistenkin välillä. Voidaan istua hiljaakin, jos ei ole tarvetta puhua. On vaikeaa aloittaa tutustuminen uuteen, ennestään tuntemattomaan ihmiseen jos hän on vaitonainen. Mitä tällaisessa sosiaalisessa tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Jos ei tunne läheisesti toista ihmistä ja pitäisi yrittää tutustua, mutta toinen ei puhu juuri lainkaan? Vaivautunut hiljaisuus kahden tuntemattoman välillä? Vai täytyykö sitten siinä tilanteessa toisen puhua koko ajan puuta heinää, ettei tarvitse olla hiljaa? Itse olen käynyt useilla "puuta heinää"-treffeillä ja yrittänyt tutustua vaitonaisiin miehiin. Vaikeaa se on yrittää päästä toisen sisälle, jos hän e i halua/kykene puhumaan. Monen kanssa tuli sitten sellainen olo ettei mies pidä minusta lainkaan, kun ei puhunut, elehtinyt ja oli kuin jäykkä kakka koko ajan vaikka tavattiin monta kertaa. Valitan, mutta itse sosiaalisena ja puheliaana ihmisenä en halua käydä kumppanini seurassa monologia. Ehkä parempi että tällaiset vaitonaiset/vaikenevat ihmiset etsivät kaltaisensa kumppanin.
Keskustelutaito ei tarkoita sitä, että puhuisi puuta heinää. Normaalit sos.taidot omaava ihminen osaa keskustella sen kaltaista small talkia että sitä ei kuitenkaan luokitella "tyhjäksi puheeksi." Mikäli vain toinen osapuoli yrittää keskustella, mutta toinen ei syystä tai toisesta puhu juuri mitään, on tämän keskustelevan henkilön pakko alkaa puhua sitä puuta heinää, ettei tarvitsisi olla hiljaa. Yksinään kun on vaikea kommunikoida.
Hyvähän se on että autokyydit kulkevat ja huolto pelaa, mutta haluan itse tehdä aloitteen ja oasan kyllä lämpimikseni puhua niitä näitä vaikka yksinäni. Itseasiassa voisin vaikka nauhoittaa sitä kälätystä ja laittaa soimaan aina silloin kun omat leukalihakset tarvitsevat lepoa.
Raamatun mukaan ensin syntyi apina, sitten mies ja sitten nainen. Tärkeysjärjestyksenkin voi päätellä tuosta.
Vaitonaisuus on helppo kokea ylimielisyytenä. Eli että ihminen kokee olevansa niin kaiken normaalin maailmanmenon yläpuolella, ettei hänen tarvitse vaivautua siihen normaaliin toimintaan mitä muut harjoittavat.
Itse en lähtisi mykkätautisen miehen kanssa toistamiseen treffeille. Luulenpa etten lähtisi välttämättä ekoillekaan, sillä mykät lienevät aika usein myös kirjoituskyvyttömiä ja ne jotka netissä viestissään eivät sano muuta kuin "moro" eivät täten ikinä tule tapaamaan minua livenä.
Joka tästä suuttuu niin miettiköön: olemmeko me ihmisiä vai emme? Homo sapiens on puhuva olento. Suomalaiset ehkä vieläkin haluavat roikkua "vaikeneminen on kultaa" -hömpötyksissä ja halveksua esim. puheliaita eteläeurooppalaisia, saati sitten arabeja, mutta miten ihmeessä ketään voi oppia tuntemaan jos hän jököttää paikoillaan kuin patsas eikä saa sanaa suustaan?
Olen itse ujohko, arka ja sosiaalisesti rajoittunut, on vaikea katsoa välillä silmiin jne. mutta silti olen saanut kuulla olevani mukava, ja onpa väitetty etten ole (oikeasti) ujo. Tämä sen vuoksi että osaan edes jotenkuten pitää keskustelua yllä.
Katkeraa tekstiä=D
On tainnut käydä huono flaksi tuolla kermapers haukkujalle.
Pitäisi miesten ymmärtää, että kun antaa niin saa takaisin sitä yhtä hyvää kohtelua ja jopa palvelua. Vurovaikutusta nääs, puolin ja toisin, kun ollaan kohteliaita ja huomaavaisia kaikin puolin. Siinä on naisenkin helppo sitten passata omaa kultaansa..
Eipä ihme kun on niin paljon noita yksinäisiä miehiä, koska eivät tuota kunkkuajatusta ole tajunneet, eivätkä 'taivu' naisen kanssa, PAH!!=D
Apina ja mies oli harjoituskappaleita.
Musta tuntuu, että vaitonaisista ihmisistä edes osa haluaisi kertoa ummet ja lammet, mutta se päänsisäinen filtteri suodattaa ulos vähän (jos sitäkään). Kuuluu juurikin tuohon "vaikeneminen on kultaa"-hömpötykseen. Muita vaihtoehtoja olisi: "jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, on parempi olla hiljaa"-mantraan sekä yleiseen pelkoon siitä, että mitä toinen itsestä ajattelee. Ja pitäisihän sitä nyt aikuisen ihmisen sen verran hävetä itseään, että varoo päästämästä minkäänlaisia sammakoita.
Polarisoituminen on pahasta, kun yhä suuremmissa määrin ylpeillään sillä, että ollaan avoimesti rehellisiä ja päästetään suusta pelkästään kuumaa ilmaa. Mutta ollaan kuitenkin "rehellisiä" ja sanotaan kun ollaan sanomatta.
Mä itse koen olevani sen verran avoin ihminen, että osaan ilmaista itseäni ilman pelkoa siitä, miltä se muiden silmissä näyttää. Kas, itsevarmuushan on pelkästään hyvästä.
"Olen itse ujohko, arka ja sosiaalisesti rajoittunut, on vaikea katsoa välillä silmiin jne. mutta silti olen saanut kuulla olevani mukava, ja onpa väitetty etten ole (oikeasti) ujo. Tämä sen vuoksi että osaan edes jotenkuten pitää keskustelua yllä."
Pidä tuosta kiinni. Siis siitä, että ota kohteliaisuudet vastaan :)
Mua ainakin väsyttää ne "ujot" persoonat, jotka sen periaatteen vuoksi eivät taivu pitämään keskustelua yllä ja sen takia sosiaalisesta kanssakäymisestä tulee jotain henkistä köydenvetoa.
Ne jotka miettivät ihan helvetisti että uskaltaako sanoa mitään kun sitten toiset "ajattelevat sitä ja tätä" voisivat miettiä sitä että jännittäminen on NIIN yleinen juttu että harva kokoajan kyttää toisten sanomisia. Kun kaikki kyttäävätkin niitä omia sanomisiaan!
Toki toisinaan törmää ilkeisiin ihmisiin jotka oikein tallettavat jokaikisen sanan mitä sanot, ja sitten kaivelevat ja tonkivat niitä asioita, syyttelevät ja syyllistävät vielä vuosienkin päästä sanomisista. Joskus tuntuu että ilkeimmillä ihmisillä on paras muisti. Mutta tulee muistaa että heillä on päässä vikaa. Ei normaali ihminen ole niin töykeä, tyly ja julma että jaksaa käyttää aseena muiden ihmisten löpinöitä. Noilla pelureilla on jotain vinksahtanut päässä jo lapsuudessa, eikä heidän takia voi alkaa pelkäämään kaikkia mahdollisia ihmisiä.
Sanon näin koska itse aloin pelätä, koska kohtasin noita ilkimyksiä herkässä iässä ja vaikeissa elämänvaiheissa.
- Se on muuten tärkeää että yhtälailla kuin ilkeydet, tai ENEMMÄNKIN kuin ilkeydet, panisi merkille kaikki ne kohteliaisuudet mitä sanotaan. Aika moni ajattelee että ne nyt ovat vaan löpinää eivätkä mitään tarkoita, eivät pidä paikkaansa. No minkäs takia ilkeydet sitten pitävät mukamas aina paikkansa, mutta kohteliaisuudet eivät? Ei kai kukaan ihan päästänsä keksi jotain tiettyä juttua kehua jos siinä ei ole mitään mikä pitäisi paikkansa?
Näinpä. Liiallinen itsetietoisuus tuntuu olevan pahasta kaikessa estoisuudessaan. Ne semmoiset henkiset suojamuurit estävät aika tehokkaasti tutustumisen ihmiseen.
Mä en halua uskoa mihinkään ilkeys-geeniin tai vastaavaan. Senpä takia mua ei pysty satuttamaan kukaan muu niin paljon kuin mä itse. Ja niin sen kuuluukin olla(?). Pelkojen lamaannuttava vaikutus saa korkeintaan inhoamaan itseään.
"Aika moni ajattelee että ne nyt ovat vaan löpinää eivätkä mitään tarkoita, eivät pidä paikkaansa. No minkäs takia ilkeydet sitten pitävät mukamas aina paikkansa, mutta kohteliaisuudet eivät?"
Osittain ainakin siksi, koska totuus sattuu. Ja jos se totuus tulee ulkopuolelta, niin sitä ei niin suuresti tahdo kuulla, jos kuvittelee tuntevansa itsensä paremmin kuin kukaan muu ikinä pystyy. Syntyy yksinäisyyden kehä. Se sellainen "minä yksin vastaan muu maailma"-ajattelu.
Kehuja on helppo keksiä, koska niillä ei voi hävitä. Jos olet oikeassa ja toinen on perso kohteliaisuuksille niin hyvä. Jos taas toinen ei osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia, niin se johtuu yleensä siitä, ettei sellaiseen ole tottunut. Totuttelukysymys siis.
!Olen itse ujohko, arka ja sosiaalisesti rajoittunut, on vaikea katsoa välillä silmiin jne. mutta silti olen saanut kuulla olevani mukava, ja onpa väitetty etten ole (oikeasti) ujo. Tämä sen vuoksi että osaan edes jotenkuten pitää keskustelua yllä."
Joten kuten, eli siis itse olet kuitenkin se passiivinen osapuoli, joten millä oikeudella arvostelet ns. "mykkätautisia" miehiä ? Musta tuntuu, että tuohon sinulla ei ainakaan ole varaa.
No, nyt selkis minkä takia naiset ovat niin hankalia. Niissä on selvästi kumuloituneena apinoiden ja miesten huonot ominaisuudet. Niin se on elokuvissakin, että paras osa on ensimmäinen osa, ja jatko-osat vain vanhan lämmittelyä.
Mitä vuorovaikutusta ? Tarkoitatko kenties naisten hyvin yksipuolista kohtelua ? Kyllä se on jo havaittu, että hyvällä käytöksellä ei naiselta saa yleensä kuin tylyä vastakaikua. Se on sitä, kun jotkin naiset ovat tulleet ajan saatossa ylimielisiksi, ja se näkyy.
Naiselle vastavauoroisuus tarkoittaa yleensä samaa kuin tasa-arvo: toiset ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset. Samalla logiikalla miesten tulee kohdella naisia hyvin, mutta silti naisilla on "oikeus" kohdella miehiä tylysti ihan vain siksi, kun on nainen.
Valitettavasti linja on aivan selvä: mies on hieman vakavampi kuin apina muttei juuri muuta, raapii rintakarvojaankin niin kuin apina.
Nainen on hienostunut versio teistä molemmista, joka kaiken lisäksi vie vähemmän tilaa.
Mikä ihmeen passiivinen osapuoli? Osassa tapauksia olen miehen kanssa suurinpiirtein 50/50 äänessä, osassa tapauksia olen itse se puheliaampi osapuoli. Mutta koskaan, ei KOSKAAN, ole käynyt niin että mies joutuisi puhumaan enemmän kuin minä.
Paitsi tietysti jos joku humalainen 50 äijä tulee tuolla maailmalla jotain sössöttämään, niin sellaisille en ala enää elämäntarinaani kertomaan. Kerran moiseen parikymppisenä erehdyin että aloin sosiaaliseksi uppo-oudolel taatalle ja tulin melkein raiskatuksi.
Se sosiaalisesti rajoittunut tarkoittaa sitä etten uskalla mennä baareihin, ravintoloihin jne. Ujohko sitä että tunnen oloni araksi ja epävarmaksi ihmisten seurassa. En osaa rentoutua ja tuntea oloa luontevaksi. Toisinaan se silmiin katselu onnistuu, toisinaan ei.
SEN takia se juuri tuntuu pahalta jos mies heittäytyy täysin mykäksi, että sitten minun on pakko puhua puputtaa entistäkin enemmän ja muutenkin on jo tarpeeksi hermostunut olo. Jos ei ole kauhean itsevarma ihminen, niin luuletko että on jotenkin helppo olla jos toinen tekee kaikkensa että minua jännittäisi vieläkin enemmän?
mieltä siitä että tylsimyksestä tulee ajanmittaan seipäännielijöitä. Kiinnostaisi tietää onko mielestäsi tylsä jo lähtökohtaisesti tylsä vai tuleeko taviksesta tylsä? Minun kokemukseni mukaan suurin osa näistä tylsistä on lähtökohtaisesti taviksia. Siinä vaihessa kun lähdetään hakemaan kaveria alkaa erottuminen. Se mihin lokeroon tavis jatkossa lokeroituu on hyvin pitkälle itsetuntokysymys; kärjistäen kuinka paljon miehen pää kestää tylytystä. Jos kestää pakkeja helposti ja osaa ottaa jopa niistä opiksi niin varmaan pääsee lokeroon persoonallinen jos taas pää ei sitä kestä niin putoaa tuonne tylsistyneiden ja sitä kautta katkeroituneiden joukkoon.
Tällä perusteella vähän puolustan meitä miehiä. Tavis vain pikku hiljaa liukuu tylsimykseksi eikä sitä rajaa haluta hahmottaa.
Väitän että naisissa on vähemmän tylsimyksiä koska miehet eivät anna niin tylysti pakkeja. Näitä käytöksiä voi sitten perustella iskumäärillä yms mutta ne on sitten eri juttu.
Kuten nimmimerkki puujaheinä tuolla on jo hyvin kommentoinut, jos törmää "kermaperseisiin ja sidukkaliisoihin" niin siitä voi olla nopea siirtyminen tylsimykseksi jos itsetunto on heikko.
...ja vetelä täällä jos olet nainen. Jos ei anna, on tylysti antanut pakit. Jos antaa, onkin kuulema jakorasia, kuten joku juuri runoili aloittamassani ketjussa.
Ehkä se on sitten parempi että miehet ovat keskenään ja naiset keskenään jos se nyt näin vaikeaksi menee.
Tylsimys on tylsimys aina. Minun mielestäni. Tylsyys on sellainen luonteenpiirre jonka näkee jo lapsista. Henkisesti taipumaton, aloitekyvytön, kuin puupölkky sos.tilanteissa, ei uskalla eikä osaa sanoa omaa kantaansa asioihin ja tällainen lapsi ei koskaan ehdota mitään leikkiä muille vaan kulkee toisten perässä. Ehdottomasti tällainen tylsämielisyys on eri asia kuin ujous! Ujo ihminen alkaa käyttäytyä normaalisti kun häneen tutustuu. Kyse ei siis ole tylsyydestä vaan vain jännittämisestä. Huono itsetunto voi ajaa jonkinmoiseen tylsyyteen, mutta on myös oikeasti olemassa itsevarmoja tylsimyksiä jotka todellakin ovat täysin puupölkkyjä, hyvästä itsetunnosta huolimatta. Puupölkkymiehellä on yleensä hento, supattava, hoivaava äidillinen pikkuvaimo. Pölkky(pää) seisoo ylpeänä kuin mäntytukki ja vaimo vetää perheidylliroolia ympärillä.
Koska olen jo keski-ikäistyvä nainen, en osaa kovin kokemuspohjaisesti sanoa kuinka suuri prosenttiosuus nykynuorista naisista on sidukoita ja kermaperseitä, mutta jonkin verran olen ollut tekemisissä 20-30v naisten kanssa eikä siinä otannassa ole noita prinsessoita. Minulla on se kuva että kermaperseet käy seduloissa, ja viettävät aktiivista baarielämää. ns. tavalliset tytöt keskittyvät enemmän opiskelemiseen, työhön ja terveisiin elämäntapoihin.
Tavis katkeroituu helposti jatkuvien ikävien kokemusten vuoksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että sekä miehissä että naisissa on kermaperseitä ja kusipäitä, mutta heitä on kuitenkin vähemmistö. Mikäli törmää jatkuvasti kusipäihin, täytyy miettiä MISSÄ ja MIKSI heihin törmää ja muuttaa omaa toimintatapaansa! Ja vakuutan että nyt en puhu puutaheinää, koska olen itse naisena törmännyt enemmän kuin tilastollisesti sopivaan määrään kusipäämiehiä. Tiedän silti että mukaviakin on olemassa! Jossakin, en vielä ole varma missä.
Läskin vanhan katkeran ämmäkyn tekstiä.
Niin, toivossa on hyvä elää, sano lapamato, ja uskossa kuolla pois.
on sedun paikoista tullut tällaisia; harmi. Itse kun joskus kävin sedun ravintoloissa joskus 90-luvun puolen välin jälkeen niin siellä ei tällaisia näkynyt. Tai sitten ei osunut kohdille.
Minulla sitten on tuuria käynyt tai minulla on hyvä itsesuojeluvaisto, mutta kovin rumia pakkeja minun kohdalle ole sattunut. Eli jos pelkästään minun kokemusten perusteella mentäisiin niin kusipäisiä naisia ei edes olisi. Kaveripiirini tosin väittää toisin. :)
Mistä ihmeestä sitten tuollainen itsevarma tylsä puupölkkymies löytää kumppanin? Netistä, baarista, harrastuksista? Onko tuo itsevarmuus sitten naisille niin suuri juttu että sen alle voi peittää kaiken?
Ujompaa tavista ei onnaa, itsevarmoja kusipäitä onnistaa mennentullen ja vielä palatessa.
Nimimerkki J:lle.
Monille varmaan on kova paikka jos sukupuoliroolit menee sekaisin. Teen minäkin ruokaa, hoidan kotitöitä ja lisäksi ns. miestentöitä. Nyt olosuhteiden pakosta, mutta näin toimin myös parisuhteessa. Pahin tilanne on tietysti miehelle jos asian otat esille esim. jossakin kylässä tyyliin aamulla vaihdoin autoon iskarit ja iltapäivällä rakensin terassin. Kyllä siinä mies alkaa kiusaantua kun muut kääntävät katseensa häneen ja mielessään kysyvät; mitähän tuo äijä teki?
Ihanne olisi jos molemmat tekisivät kaikkia hommia ja vielä yhdessä.
Pitikö tädin ottaa seksi mukaan tähänkin keskusteluun ? Eikö teille naisille maailmassa ole enään muuta kuin seksi ? Tädin kommentista voisi jopa päätellä, että naiset ovat herkempiä vonkaamaan seksiä kuin miehet.
PS: Itse otit asian puheeksi
Ei täti-ikäiset halua enää vaihtaa vaippoja ja koska kotikin on hankittu, miehen tehtävä on olla siellä vällyjen välissä (ja toki muuallakin) kaverina ; )
Miehen tehtävä on toimia panokoneena, ok. Onko naisella myös joku tehtävä? Vai onko naisella oikeus vain vaatia mieheltä suorittamista, sängyssä, kotona, ostoksilla ja missä tahansa?
En tiedä mikä nykyisin on nuoren naisen tehtävä, mutta viime vuosina on käynyt hyvin selväksi että eronnut nainen ei enää kelpaa miehille "oikeaan parisuhteeseen." Eronneet miehet etsivät itselleen uuden, nuoren kumppanin ja perustavat uuden perheen hänen kanssaan.
Eli, jos nainen kelpaa tietyn iän jälkeen vain sänkykaveriksi, miksi nainen ei saa samalla periaatteella ottaa miestä vain sänkyseurakseen? Silloinhan molemmat ovat tyytyväisiä? Vai ovatko?
"En tiedä mikä nykyisin on nuoren naisen tehtävä, mutta viime vuosina on käynyt hyvin selväksi että eronnut nainen ei enää kelpaa miehille "oikeaan parisuhteeseen." Eronneet miehet etsivät itselleen uuden, nuoren kumppanin ja perustavat uuden perheen hänen kanssaan."
Kuka nyt ylipäätänsä haluaa suhteeseen kakkoseksi ? Miellän eroneet ja yksinhuoltajat varattuihin, jotka ovat jo kumppaninsa valinneet. Siksi ainoa oikea kohderyhmä ovat vapaat ja lapsettomat naiset, koska olen vastaavassa elämäntilanteessa. En myöskään halua suhteeseen kaikkitietävää ja kaiken kokenutta päällepäsmäriä, joka elää elämäänsä enemmän edellisten suhteiden kautta. YH:n tapauksessa rasitteeksi tulevat vielä exät... ei kiitos !
Eronnut = varattu?!
Jo on logiikka. Eli jos sitä on kerran ollut pitkässä parisuhteessa, niin sitä on mukamas oltava varattuna sille samalle ihmiselle koko loppuelämänsä, vaikkei olisi lapsiakaan? Raamatustako noita aforismejasi revit?
Jos on tullut jätetyksi niin on kyllä aikamoinen isku kasvoille että vielä haukutaan varatuksi sen takia että on joutunut eroamaan vasten tahtoaan! =(
Puujaheinä ei kirjoittanut puuta heinää vaan asiaa. Sanonpahan vain on itse surkimus luuseri haiseva lökäpöksy. Ei vainkaan, vitsi vitsi, vaan suomalaista valiolaatua. Repikää siitä siskot! Onnea kaikille kivoille mimmeille! Elämä ilman miestä (=munaa) sujuu kun sen oikein oivaltaa! Suomessa on paljon upeita naisia.
Taidat olla seipään niellyt nainen (monellakin tapaa)
Sano pata ko kattilaa soimas.
Mä ainakin olen nainen ja kauan yksikseni haahuillut, miehille tuntuu olevan enemmän ongelmana se että teen liikaa niitä miestenkin töitä. Autoa rassaan, tapetit laitan seiniin, asennan lamput etc. ja työskentelen oikeassakin elämässä ns.äijäammatissa. Ihan puhtaasti suurimmalle osalle ongelma onkin juuri se etten ole sellainen perässä vedettävä puudeli vaan pärjään monessa asiassa ilman miestä. Seksi onkin sitten ainoa asia, missä ei samalla tasolla yksin pysty puuhaamaan kuin miehen kanssa. Ainoa ongelma onkin että kun mun pitäis olla sellanen bimbo lottovoittaja, joka ei käy töissä vaan oon vaan kotona. Siellä sitten makaan sängyllä kaiken päivää haarat auki ja odotan että voin tarjota miehelle kaiken sen mitä hän suhteelta haluaa!
Näin miehenä mä voin sanoa, että mies tahtoo kuulla/nähdä olevansa hyödyksi. Ei niin, että mies eläisi tarpeellisuudestaan, vaan niin että mies toivoo olevansa jotain erikoista.
Kai se sama pätee naisiinkin, mutta näinä tasa-arvon aikoina naiset tykkäävät toitottaa itsenäisyyttään niin suuresti, että miehet tuntevat olevansa arvottomia siinä sivussa.
Luulemma...
deft on nyt melko tarkasti asian ytimessä, pidä siitä kiinni.
Sen lisäksi että naiset korostavat itsenäisyyttään niin sitä tehdään kyllä tiedotusvälineidenkin puolella. Meillä on ulkoministeri, ulkomaankauppaministeri jne mutta meillä on naispääministeri. Ei mitään häneltä pois, varmasti hyvä työssään samoin kuin nykyinen presidentti ja aikanaan meidän naispuolustusministerimme. Tätä eroa vaan halutaan korostaa. Toki miehetkin pääsevät esille, esim miksi miehet eivät pidä vanhempainvapaita. Miksi miehet tienaavat enemmän, esimerkkejä löytyy.
Miten tämä liittyy alkuperäiseen aiheeseen. Seuraa sama tilanne kuin ihmisten painon kanssa. Jos keskipaino ihmisillä nousee niin lievästi ennen ylipainoiset ovat nyt normaaleja. Nyt itsenäisten naisten silmissä tavis onkin jo tylsimys. Vaatimukset kasvaa kun itsetuntoa pönkitetään toisten kustannuksella.
Itse olen sitä mieltä että tasa-arvo on jo ovella, nytkin ollaan jo sekaisin siitä kenen pitää tehdä aloite ja kuka maksaa kahvit.
Onneksi se on vain lyhyt siirtymävaihe siihen että voidaan todeta ; tasa-arvo on hieno asia, harmi etteivät naiset enää suostu siihen.
Kiitoksia.
Mä koetan pitää kiinni siitä, miten mä näen asiat :)
Tuossa kaikessa on nähtävissä selkeä punainen lanka ja se konkretisoituu nimenomaan tuolla viimeisellä virkkeellä. Jos naiset suostuisivat tasa-arvoon, niin uskoisin ettei ongelmia olisi niin paljon kun tahdotaan tuoda esille. Yksilökohtaiset preferenssit ovat tietysti erikseen ja ne pitäisi ymmärtää juuri sellaisina.
Vaatimukset miehille ovat jotain sellaista, mitä mä en hyväksy. Ja koska mä en niitä hyväksy niin silloin mun pitää olla tyytyväinen tähän vallitsevaan tilaan. Muutama mätämuna pilaa aina sen korillisen niitä tasapainoisia otuksia. Mä oon väsynyt pyytelemään anteeksi ja taistelemaan ennakkoluuloja vastaan. Siinä ei voita mitään, korkeintaan vain ärsyttää muita. Harmittavaa.
Lyhyestä virsi kaunis...
On se sitten kumma kun täällä mennään heti ulkonäöllisesti henk.koht.tasolle kun ei keksitä enää muuta kirjoitettavaa.
Kun Seipäännielleeltä loppuu mielikuvitus hän alkaa haukkua naisia rumiksi ja läskeiksi. Happamia, sanoi kettu..
Miksi nainen ei saa arvostella miehen luonnetta ja sosiaalisia taitoja ja toivoa/odottaa kumppaniltaan edes niitä normaalitasoisia vuorovaikutustaitoja? Miehillä kyllä tuntuu olevan oikeus haukkua naisten ulkonäköä.
Joku mainitsikin, että "itsevarma mies saa kyllä naisen." Näin se taitaa olla. Seipäännielijä ja ruma sovinistityrannikin saa pehmoisen, palvelevan kodinhengettären mutta huonoitsetuntoinen, komeakin mies jää yksin. Mutta kuinka moni oikeasti terveitsetuntoinen mies haluaisi naisen joka ryömii miehen edessä kuin mato ja suostuu kaikkeen, vain ettei tarvitse olla yksin?
Vahva ja itsenäinen, omatoiminen nainen koetaan pelottavanai (kirjoitti joku ketjun naisvastaaja). Minullakin on vastaavia kokemuksia. Naisen on parempi olla perässä vedettävä, mateleva maanmatonen, kuin reipas ja itsenäinen. Mieheltä odotetaan pänvastaista roolia. En usko että todellinen sukupuolten tasa-arvo toteutuu koskaan.
näitä tekstejä lukee, on helppoa todeta, että parempi elää yksin. Onpa hieno ihmissuhde, jos se perustuu vain oman egon tarpeiden tyydyttämiselle. Ja sitten ihmetellään ongelmia suhteissa, kun nämä rumat otukset heräävät valittamaan ja tappelemaan siitä, kumman halut ovat tärkeämpiä - täällähän ne tappelevat tosin jo ilman suhdettakin. :)
Ihmiset ovat erilaisia ja jokaisella on omat lähtökohtansa. Aina jotkut ovat suositumpia kuin toiset, eikä se ole loppujen lopuksi kenenkään omaa ansiota, ei henkilökohtaista. Itsetunto tai ulkonäkö annetaan, ei niitä voi valita. Ongelma on ihmisten omissa käsityksissä, turha syytellä muita.
"Mutta kuinka moni oikeasti terveitsetuntoinen mies haluaisi naisen joka ryömii miehen edessä kuin mato ja suostuu kaikkeen, vain ettei tarvitse olla yksin?"
En todellakaan haluaisi, oma erillisyytensä ja itsenäisyytensä tulee säilyttää parisuhteessakin. En halua kenekään "elävän" minun kauttani.
"Vahva ja itsenäinen, omatoiminen nainen koetaan pelottavana"
Kyllä kyllä, mutta tuokin esitys on vain pintaa. Kuoren alla on kuitenkin ihan samanlainen inhimillinen tarve tulla rakastetuksi, hyväksytyksi, ja kuulluksi, kuin kenellä muulla tahansa naisista. Se kova kuori on vain uskallettava kohdata. Palkintona voi olla jotain arvaamattoman arvokasta.
Hyvä analyysi. Totta kai jokainen haluaa olla rakastettu. Ei tarvitse kuitenkaan olla "kova" vaikka olisi itsenäinen ja vahva.
Jotkut naiset ovat luonteeltaan sellaisia, että heti kun lavuaari menee tukkoon, soitetaan lähimmälle miespuoliselle henkilölle, joka sitten kiiruhtaa sankarin elkein auttamaan. Nainen voi tehdä tämän joko aivan aidon avuttomuutensa vuoksi, tai siksi että se "avuton neito" on kätevä rooli jolla saa vampattua oikeanlaisia herrasmiehiä haaviinsa. Älykästä toimintaa ; ) Sitten on itseni kaltaisia naisia, jolle tukkeutunut lavuaari on suuri mielenkiinnon kohde ja haaste, joka täytyy voittaa. Onkin ollut kiva tutustua erilaisiin lavuaareihin ja saada löytämisen iloa siitä, että oppii avaamaan ja putsaamaan hankalatkin lavuaarinputket (pesukoneliitännällä myös ; D ) aivan itse, ilman kunnollisia työkaluja. Me naiset kun käytämme vihannesveistä, saksia, halpisruuvaria ja ilmastointiteippiä, emmekä tarvitse näihin kotitöihin hienoja työkalupakkeja... On tässä vuosien mittaan joutunut sitten aukomaan sellaistenkin tuttavien lavuaareja, joiden huushollin sohvassa makaa ihka oikea mies aivan omasta takaa. Kyllä se onkin sitten käynyt miehen itsetunnolle, kun vaimo on nalkuttanut tukkeutumispisteessä olevasta lavuaarista monta päivää ja minä sitten kylään mennessäni polvistun sinne wc:n lattialle minihameessa ja avaan ne röörit, että perhe pääsee vaivatta käsienpesulle..
Kaltaiseni naiset ovat aktiivisia "selviytyjiä" jotka ovat aidosti uteliaita uusien asioiden edessä ja haluavat hoitaa itse arkipäiväiset asiansa digiboksien ja pesukoneiden asennuksista lavuaarien aukomisiin. Saan sitten maksaa siitä kovan hinnan, eli sen että keskivertomiehet kavahtavat tällaista toimeliasta naista. Minun luonnollani ei kyllä soiteta ketään toiselta puolen kaupunkia apuun yhden lavuaarin takia!
Kerään ympärilleni äiti/voimahahmoa etsiviä miehiä, jotka haluavat kulkea lampaana perässäni ja tunkevat yöllä kainaloon. Miehille näyttää sitten olevan yllätys, etä olenkin toimeliaisuudestani huolimatta hellä ja lämmin nainen joka haluaa hiljaa kehrätä miehen kainalossa. Odotan kuitenkin, että miehellä on munaa sanoa mielipiteensä asioihin eikä vain kävellä lampaana perässä.
Jotkut oma-aloitteiset, kovaa esittävät naiset kehuskelevat sillä että eivät kaipaa ja tarvitse miestä lainkaan. Ehkä he saavat sitä rakkautta muualta, ystäviltä, sukulaisilta, kotieläimiltä? Kaikki autojensa renkaat itse vaihtavat naiset eivät kuitenkaan koe tarvetta "esittää vahvaa" ja miehelle voikin olla pettymys kun tällainen omatoiminen nainen sitten haluaakin vahvan, miehekkään miehen eikä ota Dominan roolia.
Ei ainoastaan naiset vaan osa miehistäkään ei ole aidosti kypsiä tasa-arvoon.
ps. se kunnollinen työkalupakki ja porakone onkin jo ostoslistalla, nyt kun on alkanut hieman päästä jyvälle tästä "miesten lelumaasta.."
Kun matkan varrella on noita kusettajia tullut nähtyä niin on pakko opetella naisena pärjäämään omillaan! Eikä sen jälkeen ole helppoa anella yhdeltäkään mieheltä apua kun on sitä joskus erehtynyt pyytämään ja siitäkin on sitten saanut paskaa niskaan! Tuossa asiasta kirjoitinkin jo pitkän stoorin nettideittailuosioon että lukemaan vaan kuinka kivasti on deittailu mennyt! Vikaa on aina molemmissa jos pieleen menee mutta tiettyihin asioihin kun vaan ei voi itse vaikuttaa!
Monelle naiselle itsenäisyys tarkoittaa nykyisin lähinnä oman egon buustausta ja vastaavasti miehen vähättelyä kaikilla elämän osa-alueilla. Siksi en yhtään ihmettele, miksi osa miehistä eivät automaattisesti heittäydy palvomaan naisia vain siksi, että naiset ovat syntyneet naisiksi ja haluavat olla koko ajan miesten palvottavina.
Lisäksi naiselle itsenäisyys tarkoittaa usein sitä, että nainen tulee toimeen omillaan, mutta siitä huolimatta miehen suhteeseen tuomat edut käytetään hyväksi ilman sen suurempia oman tunnon tuskia. Mutta, jos asetelma olisi päinvastainen, mies olisi silloin naisen kustannuksella siipeilevä luuseri.
Esimerkiksi, naiset näyttävät pitävän siitä, että auto (mies) hakee naisen milloin töistä, milloin harrastuksista jne. Aina on autokyyti tarjolla. Mutta enpä ole kuullut päinvastaisesta ratkaisusta, jossa nainen toimisi "hovikuskina". Tämänkin esimerkin pohjalta näkee, että todellinen tasa-arvo ei ole suhteisiin päätynyt, eikä koskaan tule päätymään. Siitä naiseten "rusinat pullasta" ajattelutapa pitää huolen...
vielä oikean löydät, tai no enhän minä tiedä mitä tämä tavis sinulle muuta on kuin ettei saa ola perässä vedettävä. Voihan se olla että muissa vaatimuksissa sitten menee ohi.
Minä nuorempana seurustelin sinun kaltaisesi naisen kanssa. Hänkin oli sitä mieltä että hän on osaava nainen eikä kodin askareisiin tarvi miestä. Oli myös oikeassa, mutta näin miehen näkökulmasta oli sitten kyllä aika haasteellinen. Aina kun jotakin pikku homaa tuli niin hänen piti se tehdä, tällaista itsekkin tekevää miestä alkoi sitten lievästi sanoen ottaa pattiin. Työkalut olivat sitten eri paikoissa missä niitä säilytin. Työt oli tehty, mutta sellaisia maalarinteippi ja rautalankavirityksiä oli näkyvillä. Ehkä siinä vaiheessa minäkin olin siirtynyt sitten taviksesta nynnyksi kun en uskaltanut muuta kuin vihjailla asioista.
Käännekohta parempaan oli kun ruuveja oli pihakalusteissa löysällä. Selitys oli että ei saa kireäksi kun ei saa lainata mun työkaluja. (edellisenä päivänä olin sanonut että pitää palauttaa työkalut; veti esille tämän naisten marttyyrikortin) Silloin komensin naiseni autoon ja mentiin ostamaan hänelle omat työkalut. Illalla vielä puhuttiin kyllä asiat selviksi. Lopputulema oli ihan hyvä, minä sain opettaa häntä näissä asennushommissa ja hän opetti minua ruuan maustamisessa.
Sen minä ainakin opin että asiat heti esille ja sitä olen jatkossa pyrkinyt noudattamaan.
Naisväeltä nyt kysyisin että onko tämä selviytyminen joku trendisana kun sitä naiset jatkuvasti viljelee ja korostaa? Minä käyn töissä, teen huollot, remontit, korjaukset; hoidan kodin ja kaksi lasta. Aina saa naisilta kommentit miten sinä selviydyt. Minulle tämä nyt vain on arjessa elämistä.
"Naisväeltä nyt kysyisin että onko tämä selviytyminen joku trendisana kun sitä naiset jatkuvasti viljelee ja korostaa? Minä käyn töissä, teen huollot, remontit, korjaukset; hoidan kodin ja kaksi lasta. Aina saa naisilta kommentit miten sinä selviydyt. Minulle tämä nyt vain on arjessa elämistä."
Luulitko saavasi naisilta jotain järkiperäisiä perusteluja. Heh heh... päivän vitsi !
Tässä ketjussa on nyt ollut vähän ristiriitaisia kommentteja. Toisaalta moititaan sitä että nainen haluaa "luontoisetuja" suhteessa kuten esim. autokyytejä. Mutta toisaalta ei sitten pidetäkään siitä että nainen ei tarvitsekaan miehen apua, vaan puuhailee pikkuaskareet kodissaan yksin ominpäin?
Miten se nyt oikein on? Saako sitä miehen apua pyytää, toivoa ja odottaa saavansa vai ei? Pitkässä parisuhteessani minusta tuntui pahalta kysyä miestä edes heittämään minut lääkäriin jos oli tarvis, kun tuntui että senkin toivominen on liikaa. Tämä ehkä sen vuoksi että jo lapsuudenkodissani isä oli luonteeltaan sellainen että suuttui aina jos olisi pitänyt kuskata jonnekin tai jotenkin auttaa perhettään.
Netissä olen lisäksi kuullut niin monta kertaa haukuttavan avuttomuutta, että siitä on vain tullut entistä vakuuttuneemmaksi että suurinpiirtein KAIKKI pitää kyetä tekemään itse. Joskus tuntuu kuin seksissäkin pitäisi tehdä kaikki. Pitäisi saada mies laukeamaan keinolla millä hyvänsä ja sitten vielä itsensäkin, sillä jos ei saa orgasmeja niin onkin mukamas estoinen ja vajavainen.
Alan olla pikkuhiljaa todella kyllästynyt siihen että pitäisi olla kaikkivoipa ja -kykenevä.
Mutta en ole: minulla ei ole ajokorttia, eikä tule. Yritin aikoinani autokoulussa kahteen kertaan saada ja meinasin inssissä ajaa kuolonkolarin. Minulla on aivoissa jotain vikaa sillä tavalla etten oikein pysty kunnolla hahmottamaan mitä ympärilläni tapahtuu; hyvä kun pääsen ovesta ulos törmäämättä pihtipieliin. Epäilenkin että minulla on Asperger, se voi joskus aiheuttaa tällaistakin. Luulen että jos törttöilisin auton kanssa liikenteessä siinä voisi tulla vainaita.
Että eivät kaikki naiset luovu auton ajamisesta vain sen takia että se on niin vinkeän näppärää että on kuski. Joskus on vaan pakko.
Mutta se selviytyminen. Se on pakko vaan kestää ja jaksaa yksinään omin voimin kun ei ole ketään. Väärinhän se olisi jos ottaisi kenet tahansa miehen vain että palvelu pelaa; pitää ihan oikeasti kokea mies viehättävänä ja haluttavana.
Tuo Daami69 kirjoitti aika hyvin. En ala toistamaan samoja kuin hän.
Oma motiivini selvitymiseen on ollut osaksi myös se, että en halua leimautua hyväksikäyttäjäksi. Vaikka nuorena tuli paljon käytyä baareissa, en koskaan suostunut ottamaan miehiltä drinkkejä vastaan. En vingu korjausapua tai autokyytejä. Treffeillä maksan omat juomani ja laskuni. Joskus olen käynyt treffeillä piknikillä ja silloin kaikki syömiset ja juomiset ovat olleet minun tuomiani. Olin lähes vuoden suhteessa mieheen jolla oli kovapalkkainen työ, osakkeita ja oblikaatioita ja hän söi lähes joka viikonloppu minun luonani, minun laskuuni. Jos olin hänen luonaan viikonlopun, jääkaappi oli ja pysyi tyhjänä ellen minä ostanut sinne ruokaa. Käytiin sitten ulkona syömässä silloin ja minä maksoin laskuni itse, lukuunottamatta yhtä kertaa kun mies tarjosi HAMPURILAISATERIAN (kun oli niin helkutin halpa..). Koska olin silloin itse työtön ja minulla on jälkikasvua elätettävänä, alkoi miehen moukkamaisuus pikku hiljaa tympiä. Mies oli varakas, lapseton sinkku ja söi työttömän elatusvelvollisen ruokia viikosta toiseen hohhoijaa. Että kyllä miehetkin tämän osaavat.
Periaate on, että se tekee joka paremmin osaa. Eipä tulisi mieleenikään tehdä rautalankaviritelmiäni, jos huushollissa olisi minua kätevämpi mies. Mutta kun nyt ei ole minkäänlaista miestä ollut aikoihin, hoidan hommat omaan tyyliini, enkä vaivaa naapurin sinkkumiestä, vaikka hän varmasti tulisi iloisen uteliaana auttamaan.. Jos olisin miehestä kiinnostunut, kysyisin häntä suoraan kahville ; ) Joskus on ollut pakko pyytää sukulaismiehiltä autokyytiä peräkärryn kera/kantoapua, jos jotakin painavaa/hankalaa täytyy kuljettaa. Mutta jatkossa ajattelin kyllä soittaa johonkin muutto/kuljetusfirmaan etteivät sukulaisäijät pääse ilkeilemään "kun ei tuokaan vanhapiika saa miestä, niin täytyy aina meitä kysyä kantajaksi..."
En oikein tiedä minkälaisen naisen miehet haluavat. Oman kokemukseni mukaan juuri "pulassa olevat neidot" ovat aina olleet suuressa huudossa miesten keskuudessa. Naiselliseen tapaan hihittelevät ja kiljuvat, jotka pyytävät miesten apua, autokyytiä joka asiaan ovat kuitenkin loppupeleissä suosituimpia. Kenelle kelpaa nainen joka ei osaa hihitellä typerästi, pyöritellä keimaillen takapuoltaan tanssilattialla ja joka ei lakkaa kynsiään, koska kynsilakka ei kestä viemäreiden tonkimista? Itse ainakin käytän arkenakin hametta ja minulla on pitkä, kihara tukka, enkä todellakaan ole rekkalesbon näköinen. En kuitenkaan kammoksu teknisiä vempeleitä enkä haisevia lavuuarinputkia. Olen kai joku mutantti?
vastata muiden miesten puolesta, mutta meillä voisi ollaerimielisyyksiä ekoilla treffeillä. Minä kun olen miehenä tottunut tarjoamaan ekat treffit. Kyse ei ole mistään hyväksikäytöstä tai siitä että joku jäisi velkaa mitään, jotenkin vain se kuuluu tapoihin.
Se miten kotona työt jaetaan ei ole minulle niin merkityksellistä se tekee kumpi osaa tai ehtii, mukavinta tehdä yhdessä. Ei minun miehisyys siitä kärsi jos nainen on asentanut uuden telkkarin paikoilleen ennenkuin tulen töistä kotiin. Nainenkaan ei sitten saa ottaa nokkiinsa jos olen tehnyt hänelle ruuan valmiiksi.
Tärkeämpää minulle on että nainen on liikunnallinen sekä hyvällä huumorintajulla varustettu. Sen verran naiselta edellytän "teknistä osaamista" että tarpeen vaatiessa osaa sulkea vedentulon tai sähkön mikäli vahinko sattuu.
Olisihan se tietysti vielä mukava bonus jos nainen sänkyyn tullessaan osaisi "pyöritellä keimaillen takapuoltaan".
...beibe...Tiukkaa ja herättävää tekstiä...:0)...
Aina samat kommentit joka sivulla!
Ei kelpaa, mutta murhamiehet ja rosvot ovat kysyttyjä.
(luen vain alun jokaisesta)
Olisistko Sinä sitten kiinnostunut naisesta joka on niin tyhmä, että hän edes harkitsee suhdetta murhamiesten ja rosvojen kanssa? Oletko todellakin mustasukkainen niistä naisista ja katkera, kun he eivät huoli sinua...?
Suhteeseen kyllä tarvitaan kaksi osapuolta. Jos mies nyt sattuu olemaan vähän flegmaattinen tai tylsä, niin voi se toki johtua siitäkin että mies vaan sattuu olemaan ujo ja epävarma. Yhtä hyvin voi olla niin, että naisessa on jotakin, mikä saa miehen epäröimään. Jonkun sopivan naisen kanssa sama mies voi olla kiitettävän aktiivinen.
Itse olen ihan tavis. Eronnut muutama kuukausi sitten ja viihdyn mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Liikun ympyröissä, joissa tapaa paljon sopivanikäisiä naisia. Aina välillä jonkun kanssa tulee hyvin juttuun, mutta silti ei viitsi pyytää edes oikeille treffeille, kun ei kunnolla matchää (tavallaan sitä antaa rukkaset naiselle jo heti kättelyssä). Mutta tilanne on toinen, kun oikea nainen tulee vastaan. Edellisen suhteen aloittamiseen meni noin sekunti ja se kesti yli 25v. EIkä tuossa keväälläkään olisi montaa minuuttia mennyt, ettei se nainen olisi muistanut, että hän oikeastaan jo seurustelee. Ehkä taas seuraavalla kerralla tärppää. Mutta näin aion jatkaa silläkin uhalla, että eräät naiset pitävät minua nyhjäkkeenä ja kertovat sen vielä kavereilleenkin.
Tavis tai ei, mutta vaatimukset ovat sen verran kovia, että... Olen jonkinaikaa seuraillut etenkin naisten pitkiä toivomuslistoja siitä millainen heidän mahdollisesti tulevan kumppanin tulisi olla. Jos niistä vetäisi keskiarvon epäilisin, että olisiko meitä suomalaisia enää olemassakaan. Suurinosa nykyisistä parisuhteista olisi "ihannekumppani- listoja" noudattamalla jäänyt toteuttamatta. Käsittääkseni treffi yms. palstojen kautta seuraa hakevat eivät varmasti ole edes keskivertoja. Jos omaa edes hitusen vetovoimaa niin uskoisin, että seuraa hakisi aivan kasvotusten eikä nimimerkkien taakse kätkeytyneenä.
Ja koska tunnetusti pukin oma toivelista on pitkä kuin nälkävuosi, ei tarvinne puhua naisten listoista mitään.