Olen yrittänyt olla ystävä kuten erotessamme sovimme, mutta kun se ei tunnu ihan onnistuvani. Taas eilen kun näimme sattumalta ja toinen oli muutaman siiderin ottanut niin kun hän ei noudat normaaleja ystävyyden rajoja. Taas yritti selittää miten meidän tulisi vielä yrittää ja suuttui kun kerroin ettei hän naisena vain kiinnosta minua.
Onko jollakin kokemusta ihan aidosta ystävyydestä ex.n kanssa siten että siitä on todellakin jäännyt pois kaikki sellainen pelinpito miehen ja naisen väliltä. Miksi pyytää ystävyyttä jos siihen ei aidosti kykene vaan elättelee toiveita yhteen paluusta?
Kun erosimme en rakastanut tai halunnut häntä mutta sentään arvostin mutta koska tämä nyt ei ollut edes ensimmäinen kerta niin kyllä se arvostuskin karisee. Tuntuu olevan aika kiero ja petollinen luonne joka tulee vasta nyt esiin.
Eli voiko suhde muuttua ystävyykseksi missä kaikki seksuaalisuus on todellakin pois ja kyseessä on molemmille se platooninen ystävyys eikä kumpikaan toivo mitää uusintaa?
Onko jollakin kokemusta ihan aidosta ystävyydestä ex.n kanssa siten että siitä on todellakin jäännyt pois kaikki sellainen pelinpito miehen ja naisen väliltä. Miksi pyytää ystävyyttä jos siihen ei aidosti kykene vaan elättelee toiveita yhteen paluusta?
Kun erosimme en rakastanut tai halunnut häntä mutta sentään arvostin mutta koska tämä nyt ei ollut edes ensimmäinen kerta niin kyllä se arvostuskin karisee. Tuntuu olevan aika kiero ja petollinen luonne joka tulee vasta nyt esiin.
Eli voiko suhde muuttua ystävyykseksi missä kaikki seksuaalisuus on todellakin pois ja kyseessä on molemmille se platooninen ystävyys eikä kumpikaan toivo mitää uusintaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Entinen suhde voi muuttua ystävyydeksi ja todellakin vain ystävyydeksi.
Itse olen ystävä entisen aviomieheni kanssa. Erosta aikaa jo n. 22 vuotta. Olen myös ystävä monien eronjälkeisten miesystävieni kanssa sekä 15 vuotta kestäneen avosuhteeni toisen osapuolen kanssa.
En tunne enää minkäänlaista seksuaalista vetoa heihin, mutta en myöskään ymmärrä miksi ei voitaisi pitää yhteyttä. Joskus ehkä olemme olleet erittäin läheisiä, keskustelleet niitä näitä, tuttavat ovat yhteisiä, eli ystäviä on joka liitosta tullut lisää kaikille.
Eiköhän ole ihan tervettä, että voi olla ystävä myös eron jälkeen. Siis oikeasti kypsyyttähän se vaatii, mutta tervettä semmoista.
Kenenkään entiseni kanssa en enää alkaisi mitään uudestaan, enkä myöskään sänkyyn menisi. Joten vastaus kysymykseesi: Suhde voi muuttua ystävyydeksi.
Toinen valehteli ja sanoi että haluaa olla ystävä mutta pikkupäissään lähetelee ja sopertelee yhteenpaluusta, sellainen ei minusta ole sopivaa ystävien kesken.
Ei ystävää ajatele vastakaisena sukupuolena vaan siitä tulee vähän niinkuin sukupuoleton.
Minulla on muitakin naisia ystävinä mutta en osaa ajatella ette he olisivat naisia.
Ystävälle yleensä kerrotaan kaikki mikä on tärkeää esim ihastumiset ja murheet, mutta jos toinen välillä käyttäytyy kun hänellä olisi muita motiiveja kun ystävyys niin kyllä siitä maku menee.
mutta ei tietenkään silloin, jos ystävyyssuhteessa ilmeneviä ongelmia puidaan netissä ventovieraiden kanssa, eikä sen kyseisen ystävän itsensä kanssa.
Avainsana tuohon onnistumiseen on se puhuminen. Sinä voit ja sinun pitääkin sanoa sille toiselle, missä menee raja sun kohdallasi, mitä hyväksyt ja mitä et! Kyllä mä olen ystäväni kanssa sängyssäkin ollut, eikä se silti välejä katkaissut. Myös oma exäni on eron jälkeen pysynyt ystävänäni. Se vaatii eron jälkeen aikaa, että tunteet neutralisoituu toista kohtaan. Muistelen itse omalla kohdallani, että siihen meni joku reilun vuoden verran...
Kavereiden kesken ei koskaan ole mitään säätöä, hyvää ystävyyttä ei pilata millään pelehtimisellä.
Luulenpa että tein selväksi kun lopetin että mikään vehtaaminen ei sitten tule kysymykseen jos halutaan olla kavereita. Olen kyllä aikaisemminkin joutunut hylkäämään (luulemani) kaverin kun sellaista säätöön viittaavaa on esiintynyt.
Kyllä mulla on tapana ihan kaikkien kavereden kanssa pohtia/ kertoa jos vaikka käyn kuumana johonkin muijaan ja odota myös kavereilta vinkkejä miten saisin muijan huomion kiinittymään itseeni positiivisesti.
Ymmärtäisi sen neutaloitumisajan mutta kun toinen oli se ystävyyden aloittelisempi osapuoli, estitti toiveen että pysyttäisiin ystävänä, jos kerran on tunteita jotka eivät kuulu ystävyyteen niin toimi vähän petollisesti
hyvin vaikeaa myös hänelle kuolettaa ne tunteensa yhtäkkiä. Vastaavasti kuin on vaikeaa sinulle olla niiden tunteiden kohteena.
Selvänä pystyy paremmin hilitsemään itsensä, humalassa voi vielä hiukan "lipsahtaa" kuten teidänkin tapauksessanne tuntuu käyneen.
Edelleen kuvittelisin että asiasta keskusteleminen ja ajan kuluminen ovat ne, jotka auttavat.
Mitä sitä turhaan säätämään, ero mikä ero, ei edes ystävyyttä.
Näin ex baarissa johon menin toisen naisen kanssa ja ex oli kilahtanut tälle minun treffi kumpanille jotain kun tämä jätti minun siihen koska minulla oli kuulemma vielä jotain säätöä ex:n kanssa.
Kyllä näkee että nainen osaa olla pirullinen joten mihin minä vihollisia jos on tuollainen "ystävä". Joetn ei muuta kuin monoo perseelle. Tästä lähin en halua edes päivää sanoa.
Se on pakko nyt tehdä minunkin =/
Sen kaiken onnistuminen on kiinni lähinnä kahdesta asiasta:
1) Ero (oliko se riitaisa, sopuisa tai kenties jotain siitä väliltä)
2) Suhteen intensiivisyys (mitä syvemmät tunteet toista kohtaan on ollut, sitä hankalampaa)
Näin siis lyhyesti.
Itsestäni voin sanoa sen, että en kykene olemaan ystävä (tai edes kaveri) eksien kanssa. Mä olen koko suhteen ajan kantanut niin vahvoja tunteita toista kohtaa, että mä en osaa suhteen jälkeen oikein olla luontevasti ja esimerkiksi puhella mitään henkilökohtaista.
Mun viimeisin (ja toinen kaikenkaikkiaan) eksä ehdotti nimenomaan ystävyyttä suhteen jälkeen. Meidän ero oli kuitenkin sellainen, että mä en voinut katsoa tätä naista silmiin.
"Eli voiko suhde muuttua ystävyykseksi missä kaikki seksuaalisuus on todellakin pois ja kyseessä on molemmille se platooninen ystävyys eikä kumpikaan toivo mitää uusintaa?"
Niinhän en väittää, että noin kävisi jossain vaiheessa pitkää suhdetta. Hyvin paljon mahdollista. Seksi on kuitenkin sellainen asia minkä saamatta jääminen ei särje sydäntä.
1 vuoden ja 6 kuukautta oon kokeillut eikä tuu onnistumaan...
Se on kerrasta katki parempi kuten enne ...
Kyllä siinä toinen uusintaa hakee... jos se et oo sinä ,niin sit se on joku muu.
Voisiko ajatella, että ei tarvitse olla rakas, mutta ei vihollinenkaan. Kun tunteet erosta ovat tasaantuneet niin, ettei tunne rakkautta eikä vihaa, voidaan keskustella puhtaasti asiatasolla kuten muidenkin ystävien kanssa. Toisilla eroprosessi vie pitemmän ajan ja toisilla lyhyemmän. Rakkaushan voi kuolla jo ennen varsinaista eroa eikä siinä riitaa tarvita, eikä ketään 3. osapuoltakaan. Mutta se on eri asia, josko jomman kumman nyksä hyväksyy eksän ystävyyden.....
Narsistisen ihmisen kanssa ei onnistu mitenkään ystävyys. Yritimme sopia ystävyydestä, tekstailimme, soittelimme mutta aina jossain vaiheessa tulee eteen se sama mikä suhteenkin aikana. Hän haukkui minut ala-arvoisesti, joten se siitä ystävyydestä.