Jäi aikanaan ns. akka ottamatta, eli en koskaan kai kelvannut kenellekään. Nyt kolmenkympin paremmalla puolella kun alkaa taloudelliset asiat olemaan jotenkin reilassa, en ehkä haluakaan parisuhdetta. Aikaisemmin olen itsekseni miettinyt miten mukavaa olisi elää parisuhteessa kivan naisen kanssa.
Mukavuudenhalu on nykyään sellainen etten kaipaa elämään mitään hässäkkää ja riitelyä, oma seura riittää varsin hyvin. Elämäni on yksin seesteistä ja kaikin puolin rauhallista, miinuspuolina homon maine(?) ja sosiaalinen patistelu parisuhteeseen lähisuvulta.
Kaverit ja sukulaiset ihmettelevät miksi tai miten olen sinkku(oikeasti vanha poika), silti kukaan nainen ei ole puolella sanallakaan ihmetellyt sinkkuuttani...
Mukavuudenhalu on nykyään sellainen etten kaipaa elämään mitään hässäkkää ja riitelyä, oma seura riittää varsin hyvin. Elämäni on yksin seesteistä ja kaikin puolin rauhallista, miinuspuolina homon maine(?) ja sosiaalinen patistelu parisuhteeseen lähisuvulta.
Kaverit ja sukulaiset ihmettelevät miksi tai miten olen sinkku(oikeasti vanha poika), silti kukaan nainen ei ole puolella sanallakaan ihmetellyt sinkkuuttani...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tälläinen "fuck buddy" nainen sopisi mulle todella hyvin.
kaipaisin säpinää ja lisäksi tulen hyvin toimeen lasten kanssa, että kärsin todella sinkkuudesta ja yksinolosta, että tuppaa välillä masis iskemään. Minulle kävi niin (huomaa imperfektimuoto, vaikka olen 31), että en jaksanut taistella miehistä ja enää en mitään pelleilijää ja kakaraa ota. Yksi mies haluaisi mennä naimisiin, mutta en oikein tiedä. Oltiin yhdessä pitkään, mutta tunteet ovat laimenneet.
siinä kolmenkympin hujakoilla. Olen nyt 42. En usko että sinullakaan tilanne enää miksikään muuttuu. Mitä kauemmin on sinkkuna, sitä vaikeampi on ryhtyä parisuhteeseen, nelikymppisenä se on jo lähes mahdotonta.
eikö yksinäinen loppuelämä huoleta,itellä vähän mietityttää puoliso kyllä kelpais
Miksi huolettaisi, jos kerran tarjolla ei ole sopivaa kumppania ? Ennemmin yksin, kuin suhteeseen esim. entisen playerin kanssa.
Sama täällä. Silloin aikanaan ei naisilta huomiota herunut, ja nyt ei naisen seura edes kiinnosta kun tietää, että tarjonnasta puuttuu kokonaan oman kohderyhmän naiset. Tarjolla on vain eronneita, karanneita, yksinhuoltajia tai muuten vain sitoutumiskammoisia, joiden odotuksetkumppanista ja parisuhteesta eivät ole tältä planeetalta, vaatimuksista nyt puhumattakaan.
Mulla periaate on se, että naiselle haluan olla ensimmäinen kumppani. Toiseksi tai viidenneksitoista en ala. Eronnut on myös valansa vannonut ja rikkonut, joten se siitä. Yksinhuoltajat taas hakevat kumppaninkorviketta, kun eivät osaa ilmankaan elää, ja suhde on muutenkin epätasa-arvoinen.
Todellakin, yksin eläessä pääsee helpommalla, kun ei tarvitse suorittaa ja päteä koko ajan, jotta saisi edes jonkinlaista hyväksyntää. Myöskään ei tarvitse kuulla tekevänsä aina jotakin väärin, vaan voi tehdä asioita niin, kuin itsestä tuntuu parhaimmalta. Helpottaa myös taloudellisesti, kun ei tarvitse parisuhteen nimissä velkaantua, jotta naisella olisi statusta jolla näyttää muille naisille/ympäristölle.
totta, kun on tottunut olemaan sinkku, niin vaikea siihen on enää ketään ottaa. Mun täytyy ihan rehellisesti myöntää, että mulle esimerkiksi täydellinen sisustus on tärkeämpi asia kuin mies.
Ei sun kannata mistään homon maineesta välittää, tuskin kukaan älykäs ihminen niin ajattelee.
Itse passivoiduin jo n. 21 vuotiaana enkä ole sen jälkeen ehdotellut yhdessä olemista.
Suomessa ei ole edes vaaraa ihastua kehenkään kun en edes puoli homo bi niin ei paljon miehekkäät suomalaiset naiset kiinnosta. Ulkomailla heti alkaa tulemaan säädönpoikasta vaikka olisi lyhyen aikaa tai ihastumisia.