Lähemmäs 100 kiloa paino huitelee.. Ja ainahan mä oon ollu lihava, läski, suurikokoinen siis... Vaikka ikääkin huimat 14 (kyllä... vasta neljätoista).. Mutta suurimpana haaveena olisi laihduttaa se 30-40 kiloa. Ihan vaikka terveydenkin vuoksi.. Vaikka _vielä_ ei mitään sairauksia olekkaan.
Jos nyt niin kävisi, että saisin jopa noinkin huimia tuloksia aikaan, niin todennäköisesti nahka jäisi roikkumaan aika mallikkaasti? No ei siinä mitään, _mutta_ palautuuko näin(kin) nuorella nahka edes jotenkin ruotuun?
Jopa niinkin henkeviä keskustelua painostani/elämästäni olen käynyt pääni sisällä, kuin itsemurha ja uupumus.. Tuntuu että mistään ei ole apua, ja en koe itseäni mukavaksi kehossani. (wait.. kuka nyt sata kilosen kropassa tuntin oloaan mukavaksi?) no mutta kuitenkin..
Olen aika loukussa kehossani.. Rakastaisin juoksemista kevyin askelin... Se että olen tuhannet kerrat terkkarillakin käynyt keskustelemassa aiheesta.. ei tuota tulosta "liiku enemmän, syö vähemmän" Teeppä se, kun elät laihuusihannoidussa maailmassa 50 kiloa liikapainoisena.. Ahmimishäiriöisenä ja masennuksen pauloissa. Onko täällä ketään samoin ajattelevia?
Jos nyt niin kävisi, että saisin jopa noinkin huimia tuloksia aikaan, niin todennäköisesti nahka jäisi roikkumaan aika mallikkaasti? No ei siinä mitään, _mutta_ palautuuko näin(kin) nuorella nahka edes jotenkin ruotuun?
Jopa niinkin henkeviä keskustelua painostani/elämästäni olen käynyt pääni sisällä, kuin itsemurha ja uupumus.. Tuntuu että mistään ei ole apua, ja en koe itseäni mukavaksi kehossani. (wait.. kuka nyt sata kilosen kropassa tuntin oloaan mukavaksi?) no mutta kuitenkin..
Olen aika loukussa kehossani.. Rakastaisin juoksemista kevyin askelin... Se että olen tuhannet kerrat terkkarillakin käynyt keskustelemassa aiheesta.. ei tuota tulosta "liiku enemmän, syö vähemmän" Teeppä se, kun elät laihuusihannoidussa maailmassa 50 kiloa liikapainoisena.. Ahmimishäiriöisenä ja masennuksen pauloissa. Onko täällä ketään samoin ajattelevia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taitaa palautua nahka kuosiin sitä nopeammin mitä nuorempi on. Ihan jokaisella se nahka kuitenkin napsahtaa takaisin, sitä nopeammin mitä pienemmäksi on saanut rasvaprosenttia sulateltua. Löysän nahankin alla on vielä paljon poltettavaa, joten ei se ole laihdutuksen lopputulos, vaan pelkästään puoliväli.
Noita "henkeviä keskusteluita" varmaan voisi olla hyvä jutella myös jonkun muunkin kuin vain terkkarin kanssa. Onhan noita nuoria tukevia järjestöjä jotka ovat pitkälle erikoistuneet nuorten päänsisäisiin keskusteluihin. Netti ei välttämättä ole ehkä ihan paras paikka etsiä ymmärrystä, ellei halua masentua lisää.
Kun sen syömisen taustalla voi oikeasti olla vaan joku juttu päässä mikä saa syömään liikaa. Tällöin tsemppaaminen syömisen vähentämiseen tai liikunnan lisäämiseen ei oikein auta. Ensin pitää saada "hjuva fiilis" päälle, masennukset huitsiin pois, ja vasta sen lopputuloksena EHKÄ alkaa muodostua se mukavampi kroppa. Ja vaikkei muodostuisikaan, ainkaaan se ei masentaisi, kun on elämä on kuitenkin aika kivaa kaikesta raskaasta huolimatta (...you'll see! ;)
Näen tekstistäsi itseni, vuosia sitten. Ensinnäkin, olen noin 12-vuotiaasta asti kärsinyt lihavuudesta, minua on haukuttu, tai muuten vaan kommentoitu kokoani. Olen aina ollut luokkakavereita isokokoisempi. Murrosikäisenä, jolloin ei ole itsekkään sinut itsensä, kehon ja ajatusmaailmansa kanssa, on vaarallista aikaa kohdata muiden kommentit. Aina kun kuulen jonkun kommentoivan jonkun ulkomuotoa, joka on vielä herkässä iässä, tekisi minun mieli motata turpiin. Se haavoittaa ja ne haavat ovat syvät.
Pari vuotta sitten muutin omaan asuntoon, sain tarkkailla syömistäni. Päivät paastosin, iltaisin yksin söin niin, että teki pahaa. Päätin kertoa terveydenhoitajalle ongelmastani ja se pelotti minua niiin paljon. Itkin kun ensimmäisin kerran elämässäni sanoin ääneen, että minusta tuntuu aivan mielettömän pahalta kun minua on haukuttu lihavaksi. Inhosin itseäni. Sovimme, että varaan ajan psykologille. Tästä alkoi parantuminen. Tiesin miksi söin. Mutta kun sain sanoa kaikki asiat, syvimmätkin tunteeni ääneen, tuntui kuin olisin saanut taakan pois selästäni.
Jakaisin mielelläni näitä asioita kanssasi, jos vain tahdot.
Kirppu89: Itsekkin mielelläni jakaisin sinun kanssasi näitä asioita. Vaikka ihan s-postilla?
Haluaisin syvästi kiittää kaikkia vastanneita.. Ja että uskotte elämäntapa muutoksiin! :)
elikkäs [email protected], tonne voit laittaa viestiä tulemaan.:) Voit alottaa kertomaan vaikka ittestäs, ja varsinkin niistä omista ajatuksistas, niin niiden pohjalta on helpompi lähteä purkamaan tätä taakkaa. Ja tiedän liikkumisesta ja ruokavaliosta erittäin paljon, että voin sitte kyllä auttaa sua neuvomalla noista syömisistä ja liikkumisista. :) mutta ensin jos kirjottamalla saisit vähä avattua sun ajatuksia mulle niin voin kertoa kuinka omani kohtaa ja miten oon selvinny, ja mikä se mun elämäntilanne nykyään on. :)
tekstisi vaikuttaa hyvin kypsältä ja hienoa, että olet jo alkanut tosissasi painonpudotusta ajattelemaan. Se on jo puoli voittoa!
:) Nahka palautuu sinun ikäisellä nopeastikin, siitä ei tarvitse huolta kantaa, ja jos laihduttaminen menee maltilla (eli ei liian nopeasti) uskon, ettet nahkaan juuri kiinnitä edes huomiota. Epämääräisillä pikakuureilla voi käydä toisin.
Kun ajatuksissasi olet jo noin motivoitunut, aloita ruokapäiväkirjan pito. Eli merkkaat ylös kellonajan ja jokaisen suupalan, sen pikkuisen huikopalankin silloin tällöin. Käy sitten muutaman päivän tai viikon päästä päiväkirjaasi läpi, ja analysoi mitä kaikkea oikein olet syönyt. Mikä on aivan ylimääräistä napostelua ja mihin kellonaikaan se osuu. Älykkäänä nuorena osaat varmasti itsekin muokata päivän syömisiä uusiksi. Korvata vääränlaiset välipalat oikealla ruualla tai jollain mielekkäällä tekemisellä.
Älä stressaa vielä liikunnasta, paino putoaa kyllä oikealla syömisellä. Kun olo kevenee, alkaa liikuntakin maistua pian ihan itsestään.
Panosta kunnon ruokailuun. Usein huomaamaton napostelu pitkin päivää tekee sen, ettei ole nälkä, eikä se oikea ruoka maistukaan. Nauti tuoreista mansikoista nyt, kun niitä on jne.
mm. Finelin sivuilta saat tarkempaa tietoa ruoka-aineiden kalori, rasva ja hiilihydraattimääristä http://www.fineli.fi/foodclass.php?classif=fuclass&lang=fi Yritä syödä monipuolisesti ja suunnitella päivän ruokavalio ennakkoon. Puhu myös vanhempiesi kanssa asiasta, sillä lie kuitenkin niin, että äiti tai isä vielä toistaiseksi hoitaa jääkaapin täytön?
Onnea elämäntapamuutokselle! Onnistut varmasti :)
liikunnasta sanoisin kyllä vastoin edellistä, että ehdottomasti kannattaa aloittaa liikunta, jos kärsii masennuksesta ja huonosta itsetunnosta! Tiedän kuinka raskas ajatus on, itsekin nälkäkuureilla itseäni ennen "lääkinneenä" ja kaiken aikaa masentuneena ei liikunta tuntunut kivalta ajatukselta. Esim. koululiikunnassa olin ihan surkea ja jouduin vielä opettajan silmätikuksi, jatkuvan huomauttelun kohteeksi vaikka yritin vetää täysillä omiin voimiina nähden. Tämä varmaan monelle ylipainoiselle/huonokuntoiselle tuttu muisto.
Nyt olen ollut vapautettu koululiikunnasta jo 3 vuotta ja innostus liikuntaan lähti ensimmäistä kertaa puhtaasti omasta halusta:) Käyn kuntosalilla ja erilaisissa ryhmäliikuntajutuissa jopa viitenä-kuutena päivänä viikossa, koska liikkumisesta tuleekin loppujen lopuksi oikein hyvä olo henkisesti/fyysisesti ja itsetuntokin kohenee. Hiukan olen laihtunutkin, toki enimmäkseen ruokavalion avulla. Lisäksi, jos harrastaa liikuntaa, laihduttaessa katoaa enempi läskiä eikä lihaksia ja voimaa:)
Toivon aloittajalle hyvää jatkoa, toivottavasti pääset paremman elämän alkuun ja ennen kaikkea saat itseluottamusta ja huomaat kuinka ihana ihminen olet! :)
Olet kypsän ja fiksun oloinen.
Nahka palautuu aivan varmasti, älä huoli yhtään!!!
Keksi kivaa tekemistä: hae kirjastosta sisustus- ja askartelukirjoja, opiskele uutta kieltä, tee kävelykierros kaupungin patsaille, kirkoille, kirppareille... Hoida naapurin tai sukulaisen lapsia, kasvata yrttejä, ulkoiluta koiria. Kerro perheellesi, että toivot painosi pysyvän kurissa tai jopa laskevan. Et halua kyttäämistä, mutta toivot kannustamista. Ehkäpä voitte kokkailla yhdessä keittoja ja salaatteja, tai järkätä vaikka leikkimielisen kisan? Palkitse itseäsi tästedes vaikka huulikiillolla suklaalevyn sijaan.
Onnea matkaan!
Hei, lueskelin foorumia taas soimaten itseäni kun päivällä tulin taas syötyä suolakeksipaketti, miettien miten saisin laihdutettua, miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni, vihdoin ja viimein.
Ihan sydän alkoi tykyttää kun osuin juttuusi, sillä olen samanikäinen ja paino pyörii samoilla paikkeilla eli eilen vaaka näytti 101.2.
Olen jo pitkään etsiskellyt "kohtalokaveria", joka olisi samaikäinen ja suurinpiirtein samanpainoinen. Vihdoin löysin sen. Olisi mukavaa jos voisimme vaikka s-postin välityksellä jakaa tunteitamme ja kokemuksiamme toisiamme tukien. Tarvitsen sen, sillä muuten minulla ei riitä itsekuria. En pysty hillitsemään syömisiäni, mutta olisi hyvä kun olisi joku joka ymmärtäisi ja joku joka patistaisi eteenpäin.
Minusta on vaikeaa puhua aikuisille esim. terkkarille ja vanhemmille asiasta, en tiedä miksi. En pysty avautumaan. Mietin aina mitä haluaisin sanoa, mutta en koskaan uskalla. Terkkarin avulla pääsimme keskussairaalaan lääkärin vastaanotolle ja ravitsemusterapeutille. Olo on aina intoa täynnä sieltä lähtiessä, mutta hiipuu pian taas itsekurin puutteeseen. Ei ole ketään kelle puhua.
Jos haluat, voin antaa s-postini, jotta voidaan keskustella. Olisi mukavaa tutustua sinuun vaikkakin netin välityksellä yhdessä muuttaen elämäntapojamme. Minullakin on ne 40 kg pudotettavaa. :D
Höh, taas tuli ihan typerä viesti. En osaa kirjoittaa.. :)
julleläski:
mielelläni jakaisin kanssasi näitä asioita :)) laita vaan s-postin osotetta ni jutellaan! :)
Eli mun s-posti on [email protected]. Jään odottamaan viestiäsi. :))