Olen vähän yli parikymppinen jätkä ja mua ahdistaa mun naisasiat nyt aika helvetisti! Erottiin ex-tyttöystävän kanssa noin 4kuukautta sitten. Meillä meni homma välillä helvetin hienosti, välillä päin helvettiä. Oltiin seurusteltu puolitoista vuotta. Tyttöystäväni jäi kiinni pettämisestä, mutta pääsimme siitä kuitenkin "yli".Pettäminen tapahtui muutaman kuukauden aikana 2002syksystä 2003alkukevääseen.. Kun sain tietää, tietenkin mulla oli aina takaraivossa paha olo, välillä isompi, välillä pienempi.alussa SE OLI MINULLE SHOKKI!TÄYSI PAINAJAINEN,kaikki romahti!
Pikkuhiljaa siitä mentiin kuitenkin "yli". En voi kuitenkaan sanoa että pettäminen olisi loppuseurusteluaikana vaikuttanut oleellisesti enää suhteeseemme,ongelmia oli myös muualla.
Tottakai seurustelu kaatui sitten kuitenkin minun mustasukkaisuuteeni, joka sai suuren lisäkipinän, kun sain tietää vuosi sitten keväällä pettämisestä.
Olimme erossa tämän vuoden tammikuun kokonaan ja sen jälkeen hengailtiin helmikuu-maaliskuu välisenä aikana.Meillä oli/on vieläkin seurustelun tapainen suhde,harrastetaan kiihkeää seksiä ja pidetään toisia hyvänä. Virallisesti me ei KUITENKAAN seurustella ja kummallakin oli myös yhdet seksikumppanit helmi-maaliskuussa. Maaliskuusta tähän asti jatkettiin samoilla linjoilla, mutta tiettävästi silloin hänelläkään ei ollut mitään. Mutta hän teki minulle kyllä selväksi ettei halua vielä alkaa seurustelemaan uudelleen,halusi varmaan pitää ovet avoinna joka suuntaan. No tottakai minä ajattelin että ei hän halua minua ja olen käynyt kahvilla eri naishenkilöiden kanssa ja valehdellut ex-tyttöystävälleni monta monituista kertaa, aina kuitenkin jäämällä kiinni(ehkä myös tarkoituksella). Puhuimme jo melkein seurustelusta tässä huhtikuun aikana, mutta kun ex-tyttökaverini sai taas minut kiinni valehtelemisesta.. (valehtelin, koska hän sanoi minulle että ei halua seurustella, ja halusin kuitenkin pitää häneen hyvät välit). Odotin vain hänen päätöstä seurustelun suhteen.
Nyt palattiin taas helmikuun lähtöasetelmiin.
Hän syyttää minua suurinpiirtein pettämisestä vaikka en ole mitään muuta tehnyt kun käynyt kahvilla parin tytön kanssa. Nyt hän on tehnyt minulle selväksi että minulla ei ole mitään sanomista, vaikka hän tekisi mitä. Vaikka menisi panemaan kenen kanssa tahansa. Tottakai tuntuu helvetin pahalta! Minä vain odotin ,että hän tekisi päätöksen, mutta sitten kaikki valahtaa taas takaisin lähtökuoppiinsa. Olemme sopineet että olemme yhteydessä kuten ennen, harrastamme seksiä ja teemme asioita yhdessä. En vaan tiedä kestänkö sitä, että hän pyörittäisi samalla jotain muuta miestä ja minä kun haluaisin vain hänet "omakseni",en ketään muuta! Haluaisin seurustella ja rakastaa, olla rehellinen ja uskollinen.
Hän on kyllä sanonut, että jos haluaa seurustella, kyseinen henkilö olisin minä.
Minun on vain tehtävä vaikea päätös, haluanko olla leikissä mukana ja katsoa vierestä peliä, vai "jätänkö" hänet nyt vähäksi aikaa, jotta hän voi itse tehdä päätöksensä, haluaako hän seurustella kanssani vai ei. Kumpikin rakastaa toista! Ainakin niin hänkin oin väittänyt. Hän vaan vetoaa, että painostan ja että hän haluaa päättää itse elämästään olematta kenellekkään tilivelvollinen.
Minusta tuntuu että hän etsii vaan parempaa jostain, haluten kuitenkin pitää kanssani välit hyvinä, samalla tietäen että saa aina hyvää seksiä kanssani, sekä olkapään mihin turvautua.
Toinen puoli minusta on vaan ihan lopussa en jaksaisi leikkiä enää, haluaisin rakastavan tyttökaverin, jonka kanssa viettä hauskaa, eikä olisi puhettakaan muista. Petänkö nyt itseäni jos kuvittelen meistä liikoja?
Auttakaa minua, olen ihan pulassa! En tiedä todellakaan mitä minun pitäisi tehdä?!
Pikkuhiljaa siitä mentiin kuitenkin "yli". En voi kuitenkaan sanoa että pettäminen olisi loppuseurusteluaikana vaikuttanut oleellisesti enää suhteeseemme,ongelmia oli myös muualla.
Tottakai seurustelu kaatui sitten kuitenkin minun mustasukkaisuuteeni, joka sai suuren lisäkipinän, kun sain tietää vuosi sitten keväällä pettämisestä.
Olimme erossa tämän vuoden tammikuun kokonaan ja sen jälkeen hengailtiin helmikuu-maaliskuu välisenä aikana.Meillä oli/on vieläkin seurustelun tapainen suhde,harrastetaan kiihkeää seksiä ja pidetään toisia hyvänä. Virallisesti me ei KUITENKAAN seurustella ja kummallakin oli myös yhdet seksikumppanit helmi-maaliskuussa. Maaliskuusta tähän asti jatkettiin samoilla linjoilla, mutta tiettävästi silloin hänelläkään ei ollut mitään. Mutta hän teki minulle kyllä selväksi ettei halua vielä alkaa seurustelemaan uudelleen,halusi varmaan pitää ovet avoinna joka suuntaan. No tottakai minä ajattelin että ei hän halua minua ja olen käynyt kahvilla eri naishenkilöiden kanssa ja valehdellut ex-tyttöystävälleni monta monituista kertaa, aina kuitenkin jäämällä kiinni(ehkä myös tarkoituksella). Puhuimme jo melkein seurustelusta tässä huhtikuun aikana, mutta kun ex-tyttökaverini sai taas minut kiinni valehtelemisesta.. (valehtelin, koska hän sanoi minulle että ei halua seurustella, ja halusin kuitenkin pitää häneen hyvät välit). Odotin vain hänen päätöstä seurustelun suhteen.
Nyt palattiin taas helmikuun lähtöasetelmiin.
Hän syyttää minua suurinpiirtein pettämisestä vaikka en ole mitään muuta tehnyt kun käynyt kahvilla parin tytön kanssa. Nyt hän on tehnyt minulle selväksi että minulla ei ole mitään sanomista, vaikka hän tekisi mitä. Vaikka menisi panemaan kenen kanssa tahansa. Tottakai tuntuu helvetin pahalta! Minä vain odotin ,että hän tekisi päätöksen, mutta sitten kaikki valahtaa taas takaisin lähtökuoppiinsa. Olemme sopineet että olemme yhteydessä kuten ennen, harrastamme seksiä ja teemme asioita yhdessä. En vaan tiedä kestänkö sitä, että hän pyörittäisi samalla jotain muuta miestä ja minä kun haluaisin vain hänet "omakseni",en ketään muuta! Haluaisin seurustella ja rakastaa, olla rehellinen ja uskollinen.
Hän on kyllä sanonut, että jos haluaa seurustella, kyseinen henkilö olisin minä.
Minun on vain tehtävä vaikea päätös, haluanko olla leikissä mukana ja katsoa vierestä peliä, vai "jätänkö" hänet nyt vähäksi aikaa, jotta hän voi itse tehdä päätöksensä, haluaako hän seurustella kanssani vai ei. Kumpikin rakastaa toista! Ainakin niin hänkin oin väittänyt. Hän vaan vetoaa, että painostan ja että hän haluaa päättää itse elämästään olematta kenellekkään tilivelvollinen.
Minusta tuntuu että hän etsii vaan parempaa jostain, haluten kuitenkin pitää kanssani välit hyvinä, samalla tietäen että saa aina hyvää seksiä kanssani, sekä olkapään mihin turvautua.
Toinen puoli minusta on vaan ihan lopussa en jaksaisi leikkiä enää, haluaisin rakastavan tyttökaverin, jonka kanssa viettä hauskaa, eikä olisi puhettakaan muista. Petänkö nyt itseäni jos kuvittelen meistä liikoja?
Auttakaa minua, olen ihan pulassa! En tiedä todellakaan mitä minun pitäisi tehdä?!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ehdotukseni on että pidät kunnon tauon "tyttöystävästäsi", eli siihen ei kuulu minkäänlaista seksiä vain seksin takia. Teet hänelle erittäin selväksi, että jos hän haluaa jatkossa seurustella sinun kanssasi, muita ei voi olla kuvioissa. Kerro että odotat hänen päätöstään sinun suhteen jonkin aikaa, mutta et ikuisesti. Tee tämä hänelle hyvin selväksi ja toimi jopa ehkä vähän viileästi niin, että hän todella herää todellisuuteen sen kanssa, että hän voi menettää sinut! Sitten näet haluaako hän todella olla kanssasi ja rakastaako hän sinua. Kysymys on siitä, että onko hän sinun arvoisesi. Nyt hän pitää sinua varasijalla ja voi tehdä niin hyvinkin pitkään. Hän tietää, että sinä olet heti häntä varten, kun hän haluaa niin. Kerro hänelle, että et halua olla varasijalla.
Jos hän on sinun arvoiseni hän kyllä tulee luoksesi ja unohtaa muut (ruoho ei ole sen vihreämpää toisella puolella). Jos ei niin älä sure pitkään. Maailmasta löytyy varmasti joku, joka tulee rakastamaan ja arvostamaan sinua enemmän. Voimia sinulle, sillä tilanteesi on varmasti hyvin riistävä. Tauon pitäminen vaatii sinulta paljon, ettet lipsu seksin puolelle, ennen kuin hän haluaa sinulta muutakin.
...kuin ensimmäinen vastaaja.
Ota etäisyyttä, sano että rakastat häntä ja haluat vain hänet. Ilman lisävirityksiä kummallakaan. Ja sitten vetäydy hetkeksi. Ei seksiä, ei muutakaan. Katso sitten miten käy.
Ja JOS hän ei halua sinua, voin lohduttaa, että mies joka ajattelee edes tuon verran syvällisesti kuin sinä, löytää kyllä hvyän naisen jossain vaiheessa kuitenkin.
Mä ainakin miettisin että jatkaako toinen valehtelua suhteessakin jos jo ennen suhdetta valehtelee toisten naisten tapaamisesta, ei kuulosta kovin hyvältä alulta suhteelle.
Susta tulis kirjailija! : ) Tollaseen tekstimäärään harvempi kundi kykenee vaikka olis millasessa kriisissä. Mutta sulta se onnistuu ja se on vaan hyvä. Sä pyrit aktiivisesti pois ahdistavasta tunnetilasta ja se osottaa, että sussa on kaikki kohdallaan.
Sua käytetään hyväksi ja kybällä. Se on totuus - sori vaan. Sun ex on saanut kilven omalle syyllisyydentunnolleen ja se olet sinä.
Sä olet itsekin jo kieroutumassa (valheet ym.) ja muuttumassa itsellesi vieraaksi, ja sä tiedostat sen. Sen takia se pää tuntuu hajoavan. Liikaa syyllisyyttä, epätasapainoa ja kysymyksiä.
Olet ihan oikeessa kun kyseenalaistat sellaisen olotilan ja taistelet sen aiheuttajia vastaan.
Valitettavasti siinä ei enää pienet väistöliikkeet auta. On oltava valmis tekemään isompia päätöksiä, luovuttava, muututtava ja otettava ohjat OMIIN käsiin.
Ex kyllä määrää tahdin vastakin jos sä et pane hanttiin.
Mieti ihan tosissasi sitä, mitä SINÄ haluat? Vaivaa päätäsi itsekkäillä kysymyksillä ja vastaa niihin rehellisesti.
Siten se pää pysyy ehjänä.
Sä pystyt ihan mihin vain sä haluat ja energiasi laitat, joten rohkeasti ruorista kiinni ja uusi kurssi horisonttiin.
Tsemppiä!
Olet nuori ja elämä edessäsi, mitä mä ajattelen sun ex-tyttöystävästäsi niin ei noin voi käyttääntyä jos on rakastunut, hän käyttää sua hyväkseen nyt,,,, ja ajattelepa tulevaisuutta, hän varmaan tulee tekemään sitä lisää ja sitten kun on lapset ja perhe, on paljon katkerampaa kun totuus tulee esiin,,,, ja silloin et ole yksin kärsijänä vaan viattomat lapset joutuvat samaan kierteeseen.
Sulla on varmasti onni muualla ja löydät sopivan elämänkumppanin kun jaksat odottaa ja etsiä. Ihminen joka käyttäytyy noin seurustelu aikana niin sä et voi luottaa häneen mitä hän tulee tekemään jatkossa ja varmasti tekee sen, olen kovin pahoillani kun sanon tämän sulle. Etsi itsellesi uusi ystävä johon voit luottaa, jos ei ole luottamusta ei ole tulevaisuutta. Kaikkea hyvää sulle toivoen.......
Jätä tollanen ämmä ja jatka elämääs muualla, naisia on maailma täys ja sun luottamus on nyt mennyt vain YHTEEN niistä.
Kusettajia tässä maailmassa riittää ja hyväuskoista ja tunnollista käytetään aina hyväx ellei se itte tajuu sitä. Sussa on paljon hyviä puolia ja sä TPDELLAKIN ansaitset parempaa!!
Minä kirjoitin tekstin Ollakko vai eikö olla? Ja haluaisin lisätä vieä pari juttua.
Kiitos jo tulleista kommenteista, neuvoista ja tsemppaamisesta. Toki Olen jo aikuinen äijä ja niin edespäin, joten kestän kaiken muun paitsi en häpeää.Tässä tapauksesssa kuitenkin kaikki neuvot ja viisaudet ovat tulleet tarpeeseen.
Haluaisin kuitenkin täsmentää, että en todellakaan halua mustamaalata ex-tyttöystävääni, hän on ihana ihminen ja minulle erittäin tärkeä. Tottakai hän on tehnyt isojakin virheitä, mutta en minäkään ole häntä kohtaan aina osannut käyttäytyä hyvin. Osaan olla myös itsekäs, lapsellinen paska. Syitä eroomme on yhtä paljon minussa kuin hänessä.
Jos tekstistä saa käsityksen että harrastamme seksiä pelkän seksin takia, ei se tietenkään pidä paikkaansa puolentoistavuoden seurustelun jälkeen.
Tottakai siinä on tunteetkin mukana,ainakin minun puolella. Uskon, että myös hänen. Tunnemme toistemme vartalot niin hyvin ja tiedämme mistä kumpikin pitää, ei "rakasteluamme" voi verrata mihinkään irtoseksiin. Niistä ei kai voida puhua edes samssa lauseessa, samassa tarinassa.
Mutta vaikka välittäisin hänestä, kyllähän minun täytyy ajatella tässä asiassa myös itseäni ja omia tunteitani.
En ole ollut parisuhteessamme tossun alla, ei myöskään hän, kumpikin olemme liian kovapäisiä. Tämmöisessä ollakko vaiko eikö olla - tilanteessa kuitenkin tuntuu että hänelle on aivan sama, minä olen ehkä enemmänkin yrittänyt pitää jotain kasassa. Minä haluaisin keskustella, hän vain sanoo että ei jaksa jauhaa. Mennään päivä kerrallaan. Välillä se ärsyttää suunnattomasti.
Ex-tyttöystäväni tietää että pidän hänestä todella paljon, ja hän tietää/luulee että vaikka hän tekisi mitä, olen aina siinä lähellä, jos hänellä joku oma juttu menee perseelleen. En toki täysin usko että hän ajattelee näin kylmästi.
Joo no mä oon vasta kohta 22, kyllähän tässä vois kokemuksia etsiä jos välttämättä haluais, mutta mun mielestä on kivempi olla vaan yhden ihmisen kanssa, keskittää energiaa häneen. Jos haluaisin hakea jännitystä,haluaisin hakea sitä omasta suhteesta, EN MUISTA SUHTEISTA.
Kiitos kaikille! ja neuvoja kaivataan vielä =)
*rakkaani
Siis AIVAN sama juttu meillä,mutta toisinpäin.. mä olisin voinu hyvin kirjottaa ton tekstin mut vaihtaa miehen ja naisen paikkaa.. uskomatonta! Nimimerkkikin on oikein loistava.. tässä hajoo pää mut rakkaus on ihmeellistä. Ei vaan voi luovuttaa.
No yritetään nyt kuitenkin päästä tästä tilanteesta yli! Tsemppiä sulle kans kovasti.
Sä osaat hienosti analysoida teidän tilannettanne ja tunnut olevan teistä se, joka todellakin funtsaa asioita. Sun ex tuntuu olevan yhtä ymmällään kuin säkin, mutta mieluummin hän pakenee tilanteesta kuin istuu sun kanssasi funtsimaan teidän suhdettanne.
No, hänellä on syynsä paeta. Hän on vastuussa paljosta koska oli se joka rikkoi luottamuksen ja petti. Ehkä hän kokee, että hänen pitäis nyt osata selittää syitä siihen ja paljon muuhunkin, mutta ei osaa. Hänen pitäisi katua ja pyytää anteeksi ja omistautua suhteellenne, mutta jostakin syystä hän ei tunnu haluavan käsitellä koko asiaa vaan pakenee.
Mitähän se pelkää?
Sinä et uhittele lähteväsi lätkimään, sinähän olet valmis mihin vain, että suhteenne jatkuisi.
Ehkä hän siis pelkääkin itseään, omia tunteitaan, omaa kyvyttömyyttään käsitellä niitä. Ehkä hän häpeää sitä mitä on tehnyt, muttei osaa ilmaista sitä oikein, vaan syyllistää jopa syyttömän eli sinut ja sellaisesta käytöksestä seuraa vaan lisää syyllisyydentunteita ja onnettomuutta.
Missä ovat toisen arvostus ja kunnioittaminen?
Missä on halu rakentaa jotakin pysyvämpää?
Missä on rohkeus kohdata omat heikkoudet?
Missä halu muuttua ja kasvaa?
Ehkä joidenkin todella pitää menettää jotakin ennen kuin he tajuavat mitä kerran "omistivat"...
Eipä tuollaisesta tilanteesta päästä eteenpäin ennen kuin MOLEMMAT ovat valmiit ja halukkaat käsittelemään kaikki kipeät asia, pyytämään ja antamaan anteeksi ja aloittamaan alusta.
Suhteeseenhan sitoutuu aina kaksi ihmistä eikä vain toinen.