Eli mun tarina täs laihdutushommassa on se, että viime keväänä olin 11 kg kevyempi. Tuli kesä, tuli kalja, tuli makkara, siideri... Ja tuli 10 kiloa. Ongelma oli se, nyt kun jälkeen päin mietin, että tein sen nopeasti. Ruokailu- ja liikuntatottumukset säilyivät tavallaan ennallaan, niitä noudatettiin vain laihdutuksen aikana. Se oli siis virhe numero yksi. Virhe numero kaksi oli se, että ruokavalio laihduttaessa oli aivan liian terveellinen. Kun peilaan sitä muutoin ruokatottumuksiini, niin on ilmiselvää, miksi en saanut sitä pidettyä. Näistä nyt jotain oppineena, olen marraskuusta tähän päivään mennessä pudottanut noin 6 kiloa. Kuulostaa varmaan muista vähäiseltä, ja eihän se paljoa olekkaan, mutta minulle se on jotain mitä ei voi sanoin kuvata. Vielä on jäljellä 10 kiloa, ehkä jopa 15. Tämä muutos on tapahtunut pieni päätös päivässä-menetelmällä. Olen oppinut nauttimaan ruoan laadusta, en määrästä kuten ennen. Ahmimispäiviä tulee edelleen, mutta ne korvaan liikunnalla. En tiedä, en ole käynyt vaakassa hetkeen, toivoisin, että jotain olisi tapahtunut. Suurin ylpeyteni on liikunnan saaminen elämään. Nykyään sauvakävelyä 4-6 kertaan viikossa. Lasken myös painonvartijoiden pisteitä, joskus 4 pv viikosta joskus joka päivä. Tiedän, että säännöllisellä laskemisella saisin painoani putoamaan nopeammin. Mutta ehkä juuri sitä en halua. Ja painonpudotus on minulle niin psykologinen asia, että teen sen niin kuin minusta hyvältä tuntuu. Edellisen laihdutuksen loppuvaiheessa alkoi kärsiä jopa parisuhde:hermo kireällä koko ajan, mustasukkaisuutta yms. Nyt yritän olla ajattelematta laihdutusta, ajattelen mieluummin elämäntapaa.
Sekava tunteenpurkaus. Kiitos jos jaksoit sen lukea...
Sekava tunteenpurkaus. Kiitos jos jaksoit sen lukea...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.