Olemme olleet vaimoni kanssa naimisissa seitsemän vuotta, ja meillä on kaksi lasta. Muutama päivä sitten minulle selvisi, että vaimoni oli kahden kuukauden takaisella työpaikan risteilyllä nuollut niin ikään naimisissa olevan työkaverinsa kanssa, ja jatkanut risteilyn jälkeen yhteydenpitoa lyhyillä tapaamisilla työpaikalla sekä chätissä & meilissä. Vajaa kuukausi sitten sain hänet jo melkein tästä kiinni, mutta minulla ei ollut kunnollisia todisteita, joten vaimo sai minulle uskoteltua että kyseessä oli vain täysin harmiton nettiflirtti joka loppui nyt. Yritin kaikin tavoin puhkaista "kuplan" jonka epäilin vaimoni päässä olevan, sanoin että älä tee minusta pelleä. Älä riskeeraa mitä meillä on. Hän vannoi rakastavansa minua ja perhettämme yli kaiken. Kaikki klassiset merkit kuten lisääntynyt kuntoilu ja kasvanut panostaminen omaan ulkonäköön olivat ilmassa.
Vaimo ilmeisesti pelästyi sen verran, että piti pari viikkoa taukoa, mutta sitten huomasin taas samat merkit. He olivat sopimassa paikkaa ja ajankohtaa kahdenkeskiselle tapaamiselle harrastusten/töiden varjolla. Narahdettuaan vaimoni antoi minun lukea viestinvaihdon jossa hän mm. kertoo kuinka minä en kiihota häntä enää ihmisenä millään tasolla ja kuinka hän kaipaa perhosia vatsanpohjaansa ja sitä ensihuumaa. Vaimoni tunnusti myös risteilyllä tapahtuneen. Kumpikin väittää että ainoa fyysinen kontakti heidän välillään on ollut tuo nuoleskelu laivalla. Vaimoni ei halua jättää minua vaan katuu ja poraa silmät päästään kuinka on hulluuksissaan tuhonnut kaiken. Mies pelkää paskat housussa että kerron asiasta hänen imettävälle vaimolleen. Uskon että vaimoni tarkoituksensa ei ollut rikkoa liittoamme vaan saada ne perhoset vatsaansa kaiken uhalla.
Olen aivan paskana. En ole mikään playboy, vaan hyvin perhekeskeinen ihminen, ja ajatuskin siitä että minusta tulee yksi niistä 35 vuotiasta viikonloppuisistä jotka kiertelevät baareissa pokaamassa yh-äitejä, tekee minut sairaaksi. Olen ihan hyvännäköinen, ihan hyvässä timmissä, meillä on ollut hyvä liitto jossa seksi varsinkin viimeiset pari vuotta on ollut oikein hyvää vaimoni aktiivisuuden kasvettua. Tyydytän hänet joka kerta. En ryyppää. En lyö. Meillä on taloudellisesti asiat hyvin, rahaa matkustella, omakotitalo jne. Olen antanut hänelle vapautta. En ole pettänyt. Jumaloin lapsiani. Huomioin vaimoni esimerkiksi imartelevilla kommenteilla. En yksinkertaisesti keksi mitä olisin voinut tehdä paremmin. Ei keksi vaimonikaan. Minulla ei vain jumalauta ollut antaa niitä perhosia.
En tiedä mitä teen. Toisaalta haluaisin yrittää antaa anteeksi lasteni takia, en haluaisi heille hajonneen perheen lapsuutta. En haluaisi vaihtaa meidän hyvää elämäämme sinkkupaskaan. En vaan käsitä miten pystyisin antamaan anteeksi. Vaimoni on nöyryyttänyt minut täysin maanrakoon enkä ainakaan vielä pysty kuin säälimään ja vihaamaan häntä. Eniten vituttaa se kuinka kylmän harkitusti ja laskelmoiden vaimoni on toiminut. He olivat yhdessä nähneet suuren vaivan estääkseen kiinnijäämisen, miehellä oli sähköpostiosoite vaimoni naispuolisen kaverin nimellä jne. Tein kaikkeni estääkseni tämän, eikä mikään auttanut. Ehkä olen vain liian hyvä mies vaimolleni.
Vaimo ilmeisesti pelästyi sen verran, että piti pari viikkoa taukoa, mutta sitten huomasin taas samat merkit. He olivat sopimassa paikkaa ja ajankohtaa kahdenkeskiselle tapaamiselle harrastusten/töiden varjolla. Narahdettuaan vaimoni antoi minun lukea viestinvaihdon jossa hän mm. kertoo kuinka minä en kiihota häntä enää ihmisenä millään tasolla ja kuinka hän kaipaa perhosia vatsanpohjaansa ja sitä ensihuumaa. Vaimoni tunnusti myös risteilyllä tapahtuneen. Kumpikin väittää että ainoa fyysinen kontakti heidän välillään on ollut tuo nuoleskelu laivalla. Vaimoni ei halua jättää minua vaan katuu ja poraa silmät päästään kuinka on hulluuksissaan tuhonnut kaiken. Mies pelkää paskat housussa että kerron asiasta hänen imettävälle vaimolleen. Uskon että vaimoni tarkoituksensa ei ollut rikkoa liittoamme vaan saada ne perhoset vatsaansa kaiken uhalla.
Olen aivan paskana. En ole mikään playboy, vaan hyvin perhekeskeinen ihminen, ja ajatuskin siitä että minusta tulee yksi niistä 35 vuotiasta viikonloppuisistä jotka kiertelevät baareissa pokaamassa yh-äitejä, tekee minut sairaaksi. Olen ihan hyvännäköinen, ihan hyvässä timmissä, meillä on ollut hyvä liitto jossa seksi varsinkin viimeiset pari vuotta on ollut oikein hyvää vaimoni aktiivisuuden kasvettua. Tyydytän hänet joka kerta. En ryyppää. En lyö. Meillä on taloudellisesti asiat hyvin, rahaa matkustella, omakotitalo jne. Olen antanut hänelle vapautta. En ole pettänyt. Jumaloin lapsiani. Huomioin vaimoni esimerkiksi imartelevilla kommenteilla. En yksinkertaisesti keksi mitä olisin voinut tehdä paremmin. Ei keksi vaimonikaan. Minulla ei vain jumalauta ollut antaa niitä perhosia.
En tiedä mitä teen. Toisaalta haluaisin yrittää antaa anteeksi lasteni takia, en haluaisi heille hajonneen perheen lapsuutta. En haluaisi vaihtaa meidän hyvää elämäämme sinkkupaskaan. En vaan käsitä miten pystyisin antamaan anteeksi. Vaimoni on nöyryyttänyt minut täysin maanrakoon enkä ainakaan vielä pysty kuin säälimään ja vihaamaan häntä. Eniten vituttaa se kuinka kylmän harkitusti ja laskelmoiden vaimoni on toiminut. He olivat yhdessä nähneet suuren vaivan estääkseen kiinnijäämisen, miehellä oli sähköpostiosoite vaimoni naispuolisen kaverin nimellä jne. Tein kaikkeni estääkseni tämän, eikä mikään auttanut. Ehkä olen vain liian hyvä mies vaimolleni.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tiedän tunteen kun olen myös ollut aivan paskana. En osaa neuvoa sinua mitä sinun pitäisi tehdä. Tai ainakin teidän pitäisi jutella mistä vaimosi halu saada ne perhoset vatsaan oikein johtuu. Ja myös vaimosi tulee puhua totta mitä hän on puuhaillut tämän varatun miehen kanssa, silläkin uhalla, että totuus satuttaa sinua paljon. Ilman rehellisyyttä asioiden pohdinnasta ei tule mitään.
Ex-vaimollani oli tapana aina valehdella minulle päin naamaa, ja keskustelemaan häntä ei saanut asioista millään. Oli aina täytenä tuppisuuna kun kysyin mitä hän puuhasteli toisen miehen kanssa. Ei olisi halunnut erota, mutta ei myöskään laittaa poikki suhdetta toiseen mieheen. Sanoit, että olet ehkä liian hyvä mies vaimollesi. Juuri näin se asia varmaan onkin. Vaimosi arvostaa sinua vasta sitten kun hän menettää sinut.
Tietenkin toivon, että saatte asiat kuntoon vaimonne kanssa, eikä teidän tarvitse erota. Kirjoittamasi perusteella vaimollasi on liian hyvä mies, eikä hän tajua itsekään mitä hän oikein voi olla menettämässä.
Olet liian hyvä mies vaimollesi. Jos toista kunnioittaa ja arvostaa ei voi tuollaista tehdä.Kaiholla luen viestiäsi. Oma suhteeni menee alamäkeä ja lujaa. Ei ole (vielä) paljastunut pettämisiä mutta alkoholia mies kuluttaa todella paljon. On siis siltikin olemassa niitä miehiä jotka eivät tuhlaa aikaansa alkoholiin vaan oikeasti perheeseensä. Minulle sellaista ei vain ole suotu eteen. Kai kaikella on tarkoituksensa... Mutta pidä puolesi. Niinhän sitä sanotaan että kun kerran pettää niin pettää toistekkin.
Aloittaja : jos ero tulee, älä luovu lapsistasi ! Tuon perusteella sinä pystyt hyvinkin saamaan lähihuoltajuuden. Minä olin tismalleen samanlaisessa tilanteessa vuosia sitten, nuorimman lapsen ollessa tuolloin 2-vuotias. Nyt olen ollut jo pitkään lähi-isä.
"Tuon perusteella sinä pystyt hyvinkin saamaan lähihuoltajuuden".
Jos kiistaa tulee, lapset menevät aina äidille, ellei ole alkkis, narkkari tai hullu
Eivät mene aina äidille. Minä olen esimerkki siitä. Perhekeskeinen, kiltti ja hyvä isä, joka vielä "tuo leivän pöytään" voi ihan hyvin saada lähihuoltajuuden. Kunhan yrittää, eikä "luovuta" lapsia juuri tuollaisten kommenttien perusteella.
tää kuullostaa v-mäiseltä, mutta jos sinä tiedät vaimostasi ja hänen avioliitossa olevasta "työkaverista" niin eikö "työkaverin" vaimolla ole yhtä oikeus tietää vaimostasi..hmm..juuri niin..imettää tai on imettämättä..soita tai mene tapaamaan "työkaverin" vaimoa ja naurakaa yhdessä mihin "työsuhde" johtaa..me kaikkihan sen jo tiedämme..ei juuri mihinkään :-)
Minä olisin maksanut maltaita tuollaisesta miehestä. Oikeasti.
No, mulla oli huonompi tuuri ja mieheni oli kuin kaksoisolento vaimosi kanssa. Siitä se alkoi, pienestä harmittomasta - siis hänelle - minulle se oli kuin elämän loppu. Sitten kun jäi kiinni, alkoi anteeksianelu, ja lupaukset että ei enää koskaan. No, arvaat varmaan, että näin ei käynyt, siis todellisessa elämässä. Erosin. Lapsiakin on kaksi. Erosin, sydän vertavaluen, en itseni vuoksi, vaan lasten vuoksi. Mutta pointtini on se, että ei edes lasten, ei talon ei omaisuuden ei minkään takia pidä pitää itseään itsestäänselvyytenä ihmiselle, joka kohtelee sinua kuin tiskirättiä. Meillä on vain yksi elämä. Jossain on nainen, joka osaa arvostaa sinua ja arvojasi ja tapaasi ja periaatteitasi. Nykyinen vaimosi ei sitä ole. Valitan. Näin se vain on.
Entinen vaimoni toimi samoin. Sekä halusi erota että ei halunnut erota, selvisi myöhemmin. Itse otin eron, kun petos selvisi. Kuten oikein tiedät, olen sittemmin pokaillut kaikenlaisia kivoja naisia, myös yh-äitejä, sieltä ja täältä. (Vaimoani en pettänyt kertaakaan, en lyönyt, en juonut, jatka listaa...)
- Varmista että lapsesi ovat omiasi.
- Tiedä että joka toinen nainen pettää. Vaihtamalla ei tämä asia parane. Moni vaimo pettää vasta 7 tai 14 aviovuoden jälkeen, aivan tavallisia perushyveellisiä naisia.
- Ymmärrä, että seksi ei voi olla vaimosi mielestä erinomaista silloin kuin ei ole perhosia.
- Selvitä oletko vaimollesi Se Oikea: oletko Se joka (silloin joskus) on kiihkeimmät perhoset vaimosi vatsaan lähettänyt?
- Harkitse liittosi jatkamista hyväksyen, että vaimollasi tulee olemaan tulevaisuudessakin muutamia rakastajia ja panoja. Nainen kaipaa sellaista. Itsellesi tietysti suot vastaavat oikeudet. Huomaa kuitenkin, että miehenä sinun ei ole helppo löytää vaimosi veroista kumppania satunnaiseen seksiin - etenkään jos hoidat lapsia sillä aikaa, kun vaimosi harrastaa.
- Keksi vielä muutama vastaava kohta lisää.
Voimia!
ei saa enää samanlaiseksi kun jompikumpi pettää. Tiedosta se. Sitten myös se, että jos nyt annat vaimolle anteeksi niin näitä juttuja tulee lisää ajan saatossa. Ei jää tähän suhteeseen. Pitää paikkansa, että jos kerran puolisoa ei kunnioita ja alkaa valehdella niin sille ei oikein loppua tule.
Tosiaan, suhde ei ole ollut vaimosi mielestä kunnossa. Sinusta teillä on kaikki hyvin ja tyydytät vaimosi, mutta jotain puuttuu. Huomioitko hänen salaisimmat fantasiansa..? Oletko peruskiltti mies, jollaiseen nainen kyllästyy helposti? Sorry, mutta ehkä vaimollasi on henkilökohtainen kriisi..kaikki mitä elämässä piti saada on jo saatu eikä se tehnytkään onnelliseksi..? Vaimosi olisi pitänyt puhua sinulle noista asioista, ja ettet enää saa perhosia vatsaan. Voisiko muuten olla, että tämä ei ollut vaimosi ensimmäinen suhde??
Lohdutuksen sananen: kaikki naiset ei petä, ei 7 eikä 14 vuoden paikkeilla. Toiset ei koskaan, jotkut aina. Täysin uskollisia naisia on olemassa, kuten minä. Me vaan ei olla niin mielenkiintoisia kun ei oikein se flirtti oman puolison kanssa pelaa välttämättä vuosien jälkeen. En jaksa enää tässä iässä olla se pikkupahis enää, kaipaisin jo rauhallista elämää ja turvallista vanhuutta uskollisen puolison kanssa.
Itse ajattelisin ja toivoisin, että vaimosi oppii tästä yhdestä kerrasta ja lopettaa tähän touhunsa. En lähtisi ehdottamaan eroa vaan parisuhdeterapiaa teille kummallekin tai teille erikseen. Aviokriisistä on kyse, ja niitähän tulee, mikään liitto ei välty kriiseiltä. Onko viisasta avioliittoa purkaa heti ensimmäisen kriisin kohdalla?
Itse ainakin tarvitset tukea itsellesi, niin paha on pettymys ja itsetunto nollassa. Kun kohennut, saat itsevarmuutta, vaimosikin herää huomaamaan mikä aarre hänellä on.
Avioliitossa on paljon muutakin tärkeää kuin perhoset vatsassa ja seksi tai fantasiat. Ei niiden varaan hyvää elämää rakenneta. Joskus on lyötävä päätä seinään ennenkuin huomaa, mikä on tärkeintä. Sinä itse olet oivaltanut hyvän elämän merkityksen, vaimosi huuhailee vielä ja kuvittelee elämän olevan jotain kihelmöivää jännitystä parhaimmillaan..
Tuli itku silmään, kun luin viestisi. Olet todella hyvä, aito ja perhettä rakastava mies.. Uskon vaimosikin sen tietävän, mutta hänellä nyt on jokin tyhjiö jota täyttää olemattomilla asioilla. Uskon vahvasti, että hän varmasti pystyy jatkossa olemaan pettämättä, kun lyöt kortit pöytään.
Uskottomuus on kova paikka sinulle, mutta ajattele että Itse olet ollut rehti mies ja ansaitset parempaa kohtelua..
Joko: Hyväksyt vaimosi sellaisena kuin hän on nyt, ennen ja vastakin. Silloin sinun on hyväksyttävä vaimosi tarve vieraisiin miehiin. Ammut omaan jalkaasi, jos edellytät vaimosi muuttuvan ja olevan uskollinen jatkossa - älä tee niin.
Tai: Et hyväksy vaimoasi sellaisena kuin hän on. Toteat, että ette ole toisillenne sopivia, koska jotain hyvin oleellista puuttuu. Aloitat tutustumisen uusiin naisiin, ja hyvällä onnella löydät naisen, joka on sinulle sopivampi.
"35 vuotiasta"
"Olen ihan hyvännäköinen, ihan hyvässä timmissä"
Nyt on vielä mahdollisuus vaihtaa parempaan! Olet hyvässä kunnossa etkä vielä liian vanha, joten TEE SE nyt! Muuten käy vielä niin, että joskus 10 vuoden päästä kasakan nauruun samanlaisen asian tiimoilta.
" En vaan käsitä miten pystyisin antamaan anteeksi. Vaimoni on nöyryyttänyt minut täysin maanrakoon enkä ainakaan vielä pysty kuin säälimään ja vihaamaan häntä."
Tuntemuksesi ovat täysin oikeutettuja. Ei kannata haaskata ajatusta anteeksiantamiselle tai jollekin muulle. anna vihan leiskua ja avaa hanat. Jos tuntuu siltä että vaimoa pitää lyödä, lyö. Jos tuntuu siltä että pitää lähteä ensimmäisellä koneella ulkomaille, lähde. Tuntuupa susta ihan miltä tahansa, anna mennä, sulla on nyt täyden oikeudet täyttää kaikki mielihalusi.
"He olivat yhdessä nähneet suuren vaivan estääkseen kiinnijäämisen, miehellä oli sähköpostiosoite vaimoni naispuolisen kaverin nimellä jne. "
Ei kukaa lähde tuollaiseen pelkän nuolemisen takia eli kyllä peitto on jo heilunut.
Moisella vaimolla et tee mitään. Nyt toimit kuten miehen pitää, eli kuritat vaimoasi, jonka jälkeen lähdet piipahtamaan rakastajan asunnolla ja pistelet sitä turpaan. Tietenkin kerrot kaiken myös sen vaimolle. Jos sun perhe hajoaa, niin hajoitat kyllä toisekin perheen.
PS risteilynuolemista ei usko kukaan. Siellä on tilat ja mahdollisuus, naimiseksi se on mennyt.
ajattelen minäkin, vaikka olen nainen.
Pidä lapset itselläsi.
Kuulostat kunnon mieheltä, joka on todella omistautunut vaimolleen ja lapsilleen. Ilmeisesti arkielämä on jotnekin vaimosi puuduttanut ja uuvuttanut ja hän on hakenut jännitystä ja vaihtelua elämäänsä sivusuhteesta. Tuot selkeästi esille, ettet halua avioeroa. Anteeksiantaminenkin on vaikeaa. Suosittelen hakeutumista parisuhdeterapiaan vaimosi kanssa, mikäli häneltä löytyy halu myös jatkaa liittoanne. Se kuitenkin edellyttää, että sivusuhde loppuu välittömästi. Lohdutuksen sana; ei niitä perhosia vatsaan tule muissakaan pidemmissä parisuhteissa, kyllä ne yleensä liittyvät siihen alkuvaiheeseen.
Se asia mikä on varmaa on se, että otat akkaasi niskasta kiinni ja viet sen työkaverin vaimon luokse ja kerrot koko stoorin.
Se eroatko vaimostasi on ihan sinussa. Ota kuitenkin huomioon vaimosi toiminta; ei lopettanut vaikka varoitus oli päällä. Se mikä tarinassasi mietityttää on mainintasi vaimon aktivoitumisesta seksin suhteen pari vuotta sitten; olisiko niin, että vieraissa pelehtiminen ei alkanutkaan pari kuukautta, vaan pari vuotta sitten.
Itse en jäisi moista kuvatusta katselemaan, vaan työkaverin vaimon informoimisen jälkeen jättäisin akan sinne ja sanoisin, että koittakaa pärjäillä; kotiin ei olisi enää asiaa. Tavaransa voisi hakea pihalta.
Tässä sinulle ap kirjoittaja kylmä totuus: vaimosi ei enää rakasta sinua! Niin yksinkertainen on selitys toiminnalleen, joko hyväksyt asian ja yritätte jatkaa liittoanne tai et tyydy puolittaiseen ja haet eroa. Siinä on nämä tasan 2 vaihtoehtoa jotka sinulla on! Ei se riitä että toinen on rakastunut ja kiintynyt jos toinen ei tunne enää samalla tavalla! Itse naisena en voisi ikinä antaa anteeksi pettämistä ja valehtelua. Se on pahin loukkaus minkä voi rakkalleen tehdä, ja jos niin tekee, ei enää kunnioita/arvosta omaan puolisoaan eikä tämän elämää.
mutta näin sinkkunaisena, joskin ei yh:na ihan hiukkasen loukkaannuin muutamasta jutustasi tuossa. Että sinusta tulisi sellainen mies, joka kiertelee iskemässä yh:ita baareissa.. Ihan kuin se olisi jokin normi tai ihan kuin yh olisi jokin kirosana..? Itse olen sinkkunainen, ihan kivannäköinen, mutta enpä ole kelvannut kellekään teikäläisille omaksi. Niin ja kun joku vähän kiinnostuu, niin seuraavassa hetkessä itketään sen naisen perään, joka silloin joskus petti. Että ei tästä kuitenkaan tule mitään ja blaa blaa. Toivoisin joskus, että pitkään parisuhteessa olevat ihan hiukkasen näkisivät syvällisemmin, kuinka pahalta ikisinkusta toisinaan voi tuntua. Todella. Ja palatakseni vielä tuohon yksinhuoltajien haukkumiseen, niin minusta se on aina yhtä leimaavaa ja törkeää.
Kirjoituksessasi suhtaudut todella ylimielisesti sinkkuelämään. Jotkut ihan oikeasti olisivat onnellisia, että saisivat perheen, mutta aina se ei onnistu. Sinkkuihmisenä näkee elämän raadollisen puolen ja huomaa sen, kuinka helposti perheelliset luovuttavat. Parisuhteessa on kriisejä ja joskus perhosia ei vain ole, mutta vaimosikin ehkä ymmärtäisi paremmin, mitä menettää jos vähän aikaa pyörii radalla kuten minä. Pelimiehiä, kusettajia, aviomiehiä, yksinäisyyttä, ahdistusta ja painajaisia.
En oikein osaa sanoa mitään hyvää neuvoa sinulle, koska asenteesi pisti pahasti silmään. Anteeksi nyt vain vuodatuksesta.
Teillä on suhteessa melkoinen koetinkivi meneillään. Suosittelen jopa ammattiauttajaa, hehän pelastavat työkseen suhteita. Tavan tallaaja ei kohtaa tällaisia tilanteita useinkaan elämässään, ammattiauttajalle se on arkipäivää.
Lohdutukseksi voin sanoa, että teikäläisen kirjallinen ilmaisu on hyvää!
sä vaikutat olevan. Ole ylpeä itsestäsi ja muista, että prinssin on aina helpompi löytää prinsessa kuin toisin päin. Ehkä joku niistä yh-äideistä on just se, joka on kaivannut sua koko ikänsä ja kovien kokemusten jälkeen osaa arvostaa juuri Sinua???? Jos on yksissä Tuhkimon ilkeän sisar-puolen kanssa, kantsii vaihtaa Tuhkimoon!!!!
Heips!
Sorry, mutta eiköhän pettämisen syynä ole ollut juuri tuo sinun ja teidän elämän täydellisyys. Vaimosi on tyytyväinen elämäänsä, mutta kaipaa kovasti juuri niitä perhosia ja jännitystä...
Ainakin itse kaipaan elämääni vähän haasteita; tasaisen tappava, hyvä parisuhdekin kaipaa välillä irtiottoja. Jotain elämysmatkailua kahden vaikka. En nyt tarkoita, että pitäisi ensimmäisen miehen matkaan lähteä, joka vähän imartelee...
Viepä naisesi yllättäen vaikka Lappiin patikoimaan ilman mukeloita. Saatte rauhassa luonnon helmassa huutaa patoutumanne ja ehkä opitte toistenne toiveista enemmän. Ehkä pystyt jopa antamaan anteeksi.
Ja tyydytät joka kerta...??? Heh, heh!!! Ihanko aidosti tuohon uskot : )
Itse lähdin aikoinani vastaavanlaisesta hyvästä (?) parisuhteesta, kyllästyin kaiketi siihen tasapaksuun yllätyksettömään eloon.
Mun exässä ehkä eniten inhoitti hänen "täydellisyytensä" mitä jaksoi kailottaa kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella. Ylimielinen asenne ja empatian puute toisia ihmisiä kohtaan ei myöskään parantanut suhdetta.
Ja sänkypuuhiin... Ihan ok hoiti hommat; valitettavasti usein kuitenkin esitin saavani, jotta ei tarvinnut tuntitolkulla jyystää...
Taatusti he ovat laivalla muutakin tehneet kuin pussailleet. Ja ilmeisesti aikovat jatkaa suhdettansa kunhan pöly vähän laskeutuu.
Keksi nyt hyvä mies jotain niin iiihanaaaa, että vaimosi huomaa rakastuneensa sinuun uudestaan.
Kaikkea hyvää teille!
"Ainakin itse kaipaan elämääni vähän haasteita; tasaisen tappava, hyvä parisuhdekin kaipaa välillä irtiottoja. Jotain elämysmatkailua kahden vaikka. En nyt tarkoita, että pitäisi ensimmäisen miehen matkaan lähteä, joka vähän imartelee...
Viepä naisesi yllättäen vaikka Lappiin patikoimaan ilman mukeloita. Saatte rauhassa luonnon helmassa huutaa patoutumanne ja ehkä opitte toistenne toiveista enemmän. Ehkä pystyt jopa antamaan anteeksi.
Ja tyydytät joka kerta...??? Heh, heh!!! Ihanko aidosti tuohon uskot : ) "
Toi Lapin reissu olis aika hyvä! Etenkin siten sais vähän perhosia vatsanpohjaan kun äijä vetäisi niin lujaa ja pitkään kun kunto kestäisi ja katsottaisiin, pysyykö vaimo mukana vai jääkö teittömille taipaleille yksinään nököttämään.
Se vasta jännitystä toisikin.
Kirjoituksesi kosketti.
Olen 34-v. kahden pienen lapsen äiti. Minulla oli vielä muutama viikko sitten kaikki hyvin. Oli rakastava, ihana aviomies, kaunis koti, turvallinen ydinperhe. Mutta sitten kaikki romahti. Mieheni jäi kiinni viettämästään kaksoiselämästä, jota oli jatkunut jo lähes vuoden. Hän on "mukamas vahingossa" tavannut jonkun naisen, sielunkumppanin, jonka kanssa yksi asia oli johtanut toiseen ja kiintymys vieraaseen naiseen on sekä henkistä että fyysistä.
Minua oksettaa. Olen ollut lasten syntymän jälkeen hoitovapaalla hyvästä ja mielenkiintoisesta työstäni. Olen omistautunut perheelle. Ajattelen aina ensin lapsiani, sitten miestäni ja lopuksi vasta omaa hyvinvointiani. Olen ehkä ollut lasten syntymän jälkeen enemmän äiti, kun nainen. Mielestäni olen kuitenkin ihan hyvännäköinen, hoikka ja itsestäni huoltapitävä. Olen antanut miehelleni vapauksia, hän on tehnyt työreissuja ja voinut viettää viikonloppuja kaveriporukassa. Olen luottanut mieheeni täydellisesti. Olen aina ajatellut, että nämä ruuhkavuodet ovat nyt vain tälläisia, arkea, joka helpottaa lasten kasvaessa. Sitten minulla on enemmän aikaa itselleni ja parisuhteelle.
En voi ymmärtää mieheni tekoja. En voi sitä koskaan hyväksyä. Kirjoitit, että sinua vituttaa eniten se, miten kylmän harkitusti vaimosi on toiminut. Minulla on sama tunne. Miten julmaa ja törkeää toimintaa. Miksei parisuhdeongelmista voi puhua puolison kanssa ennen kuin lähdetään hakemaan hyvänolon tunteita muualta? Mieheni on jatkanut sivusuhdettaan jo niin pitkään, että meillä ei ole mitään edellytyksiä jatkaa. Eniten minua tässä harmittaa lasten puolesta, koska mieheni on vienyt lapsilta sen parhaimman kasvuympäristön.
Mahtaako teitä auttaa vielä parisuhdeterapia?
Varmasti sinua harmittaa uskon sen saman kokeneena, huomaat vielä elämän hymyilevän myöskin sinulle ja lapsille pystyt antamaan kyllä hyvän kasvuympäristön kaikesta huolimatta on se teistä vanhemmista vain itsestä kiinni, olen saman kokenut ja elämä on sujunut ihan mallikkaasti lasten kanssa sen jälkeen kunhan muistatte ettette sotke heitä omiin ongelmiinne vaan annatte heille hyvän mallin vaikkakin ette jatka yhdessä.
mutta en tiedä, miten koskaan pystyn kypsästi ja VIISAASTI suhtautumaan tähän asiaan. Minun pitää ensin kasata itseni ja se vie epäilemättä vuosia. Tiedän, että lasten vuoksi on pakko puhua toisesta nätisti, mutta miten helvetissä pystyn siihen, kun toinen ei tipan tippaa arvosta puolisoaan eikä omia lapsiaan. Kulkee vain omien himojensa perässä, muna pystyssä.
elämää. Munkin mies petti ja oksensin ensimmäisiä päiviä. Pahoinvointi oli sanoinkuvaamatonta ja olin täysin lamaantunut työssä ja välillä vain tärisin raivosta ja tuskasta. Se menee ohi kuitenkin aikanaan, hoen itselleni koko ajan kuin mantraa. Tämä on vain elämää ja elämässä sattuu kaikennäköistä. Vuoden päästä kaikki on toisin. Ensin pitää vain läpikäydä kaikki tunteet, hyväksyä ne ja sitten luopua niistä. Luopuminen on vaikeinta, kun on niin kovasti pitänyt kiinni asioista jotka ovat niin kovin kovin tärkeitä. ei ne ole. Satsaa nyt itseesi ja saat paremman, upeamman elämän. Voimia, ei tähän kuole, muutos on aina hyväksi uskot sen kyllä vuoden päästä viimeistään.
vai rakastava ihana aviomies : ) sellaisenako häntä oikeasti pidit? Sinä teit kaiken oikein... Ärsyttää naiset, jotka eivät suostu katsomaan peiliin, ja huomaamaan avioliittonsa heikkoutta ja omaa osuuttaan siihen. Turha syyttää ruuhkavuosia, ja pieniä lapsia. Jos mollaat miestä kaiken aikaa maan rakoon, niin kyllähän se lähtee jossain vaiheessa- ja juuri niiden arjen velvotteiden (jotta lapsille saataisiin pidettyä kulissit kunnossa) lähtee hakemaan hyväksyntää muualta. Kuulostat tyrannilta: "annoit miehen" sitä ja tätä, käydä jopa työmatkoilla :) hah .. ja täydellinen uhrautuja.. sitä paitsi uskon, että avioliittonne ongelmat alkoivat jo ennen lapsia ja miehesi oli itse asiassa tyytymätön alistettuun asemaansa jo silloin..
..ihan sama tarina ..lasten paikalla vaan talonrakentaminen.
Voimia ja jaksamista.
Itsetunnon romahtaminen on pahinta mutta siitäkin selviää. Parisuhteesta en vielä tiedä...
ja maailmassa on sinua varten vielä jossain hyvä nainen. Se nainen ei vaan ole vaimosi. Haluatko todella jatkaa loppuelämäsi ihmisen kanssa, jota et kiihota häntä enää ihmisenä millään tasolla? Haluatko elää loppuelämäsi sellaisen ihmisen kanssa, joka suunnitellen ja harkitusti VALEHTELEE sinulle? Vaimosi lupasi jo kerran lopettaa, mutta EI! Jatkoi vain valehteluaan. Voisitko enää koskaan luottaa häneen?
Haluatko elää noin itsekkään ihmisen kanssa, joka ei PÄTKÄÄKÄÄN välitä edes omien lastensa tulevaisuudesta, kun haluaa niitä perhosia vatsaansa? Ja kyllä, ilmoittaisin myös sen laivagigolon vaimolle.
http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asiointi_ja_lomakkeet/lomakkeet/kun_ke6502/index.html
Jos pystys näyttele edes vaikeasti tavoiteltavaa ja "koppavaa". Naiset kiihottuvat sellaisesta meiningistä kaikesta eniten. Kiltit ja nöyrät miehet ei naisia loppujen lopuksi kiinnosta pätkääkään(niin vittumaista kun se onkin). Sillä saadaan perhosia vaimosi vatsaan!!
Ihan omasta kokemuksista:
Lähestulkoon samanlainen tarina minulla, kuin kirjoituksesi.
Mutta, se jatkui seuraavanlaisesti: Annoin anteeksi ja sovittiin asiat. Tehtiin asioita ilman lapsia,, muutettiin siis rutiineja sittä "tasaisan tappavasta" ja turvallisesta rytmistä.
MUTTA, kun se vaimo petti TAAS jonkun vuoden jälkeen. Eli itse tein sen johtopäätöksen, että erosin. Vaikka meilä oli 3 lasta, niin elämä on jatkunut sen jälkeenkin. Ja huolimatta, että ex, kera sossun on yrittänyt laittaa kapuloita rattaisiin, osin jopa lainvastaisesti.
Taatusti se riipii ja raastaa sisuksiasi, itse olen sen "myllyn" läpikäynyt. Mutta oletko valmis jatkuvasti elämään epätietoisuudessa, että pettääkö toinen uudestaan vai ei ? ? ? ?
Ja toki ihminen on ns. mukavuudenhaluinen, eli sinullakin koti ym. asiat kohdaallaan ja "pelkäät" mahdollisia muutoksen mullerruksi, mitä voi tulevaisuus tuoda tullessaan.
Entäpä jos jatkaisi avioliittoa jonkinaikaa, kuten liiketoimintaa tai järkevää kumppanuutta. Käy vieraissa sinäkin ja tutki miltä se tuntuu. Itse tein niin. Olen huomannut , että elämä on aaltoliikettä. Halut, rakkaus ja yleinen ilmapiiri vaihtelevat. Aika tasoittaa jyrkät tunteet. On vaan hyväksyttävä raadollisuus ja ihmisten heikkoudet.Eräänlainen avoin avioliitto ei ole ollenkaan hassumpi malli.
jää auttamatta toiseksi jos tuollaiseen lähtee.
vaimo kyllä löytää naimakavereita sormiaan napsauttamalla, mutta jos mies haluaa pitää edes jonkinlaista laatua yllä niin vaikeeta on.
Samaa mieltä! Miehelle lupa käydä vastavuoroisesti vieraissa on laiha lohtu, kun samalle viivalle vaimon kanssa ei kuitenkaan voi päästä. Sitä paitsi ohje ei tainnut mennä aivan oikealle miehellekään, sillä sen perusteella mitä ap itsestään kertoi, hänelle olisi sinkkuelämä epämieluista sinkkunakin, saati sitten sinkkuelämä aviomiehenä.
Olen nainen, reilusti yli 50. vaikka en osaa antaa mitään neuvoa tuohon sun ongelmaan niin kertoisin kuitenkin omasta kokemuksesta tai sen puutteesta. Olemme olleet avioliitossa vasta 10 v eikä yhteisiä lapsiakaan ole , kummallakin omansa. Meiltä puuttuu paljon , taloudelliseti yms mitä teillä on. kertomasi mukaan teillä on asiat tosi hyvin. Minulle kyllä riittää se mitä meillä on mutta kaipaan itsekkin niitä alkuajan perhosia ja alkuhuumaa joita ei enää ole aikoihin ollut, mutta koskaan en ole pettänyt miestäni. Koen sen asian silleen että en halua toista loukata tavoittelemalla jotain joka kuitenkin sitten ajan kanssa lopahtaa , niin perhoset kuin huumatkin. sitähän joutuis vaihtaan koko ajan sitä tuottajaa...no thanks. mieluummin olen tuon tutun ja turvallisen ukkokullan kanssa ja tyydyn siihen rauhaisaan arkeen hänen vierellään. Sen puuttuvan tietynlaisen mielihyvän koetan korvata jollain muulla, ystävillä, harrastuksilla yms
Mutta ...mikä se on joka tuota muun tavoittelemista aiheuttaa -hyvä kysymys- vaan mistä vastaus.
Vaimosi on vielä nuori, mutta hänen pitäisi tosissaan miettiä onko hän valmis luopumaan lapsistaan ja muusta yhteisestä jatkamalla käytöstään. ja ehkä teillä on se 7 vuoden kriisi josta olen kuullut puhuttavan.
Jos mikään puhe ei tehoa niin jää vain kaksi vaihtoehtoa, joko päästät irti ja annat mennä tai annat anteeksi aina uudestaan ja uudestaan, kunnes hän ei enää jaksa tai ms. Se sattuu ja vaatii sinulta paljon.
Toivon sinulle jaksamista ja että kaikki kääntyy vielä hyväksi.
Ihan ensimmäiseksi kerrot kakkosmiehen vaimolle tilanteen ja saat jo sillä ihmiset ymmärtämään, että olet tosissasi. Seuraavaksi sanot vaimollesi, että yhtään vastaanvanlaista käytöstä tai tilannetta, et enää siedä. Ole jämäkkä jos tahdot oikeasti muutosta. Hyvä,ettet halua rikkoa perhettäsi mutta toimi sen sijaan, että vain ymmärtäisit ja painat asioita villaisella. Olette kaikki aikuisia ja tiedätte, että kaikilla asioilla on seuraamuksia ja sinun ansiostasi seuraamukset nyt konkretisoituvat.
On olemassa puolisoita, jotka omalla käyttäytymisellään hyvä'ksyvät hiljaisesti tällaiset nettisuhteet, haluatko olla sellainen? Jos et, vihellä peli välittömästi poikki, sanele vaihtoehdot ja käy toimeen!
Olisi kivaa kuulla, miten sulla menee tällä hetkellä! Oletteko vielä yhdessä, onko luottamus alkanut palailemaan, vai...?
Erohan tuosta on tulossa (siis jos ei ole jo tullut), jos puolisosi edelleen lirkuttelee vieraalle miehelle tahi sinä et pysty millään antamaan anteeksi, valitettavasti. Parisuhteessa - eteenkin pitkässä sellaisessa - voi kyllä ihastua toiseen, se on luonnollista, mutta on sitten täysin eri asia miten tuota tunnetta käsittelee - heittääkö ns. bensaa liekkeihin, kuten vaimosi teki, jolloin tilanne riistäytyy käsista vai kaataako palonalkuun vettä päälle ja keskittyy siihen mikä on tärkeää (omaan perheeseen).
Se, jos vaimosi edelleen pettää tai et millään pysty antamaan anteeksi, vaan tunnet edelleenkin vain vihaa ja sääliä vaimoasi kohtaan, ei voi olla vaikuttamatta suhteeseenne ja lapsiinne.
Suosittelen, että mietitte vaimosi kanssa perinpohjaisesti mitä elämältänne haluatte. Ymmärrän kyllä, että lasten takia tekisi mieli jäädä yhteen, mutta se ei läheskään aina ole paras ratkaisu. Kuinka moni on pilannut elämänsä tärkeitä vuosia roikkumalla suhteessa ainoastaan sen vuoksi koska ei halua lasten kokevan avioeron?!
Kuuntele sydäntäsi ja ole avoin, älä tee sitä virhettä että et eroa vaimostasi lastenne takia, siinä leikissä satutat vain itseäsi ja kaikkia ympärilläsi - erityisesti lapsiasi. Mieti mitä haluat, selvitä tunteesi ja keskustele vaimosi kanssa avoimesti ja tehkää päätös, jossa sitten pysytte.
Vaimollasi oli kaikki näennäisesti hyvin: omakotitalo, rahaa, rakastava aviomies sekä kaksi lasta yhteisen rakkauden ilmentymänä. Noin niinku jokaisen suomalaisen unelma.
Luultavasti elämänne on kuitenkin rutiinia päivästä toiseen, mihin vaimosi on yhtäkkiä herännyt tutustuessaan tähän ns. laivagigoloon, josta ei enää päässyt irti ja jonka kanssa vain intohimo oli tärkeää.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Kun nainen hassahtaa toiseen mieheen, eikä välitä mistään muusta, yhteisen kodin rakentamiseen vuosikaudet omistautuneen miehen tuska on konkreettista ja aitoa.
Sitä en osaa sanoa, onko pettämisen jälkeen vielä paluuta yhteen. Kyse on aina yksilöllisistä ratkaisuista.