Vain kaipaus

Muutama vuosi sitten tutustuttiin, minä ja uusi työkaverini, kun hän tuli meille töihin. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta ihastuin hänen sieluunsa. En ihastunut hänen vartaloonsa, en kasvoihinsa. Ihastuin hänen kauniiseen, herkkään sieluunsa. Katsoin hänen sisimpäänsä, ja hän katsoi minun sisimpääni. Me näimme toisemme. Syvästi.

Meistä tuli uskotut ystävät, mutta koska hänen seurustelukumppaninsa työskenteli samassa paikassa, pidin sen verran etäisyyttä, että emme vaihtaneet edes puhelinnumeroita, emmekä koskaan tavanneet vapaa-ajalla. En pitänyt sellaista soveliaana. Korrektius ennen kaikkea. Nyt hän on lähtenyt pois meiltä töistä. Tuntuu, kuin olisin siinä samalla menettänyt puolet sielustani.
2600
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

ton tunteen. Se on tosi kummallista kun joku katsoo sua sieluun.. Sitä ei voi kuvailla, sen vaan tuntee ja sydänkin jättää lyönnin välistä, niin vahvalta se tuntuu!

Se ei katso sun henkilökohtaisia mieltymyksiä, vaan se voi olla joku huomattavasti nuorempi tai vanhempi, liian läski tai liian laiha, eri sosiaaliluokkaan kuuluva, eri rotuinen tai mitä vaan..Kokemus on lähestulkoon yliluonnollinen.

Se muuttaa koko maailmankuvan, pysyvästi, et tuu koskaan enää olemaan entisesi.
Alat ymmärtää eri tavalla laulujen lyriikoita, jotka ovat symbolisia eivätkä ennen auennut sulle kunnolla..

Mikäli suhde ei jostain syystä onnistu, jos hän on varattu tms niin kaipaus jää, mutta samalla olet myös uusi ja parempi ihminen joka on kokenut jotain, mitä kaikki ei koe koskaan elämänsä aikana.

Älä ajattele, että olet hukannut sielusi, vaan ajattele että sait kokea jotain näin suurta, mitä on ihan turha selittää ihmisille, jotka näkee vaan ihmiset omien ulkonäkökriteeriensä orjuuttamina.

Äänestä
  • Noin kauniisti ja ihmisyyttä syvästi ymmärtäen se voidaan sanoa, kuten sinä sanoit. Ja tuo minun aloitukseni meni sitten Tampereen lähellä työskennelleelle ihmiselle.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


jäi. kirjoitti:

Muutama vuosi sitten tutustuttiin, minä ja uusi työkaverini, kun hän tuli meille töihin. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta ihastuin hänen sieluunsa. En ihastunut hänen vartaloonsa, en kasvoihinsa. Ihastuin hänen kauniiseen, herkkään sieluunsa. Katsoin hänen sisimpäänsä, ja hän katsoi minun sisimpääni. Me näimme toisemme. Syvästi.

Meistä tuli uskotut ystävät, mutta koska hänen seurustelukumppaninsa työskenteli samassa paikassa, pidin sen verran etäisyyttä, että emme vaihtaneet edes puhelinnumeroita, emmekä koskaan tavanneet vapaa-ajalla. En pitänyt sellaista soveliaana. Korrektius ennen kaikkea. Nyt hän on lähtenyt pois meiltä töistä. Tuntuu, kuin olisin siinä samalla menettänyt puolet sielustani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu