Varattu mies. Ja kaikin puolin täydellinen. Samanlaista intohimoa en ole koskaan tuntenut keneenkään muuhuun. Molemmat olemme omissa suhteissamme. Itse ainakin onneton jo pitkään. Vielä en ole miestäny pettänyt, enkä halua särkeä toisen suhdetta. Mikä neuvoksi. Olen kertonut tunteistani tälle miehelle ja hän osittain vastannut niihin, mutta ei(uskoakseni) velvollisuuksien vuoksi voi jättää naistansa ja alkaa kanssani suhteeseen. Kohtaamisemme ovat ollet kuin elokuvista konsanaan. Olen hyvin onneton ja kaipaisin neuvoja vastaavia kokemuksia omaavilta. En kaipaa syyttelyä tai haukuntaa. Vain neuvoja.
Järjetön intohimo varattuun mieheen
-kerran elämässä-
331878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
takiasi et merlitse hänelle yhtään mitään. Olet pelkää reikää vain.
Entäs jos ei olla oltu sängyssä ikinä eikä koskaan ole tarkoituskaan mennä. Juttua kestänyt jo yli vuoden! Lähes 100% platoninen juttu.
Millainen mies mulla on vastassani? Mitä minä merkitsen hänelle?
On suoraan sanonut ettei jätä vaimoaan takiani. Sanoi ettei ole olemassa vaimonsa vertaista naista. Eikä jaksa enää hänen ikäisenään lähteä vaihtamaankaan ja aloittamaan alusta.
Itsekin olen suhteessa ja sanonut etten jätä puolisoani enkä aio sänkyyn hänen kanssaan mennä.
tuo ole aika selvä tapaus? Ette kumpikaan aio erota ettekä mennä sänkyyn. Vaikuttaa naisen ja miehen väliseltä ystävyydeltä, eikö? Merkitset hänelle ystävää.
mutta kun ei olla pelkästään ystäviä..sanoin lähes 100% platoninen...
Ollaan koskettu toisiamme siten miten ystävät ei koske toisiinsa.. Olemme suudelleet muutaman kerran.. Olemme puhuneet intiimisti asioista joita ei nais/miesystävän kanssa ehkä pitäisi keskustella, liittyen vain meihin kahteen.
Meillä ei kuitenkaan ole mitään suhdetta. Eikä haluja aloittaakaan sellaista, tai haluja voisi olla mutta vaikeiden tilanteiden johdosta on päädytty helpoimpaan ratkaisuun eli ei haluta. Intohimoahan meiltä ei puutu, yhdessä ollessamme olemme paloturvallisuusriski ympäristölle vaikka vaan istuisimme samassa pöydässä.
Vai tekeekö miehet ystäviensä kanssa näin?
Edelleen kysyn: Millainen mies mulla on vastassani? Mitä minä merkitsen hänelle?
Ettei vaan ois teillä molemmilla tahoillanne tylsää ja kaipaatte jotain jännää "irti arjesta veikon koneella"-hommaa. Suuria tunteita on tosi helppo kuvitella ja just tollanen niitä ruokkii...ettet vaan oisi arjen torjutin, josta voi mahdollisesti tulla miehelle mukava hilavitkutin?????
Jos ois viisas niin lopettas tollaset heti alkuunsa, mutta yleensä ei oo ja sitten saa hävetä ja katua korkojen kanssa. Tosi moni toivoo jälkeen päin, että voi kun oisin jättäny tekemättä. Varsinkin sellasia, joka jo kättelyssä ilmoittaa, ettei jätä vaimoaan, kannattaa karttaa kuin ruttoa, ellei sitten satu oikeasti olemaan sellaista tyyppiä, että tahtoo vaan varastettuja hetkiä. Minä en ainakaan usko, että loppupelissä löytyy kovinkaan montaa naisenpuolta, jotka eivät kuitenkin tahtoisi, että mies jättää vaimonsa. Minusta se, että muka ei halua, on yksi laajimmin harjoitettu itsepetoksen muoto.
Lyö vaan pääsi seinään, mut älä sano, että ei varoitettu. Se on muuten tosi valaiseva tunne, kun viimein tajuu, että on rankimman päälle kusetettu ja että on vielä itse ollu ittelleen lisäkusetin. Siitä se vasta järjetön tunne tulee, kun tulee järkiinsä. Suosittelen :)
"....ellei sitten satu oikeasti olemaan sellaista tyyppiä, että tahtoo vaan varastettuja hetkiä. Minä en ainakaan usko, että loppupelissä löytyy kovinkaan montaa naisenpuolta, jotka eivät kuitenkin tahtoisi, että mies jättää vaimonsa."
- no minä nyt satun olemaan tuollainen nainen, jolle käy varatetut hetket paremmin kuin hyvin. En halua hänen jättävän vaimoaan koska en minäkään halua jättää miestäni.
Ei mua tarvitse varoitella. Meillä on selvä peli ollut alusta saakka, hän ei jätä, minä en jätä. Eikä meidän välillä ole mitään "suhdettakaan". Ketään ei ole kusetettu tai viilattu linssiin.
anna olla ja unohda koskaan ei tule mitään merkittävää ja tärkeää , varsinkin jos miehen pitää päättää.
elä omaa elämääsi ja paranna sitä jos voit eli panosta suhteeseesi miehesi kanssa, jos vain on mahdollista. mutta muuten mieti omaa elämää ja eroa jos pakko on mutta en suosittele millään lailla edes yrittää suhteeseen avio tai avo liitossa olevan miehen kanssa siinä palaa vain sinun siipesi!
Tosinaan asioita täytyy ajatella järjellä. Itse olen täysin tunteiden vietävissä, eikä asiaa helpota se, että olen ollut "suhteessa" tämän varatun miehen(silloin ei ollut varattu) kansssa vuosia sitten. Minulla oisi ollut mahdollisuus onneen hänen kanssaan, mutta en osannut silloin arvostaa tämän miehen ominaisuuksia, vaan olin täysin "renttujen" vietävissä. Nyt olen alkanut katumaan sitä. Mutta vaikka kuinka haluaisin, en voi tässä asiassa tehdä muuta kuin surra ja toivoa että joskus saisimme toisemme. Kuten sanoin, en ole ennen tuntenut samanlailla muita kohtaan, kuin häneen. Toki olen ollut rakastunut usemamman kerran, mutta samanlaista vetovoimaa en ole ennen keneenkään tuntenut. Kumpa voisin kytkeä tämän tunteen pois ja jatkaa elämääni. Helpommin sanottu, kuin tehty.
sanoisin näin; Kärsi sydän vieri kyyneeleet se hetkes helpottaa sun suruasi.
vaimonsa on. Onko sinussa ja vaimossa mitään samanlaista jos mies teitä vertaa? Ehkä et vedä vertoja vaimolle. Nyt en tarkoita ulkonäköä vaan luonteenpiirrettä.
Olemme kuin suoraan eri planeetoilta. Miehen naisystävä on sekä ulkoisesti, että sisäisesti täysin erilainen kanssani. Tiedän, että miehellä on ainakin aijemmin ollut tunteita minua kohtaan ja vielä nykyäänkin. Olen päättänyt jättää nykyisen mieheni ja katsoa tilannetta. En kuitenkaan aijo rikkoa tämän ihanan miehen suhdetta. Uskon, että jos hän minut haluaa, hän myös minut valitsee. Sitä odotellessa. En usko että tulen koskaan tapaamaan yhtä ihanaa miestä joka saa minulta jalat alta.
Älä eroa sen takia turhaan.
tällai!!
Ei ole epänormaalia tuntea intohimoa. Miehet ovat viehättäviä olentoja. Minäkin kerran ensi silmäykseltä "kävin kuumana" yhteen mieheen. En tiedä mikä siinä miehessä oli, mutta minulta meni jalat alta. Mies huomasi tämän ja häntä huvitti. Minua huvitti myös. Ärsytti, kun en pystynyt sitä täysin peittämään. Intohimo kasvaa ruokkiessa. Rakkaus myös voi hyvin, kun sitä kastellaan, tai kuivuu, jos "kastelujärjestelmä" siirretään toiseen kukkaan. Tämän tietäen minä olen siitä lähtien yrittänyt parhaani mukaan vältellä tätä miestä ja ruokkia intohimoani täällä kotona ihanaan mieheeni. Minulla on aivan ihana mies ja perhe, enkä halua heitä menettää. Olen itse hyvin seksuaalinen nainen ja ihastun helposti. Tietäen heikkouteni en koskaan lähde mukaan, vaan tietoisesti välttelen sellaisia miehiä, jotka rupeavat miellyttämään "liikaa". Tutustun myös helposti ihmisiin, koska olen myös sosiaalinen ja nautin ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Kotona olen kuin "aina ja heti valmis kiuas". Rakastan seksiä ja mieheni on siinä hyvin taitava.
Oma neuvoni olisi sinulle, että älä tee mitään hätiköityä. Ota etäisyyttä, pidä taukoa tähän mieheen ja yritä saada oma suhteesi kukoistamaan. Jokainen ajatus, jonka käytät tähän toiseen mieheen, on omalta mieheltäsi pois ja sitä tylsemmältä oma mies tuntuu.
Nyt luin myös nuo muut kirjoitukset aloituspuheenvuoron lisäksi. Tilanteesi on tosiaan ihan erilainen kuin minun. Hiljaa hyvää tulee ja toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
Olen ollut vuosia onneton tässä nykyisessä suhteessani, johtuen miehen päihdeongelmista ja tietenkin itsessä kanssa varmaan vikaa on ollut. Pointtina tässä on se, että olen myös hyvin seksuaalinen ihminen(miehen mielestä jopa liian) enkä saa toteuttaa tässä asiassa itseäni niin paljon, kuin haluasin. Tästäkin olen mieheni kanssa keskustellut tuloksestta ja ihan hyvän hengessä. Täydellinen ihastukseni sen sijaan huokuu seksikkyyttä kilometrien päähän ja hänen kanssaan seksi on ollut paljon kiihkeämpää ,kuin oman mieheni. Pelkkä katsekontakti saa jo jalat veltoiksi. En kertakaikkiaan ole koskaan tuntenut samanlaista kiihkoa muiden kanssa. Vuosia olen ollut erossa tästä ihanasta miehestä ja kun jälleen muutin samalle paikkakunnalle, huomasin ettei nämä tunteet ole minnekkään kadonnut.
Olen aina "halveksinut" toisia naisia ja en ole koskaan kenenkään suhdetta rikkonut, mutta nyt olen alkanut jo sitä harkitsemaan. Minua on petetty, joten tiedän miten se sattuu, enkä soisi sitä kellekkään. Näillä näkymin tyydyn vaan haaveilemaan tästä ihanuudesta, vaikka se varmasti minua vielä vanhana harmittaa. Uskon kohtaloon(vaikka se voi typerää ollakkin) ja uskon, että jos tämä mies on minulle "se oikea", saan hänet ennemmin tai myöhemmin.
Monestiko sitä tämän kurjan elon aikana saa tuntea intohimoa. Ei ole mitään suurempaa voimaa kuin intohimoinen rakkaus. Että voi nauttia toisesta intohimon vallassa. Jos olet onneton lähde suhteestasi. Mikä sinua siinä pidättelee jos olet onneton. Ehkä siinä on vähän vaivaa kun jättää ja kävelee pois. Mutta varmaan pärjäät omillasi ihan hyvin. Minusta on rikos ihmisyyttä kohtaan jos olet onneton ja jossain on intohimoa ehkä juuri sinua varten. Ja jos saat vastakaikua tunteillesi niin mene sen mukana. Nauti ja ole onnellinen.
vaan oma tarinani... Neuvomaan ei parane tällaisissa asioissa alkaa ketään - no tietysti voi kliseisesti sanoa, että sinun pitää "toimia oikein ja jättää varattu mies rauhaan", mutta mutta... Kuten jo tiedätkin, järki ja tunteet harvemmin kulkevat käsi kädessä.
Elämässäni on myös tuollainen kaikin puolin täydellinen mies - mutta hänellä on sitoumuksensa toisaalla. Olen tuntenut hänet jo pitkään, alun alkaenkin meidän välillä jo kipunoi, mutta silloin sovimme, että "töitä ja huvia" ei sekoiteta. Eli työkuvioissa tavattiin ja oltiin samoissa piirissä monet vuodet. Muutama vuosi sitten liittoni veteli viimeisiään ja jäin pitempiin puheisiin tämän miehen kanssa uudelleen. Vanha kipinä roihahti suureen liekkiin, mutta siinä vaiheessa pidettin järki päässä ja housut jalassa. Viestittelimme, mutta emme tapailleet. No, henkistä uskottomuutta tuokin...
Erosin sittemmin tästä miehestä johtumattomista syistä - exäni oli yhtä paljon eron kannalla kuin minäkin, ehkei meistä alunperinkään olisi pitänyt tulla kavereita enempää. Nyt olen ollut vuoden eronneena ja tuo toinen mies pysyy koko ajan kuvioissa. Mies miettii omaa tilannettaan - kotona ei periaatteessa ole mitään vikaa missään, mutta viihtyy kanssani paremmin kuin vaimonsa. En painosta enkä kysele, että mitä ajattelee - enkä etenkään halua edesauttaa sitä, että vaimonsa saisi meistä tietää! Jos mies eroaa, se on hänen päätöksensä. Sanoin hänelle, etten halua hänen jättävän entistä elämäänsä minun vuokseni. Yhteisestä elämästä en ole missään vaiheessa haaveillut, vaan menen pitkälti miehen ehdoilla. Monen mielestä tämä on ehkä säälittävää luuseritouhua - mutta ennemmin otan nuo harvat onnen hetket kuin elän ilman häntä. Elämästä ei koskaan tiedä, voihan se meidät eroonkin viedä - mutta koskaan en ole vastaavaa kokenut enkä usko kokevanikaan.
No... Jos jotain neuvoa annan, niin mieti nykyistä parisuhdettasi! Tuntuuko ajatus siitä, että se päättyy, sietämättömän kivulloiselta vai onko sinulle yks ja sama, onko ko mies elämässäsi? Älä jää suhteeseen vain siksi, että sinulla pitää olla joku - vaan siksi, että haluat juuri tämän miehen!
mitä velvollisuuksia miehellä on, mutta niitä vaan tuppaa itse kullakin olemaan. Tärkeimpänä puoliso ja mahdolliset lapset. Neuvoni on: peräydy tästä suhteesta, joka perustuu ns. intohimoon eli kemiaan, jonka on sitä paitsi todettu kestävän vain parisen vuotta. Varsinkin nainen voi kuvitella paljon sellaista, mitä ei olekaan oikeasti olemassa! Tuntemuksiasi vähättelemättä. Kertomuksesi perusteeella miehen intohimo persoonaasi kohtaan jää asteikossa alemmalle tasolle kuin omasi ja/tai hän ajattelee tilannetta järjellä.
Mies ei tunne sinua kohtaan niin kuin sinä häntä kohtaan. Hän ei tule jättämään puolisoaan, kuten miehet eivät yleensäkään tee. Hän hakee seksiseikkailua ja vaihtelua. Älä ero tuon miehen vuoksi. Jos eroat, eroa siksi, että olet onneton. Älä odota miehen eroavan, niin ei käy.
En ole täysin varma, tunteeko mies yhtä vahvasti minua kohtaan, mutta jotain kertoo se, että hän teki aloitteen tähän juttuun. Hän oli se, joka tuli ensimmäisenä tunteistaan kertomaan. Motiivia en tiedä. Mies ei ole naimisssa enkä usko että naimisiin meneekään. En todellakaan eroaisi, jos rakastaisin syvästi miestäni. Harmittaa todella paljon, että aikoinaan "valitsin" toisen miehen, vaikka tämä ihanuus olisi minut halunnut. Silloin en tajunnut mitä menetin. Nyt sen ymmärrän vaikeimman kautta.
Mutta riippuu minkälainen hänen vaimonsa on.
Toistelet kuinka onneton olet suhteessasi. Uskotko, että sivusuhde tekisi pääsuhteestasi jotenkin onnellisen?
Varsinkin jos sulla alkaa omatunto kolkuttamaan, jäät kiinni tai sulle kehittyy tunteita miestä kohtaan, joka kuitenkin tahtoo olla toisen kanssa.
Ajattelepa hetki nyt sitä olevaa parisuhdettasi. Miksi et hyvä nainen eroa? Toihan on ihan selvä juttu, turha sun tehdä siitä hankalampaa suhdesotkuilla.
Ja toi varattu ukkeli aiheuttaa sulle vaan harmia. Jos olet fiksu ja rakastat itseäsi, niin jätät sen väliin.
Eikö tämä miehesi ole edes jossain vaiheessa elämääsi ollut sinulle tärkeä ihminen? Miksi haluat loukata häntä? Siksi kun olet onneton?! Sinuna keskittyisin hajottamisen ja loukkaamisen sijasta rakentamaan sitä omaa onneasi. Ja se ei löydy sivusuhteesta vaan kypsästi käsittelemään tämä suhteesi läpi, jatkaako vai ei. Ikävää kun ei aina voi tehdä niin kuin on helpointa tai tahtoisi, mutta se olit sinä joka sitouduit parisuhteeseesi. Joten nyt sun täytyy kantaa vastuu sitoumuksestasi joko parantamalla olemassaolevaa suhdettasi, käsittelemällä syitä tyytymättömyyteesi. Tai jälkimmäinen ero.
Olet nyt kehittänyt päähäsi jonkun ihmeellisen mielikuvan jostain elämääkin hienommasta jutusta.
Voit ihan itse auttaa itseäsi ajattelemalla asiat toisinpäin. Miksi haluat pitää kiinni tuosta mielikuvasta jos tiedostat kuitenkin että mitään ei voi tapahtua mitä kuvittelet haluavasi. Nyt alat ajattelemaan että tuossa jutussa ja miehessä ei ole mitään ihmeellistä eikä teidän välillä ole mitään intohimoa niin sitten se menee ohitse. Elokuvaa on oikeasti ihan kaikki mitä näet ja koet mielessäsi. Todellisuus on just sitä mitä haluat sen olevankin. Mihin oikeasti haluat neuvoa?
ilmeisestikään ole kokenut koskaan intohimoa toista ihmistä kohtaan?
Olen realisti ja osaan kyllä todellakin erotttaa mielikuvituksen ja todellisuuden. Kyllä sanat ja teot puhuvat puolestaan. Uskon, että jokainen ihminen, joka on kokenut vastaavaa intohimoa, tiedostaa mitä se on ja se ei todellakaan ole mielikuvistusta. Harmi sinulle, jos et sellaista ole koskaan päässyt kokemaan. Näin jälkeen ajatellen en koe tarvitsevani enää neuvoja. Olen päätökseni tehnyt nykyisessä suhteessani ja olen helpottunut.
älä vain pety, jos vieras mies lemppaa sinut sen päätöksen jälkeen lopullisesti elämästään. Hän ei ole ehkä koskaan ajatellut sinua kumppanina, ei halua erota vaimostaan ja suorastaan kauhistúu, kun alat tunkemaan hänen elämäänsä. Ja tiedätkö sinusta häviää se hohto, mikä häntä voi viehättää. Oletkin se eronnut nainen, helppo saalis.
Etäisyyttä asiaan ja järki käteen.
päinvastoin... Arastelin aikoinaan kertoa eropäätöksestäni varatulle salarakkaalleni - ero oli alkanut muhia mielessä jo paljon ennen kuin hänet tapasin, joten salarakas ei ollut syy eroon. Oli yllättävää huomata salarakkaan suhtautumisen muutos: sen sijaan, että olisin vapaana naisena ollut jotenkin "vaarallisempi", mies mielsikin asian niin, että hän ei enää "vokottele" toisen miehen vaimoa. Missään vaiheessa en pitänyt itsestään selvänä, että hän valitsisi minut ja jättäisi perheensä, vaan sanoin miehelle, että jos eroaa, eroaa huonosta liitosta eikä minun vuokseni, ja että ennemmin otan pienet onnen hetket hänen kanssaan kuin elän ilman häntä. Pari vuotta meni miehen eroprosessiin, nyt olemme aloittelemassa "julkista elämää" yhdessä.
Joidenkin on vain niin vaikea uskoa, että salarakkaat voi muuttua julkirakkaiksi. Mutta tässäkin teidän tapauksessa nähtiin, että kyllä se voi noinkin käydä. Mutta harvapa tällä palstalla noita oikeita onnellisia tarinoita on kertomassa... Joku varmaan tähänkin alkaa "huutamaan", että mikä onni se on kun kaksi perhettä rikkoontui. Mutta minä ainakin olen iloinen puolestasi, nauttikaa :)
Kyllä useimmiten on vaimo, joka nostaa miehen pihalle. Mies ei aloitetta tee kuin harvoissa tapauksissa. Riitojen aikana voi uhkailla erolla, mutta kun tosi tulee eteen, perääntyy ja anelee. Nainen tuuppaa käytännön asiat eteenpäin. Tuo eropaperit nokan eteen. Järjestelee muutkin käytännön asiat ja joutuu ajamaan vielä ukon kotoa.
Joitakin poikkeuksia on ja silloin kysymys tosi rakastumisesta. Muutenkin olen sitä mieltä, että jos kaksi ihmistä rakastuu oikeasti, ei esteitä ole. Asiat vain järjestetään. Siinä ei talo eikä lapset paina, ei lasten tai vaimon sairaus jne. Suurin osa lienee näitä seikkailijoita, jotka ovat sitten kauhuissaan kun puoliso hakee eroa.
SEn verran kokenut olen että se on harhaa minkä luot omassa päässäsi kun haluat niin olevan. Romanttisen rakkauden etsiminen kuluttaa turhaan energiaa kun elämä on kuitenkin ihan muuta. Sinä kuvittelet että joku toinen tekee sinut kokonaisemmaksi mitä olisit muka ilman häntä? Sinä olet ihan yhtä kokonainen ilman toisen ihmisen olemassaoloa ! Jostakin syystä rakastumisen tunne vaikuttaa mieleen sumentavasti ja arkitodellisuus katoaa mielestä vaikka se ei kuitenkaan lakkaa olemasta.
Jos haluat elää onnellisena ja tuntea kokonaisvaltaista rakkautta et tarvitse siihen kenekään ihmisen palvontaa etkä edes läsnäoloa. Täällä ei ole kukaan toinen tekemässä sinua onnelliseksi. Kun tiedät olevasi täysinäinen voit nauttia toisten ihmisten seurasta olematta heistä riippuvainen. Voit löytää samanmoisia intohimon tunteita muistakin asioista kuin romanttisesta rakkaudenharhasta (joita on tosiaan vain elokuvissa) esim työstä, luonnosta ja intohimosta itse elämään tai ihan mihin vaan mutta koskaan tämä intohimo ei saisi kohdistua toiseen ihmiseen. Toisen ihmisen tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät saisi määrätä sinun onnellisuuttasi. Sinä tiedät kuitenkin että intohimo toiseen ihmiseen ei ole pysyvä olotila koskaan vaan sitä riittää niin kauan kun haluat tai jaksat ylläpitää sitä roolia joka ei ole sinun omasi.
Sinä niinkuin tämä mieskin on ihan yhtä arkinen tapaus kuin kuka tahansa. Ei se ole sen ihmeellisempää.
Sinä luot mielikuvan jostakin prinssistä mitä hän ei ole. Hän ei pelasta sinua vaan sinä itse teet sen elämällä tässä ja nyt nöyränä, anteeksiantavana, avoimena, pelkäämättä yhtään mitään tai ketään.
Todellisuudessa juuri sellaisessa kuin se on. Usko että ne tunteet mitä hän sinussa nostaa esiin ovat sinun oman egosi aikaansaamia. Ympäristön luomia elokuvafantasioita ja luuloja että niin pitäisi olla.
Hieno kirjoitus. Kiitos.
vain jos kakkonen on todellinen lottovoitto: nuori ja kaunis! Muussa tapauksessa ero johtuu siitä, että vaimo lemppaa vieraissa käyvän miehensä pihalle.