Nimittäin anoppini. Keksii joka ainoan tapaamisemme aikana jotain, jolla nälväistä minua. Milloin olen väsyneen näköinen, miloin kamalan kalpea.
Tyyliin kuuluu myös ottaa aina mieheni ex vaimo puheeksi. Kuinka hän sanoi sitä, ah, ja tätä. Hänen kanssaan käydään kuin tytöt uimarannalla jne.
Siitä vain mutta ihmettelen mikä tarve anopillani on yrittää nujertaa, halveerata ja väheksyä minua joka käänteesä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä iän puolesta enää voisi lapsia ajatellakaan.
TUo seikka tuntuu erottavan minut ja ex vaimon arvoasteikoissa ääripäihin.
En ollut millään tapaa osallinen mieheni eroon ensimmäisestä vaimosta. Hän oli hyvin masentunut ja yksinäinen kun tapasimme. Nyt pitäisi kaiken olla hyvin ja anoppikin voisi olla tyytyväinen mutta ei.
Minusta löytyy joka kerta jotain vikaa, piikiteltävää.
Olen päättänyt etten vedä herneitä sieraimiin. JOs jku on noin pöhkö, olkoon.
Toisaalta monesti tulen suruliseksi.
Tyyliin kuuluu myös ottaa aina mieheni ex vaimo puheeksi. Kuinka hän sanoi sitä, ah, ja tätä. Hänen kanssaan käydään kuin tytöt uimarannalla jne.
Siitä vain mutta ihmettelen mikä tarve anopillani on yrittää nujertaa, halveerata ja väheksyä minua joka käänteesä. Meillä ei ole yhteisiä lapsia eikä iän puolesta enää voisi lapsia ajatellakaan.
TUo seikka tuntuu erottavan minut ja ex vaimon arvoasteikoissa ääripäihin.
En ollut millään tapaa osallinen mieheni eroon ensimmäisestä vaimosta. Hän oli hyvin masentunut ja yksinäinen kun tapasimme. Nyt pitäisi kaiken olla hyvin ja anoppikin voisi olla tyytyväinen mutta ei.
Minusta löytyy joka kerta jotain vikaa, piikiteltävää.
Olen päättänyt etten vedä herneitä sieraimiin. JOs jku on noin pöhkö, olkoon.
Toisaalta monesti tulen suruliseksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joskus sano ohimennen, että vahinko, etä noin mukava ihminen ei selvinnyt avioliitossa.
Sano myös, että miehesi ei koskaan puhu exästä, mutta hän onkin aina ollut hienotunteinen puoliso.
Varsin hyviä kommentteja, kaikin puolin.
Harvinaisen viisas kommentti!
Tämä voi olla aika hörhö neuvo, mutta toiminut minulla vaikeissa ihmissuhteissa.
Sanon mielessäni useaan kertaan ja useimpina päivinä, että "anoppi, ota irti minusta ja vedä ne energiaa imevät lonkerosi minusta pois". Jostakin syystä se auttaa olemaan välittämättä toisen provosoivasta asenteesta, jossa sinun anoppisi näyttää olevan hyvinkin osaava.
Tietysti miettiminen aina auttaa ja ongelmien prosessointi, mutta jos toisen kanssa ei pääse ikinä selvittämään asiaa kunnolla on pakko jollain lailla päästä irti tilanteesta. Puheiden ja käytöksen takana voi olla toisen selvittämättömiä, tunteisiin perustuvia ongelmia ja niihin ei aina löydy edes järkeviä sanojakaan.
Hyvä asenne ja neuvo...ihastuttavaa, että täällä 24:ssa johon en oikein uskonut , löytyy näin fiksujakin
1 vastauksia....
kiitos
p.s.
taustalla on häpeä, oma poika jätti vaimonsa ja perheensä vaikkka olisi voinut odottaa kunnes lapset kasvavat....
luulen että syvimmältään on kyse äidin häpeästä oman kasvatuksensa epäonnistumisesta...
rakastan miestäni niin paljon, että odotan hänen kasvavan aikuiseksi...
mutta minä en ole vastuussa asioista, joihin en ole missään määrin osallinen
sano sille ettei vois vitun vertaa kiinnostaa sen jorinat!
oikein hyvää vastaus mutta jos ihminen ja peräti nainen ja äiti ynnä isoäilti (lääh) on viel 75 vuotiaana noin typerä, niin parasta lienee antaa vain olla...
mulla on tapana noilta mummoterroreilta otta heti luulot pois Niskavuoren Heta tapaan:)Jollei kunnioita ..turha odottaa että kukaan kuinnioittaa takaisin....
Sepäs olisikin kun saisin sitä hirvityksestä kunnon niskaotteen, painaisin multaa vasten ja sanoisin , tonne olet kuule menossa kovaa kyytiä, ole kunnolla siihen saakka!
Minut on lapsena opetettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja se istuu syvällä- mutta kukaan ei saa minua kunnioitamaan arvotonta käytöstä, ei vanhan eikä nuoren osalta
kunnioitusta ei voi vaatia, se ansaitaan! Pitäkää tytöt omat arvonne joihin teidät on hienosti kasvatettu. Osaatte kunnioittaa muita ihmisiä ja vanhempianne joten älkää sortuko mielivallan alla kun tiedätte mikä on oikein. Olkaa omat itsenne, rehellisiä ja seisokaa ylpeinä omin jaloin!
Juu, mulla sama ongelma. Lähinnä tuo nälväisy ja "ylenkatsonta". Itse kierrän kaukaa kun näen anopin. Ja jos pakosta törmätään niin olen fiksu ja filmaattinen.
Paras olisi kun ei ikinä näkisi koko eukkoa, sillä emme missään olosuhteissa tulisi toimeen keskenämme.
Mietin vain, että olen kokeillut tuota "takaisin sanomista". Mutta ehkä en osannut tehdä sitä niin fiksusti kuin tuo neuvoja. Se löi vaan anopille vettä myllyyn ja minun haukkuminen jatkui "seläntakana." Oudointa on, että tämä 68-vuotias Saaban kuningatar vielä valehteleekin!!
Harmi, että tällaisia täydellisiä anoppeja löytyy tai ylipäätään ihmisiä... Yhdensuuntainen matka kuuhun voisi olla hyvä.
Kateellisia kun pojan on vienyt nainen joka ei ole anopin valitsema tai sitten ovat niin kiinni pojissaan etteivät irti osaa päästää, anoppini oli juuri sellainen kulmakunnan kauhu, ja ihmiset aivan sääli minua.
Mutta kestin kaiken ja poika oli tosiaan äidin poika, jos olisin näissä nahoissa ollut, olisin ottanut eron heti asian selvittyä. Tuolloin oli aika toinen 40 vuotta sitten.
Minulla on poikia mutten ole koskaan sotkeutunut heidän perhe-elämäänsä, ja annan apua kun tarvitsee en tunge ja pidän miniöitä kun omia tyttäriä, joita minulla ei olekkaan poikien kautta sain "tyttöjä".
Olen tosi onnellinen heistä.
Kunnosla että mikä sinä olet minua arvostelemaan vain onko sinulla päässä vikaa kun ei voi muuten jutella ja sanot vielä jos ei opi niin onko anopin lapsuus ollut vaikea kun kaikkea pitää arvostella ja narista niin hyvä tulee. Se puhdistaa ilmaa kun sanoo kerran ja kunnolla mitä et halua anopilta kuulla niin jos ontäysijärkinen tyyppi niin uskoo kerrakka mutta miehesi pitäisi laittaa äitinsä kuriin mitä saa puhua ja mitä ei niin hyvä tulee.
Itselläni edesmennyt anoppi rupeai autokuskia tekemään ja muutaman kerran lähdinkin kun se sopi kun oltiin kylässä mutta kerran lauantaiaamuna kun oltiin yötä oltu ja muutama olut otettu ja olis kymmenenaikaan aamulla pitänyt kauppan lähteä niin kieltäydyin koska olin vielä alkoholin vaikutuksen alainen enkä ajokunnossa mutta sitä en sanonut vaan sanoin että tyttärelläsikin on ajokortti ja minä jäin lapsemme kanssa anoppilaan kun oli vielä 1-3 vuotias muuta sekin oli anopille kauhistus että isäkin osaa lastaan hoitaa ja viihtyy lapsensa kanssa. Onneksi ne autokuskin hommat jäivät noin viiteen kertaan kun lapsemmekaan ei viihtynyt siellä kun anoppi ei viitsinyt touhuta lapsemme kanssa ollenkaan.