Olimme mieheni kanssa sopineet, että katsomme tänään illalla yhdessä lätkämatsin ihan rauhassa tuossa kotisohvalla.
Nyt hän onkin sitten kutsunut kaverinsa meille matsia katsomaan, joka tarkoittaa siis kaljoittelua ja minun viihtyvyyteni meneekin sitten siinä: olen viimeisilläni raskaana.
Loukkaannuin tästä, jota mieheni ei ymmärrä ollenkaan. Kukakohan tässä on oikeassa sitten? Kaipaisin ulkopuolisten mielipiteitä.
Nyt hän onkin sitten kutsunut kaverinsa meille matsia katsomaan, joka tarkoittaa siis kaljoittelua ja minun viihtyvyyteni meneekin sitten siinä: olen viimeisilläni raskaana.
Loukkaannuin tästä, jota mieheni ei ymmärrä ollenkaan. Kukakohan tässä on oikeassa sitten? Kaipaisin ulkopuolisten mielipiteitä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Muistan omat loukkaantumiseni parikymmentä vuotta sitten ollessani odottava äiti ja sitten ollessani pienen vauvan äiti. Olen edelleen sitä mieltä ettei mieheni ollut tuossa vaiheessa (vaikka ikänsä puolesta olisi pitänyt) kasvanut aikuiseksi, vastuulliseksi aviomieheksi ja isäksi - ei osannut katsoa asioita perheen näkökulmasta, vaan omasta "poikamiesvinkkelistään", joka oli jäänyt päälle. Monet kerrat itkinkin asian vuoksi, mutta täytyy sanoa,että vähin erin jonkinlaista kypsyyttä on ilmaantunut.
olet loukkaantunut aivan aiheesta. Itse en ainakaan kotonani jaksaisi kaljoittelua katsella (paitsi jos itse osallistuisin).
Miehesi ehkä ajatteli katsovansa viimeisen lätkäottelunsa ennen isäksi tuloaan kaverinsa kanssa.
Niin mistä sinä loppujen lopuksi loukkaannuit? Siitä ettei miehesi kysynyt sinun mielipidettäsi?
Loukkaannuin siitä, että olimme suunnitelleet viettävämme illan ihan kahdestaan. Ja sitten hän menee kutsumaan kaverinsa meille dokaamaan. Mielestäni jos jotain on yhdessä sovittu ja toiselle luvattu, voisi ainakin kysyä toisen mielipidettä, jos suunnitelmia haluaakin yhtäkkiä lähteä muuttamaan. Plus että tämä on myös minun kotini, minunkin mielipiteeni käsittääkseni pitäisi painaa edes jotain silloin, kun on kyse siitä että joku tulee meille juopottelemaan.
Ja missään vaiheessa en siis miestä ole estänyt lätkää katsomasta, todellakaan, kun itsekin olen kyseiseen lajiin hurahtanut!
en ole kylläkään raskaana, mutta aina se on ollut sama juttu joka miehen kanssa, että minulle annetut lupaukset ovat vasta sijalla 2 kavereille annettujen lupausten jälkeen.
esimerkkejä viimeisen puolen vuoden ajalta.
-olin mieheni kanssa ulkona juhlimassa, kun tämän työkaverit soittivat liitymmekö seuraan. menimme mukaan, mutta pikalla oli eräs työkaveri (19v tyttö), jota en voi sietää. tämä tyttö hyökkäsi sanallisesti päälleni (syyttä) ja kun päätin lähteä pois, jottei muiden ilta menisi pilalle, mieheni ei lähtenytkään mukaan, vaan jäi (lisättäköön vielä se, että kun tuo työkaveri haukkui minut pataluhaksi: "vittu mikä muija" jne,...niin mieheni oli hiljaa/myötäili tätä).
-olimme sopinet poikaystäväni kanssa matkasta vanhempieni luo ja samalla kissanäyttelyyn toiselle puolelle suomea. tämä sopikin meille teatterin samalle illale, kun piti lähteä. kun ilmoitin, että minun on kissoineni lähdettävä klo 17 (teatteri alkoi vasta klo 19), tämä mitään kysymättä soitti eräälle naispuoliselle tuttavalleen ja sopi teatteriin menosta tämän kanssa. tuli sentään teatterin jäljeen junalla perästä,...
-sisareni oli lunamme kyläilemässä j olimme sopineet menosta kolmisin juhlimaan. poikaystäväni kiukutteli koko ajan, kuin pieni lapsi, kun huomioin sisartani(pikkusisko on 19-vuotias ja näemme noin 2-4 kertaa vuodessa). lopulta tämä päätti yhtäkkiä soittaa kavereilleen ja lähtikin näiden kanssa juhlimaan. tuossa vaiheessa oli vielä puhetta, että jossain vaiheessa iltaa he liityisivät seuraamme, mutta poikystäväni ei soittanut ja kun minä soitin, tämä ilmoitti, ettei alunalkaenkaan ollut aikonut nähdä meitä sinä iltana.
kakaroita nuo miehet juu,... ja muuten aina on ollut samat perustelut käytökselle: "en voinut pettää lupausta kavereille". sinänsä aika mielenkiintoista, sillä lupaus oli ensin annettu minulle ja sen tämä kykeni yllä pettämään.
koeta kestää. tätä kai se on meillä kaikilla. kaverit tuppaavat menemään kumppanin edelle. olisikohan syynä sitten se, että miehet eivät halua antaa kavereille sellaista kuvaa, kuin olisivat "tossun alla".
Sehän se taitaa juuri olla, että täytyy käyttäytyä paskamaisesti tyttöystävää kohtaan, etti kaverit vaan luule, että äijä on tossun alla...
Mielestäni se, että pitää sen, mitä on tyttöystävälle luvannut, ei ole tossun alla olemista. Kyllä meilläkin saa ihan vapaasti olla ja mennä, ei meillä kukaan ole tossun alla. Olisi vaan kiva jos lupaukset kuitenkin pidettäisiin.
Ei minulla ole mitään ongelmia pitää lupauksiani miehelleni ja vielä ihan suoraan sanoa kavereille, että "tänään ei käy, kun ollaan miehen kanssa sovittu näin ja näin..."
vaikea vain meidän naisten päästä mukaan tuohon miesen ajatusmaailmaan,... niistä kun ei ota selvää. meilläkin saa mennä ja tulla ja sanomista tosiaan tulee aina siinä vaiheessa, kun tulee äkkinäisiä muutoksia yhteisiin suunnitelmiin. muuttajana en ole minä, vaan mies, joka unohtelee yhteisiä suunnitelmiamme ja sopii päälle muuta.
Meillä sama juttu... kaverit menee ylivoimasesti ykkössijalle, vaimo ja lapsi tulee sitte ehkä toisena...ei vaan kolmantena. Toiseksi väliin kiilaa urheilu (hän siis pelaa jalkapalloa) ja harrastukset!
Ottaa monesti aivoon!!!
Mies voi omasta mielestään rillutella ulkona sillon ku haluaa ja kun minä lähen käymään kaupungilla yksin tai kaverin kanssa, jo tunnin päästä kännykkä pirisee, että etkö sää jo pikkuhilijaa vois tulla kotia päi!!!
Ja monesti lupaukset on unohettu tai niistä ei vaan ole välitetty...Melkeempä aina hän sanoo jonkun kellon ajan, että millon tulee kotia, niin ei IKINÄ hän ole pitänyt siitä ajasta kiinni.
Täytyykö sitä vaan tyytyä osaansa vai ottaa "järeämmät aseet" käyttöön(mitähän ne vois olla?)?
"Äiti" nimimerkki on varmaan aika oikeassa. Mies ei ole oikein kypysynyt tai päässyt irti poikamiestavoistaan. Kun perheen koko suurenee niin vastuu vaimosta ja perheestä kasvaa. En väitä että olisin täysin hylännyt kavereita, mutta odotapas kunnes katsotte seuraavaan kerran matsia ja miehelläsi on hajuherne puklaamassa rinnuksilla niin kyllä ne kaverit siitä pikkuhijaa haihtuu. Mies ehkä pelkää kahliutumista ja sitä naiset osaavat, antakaa hieman ilmaa niin kyllä se mies siinä rinnalla pysyy ja joidenkin vuosien jälkeen saattaa jopa kuunnella vaimonsakin mielipidettä.
Mutta kyllä me naisetkin tarvitsemme ilmaa!
Hankkikaa ittelle ja ukoillenne kalenterit-niihin merkkaatte sopimukset ym.yhteiset menot.Koettakaa opetella...meillä pakostakin on ainakin välillä pakko kirjata kalenteriin noita menoja yms.kun niitä on niin paljon ja se auttaa kummasti.
Yhteinen kalenteri on hyvä, mutta silti täsmäytetään toistemme ja lasten menoja omiin kalentereihimme säännöllisesti.
MIehesi on pöhlö.