Täällä deittipalstoilla tuntuvat miehet etsivän jotakin sellaista mitä löytyy K-18 lehdistä, pitää olla hoikka, nuori, kaunis, ei lapsia, rahaa tilillä vähintään 5miljoonaa euroa, työpaikka ja vuositulot 100000 euroa, omakotitalo, mersu, Akateeminen koulutus, aikaa miehelle aina kun sormet napsahtaa, pitää kuitenkin olla atleetti mutta harrastukset ei saa viedä mieheltä pois laatuaikaa, Kokki pitää olla että mies saa hyvää ruokaa ja kavereita ei saa tavata kun se on pois mieheltä. No mutta nainenhan etsii hyvinkin pitkälle näitä samoja asioita mutta toisinpäin... Mitä järkeä kun kaikki vaan tulee vihaiseksi turhasta etsimisestä kun kellekään ei kukaan kelpaa... Miten ennen vanhaan ihmiset jakso riiustaa pitkin peltoja käytiin latotansseissa ja siellä sitten ujosti ihastuttiin niihin naapurin poikiin ja tyttöihin. Ja vaikka perhe-elämä silloin olikin yksinkertaisempaa, niin kyllä valitettavasti silloinkin jotkut ihmiset erosivat ja oli niitä yksinhuoltajia ja leskiä mutta ei niistä suurta meteliä pidetty ihan hiljaksiin siitä oltiin kun häpeähän se silloin oli erota. Mutta tänä päivänä ei perhe ja yhtenäisyys merkitsekään enää ihan samaa kuin joskus. Ja tosiasia on että ihmisetkin voivat parisuhteissa huonommin kuin ennen. Miksei ihmiset vaan voi opetella taas rakastamisen ja rakastumisen jaloa taitoa ilman suuria vaatimuksia! Ei ole väärin haluta ja toivoa kumppanilta joitain ominaisuuksia mutta kenties se oma rakas löytyis helpommin jos antais tuulen kuljettaa. Itse lopetin nettideitit kun mokoma etsiminen päivästä toiseen alkoi väsyttämään, käyn nyt vaan onnellisesti töissä ja hymyilen vastaantulijoille. Olen onnellinen ihminen kun saan ihan vaan elää päivän kerrallaan!
Elämä on laiffii
Jippojii
7206
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tottahan tuo on. Deittipalstoista itselle jäänyt myös vähän samanlainen maku. Ja tuon hymyilyn olen itse huomannut myös tosi hauskaksi harrastukseksi, jotkut suorastaan menee aivan hämilleen kun joku vain huolettomana hymyilee :)
Mikäs siinä tosissaan kun antaa tuulen viedä, uusia tuttavuuksia tulee ainakin todella paljon enemmän. Antaa auringon paistaa naamalle, nautitaan elämästä ja hymy korviin!
Ennen vanhaan latotanssien aikaan pariutuminen oli helpompaa, koska...
A) Ihmiset eli paljon pienemmissä piireissä eikä valinnanvaraa ollut niin kuin nykyään. Usein mentiin naimisiin sen oman kylän tytön tai pojan kanssa, jonka kanssa oltiin tunnettu lapsesta saakka.
B) Koska avioliittoinstituutio oli ennen arvostetumpi ja tavoiteltu tila ja naimattomuus eräänlainen häpeä, niin naimisiin mentiin, kun vaan löytyi kohtuullisen siedettävä ja täysipäinen vastakkaisen sukupuolen edustaja. Jos ei ihan juopporenttu tai hutsu ollut, niin kyllä sielllä tuppukylässä jollekin kelpasi.
C) Silloin ennen latotanssien aikaan ei ollut kaikkialle läpitunkevaa viihdemaailmaa, joka kertoo meille, millainen parisuhteen pitäisi olla ja mikä on trendikästä ja miltä tulisi näyttää, että jollekin kelpaisi. Ei ollut vielä viisaita mainosmiehiä, jotka olisivat kertoneet ihmisille, että tarv itset näitä ja noita tuotteita näyttääksesi hyvältä ja tällaiset vaatteet tai kroppa sinulla pitää olla, jotta teet vaikutuksen, jne. Ihmiset olivat siihen aikaan autuaan tietämättömiä siitä, mikä on seksikästä ja trendikästä. Riitti, että toinen oli siedettävän näköinen ja oloinen.
D) Koska silloin latotanssien aikaan avioliittoinstituutiota arvostettiin ja avioero oli hyvin harvinainen, oli vapaita ihmisiä markkinoilla sen verran rajoitetusti, että kumppani oli helpompi löytää. Nykyään markkinoilla pyörii suuri joukko myös eronneita ja karanneita tai parisuhteessa eläviä syrjähyppyjen metsästäjiä, mikä omalla tavallaan sotkee markkinoita ja saa aikaan sen lieveilmiön, että jollain halutulla henkilöllä voi olla monta suhdetta kierroksessa ja jollain vähemmän halutulla ei yhtään.
Hieno kärjistys, mutta parista kohtaa tosi epäonnistunut. Itse en tiedä yhtäkään miestä, jolle naisen varallisuus, kuukausitulot tai akateemisuus olisivat jotenkin tärkeitä asioita. Naisille nämä sen sijaan tuntuvat merkitsevän paljonkin.
Avauksesta tuli mieleen, että yhä harvempi nainen (ja mies) osaa käyttää kappalejakoa. Itse en toki tarvitse kappalejakoa, sillä kirjoitan vain onelinereita.
Eipäs kannata takertua epäolennaisuuksiin, !990 luvun lama-aikaan ei ollut koululla varaa äidinkielen kirjoihin, niin oli vähän vaikeaa tuo kirjallisuuden opiskelu. Ylioppilas olen silti huonoista taidoista huolimatta, mutta anteeksi kovasti etten osaa...
Luin tuon kirjoituksen kappalejaon puuttumisesta huolimatta ja se oli kyllä niin paska, ettet saa anteeksi.
Silti mulla on kivaa vaikka olenkin ihan paska jiiiiiihaa!