Olen jo pitkään ihmetellyt markkina-arvoteoriaa, jota sovelletaan ihmisiin. Ovatko jotkut ihmset todella alempiarvoisia kuin toiset? Eikö jokaisella ihmisellä pitäisi olla sama arvo? "Kaikki erilaisia kaikki samanarvoisia."
Eli, jos mieheni lihoo, niin taidanpa ottaa jonkun laihemman.
Jos mieheni sairastuu, hylkään hänet ja otan jonkun terveen.
Jos mieheni ikääntyy huonosti ja minä olen paremmassa kuosissa, niin vaihdan paremman näköiseen.
Jos mieheni jää työttömäksi, niin taidanpa ottaa jonkun, jolla on töitä.
Jos mieheni vammautuu, niin vaihdan toki toiseen.
Sitten jos mies pysyy samanlaisena, mutta minä puolestani menestyn, perin rahaa ja pääsen sellaisiin piireihin, joissa minulla on nyt mahdollisuus saada parempi, hylkään puolisoni ja vaihdan.
Erään 80-vuotiaan miehen tarina. Naimisissa kaksi lasta. Mieheen ihastui erittäin menestynyt ja viehättävä nainen. Sukukin tiesi, että kun nyt "Pekalle" tuli se tilaisuus, niin tokihan piti vaihtaa parempaan. Miehen elämä ei ole mennyt kovin hyvin. Hyvin onneton mies. Jos "Pekka" olisi pysynyt vaimonsa luona, paljon paremmin olisi elämä mennyt (myös lasten elämä). Mutta, eihän kukaan koskaan mitään väärää tekisikään ellei se tuntuisi sillä hetkellä todella hyvältä. Siksi meillä on moraali, jonka pitäisi valita se oikea väärästä.
Eli, jos mieheni lihoo, niin taidanpa ottaa jonkun laihemman.
Jos mieheni sairastuu, hylkään hänet ja otan jonkun terveen.
Jos mieheni ikääntyy huonosti ja minä olen paremmassa kuosissa, niin vaihdan paremman näköiseen.
Jos mieheni jää työttömäksi, niin taidanpa ottaa jonkun, jolla on töitä.
Jos mieheni vammautuu, niin vaihdan toki toiseen.
Sitten jos mies pysyy samanlaisena, mutta minä puolestani menestyn, perin rahaa ja pääsen sellaisiin piireihin, joissa minulla on nyt mahdollisuus saada parempi, hylkään puolisoni ja vaihdan.
Erään 80-vuotiaan miehen tarina. Naimisissa kaksi lasta. Mieheen ihastui erittäin menestynyt ja viehättävä nainen. Sukukin tiesi, että kun nyt "Pekalle" tuli se tilaisuus, niin tokihan piti vaihtaa parempaan. Miehen elämä ei ole mennyt kovin hyvin. Hyvin onneton mies. Jos "Pekka" olisi pysynyt vaimonsa luona, paljon paremmin olisi elämä mennyt (myös lasten elämä). Mutta, eihän kukaan koskaan mitään väärää tekisikään ellei se tuntuisi sillä hetkellä todella hyvältä. Siksi meillä on moraali, jonka pitäisi valita se oikea väärästä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä meni markkina-arvot ristiin.
Minulla puhalsi monien vaikeuksien ja surun jälkeen myötätuuli. Menestyin töissä, perhepiirissä, ystäväpiirissä sekä taloudellisesti. Totesin jossain vaiheessa, että mies alkoi piikitellä aina sillä hetkellä, kun oli ihan poikki, sairas, stressaantunut tai huolissani. Hänellä oli tarve polkea minut jalkoihin heikkona hetkenäni. Olen perusluonteeltani romanttinen kodin hengetär, aivan kuten oma äitini, enkä mikään uraohjus, sattui nyt vain kaikki menemään hienosti putkeen omalla painollaan. Usein kuitenkin nöyränä mietin, että koskahan tämäkin myötätuuli taas loppuu ja pidin siltä varalta säästötiliä ja matalaa profiilia. En siis uskaltanut kukkoilla menestykselläni.
Mies katsoi sivusta menestystäni, ei ottanut itseään niskasta kiinni, vaan jäi marttyyrina junnaamaan paikoilleen. Hän alkoi tuntea hunommuutta ja alkoi etsiä internetistä egon pönkittäjiä. Se tavallaan kolhi hänen itseluottamustaan vielä enemmän, sillä eipä sieltä kovin laadukasta mimmiä löytynyt, ja näilläkin oli vaatimustaso ihan utopistisesti pilvissä, ihan toista luokkaa kuin omat vaatimukseni! Kun mies vielä jäi siitä harrastuksesta kiinni, niin häpeän tunteet ja luuseriksi leimautuminen vei entistä enemmän alamäkeen.
Menin tämän miehen kanssa naimisiin, sillä hän oli käsittääkseni kunnollinen, raitis, rehellinen ja iloinen. En todellakaan vaatinut hänestä pääsponsoria saati autonkuljettajaa. Minulle riitti, että arki pyöri onnellisissa merkeissä. Kun isä ja veli kuolivat toinen toisensa jälkeen, niin tämä mies ilmestyi elämääni. Hänestä tuli minun elämäni ainoa luottomies, ystäväni, tukeni ja uskottuni. En olisi missään tapauksessa hylännyt häntä, jos hänelle olisi sattunut jokin traaginen kohtalonisku.
Tällä hetkellä olenkin vaikean moraalisen kysymyksen edessä, eli siis oliko tuo nettideittailu sellainen traaginen kohtalonisku, henkisen ahdistuksen hätähuuto, jonka minun nyt pitäisi kuulla? Vai onko mies sittenkin perusluonteeltaan pelkkä huijari, josta on paras päästä eroon hyvän sään aikana?
Nettideittailu on valinta. Se on petosta ja epärehellistä toimintaa!
Tuolle kannalle minäkin kallistun.
Enhän itsekään ole koskaan juossut vieraan miehen syliin lohdutettavaksi heti, kun elämä on vähän murjonut.
Kyllähän markkina-arvoteoria toimii ihmisilläkin. Sille vain ei voi mitään, sellaiseksi luonto on meidät luonut. Ei voi olettaa, että rekkakuski Pertsa omaisi saman markkina-arvon kuin Bratt Bitt. Tai että jollakin konttorirotalla olisi sama markkina-arvo kuin Jolie Foster:illa. Kaikki erilaisia kaikki samanarvoisia on ihan kiva hippiaate, mutta se vain ei ikävä kyllä toteudu oikeassa elämässä.
Jokainenhan määrittää itse omat piirteensä jotka joko haittaavat tai eivät haittaa. Jos joku on himokuntoilija, niin sitä ei välttämättä haittaa että toinen jää työttömäksi, mutta jos toinen lihoo, se voi haitata. Ja vice versa. Ketään on turha asiassa lähteä syyllistämään. On typerää tuomita joku sen takia, että elää omaa elämäänsä omien mieltymystensä mukaan. Siis mikäli ne nyt täyttää normaalit moraalisäännöt.
Kiva tarina, mutta oliko sillä joku pointti? Se, että meidän ei pitäisi totella tunteitamme, vaan olla napottaa samassa suhteessa teini-iästä hautaan? Vai?
Liisan sadussa jäi kiusaamaan eräs asia. Pekka 80v, ei ihan nuoripoika. Entä vaimo ja lapset, oliko vaimo myös 80 ja lapset ylittäneet jo 50 riman?
Ihan oikeasti tuntuu keksityltä ja sadulta. Voi toki 80v löytää uuden ja todennäköisesti nuoren neidon, 50vuotiaskin on nuori tohon verrattuna. Muttä ne lapset ei ole enää ihan lapsiakaan ja isin seksielämä ei lapsille kuulu ja ton ikäset ei enää ota esimerkkiä isistään.
Esimerkkitarina oli niin sika-sekava ettei siinä ollut päätä eikä häntää.
80vuotiasta voi jo sanoa vanhukseksi jolla on eika todennäköisesti jotain vaivojakin jo silti jos hän järjissään vielä on ei siihen ole muilla sanomista jos tossa vaiheessa vielä haluaa nuorempaan vaihtaa, eriasia olisi jos hän hakisi lainaa ensiasuntoon siihen ei enää rahkeet riittäisi.
Kyllä tarinasi liisa on niin ihmemaats ettei varmaan uni tule kun jäi ajatuksiin pyörimään.
teorioista ja ismeistä mikä nykyään leviää ilman kriittistä ajattelua. Eikä tällä ole luonnon kanssa mitään tekemistä, pikemminkin länsimaisten arvojen kanssa.
Markkina-arvoteoria lähtee siitä, että hyöty on se joka sanelee sen, mikä on oikein ja mikä väärin. Ettei ihmisillä ole mitään humaaneja tarkoitusperiä tai arvoja vaan ainoastaan hyötynäkökohdat. Tätä yritetään perustella mm. biologialla vaikka biologiasta ei löydy siihen kylliksi perusteita. Vähän sama kuin Raamattua voidaan käännellä kuinka vain irrottamalla lauseita asiayhteyksistään.
Markkina-arvoteoriaan kuuluu myös vahva yksilön syyllistäminen. Ylipainosta, huonosta kunnosta, tai elämäntavoista vähänkään johtuvat sairaudet, joiden katsotaan johtavan vain ja ainoastaan yksilöstä itsestään, halutaan pois yleisestä sairaanhoidosta koska ne ovat ”itse aiheutettuja” sairauksia. Samoin tuottamaton kansanosan tulisi itse kustantaa kaikki palvelunsa, koska eivät enää tuota työpanoksellaan ”yhteiskuntaan” lisäarvoa. Tämä koskee etenkin vanhuksia, pitkäaikaissairaita, vammaisia ja lapsia, toissijaisesti vailla työtä olevia tai työkyvyttömiä.
Tämän teorian mukaan me olemme vain niiden ihmisten kanssa, joista meille on erityistä hyötyä. Hyöty on joko taloudellista, emotionaalista tai asemaan liittyvää. Parisuhteessakaan ei kysytä, mitä minulla on annettavaa vaan mitä hyötyä minä saan, jos elän jonkun kanssa?
Teorian ikävä puoli on että se vieraannuttaa meidän inhimillisistä arvoista (empatia, suvaitsevaisuus, armollisuus, ystävyys, rakkaus…) sekä omasta itsestämme.
"Markkina-arvoteoria lähtee siitä, että hyöty on se joka sanelee sen, mikä on oikein ja mikä väärin. Ettei ihmisillä ole mitään humaaneja tarkoitusperiä tai arvoja vaan ainoastaan hyötynäkökohdat. "
Asiaa helpottaa jos ajattelee hyötyjä jonain muuna kuin kylmänä materiana. Esimerkiksi rakastamisesta ja vastarakkaudesta saa aivan päivänselvästi hyötyä ja jos rakkaus torjutaan, siitä seuraa päivänselvää haittaa.
" Ylipainosta, huonosta kunnosta, tai elämäntavoista vähänkään johtuvat sairaudet, joiden katsotaan johtavan vain ja ainoastaan yksilöstä itsestään, halutaan pois yleisestä sairaanhoidosta koska ne ovat ”itse aiheutettuja” sairauksia."
Mitä ihmettä reaalitaouden politiikalla on tekemistä parisuhdemarkkinoiden kanssa??? Tuo jos mikä on asioiden sotkemista.
"Tämän teorian mukaan me olemme vain niiden ihmisten kanssa, joista meille on erityistä hyötyä. Hyöty on joko taloudellista, emotionaalista tai asemaan liittyvää. Parisuhteessakaan ei kysytä, mitä minulla on annettavaa vaan mitä hyötyä minä saan, jos elän jonkun kanssa? "
Jep. Eikö se ole tälläkin palstalla täysin päivänselvää? Pettäjät kertovat, kuinka hyötyjen puute, anteeksi, seksin, lläheisyyde tai henkisen yhteyden puute ajoi heidät vieraisiin. Kakkoset kertovat, kuinka salasuhteesta saatavat hyöd...anteeksi hyvät vibat ylittävät syyllisyydentunteen ja petetyt taas raivoavat, koska petturuuden paljastuttua heidän suhteessa kokemansa tyytyväisyys on romahtanut.
"Teorian ikävä puoli on että se vieraannuttaa meidän inhimillisistä arvoista (empatia, suvaitsevaisuus, armollisuus, ystävyys, rakkaus…) sekä omasta itsestämme."
Jos ei tajua mitään muuta kuin rahaa, niin siltähän se kieltämättä tuntuu.
Hyvin sanottu!
Kävinpä vähän lukaisemassa asiasta. Tämä teoria koskee oikeastaan ns. eroottista rankia eli hierarkiaa. Sori, nuo termit hämäävät helposti. Markkina käsite on niin suoraan liiketaloudesta että se pääsi hämäämään. Jos kuitenkin puhutaan tuosta alkuperäisestä käsitteestä eli eroottisesta hierarkiasta, niin silloin asia muuttunee.
Juu, tarkoitin nimenomaan juuri tuota hyötyä noilla kertomillasi asioilla. Jos asiasta erotetaan erotiikka, eli seksi, se näyttänee toiselta. Moni vanhempi mm. välittää eli rakastaa (hyödyttää lasta) vaikka lapsi ei hyödytä heitä – joskus jopa päinvastoin. Kyse onkin siitä mitä pitää hyötynä ja mitä ei.
Jos halaan toista ihmistä, minä voin ”hyötyä” siitä monin tavoin. Fyysinen mielihyvä on yksi, saa koskea toista. Vaikutus, eli toinen mikäli kokee sen mukavana, on myöntyväisempi minua kohtaa. Hänen mielialansa voi parantua, ja näin hyödyn iloisemmasta ilmapiiristä. Voin jopa saada hänetkin halaamaan itseäni. Tunnen itse mielihyvää ja samalla toinenkin saa sitä tuntea.
Voin myös tietoisesti halata häntä, jotta saan hänen mielentilansa muuttumaan ja siten kykenen toteuttamaan omat tarkoitusperäni paremmin. Niistä taas tuo toinen ei hyödy mitenkään. Tätä kutsutaan manipuloinniksi. Varsinainen teoria pitää siis sisällään sen, että me tietoisesti teemme jotain vain siksi että saamme itse ensin ja eniten.
Eli eroottinen hierarkia on sitä, että etsiessä joko seksikumppania tai parisuhdetta, lasket ensin ne hyödyt joita tuolta ihmiseltä saa. Seksisuhteessa siihen kuuluu vaikka helppous, nopeus, vakinaisuus, intensiivisyys, tyydytys, fantasioiden toetutuminen jne. Parhaiten se toteutunee maksullisella menetelmällä.
Mutta jos itse olet haluttu (tässä kohtaa tulee mm. lihavuus esteeksi), löydät helposti myös partnerin. Se mikä tekee halutuksi, muuttuu aikakausien kuluessa ja sen määrää kulttuuri hyvin pitkälle. Osittain alla on myös perimä. Tätä kutsutaan markkina-arvoksi, olet siis sitä arvokkaampi erotiikan markkinoilla, mitä enemmän sinulla on sitä, mitä markkinat kysyy.
Teorian ongelma on, että se typistää ajatteluamme. Ei aina voi olla tilannetta että saamme ”panostustamme” vastaavanmäärän hyötyä, koska nuo hyödyt voivat olla niin erilaisia jopa puolisoiden kesken. Kun minä teen jutun x, niin sinä annat jutun y. Ihminen ei vain kerta kaikkiaan toimi kuin ehdollistettu eläin.
Lainatakseni sinua; jos ei kerta kaikkiaan tajua muuta kuin hyötyä, niin tuntuuhan se rakkaus vähän kaupankäynniltä.
Oli kyllä niin sekavaa puuroa, että ainakaan mulla ei mennyt jakeluun ollenkaan mitä tässä ajettiin takaa.
"Teorian ongelma on, että se typistää ajatteluamme. Ei aina voi olla tilannetta että saamme ”panostustamme” vastaavanmäärän hyötyä, koska nuo hyödyt voivat olla niin erilaisia jopa puolisoiden kesken. Kun minä teen jutun x, niin sinä annat jutun y. Ihminen ei vain kerta kaikkiaan toimi kuin ehdollistettu eläin."
Sen sijaan tuo tarttui silmään. Omasta mielestäni juuri tuollainen malli typistää ajatteluamme. Jos ihminen etsii itselleen "hyötyä", olkoon se sitten hellyyttä, huomiota, seksiä, what ever, haluamalla vaihtaa kumppaninsa toiseen, niin aina törmää jonkinlaiseen sosiaaliseen paineeseen. "Miksi haluat vaihtaa?", "No pertsahan on ihan hyvä mies", "Ei se vaihtamalla parane", "Hulluhan sinä olet jos vaihdat".
Tuo on minun mielestäni pahinta ehdollistamista, manipulointia ja paineiden asettamista, mitä voi olla olemassa. Mulla on sellainen valitettava näkemys sinun kirjoituksistasi muori, että kuulut juuri itse noihin pahimpiin ehdollistajiin. Ja itse perustelet sen vielä itsellesi jollain "inhimillisillä arvoilla".
"Voin myös tietoisesti halata häntä, jotta saan hänen mielentilansa muuttumaan ja siten kykenen toteuttamaan omat tarkoitusperäni paremmin."
Valitettavaa, että monet sortuu tuohon ulkopuolelta tuleviin paineisiin ja tekevät tietoisesti päätöksiä, joilla haluavat miellyttää jotenkin ympäristöään (olettavat miellyttävänsä). He jättävät paljon tekemättä asioita joista saisivat itselleen "hyötyä" (esim. hellyyttä, turvaa, läheisyyttä) sosiaalisten paineiden alla, eivät esim. uskalla jättää kumppaniaan.
Markkina-arvoteoria, koski se sitten erotiikkaa tai romantiikkaa, ei ole mikään kummitus, tai epäinhimillinen luomus. Sen toteuttamatta jättäminen on tyhmää. Ja ne ihmiset jotka osoittaa sormella muita, jotka haluaa elää hyvää, onnellista ja mukavaa elämää omien mieltymystensä mukaan, ovat pahimpia manipulaattoreita, ehdollistajia ja paineiden asettajia. Ja esiintyvät jotenkin valaistuneina.
Itselleni on vain yksi markkina-arvo tärkeä:
Kun mieheni petti, hylkäsin hänet ja otin tilalle uskollisen.