Onpan tässä viime aikoina yleistyneet nämä "narsisti"-miehet. Juurihan maailma oli kymmenisen vuotta sitten pulloillaan "psykopaatteja". Mihin jälkimmäiset lienevät sitten kadonneetkin.
Kun nyt eroja joutuu katselemaan yhtä jos toista jatkuvasti, niin pakkohan se on todeta yksinkertaistakin yksinkertaisempi totuus. "Narsistimies" = PELIMIES.
Jos mies ei jää eron jälkeen itkemään ja alkoholisoitumaan, kutsutaan tätä narsistiksi. Itse mielummin kuitenkin sanoisin kunnon pelimieheksi! Tsemppii vaan kaikki narsistit, kohta teille on taas keksitty uusi nimi - naistenlehtien trendien muuttuessa!
Kun nyt eroja joutuu katselemaan yhtä jos toista jatkuvasti, niin pakkohan se on todeta yksinkertaistakin yksinkertaisempi totuus. "Narsistimies" = PELIMIES.
Jos mies ei jää eron jälkeen itkemään ja alkoholisoitumaan, kutsutaan tätä narsistiksi. Itse mielummin kuitenkin sanoisin kunnon pelimieheksi! Tsemppii vaan kaikki narsistit, kohta teille on taas keksitty uusi nimi - naistenlehtien trendien muuttuessa!
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kun 15-20 vuotta aviossa ollut nainen tulee 40 vuoden ikään, hän haluaa eron. Nainen on saanut miehestään irti sen minkä halusi; häät, lapsen ja elatuksen. On aika irtaantua.
Nainen ei voi tietenkään tunnustaa, että hänessä olisi ollut mitään syytä eroon. Saatika, että hän olisi jotenkin itse syyllinen omaan tylsään elämäänsä. Hän ei voi edes tunnustaa sitä, että hän itse aikanaan puoliväkisin painosti nyt inhoamansa miehen itsensä kanssa avioon. Hyvin pian nainen unohtaa myös olleensa erossa aloitteellinen ja suunnitelleensa eroa jo ainakin parin vuoden ajan ja käyttäytyneensä sinä aikana hyvin vittumaisesti iestään kohtaan. Eron nainen nyt kuitenkin ottaa.
Pian eron jälkeen nainen yleensä huomaa, että hänen miehensä on ollut narsisti. Nainen muistelee niitä hetkiä, kun mies on ehdottomasti pitänyt päänsä eikä ole taipunut naisen tahtoon. Sehän on narsistin tyypillinen piirre! Tämä narsistiksi leimaaminen saa yleensä eniten pontta siinä vaiheessa, kun nainen huomaa, että hänen miehensähän, saatana vieköön, on löytänyt uuden naisen. Ehkä useammankin. Ja se narsistisika on jotenkin onnistunut säilyttämään hyvät välit lapsiinkin. Mikä paska se narsiti onkaan! Sehän on narsitin piirre, että saa ihmiset pitämään itsestään. Omat lapsetkin siihen loukkuun joutuivat.
Ero menikin eri tavalla kuin nainen oletti. Ex-mies tuntuukin olevan tyytyväinen elämäänsä. Sehän on täysin luonnotonta. Miehen täytyy olla outo, jos hän pärjää ilman naista. Nainen purkaa tuntojaan eronneille ystävilleen. Siinä yhdessä asiaa pohdiskeltaessa huomataan, että ystävättärien miehetkin ovat narsisteja. Sen Pirjon mies tuskin on, nainen ajattelee, mutta ei sano ääneen. Tuli Pirjon exän kanssa rakasteltua yhden ravintolaillan jälkeen...Ei yhtään narsistilta vaikuttanut, vaikka Pirjo niin väittääkin.
Nainen kertoo narsistihavainnostaan äidilleen, sisaruksilleen, entisille perhetutuille, työpaikallaan, baarissa tuntemattomille ja yleensä kuka nyt vastaan tulee. Nainen kirjoittaa asiasta myös useammalle nettipalstalle.
Exmies, se paska, onkin narsisti. Muutenhan koko ero olisi ollut turha.
Nainen lukee nettisivuilta narsistien luonteen piirteet ja huomaa, kuinka moni niistäå sattuu juuri omaan mieheen. Kumma, ettei asiaa tullut ajatelleeksi naimisissa oltaessa.
Varmasti kuvaamasi kaltaisia avioliittoja on olemassa. Nainen on valinnut itselleen vääränlaisen miehen. Toisaalta kyse voi olla siitäkin, että naisen unelma kotileikeistä osoittautui todellisuudessa erilaiseksi, kuin unelmissa.
Mutta tekeekö se miehestä välttämättä luonnevikaisen narsistin, jos nainen on pettynyt valintoihinsa? Eikö meistä jokainen ole jonkin verran itse vastuussa omista valinnoistaan?
katkeraa... Summa summarum: eikös kaikki ole lopultakin loistavasti?! Nainen pääsi eroon narsistista - mies vittumaisesta hyväksikäyttäjästä..? Mies pääsee vihdoinkin elämään oikeaa elämää, aamen.
Nainen menee aina siihen retkuun, että uskoo ja luottaa miehen lupauksiin, että mies on tukena arjessa ja pettyy kun huomaakin leikkivänsä kotia yksin miehen käydessä vain vaihtamassa puhtaat kalsarit ja vetämässä varvit... Sitten nainen viihtyykin paremmin puumanaisena lasten jo lennettyä omille teilleen..onkos tuo yhtään ihme?
Niin ihanaa elämää ilman sitä vittumaista ämmää!!! Kylläkin nykyinen elämä kokonaan ilman vittua..:D
IIIIhanaaaaa!!!!! Oikeeta elämää tumputtaen niin pirusti, että!
Tosin tasan tarkkaan kliseinen kuva raatavasta naisesta joka kyntää ja kylvää, leipoo vesissä silmin punaruutuinen huivi hiustensa peittona,
ei ihan niin... mutta mistä tämä klisee kaiken uhraavana raatajanaisesta lusmuilevan miehen rinnalla?
Todellisuus EI mene ihan näin, ehkä muutamien kohdalla, mutta suurin osa niistä perheistä jotka tiedän ja tunnen ja jopa työni kautta joudun tuntemaan menee hieman toisella konseptilla.
Miehet eivät ole ihan niin taliaivoja lapsen hoidossa, vaan osallistuvat lapsenhoitoon paitsi eivät imetä. Miehet osallistuisivat lastensa kasvatukseen tiiviimmin, jos vain äidit luottaisivat heihin enemmän.
Lasten kasvatuksen "asiantuntijana" perheessä on äiti, joka sitten pisteyttää miehensä tavan kasvattaa. Nainen on se määrittelijä, mikä on oikein tai väärin. Mies on lähinnä juoksupoika ja vaippakassin ulos kiikuttaja, siis asetelma on tämä.
Kuitenkin mieheltä vaaditaan vastuuta siitä, että perheellä on mukava toimeentulo ja että mies kyhää sen omakotitalon pystyyn kuin sivutöinään.
En montaa vapaamatkustajaa miehissä tiedä, tosin niitäkin on. Suurin osa miehistä haluaa toteuttaa unelman omakotitalosta, kunnon autosta, kesämökistä ja ulkomaanmatkoista. Ne eivät naisen palkalla pelkästään toteudu. Miestä siinä tarvitaan.
Lisätään sitten se, että kodinhoitotaidot monilla naisilla ovat luokkaa nolla plus. Plussa tulee siitä, että osaa lämmittää valmisruoan mikrossa tai tilata pitsan.
Älkää lytätkö miestä ja hakatko aina kuin vierasta sikaa.
Näin ei tehty 40. 50. 60-luvuilla. Miehellä oli silloin selkeämpi asema ja arvostetumpi imago.
Nyt miehistä on tekemällä tehty henkisesti kastraatteja, pikkupojan ja aivokääpiön risteytyksiä vain leimaamalla heitä verbaalisesti tällaisiin luokkiin
Kantahan se on tuokin...kummasti vaan täälläkin roikkuu miehenpuolia, jotka jaksaa jauhaa näistä "talo, lapset, reissut ym." vain naisten haluamina unelmina, joissa heillä on vain sen maksajan rooli...?
Eikö siis mies haaveile näistä asioista? Miehien mielestä naiset vain näitä asioita tuntuu haluavan ja mies nöyränä tuhkat päälle siroiteltuna säkkiin pukeutuneena naama myrtsillä naisen haaveita toteuttaa..?
Tuohon tienestiasiaan vielä...se onkin vielä se epäkohta, mihin toivottavasti tulevaisuudessa tulisi muutos. Miehet edelleen tienaa samasta työstä enemmän, vaikka monesti nainen tekee sen paljon paremmin. Ehkä sitten, kun tasa-arvo tässäkin asiassa toteutuu, ei nainen tarvitse miestä enää "unelmiensa toteuttamiseen" ja mieskin voi alkaa miettiä elämäänsä ilman näitä "rasittavia, kauheita naisia!" joiden takia tuntuu miesten elämä pilalle menevän. :D
Paras on miesten pysyä yksin, tai ostaa se Thaityttö sinne haaroihinsa. Ne on vielä nöyriä ja tyytyvät osaansa nyrkin ja hellan välissä, kun eivät paremmasta tiedä. Omat lapsensa kasvattavat tieten täällä Suomen maassa taas erinlaisiksi, kunnioittamaan itseänsä, eivät orjiksi.
Kodinhoitotaidot nolla plus...?
Joo...vaimot sentään töistä tultua yrittää kiireesti nälkäselle perheelle jotain kyhätä, ei siinä ehdi mitään "gordönbleuta" valmistella, kun kiljuvat kurkut on ruokaa vailla!
Mies kun tulee töistä, on eka kommentti "mitä ruokaa?" ja eikun sohvalle löhöttään ja valmista oottaan..
Siinäkin ois taas ukkokullille miettimisen paikka...jotain aivokääpiön ja pikkupojan yhtäläisyyttä kieltämättä löytyy. :D
huomaa, ettei sinulla ole kokemusta narsistin kanssa elämisestä... No, sen verran kirjoituksessasi on perää, että tuosta määritelmästä on kyllä tullut hyvin yleisesti käytetty eikä aina oikeassa yhteydessä, mutta on turhaa yleistystä alkaa väittää, että narsisti on pelimies! Sorry vaan, mutta niin tuntematon ihminen kuin oletkin, jotenkin oli loukkaavaa lukea todellista ongelmaa vähättelevä kommenttisi.
Erosin 15 vuotta sitten miehestä, jonka vasta muutama vuosi sitten totesin vastaavan narsistin määritelmää: papinaamenen jälkeen mies antoi itselleen luvan alkaa olla sellainen kuin todellisuudessa oli: määräilevä ja alistava paskiainen. Täysin mahdoton miellyttää, jokaisen erimielisyyden hän käänsi omaksi edukseen niin, että minä lopulta pyysin anteeksi suurinpiirtein omaa syntymäänikin! Helvetin rankka viisi vuotta oli toisen pomottaessa ja pala palalta rikkoessa itsetuntoani. Seuraavat vuodet menivätkin sitten saada jonkinlainen ehkä minä-kuva aikaiseksi ja opetellessa luottamaan siihen, etteivät kaikki miehet ole samanlaisia.
Pelimies on käsittääkseni itsekäs omaan napaan tuijottava naisten suurkuluttaja, jolle ei mikään riitä..? Voi tietysti omata narsistisia piirteitä, mutta usein on myös varsinainen mr Nice Guy kaikille, jopa vaimolleen - ja tällä hellyyttävällä velikulta-imagollaan saa paljon anteeksi uudelleen ja uudelleen, tällainen mieshän on oikea parannuksen teko-automaatti - niin eräs ystäväni kertoi. Exälleni riitti yksi kiusattava nainen kerrallaan eikä häntä voinut missään nimessä sanoa velikullaksi. Vieraille ihmisille esitti hyvää jätkää - no muutama kaverini näkivät kyllä esittämisen läpi ja Luojan kiitos olivat kiskomassa minut kuiville tuosta upottavasta paskasta - vaikka mies yrittikin vimmatusti rikkoa välimme aivopesemällä minua uskomaan, etteivät todelliset ystävät asetu toisen onnen esteeksi eli tässä tapauksessa ole häntä vastaan..!
Olit siis persoonallisuusäiriöisen psykopaatin kanssa naimisissa 5 vuotta. Miksi niin pitkään? Narsistihan on todella sairas ihminen. Narsisti paljastaa kyllä itsensä hyvin pian.
Huomasit miehesi olleen sairas psykopaatti vasta useita vuosia avioerosi jälkeen. Aika outoa. Miten se ei pälkähtänyt päähäsi jo avioliiton aikana? Mikä sai sinut vasta useampi vuosi eron jälkeen tutkimaan asiaa? Eikö avioliittosi ollut ohi ja sillä selvä?
On sinulla varmaan vaikea puoliso ollut. Monesti kaksi vaikeaa ihmistä eivät sovi yhteen.
jossain kohdassa exääni "persoonallisuushäiriöiseksi psykopaatiksi"..?
Tuo kuulostaa aika rankasti sanotulta, kun kyseessä on aivan tavallinen, työssäkäyvä ja normiyhteiskunnassa pärjäävä mies. En missään vaiheessa ajatellut - enkä edellisessä kommentissakaan sanonut - että hän olisi vaarallinen psykopaatti, vaan narsistisia luonteenpiirteitä omaava henkilö.
Mitä tulee avioliiton kestoon, niin kun aluksi kaikki vaikutti olevan ok ja kyseessä oli elämäni ensimmäinen "oikea" seurustelusuhde eli minulla ei kokemusta siitä, millaista yhteiselon "pitäisi" olla, oli vaikeaa alkaa kyseenalaistamaan toisen käytöstä. Pistin ensimmäiset isommat erimielisyytemme oman lapsellisuuteni piikkiin: mies oli 7 vuotta vanhempi ja korosti kaiken aikaa sitä, että oli enemmän elämää kokenut ja "viisaampi". Mies naureskeli, että nuorikkoa pitää "ohjailla" ja minä ajattelin, että no varmaan sitten niin - hölmön sinisilmäinen ja rakastunut kun olin. Miettisitkö itse ensimmäisenä korviasi myöden rakastuneena ja vastanaineena, että olet tekemisissä "persoonallisuushäiriöisen psykopaatin" kanssa..? Okei, no vika oli siis sinun mielestäsi minun, kun en heti hoksannut, millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä... Oletko muuten itse elänyt narsistin kanssa..?
No, niin tai näin, näen kyllä kirjoituksesi tarkoituksen, joka on ivallinen provosointi. Hällä väliä minulle, kyseenalaistaako joku minulle täysin tuntematon, minun elämääni tuntematon ihminen kertomaani. Ihmettelet, miksi aloin "tutkia" asiaa vasta vuosia eron jälkeen..? Itseasiassa ammattiauttaja, jolla kävin heti eron tapahduttua, sanoi ensimmäisen kerran ääneen tuon narsisti-sanan kertomani perusteella. En jäänyt sitä silloin kelailemaan, vaan halusin jättää kaiken paskan taakseni ja rakentaa elämäni uudelleen. En alkanut siis "tutkia" yhtään mitään, vaan satummoisin luin myöhemmin jostain lehdestä artikkelin narsismista ja halusin sitten tietää vähän enemmänkin.
Niin, en ole sanonut missään vaiheessa, ettenkö minäkin olisi omalla tavallani vaikea ihminen... Varmaan se, etten ollutkaan toisen tahtoon täysin alistuva aivoton pikkuvaimo, teki minusta erityisen vaikean kumppanin... Kummallista, ettei nykyisessä parisuhteessani tunnu siltä - piti oikein mieheltäni se tuossa varmistaa...
Ex on ehtinyt eroamaan kertaalleen minun jälkeenikin (itseasiassa hänen kumppaninsa otti minuun silloin yhteyttä ja kyseli hieman eroomme johtaneista syistä) ja seurustelee jälleen uudelleen.
Hmm... Ihmettelen muuten sitä, että miksi on niin kovin vaikeaa uskoa, että joku ihminen oikeasti on narsisti..? No, ehkä hyökkäys on paras puolustus - sen tiesi exänikin.
lukenut ja tulkinnut itse, että olit naimisissa narsistin kanssa. Eikö kannattaisi jättää diagnosointi lääkärille? Ei kaikki ihmiset, jotka toimii kuvailemallasi tavalla ole narsisteja. Etkö voi vain myöntää itsellesi, että menit naimisiin rakkaudesta itsellesi sopimattoman miehen kanssa? En itse luonnehtisi ketään narsistiksi ennenkuin saan mustaa valkoisella nokkani eteen, ammatti-ihmisen allekirjoituksella.
narsisti menee itse "oireidensa" kanssa ammatti-ihmisen pakeille? Taitaa olla aika vaikeaa saada asiasta mustaa valkoisella..?
Kun luin nuo aiemmat kommentit, kiintyi katse siihen, että kirjoittaja sanoi exänsä seuraavan kumppanin ottaneen häneen yhteyttä kohdattuaan vaikeuksia miehen kanssa - miksiköhän niin teki..? En minä ainakaan ole mieheni exälle riitojen jälkeen soitellut ja kysellyt, että mites teillä... Olisiko kyse siitä, että mies on oikeasti narsisti ja nainen oli alkanut huomata näitä piirteitä hänessä? No, mene ja tiedä.
Melko aidolta vaikutti muutenkin tuon aiemman kirjoitus, ahdistus on ollut varmasti melkoinen. Ihmetyttää, että kuittaat kaiken "itsellesi sopimattomalla miehellä" - ei kukaan täyspäinen ala aikuista ihmistä tuolla tavalla kouluttaa!
Hei mikään syy ei ole naiselle epäpyhä tai epäpätevä silloin, kun NAINEN HALUAA ERON!
Itseni meinasi avopuoliso tuossa jättää joku aika sitten ja kyllä siinäkin vilahti narsistikortti. Olin kuulemma narsisti.
Sittemmin tuli katumapäälle ja keinoja ei kaihdeta silloinkaan, kun halutaan ukko takas - se oli vaatteet pois, kieli kurkkuun ja menoksi ja lupaukset päälle "en voi elää ilman sinua, haluan vain sinut, olet mulle oikea"
Kun kysyn, miksi olen hyvä mies, saan vastaukseksi, että olen EMPAATTINEN, pidän hänestä hyvää huolta ja huomioin - ominaisuuksia, jotka narsistille ovat mahdottomia näin pitkässä suhteessa.
Noh, parempi että kääntyi näin päin, mutta seuraavan kerran jos vene keikahtaa, uin rantaan -yksin. Naisia on rannalla yllin kyllin.
Niin...aina samaan vipuun meet, kun se vittu on niin hyvvvääää!!!
Ja aina tuut samaan halpaan meneen..heh heh! Saattaa nimittäin sen vitun saaminen olla kortilla tuolla ulkomaailmassa!
rannalla on naisia yllin kyllin ;) ja niitä seurustelukavereita on riittänyt siitä asti kun 18v täytin.
Mutta osittain puhut totta. Moni on huomannut, kuten minäkin, että aina kun on varattu, antajia löytyy, mutta kun on sinkku, naiset juoksee karkuun.
Joten käytän tilanteen nyt hyväksi. Olen käynyt vähän naisissa.
Sitä ei tiedä montaako miestä se eukko ehti tavata silloin kun erota meinasi ja minua haukkui narsistiksi. Joten minä vähän niinkuin varmuuden vuoksi olen nyt ainaki kolmea naista kesän aikana kuksauttanut. Tämä on aika hyvin saanut silmäni auki tämän mainitsemasi ulkomaailman suhteen. Niin ja minähän en ole mikään 50-villityksestä kärsivä ukkopaha, vaan vetreä hoikka alle kolmekymppinen mies.
Mun velipoika on sun ikäluokkaa ja ei ikinä ehdi täällä istuksiin...on nimittäin "oikeesti" niin naisten suosiossa, että aika "ihan oikeesti" menee niitten pimujen kanssa vehdatessa.
...että tulee vähän susta mieleen, että oisko siellä nyt "oikeesti" vähän paha mieli vaan sulla...?
Ei niitä naisten kans paneskeluja toisten kehuskeltavaksi kerätä, vaan siksi kun itellä tulee siitä sekstailusta hyvä olo. Ainakin itse haen seksiseuraa ihan vain itseäni varten, en pidä niistä kirjaa...
Olemme erilaisia. Minun ei ole koskaan tarvinnut "hakea" seksiseuraa kuten sinun jotta minulle tulisi hyvä olo itsestäni tai seksuaalisen tarpeeni tyydyttämiseksi. Huomasithan etten valitellut seksitilannetta kotona koska siinä ei ole valitettavaa.
En ole veljesi, eivätkä tarpeeni ole samat kuin hänen. Velipoikasi ehkä tarvitsee olla naisten suosiossa, minun ei. Ehkä veljelläsi on jotain hang-uppeja vakiintumisen suhteen. Minulla ei. Minä otan ihan rennosti ja kerkeen täälläkin istuksiin.
En nääs koe tarvetta vehdata minkään random pimujen kanssa ;D.
Mutta älä kerro veljelles ettei tuu paha mieli. Kyllä sekin sen oikeen löytää.
Ai ai, taispa kolahtaa arkaan paikkaan herralla!! Heh!
Tuollaisia luuseriäijiä on baarit pullollaan ja yksin ne sinne jää kun mukavat miehet nappaa naiset nokan edestä.
Sinä vaikutat tyypiltä, joka nyt yleensäkkään ei tule naisten kanssa toimeen tuolla ylimielisyydellä, saatikka että joku muija nyt tuollaiselle haarojansa avaisi, muuta lycka till silti! :D
Juu..niinkuin ne tosiaan täällä suolisivustoilla joutais menevät naistenmiehet muka istuun.
Tuo ovimatto on just tyypillinen turha urputtaja, joka ei oo naista alasti nähnytkään, taitaa olla joku läski äijänkuvatus, jonka elämä menee täällä sontaa lässytellessä, luulen mä.
Missäs minä väitin olevani menevä naistenmies saati arvottavani omaa tai toisten elämää sen mukaan montako naista saa? Eikö ole pääasia että löytää hyvän, ja jos menee vene nurin niin sitten vaihtoehtoja kyllä on. Mitä ihmeen läppää jostain baareista?
Minäpä olen ollut naimisissa juuri se 20 vuotta miehen kanssa, kun selvisi, että kaikki muut naiset kelpaavat paitsi oma ja näin jälkikäteen katsellen on ollut järkyttävää tajuta, että se kiero lusmu luisti kaikista isän velvollisuuksistaankin kokoaajan vedoten oman napansa ja sen alapuolella olevan oman etunsa vuoksi, yhä edelleenkin tätä tekee. Miksi ihmeessä tällaiset ihmiset ylipäätään menevät naimisiin, jolleivät pysty joustamaan omasta mukavuudestaan yhtään esim perheen yhteiseksi hyväksi ja vielä kääntävät kaiken meidän naisten syiksi. Hyi hitto tällaista ihmistyyppiä, joita tuntuu riittävän loputtomiin. No, enää en kajoa näihin enää pikkusormellanikaan, vaan luotan että miehistä löytyy muitakin piirteitä, joita esim chattien perusteella ei enää kyllä uskoisi olevankaan. Varattuja ihmisiä sielläkin juttelemassa törkyjä. Hyi yrjö, mitä tapoja, kotikasvatus on tainnut joiltain unohtua. itse pidän jatkossa laadusta kiinni, kyllä tusinatavaraa riittää uskokaa pois. Kannattaa ehkä olla uniikki, eikä tuninatavaraa, voi vaikka saada elämältä enemmän.
Mikä ihme siinä, että varsinkin naiset ottavat tuon narsisti- kortin melkeinpä poikkeuksetta esille ainakin erokuvioissa? Avioliitto ja - ero ovat kahden kauppaa, jossa kummallakin on omat huonot puolensa. Minäkin kuulin monesti sitä, että olin itsekäs, kun halusin omaa aikaani. Kun sitten tarjosin omaa aikaa ja tilaa myös ex puolisolle, niin se ei ollutkaan mitenkään hänen mielestään itsekästä, vaan tarpeeseen tullutta tilaa.
Näitä täällä olevia kirjoituksia lukiessa tuntuu kummallisen usein siltä, että naiset ovat aina uhreja ja heissä ei ole mitään vikaa. Mies on narsisti tai jotain muuta pahaa ja syy kaikkeen mitä maa päällään kantaa. Onko käynyt koskaan mielessä sana itsekritiikki? Kannattaa joskus vessan oven avatessaan katsoa peiliin ja miettiä, että voisiko minussa olla mitään syytä. Toki kaikkea muuta on helppo syyttää, mutta itsekritiikki vaatii älyä ja valitettavasti se usein puuttuu monelta. Nainen toki synnyttää ja ruokkii lapset ensimmäisen vuoden aikana, mutta se ei tee hänestä millään tapaa esimerkiksi parempaa vanhempaa. Jos teillä arvon naiset on joskus aikaa, niin tutustukaa tarkkaan ammattilaisten kasvatusoppaisiin. Huomaatte sen, että vanhemmuuden oppii tekemällä, se ei ole teillä valmiina mokkulana syntyessä. Meitä lapsista huolehtivia miehiä on todella paljon, eikä meidän tarvitse tuoda esille omaa ammattitaitoamme. Jostain ihmeen syystä naisilla on juuri tämä tarve ja sen esiin tuominen on subjektiivista.
Muistan omasta avioliitosta (8v) sen, että ex vaimoni tärkein tehtävä maailmassa oli pitää yllä kaikkia kulisseja perheen kustannuksella. Kysyisin vaan sitä, että mitä helvetin väliä sillä mitä muut puolisosta tai lapsista ym ajattelee? Huonoa itsetuntoa, sanoisin minä. Keskittykää perheeseenne kunnolla ja jättäkää ulkopuoliset/ toisarvoiset asiat vähemmälle. Ehkä loppuu se ikuinen narsistiksi syyttäminen. On nimittäin suurinta narsismia mitä maailmasta löytyy se, että välittää ulkopuolisista/ toissijaisista asioista enemmän kuin läheisen perheen hyvinvoinnista.
Ja vielä kommentti tuohon, miten psykologi oli onnistunut löytämään narsistin piirteet aviomiehestä. Hei sinähän ne kommentit olet suoraan ammattilaiselle sanonut. Hän kuulee vain sinun näkemyksesi, joka luvalla sanoen on täysin subjektiivinen vailla mitään sen suurempaa kokonaisuudenälyä. Jos hän kuulisi nyt jo entisen miehesi puheita, niin saattaisi sieltä tulla kohtuullisen tyrmäävä tuomio sinullekin. Et ole mikään pyhimys. Muista se vessan peili.
Oliko omassa avioliitossasi tilanteita, joissa vaimosi piti pelätä sinua? Pelätä, että jossei tee sinun mielesi mukaan, sinä viet häneltä kännykän, autonavaimet ja lompakon..? Tai jos vastaavasti vaimosi ei ollut kotona, sinä pidät oven takalukossa, kunnes nainen "vähän nöyrtyy". Lukemattomat olivat ne kerrat, kun kaupasta tullessa törmäsin lukittuun oveen ja itkua väänsin talon edessa autossa istuessani kevyesti kolme-neljäkin tuntia. Määräsitkö sinä, miten vaimosi tulee pukeutua, ettei hän saa käyttää meikkiä, ettei hän saa pitää yhteyttä kuin sinun hyväksymiisi ihmisiin (jopa oma äiti ja veli "kiellettyjen listalla")..? Lopulta ainut exäni hyväksymä ihminen lähistölläni oli viimeisillään raskaana ollut kaverini. Määräsitkö sinä, mitä exäsi on soveliasta harrastaa - ns naisten juttuja, ei miehiä saman harrastuksen parissa? Uhkasitko häntä, että jossei yhteinen lapsi saa alkuaan tiettyyn päivämäärään mennessä, otat hänestä avioeron?
Siinä sinulle listaa exäni "erikoisuuksista". Joitain uhkauksia hän toteutti, yleisintä käytöstä oli loppuvaiheessa se, että minua rangaistiin muutaman päivän mykkäkoululla, kunnes pyysin anteeksi kaiken tekemäni ja tekemättömänkin.
Sanopa sinä nyt, miten minun olisi pitänyt toimia?
Minä en ole missään vaiheessa sanonut olevani pyhimys, vai olenko? Olin aivan tavallinen nuori nainen, joka halusi elää rauhallista kotielämään rakastamansa miehen kanssa. Tiedän tasan tarkkaan, että minussa on oma veemäiset puoleni - kummallista, että en ehtinyt niitä exälle näyttää, koska hän nujersi ne heti kättelyssä. Ja kummallista, että nykyinen aviomieheni tulee aivan mainiosti juttuun myös veemäisten puolieni kanssa eikä yritä talloa minua maan rakoon.
Mikä tässä kirjoittelussa alun alkaenkin on eniten jurppinut on se, että tietämättömät ja loukatut ihmiset kuten sinä kuvittelette, että narsismista puhuminen on joku hiton salaliitto teitä kohtaan. Kuten aiemmin kommentoin, sitä käytetään aivan liian heppoisin perustein, mutta usko tai älä, sellaisiakin ihmisiä on, jotka joutuvat oikeasti kohtaamaan narsismin. Kun tuolla aiemmin mainitsin exäni myöhemmän kumppanin yhteydenotosta, niin tämä nainen etsi minut käsiinsä ja halusi jutella kanssani eroon johtaneista syistä. En ollut ensin halukas häntä tapaamaan, koska en halunnut mustamaalata exääni hänelle - mistäpä sen tiesin, jos vaikka ex olisi erilainen uuden kumppanin kanssa. Kun exän uusi kumppani puolen tunnin yksinpuhelun jälkeen kysyi minulta, kuulostaako tutulta, oli pakko vastata, että kyllä kuulosti - aivan samanlainen pompottelu oli meneillään heidänkin suhteessaan. Noin puoli vuotta myöhemmin sain tältä naiselta viestin, että hän on jättänyt exän.
On tainnu P.karvala saada pakkeja koko kesän naisilta, kun pitää tulla tänne taas itkemään!
Kokkeiles taas sitä kikkelinkarvojen poistoa ja kunnon vahausta, niin että tekee kaljus kans sellaasen coctailin, että saat ihailla omaa tympeetä narsistista luonnettas kattos sitten kumpaa päätäs tahansa.
Muuta hommaahan sulla ei ookkaan..:))))))
Kukaan nyt ei vapaana vaeltelevaa miestä miksikään narsuksi sano?
Taidat olla "karvanen" vaan kateellinen sellaisille miehille, jotka omaavat hyvän itsetunnon vielä eronkin jälkeen?
Pelimies on vastine puumanaiselle ja kumpikin on valinnut reilun elämäntavan ilman sitoutumisia.
Miksi muuten 40v ja yli sen ikäiset eivät saisi tehdä uutta valintaa elää sitä loppuelämä ilman sitä valittavaa puolisoa, mille ei mikään kelvannut avioliitossa?
Katkeriltapa vaikuttavat eräitten ukkojen kommentit taas täällä.
Eikös se avioliitto ole kahden ihmisen välinen sopimus ja ihan vapaaehtoinen sellainen. Kai sen voi sanoa irti sen sopimuksen siinä kuin muutkin sopimukset niin nainen kuin mieskin. Kummankin on vain kestettävä se, että toinen osapuoli eron jälkeen elää ihan onnellista ja tyytyväistä elämää, itsekseen , uudessa suhteessa tai miten valtseekin. Ei uusi onni ole eksältä pois.
Näinhän sen pitäisi olla...toiset ei vaan pääse siitä itkuvirrestä eroon ikinä.
"Oliko omassa avioliitossasi tilanteita, joissa vaimosi piti pelätä sinua? Pelätä, että jossei tee sinun mielesi mukaan, sinä viet häneltä kännykän, autonavaimet ja lompakon..? Tai jos vastaavasti vaimosi ei ollut kotona, sinä pidät oven takalukossa, kunnes nainen "vähän nöyrtyy". Lukemattomat olivat ne kerrat, kun kaupasta tullessa törmäsin lukittuun oveen ja itkua väänsin talon edessa autossa istuessani kevyesti kolme-neljäkin tuntia. Määräsitkö sinä, miten vaimosi tulee pukeutua, ettei hän saa käyttää meikkiä, ettei hän saa pitää yhteyttä kuin sinun hyväksymiisi ihmisiin (jopa oma äiti ja veli "kiellettyjen listalla")..? Lopulta ainut exäni hyväksymä ihminen lähistölläni oli viimeisillään raskaana ollut kaverini. Määräsitkö sinä, mitä exäsi on soveliasta harrastaa - ns naisten juttuja, ei miehiä saman harrastuksen parissa? Uhkasitko häntä, että jossei yhteinen lapsi saa alkuaan tiettyyn päivämäärään mennessä, otat hänestä avioeron?
Siinä sinulle listaa exäni "erikoisuuksista". Joitain uhkauksia hän toteutti, yleisintä käytöstä oli loppuvaiheessa se, että minua rangaistiin muutaman päivän mykkäkoululla, kunnes pyysin anteeksi kaiken tekemäni ja tekemättömänkin."
Heti ensimmäiseen ja moneen muuhunkin lauseeseen vastaus. Ei ollut. Vaimoni päätehtävä oli kuitenkin saada oma näkemyksensä lävitse kaikessa ja mikä parasta saada myös viimeinen sana. Siksipä päätin hänestä erotakin. Ero tuli yllätyksenä kaikkien riitojen jälkeen.
En voi kuvitellakaan, että kukaan mies tai nainen suostuu ovimatoksi. Hienoa, että olet löytänyt miehen, joita todellakin on vielä olemassa. Arvostamme naista kaikilla tavoin, mutta myös naisten on arvostettava meitä. En jaksa katsella naista, joka kokee olevansa naivisti minun tai kenenkään muunkaan yläpuolella. En ole itsekään, hyväksyn itseni täydellisesti ja se riittää minulle. Muiden näkemyksillä ei ole mitään merkkitystä.
Elämää narsistin kanssa ei ymmärrä ku sellasta elämää eläny... hiljaseks vetää vielä usean vuoden jälkeen erosta, jos alkaa sitä "yhteiseloa" muistelemaan... kuka siinä oli hullu, miks sitä jatku niinki kauan ja miten kauan olis vielä jatkunu, ellei narsisti olis nähny mua loppuunkäytetyks ja vaihtanu uuteen... miten siitä pääsee yli... elämällä vaan, päivä kerrallaan. Armahtamalla oma typeryys, kun päivä toisen jälkeen uskoi toisen olevan ihminen.
Mutta periaatteessa kirjottajien kans oon samaa mieltä, ei jokainen mies/nainen joka yrittää pitää puoliaan vahvempaa vastaan ole narsisti, se on vaan ihmisrukka, joka on jääny alakynteen... =)
Eletään rauhassa!
Avioliitonhan voi halutessaan purkaa kumpi tahansa osapuoli ilman mitään syytä. Siksi onkin niin kummallista, että 40v naisten on pakko perustella eroaan sillä, että ex-mies oli narsisti. Suurin osa vielä havaitsee tilanteen 2 vuotta sen jälkeen, kun eron hirveällä uholla otti.
Minusta se on aika kummallista olla ensin 15-20 vuotta aviossa mielisairaan ihmisen kanssa, ja huomata vasta pari vuotta eron jälkeen, yleensä vielä juuri siinä vaiheessa, kun ex on uudelleen vakiintunut, että tämä oli narsisti.
Ehkäpä se joidenkin lapsen asteelle jääneiden ihmisten oloa helpottaa, että voi sysätä vastuun omasta päätöksestä kokonaan toisen harteille. Eipä tarvitse omaa osuutta parisuhteen kariutumiseen juurikaan mietiskellä. Hullustahan tuleekin erota. Siinä mukavasti unohtuu oma osuus asiaan.
Hyvät naurut sain, kun luin kirjoitustasi, vaikka nainen olenkin. Kiitos siitä. Puhuit asiaa.
Liekkö kyseessä uusi kansantauti, kun narsistiksi nimitetään jokaista, joka toimii toisin kuin itse toimisi? Epäilen kylläkin, että keittiöpsykologit diagnooseillaan pitävät keskustelua yllä narsismista, löytävät jokaisesta, joka ei itseä miellytä, narsistisia piirteitä. Ja eron jälkeen tottakai omaa egoa kohotetaan kertomalla kaikille, että mieheni oli narsisti, siksi tuli ero. Koskaan en ole kuullut miehen valittavan olleensa liitossa narsistin kanssa. Joten voisiko keittiöpsykologit myös tulkita, että kyseessä oleva ominaisuus esiintyy vain miehissä?! Vai mitä mieltä naiset olette?
Eiköhän jätetä diagnoosit oikeille lääkäreille. Kunnon pelimiehet, olkaa ylpeitä itsestänne. Naurakaa naisille, jotka pettymyksessään teitä narsisteiksi haukkuvat. Itse ehkä ovat.
"Kun 15-20 vuotta aviossa ollut nainen tulee 40 vuoden ikään, hän haluaa eron. Nainen on saanut miehestään irti sen minkä halusi; häät, lapsen ja elatuksen. On aika irtaantua.
Nainen ei voi tietenkään tunnustaa, että hänessä olisi ollut mitään syytä eroon. Saatika, että hän olisi jotenkin itse syyllinen omaan tylsään elämäänsä. Hän ei voi edes tunnustaa sitä, että hän itse aikanaan puoliväkisin painosti nyt inhoamansa miehen itsensä kanssa avioon. Hyvin pian nainen unohtaa myös olleensa erossa aloitteellinen ja suunnitelleensa eroa jo ainakin parin vuoden ajan ja käyttäytyneensä sinä aikana hyvin vittumaisesti iestään kohtaan. Eron nainen nyt kuitenkin ottaa.
Pian eron jälkeen nainen yleensä huomaa, että hänen miehensä on ollut narsisti. Nainen muistelee niitä hetkiä, kun mies on ehdottomasti pitänyt päänsä eikä ole taipunut naisen tahtoon. Sehän on narsistin tyypillinen piirre! Tämä narsistiksi leimaaminen saa yleensä eniten pontta siinä vaiheessa, kun nainen huomaa, että hänen miehensähän, saatana vieköön, on löytänyt uuden naisen. Ehkä useammankin. Ja se narsistisika on jotenkin onnistunut säilyttämään hyvät välit lapsiinkin. Mikä paska se narsiti onkaan! Sehän on narsitin piirre, että saa ihmiset pitämään itsestään. Omat lapsetkin siihen loukkuun joutuivat.
Ero menikin eri tavalla kuin nainen oletti. Ex-mies tuntuukin olevan tyytyväinen elämäänsä. Sehän on täysin luonnotonta. Miehen täytyy olla outo, jos hän pärjää ilman naista. Nainen purkaa tuntojaan eronneille ystävilleen. Siinä yhdessä asiaa pohdiskeltaessa huomataan, että ystävättärien miehetkin ovat narsisteja. Sen Pirjon mies tuskin on, nainen ajattelee, mutta ei sano ääneen. Tuli Pirjon exän kanssa rakasteltua yhden ravintolaillan jälkeen...Ei yhtään narsistilta vaikuttanut, vaikka Pirjo niin väittääkin.
Nainen kertoo narsistihavainnostaan äidilleen, sisaruksilleen, entisille perhetutuille, työpaikallaan, baarissa tuntemattomille ja yleensä kuka nyt vastaan tulee. Nainen kirjoittaa asiasta myös useammalle nettipalstalle.
Exmies, se paska, onkin narsisti. Muutenhan koko ero olisi ollut turha.
Nainen lukee nettisivuilta narsistien luonteen piirteet ja huomaa, kuinka moni niistäå sattuu juuri omaan mieheen. Kumma, ettei asiaa tullut ajatelleeksi naimisissa oltaessa."
Hah hah! Siis jumalauta, en tiedä kuka olet, mutta haluaisin tietää.. Helvetin monelle jätkälle käy JUURI NÄIN! Siis tää on tässä koko paska. Tästä voisi kirjoittaa kauppojen hyllyille ns.minikirjan juuri eronneille miehille. Suurin osa naisista tekee JUURI NÄIN! Kaikki miehet eivät käy dokaamaan eron jälkeen ja sekös vituttaa entistä vaimoa, joka on luullut KYYKYTTÄVÄNSÄ miehensä, kun eronneet kaverit vähän kertoivat ohjeita miten paskiainen saadaan tossun alle.
MIES, ÄLÄ MENE IKINÄ NAIMISIIN!!!
Mistä teitä hyvin ja asiasta kirjoittavia miehiä on tänne putkahtanut? Ei tuohon ole mitään lisättävää. Noin se juuri menee. Kehoitan kaikki naisia katsomaan ensin peiliin ja miettimään, kumpi tarvitsee hoitoa enemmän, itse vai mies. Kumpi on enemmän narsisti?
Olen itsekkin eronnut vuosia sitten eikä ole tullut pieneen mieleeni syyttää miestä narsismista. Hyvä mies oli, ei vain sovittu loppupeleissä toisillemme. Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää, että teki väärän valinnan ilman että syyttää toista narsistiksi tai muuten vialliseksi?
Miehet on ihania. Älkää naiset kyykyttäkö heitä. Ilman heitä ei olisi meitä. Kukaan mies ei kohta uskalla avioliiton kultaiseen satamaan astua, kun heti sen tehtyään sairastuu krooniseen tautiin nimeltä narsismi!
Yhdyn edelliseen, mutta kaikki miehet ei kuitenkaan oo ihania, mutta onneksi suurin osa!
Se alkuaikojen hurma vaihtuu aikojen saatossa pelkäksi vitutukseksi suhteessa yleensä, harvoja poikkeusliittoja lukuun ottamatta, MUTTA valinta on jokaiselle mahdollinen siitä huolimatta!
Pitää vaan myöntää, että liitto on epäonnistunut ja osata se lopettaa ilman, että haukutaan se exä milloin miksikin! Jokainen täällä muututaan suhteen edetessä ja vuosien myötä!
Rakkaus loppuu aikanaan, turhaa siihen on katkeruutta suoltaa!
Jotkut liitot kestää ilman tunteiluakin, jotkut vaan kaipaa sitä elääkseen, silloin pitää hakea tunteilleen vastakaikua toisaalta. Antaa ainakin mahdollisuus sille.
Kuinka monesti ex-vaimoilta jää huomaatta, että ovat itse psyykkisesti häiriintyneitä, sairaalloisen mustasukkaisia itsetunto-ongelmien kanssa painivia naisen irvikuvia. Harvassa on nykypäivänä naiset jolla murot olisivat laatikossa edes jotensakin.
Mies on narsisti kun ei tämmöisiä raivohulluja jaksa vuositolkulla katsella. Yleensä vielä niin, että tämä narsti mies on jättänyt, eikä suinkaan toisinpäin:D
...sanoo narsistimies...