Ajattelin avautua tänne. Ensiksi täytyy todeta, että en halua erota tyttöystävästäni, koska pääsääntöisesti meillä menee hyvin ja monet jutut ovat paremmin kuin hyvin. MUTTA tyttöystäväni saattaa joskus ärsyyntyessään tai pitäessään minua välinpitämättömänä läimäistä ja joskus se jää yhteen kertaan. Mutta joskus se jatkuu ja yritän karkuun ja pyydän lopettamaan läpsimisen. Nykyisin olen alkanut vastaamaan siihen pitämällä käsistä kiinni tai tönäisemällä ja pyytämällä että lopeta! Mutta monesti tyttöystäväni käy päälle ja uhoaa vain, että etkö uskalla lyödä kunnolla. Yritän tietenkin koko ajan töniä pois ja suojata itseäni lisä läpsimisiltä. Tekisi oikeastikkin siinä tilanteessa mieli lyödä kunnolla toivoen, että riitamme loppuisi. Monesti se loppuukin, kun olen ehkä tönäissyt kunnolla tyttökaverini esim lattialle. Pelottaa, koska en oikeasti halua vastata mitenkään. Aikojen alussa tyttökaverin suuttuessa käperryin vain ja otin muutaman iskun vastaan mutta nykyisin olen alkanut vastaamaan, koska läpsiminen yms.. saa minutkin nykyisin suuttumaan.Tapellessa tuntuu kuin tyttökaverissani asuisi toinen ihminen.
Onko syy sitten minussa? Olenko välinpitämätön ja ärsyttävä ja se laukaisee tilanteen. Itse olen sitä mieltä, että fyysistä väkivaltaa ei saisi käyttää milloinkaan parisuhteessa.
Välillä meillä on pitkiäkin jaksoja, ettei tapella. Mutta joskus sitten taas tulee se päivä (muutaman kerran vuodessa ehkä). Miten lie tulevaisuudessa. Haluaisin naimisiinkin ja lapsia mutta...
Onko syy sitten minussa? Olenko välinpitämätön ja ärsyttävä ja se laukaisee tilanteen. Itse olen sitä mieltä, että fyysistä väkivaltaa ei saisi käyttää milloinkaan parisuhteessa.
Välillä meillä on pitkiäkin jaksoja, ettei tapella. Mutta joskus sitten taas tulee se päivä (muutaman kerran vuodessa ehkä). Miten lie tulevaisuudessa. Haluaisin naimisiinkin ja lapsia mutta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yleensä fyysinen kontakti on viimeinen keino purkaa tuntojaan, kun ihminen ei kykene kertomaan niistä sanallisesti. Sillä hetkellä tavallaan patoutumat purkaantuvat fyysisesti, kun mieli ei kykene hallitsemaan itseään. Onko tämä sinun syytä, vai jonkin muun tekijän aikaan saamaa on hankala sanoa. Koska toinen ihminen voi saada aikaan melko myllerryksen vastakkaisessa osapuolessa, jolloin mieli tietyissä tilanteissa menee lukkoon. Toisaalta voihan myös olla niin, että vanhat traumat tulevat esille teidän riidellesä.
Kuitenkin ikävää toi homma..!! Itsekin aikoinaan olen kokenut saman asian, mut siihen ei tullut loppua muuta kuin eroamalla. Toivottavasti teidän nyt ei tarvi kuitenkaan alkaan eroamaan..
> Itse olen sitä mieltä, että fyysistä väkivaltaa ei saisi käyttää milloinkaan parisuhteessa.
Tämä on täysin totta.
Lyöminen parisuhteessa harvoin vähenee, vaan ajan mukaan jopa raaistuu.
Olet huomannut, että se ei ole koskaan loppunut kokonaan.
Haluatko lapsiesi äidiksi naisen, joka läpsii ja lyö, eikä hallitse itseään?
Kehotan eroamaan, jos hän ei suostu mihinkään lyömättömän linjan yms. kokoontumisiin.
Tsemppiä sinulle !
Toivottavasti en lue sinusta ja tyttöystävästi parin vuoden päästä ilttiksen otsikoista. :(
Mitä hyvää pääsääntöisesti tuossa parisuhteessa on? Vai onko tämä tälläinen "Juu se lyö mua, mutta onneksi imuroi kerran viikossa ---> onnellinen parisuhde".
Ja perkule, jos sä oikeasti aiot tuohon lapsia hommata vierestä katsomaan ja oppimaan kuinka äidit lyö iskää ja iskää tönii äidin maahan. :O Eli olet täysin oikeilla uralla tuolla MUTTA-sanallasi. Väkivaltaisessa parisuhteessa eläminen muuttaa ihmistä. Ennen otit iskut vastaan. Nyt tartut kiinni käsistä ja viet maahan. Mitä muutaman vuoden päästä? Ja haluatko oikeasti muuttaa itseäsi ihmisenä tuohon suuntaan?
Mustahan tuossa ois kaikkein toimivin ja paras ratkaisu ero, kyllä ihania naisia maailmassa riittää ja sulla tuntuu vähän olevan sumentunut käsitys hyvästä parisuhteesta - tyydyt vähempään kuin ansaitset. Ja kun sun asenne on kuitenkin se, että aiot toljottaa tossa suhteessa kaikesta huolimatta niin miksi ihmeessä tämä tyttö muuttuisi???
Olen 23v nainen, ja parisuhteessa. Minä olen läpsinyt kiukkuisena :( Näin tyynenä koitan sanomaani jo samantien vähätellä. "Tai no en mä nyt mitään avarilla lyö", "Vähäsen vaan on tönässy", "Ei se nyt isoon mieheen satu jos mä läppäsen olkapäähän".... mutta oikeasti olen itsekin huolestunut. Että kun leikkimielinen painiminen (huoks, mies tän meidän suhteessa aloitti, tän painimisleikin) menee karvan verran yli sietokyvyn, suutun ja saatan esim nipistää toista TODELLA kovaa. Taidan muutenkin olla aika temperamenttinen, suutun ja ahdistun esim siitä, jos toinen tunkee äkkiä liian lähelle, esim ahtaassa keittiössä, ja saatan läpsäistä toista italialaistyylisesti takaraivolle "ÄLÄ TULE PÄÄLLE TAMPIO".
En minä lyö. En minä nyrkkiä käytä. Mutta en silti pidä itsestäni kiukkuisena. Olen liian usein ja turhaan kiukkuinen. Näen kamalia painajaisia. Kun joku uhkaa lähimmäistäni, olen sisällä täyttä tulta. Omaan kuitenkin järkeä, enkä käytä väkivaltaa, mutta mielessäni....
Naisesi tarvitsee ammattiapua. Varmasti menneisyydessä, lapsuudessa jotain tapahtumia, jotka saavat hänet käyttäytymään noin. Itseanalysointina syytän alkoholisti-isääni ja temperamenttista äitiäni, joka "läppäisi" minuakin "vain kaksi kertaa", mutta niin, että nenä vuosi verta.... SINUN ei tarvitse kestää. Ei kenenkään kuulu ottaa moista vastaan. Mutta tilanne ei muutu ajan kanssa, muuta kuin pahempaan
Kiitokset viesteistä!
Tulevaisuus juurikin mietityttää, koska hommahan on vuosien varrella mennyt pahempaan suuntaan, ei tosin paljoa mutta kuitenkin. Eli ennen en vastannut mitenkään mutta nykyisin olen itsekin hieman kiihtynyt periaatteella mua ei kohdella näin. Tosin olen nykyisin yrittänyt mennä lukkojen taakse esim. vessaan, että tyttökaveri saa rauhassa rauhoittua.
Olemme keskustelleet keinoista miten vältettäisiin kyseiset tilanteet. Esim lasku kymmeneen yms. Joskus tyttökaveri on hillinnyt itsensä ja sanonut hieman jälkeen, että olisi tehnyt mieli läpsäistä mutta hillitsin itseni. Mikä on mielestäni hieno suoritus. =)
Olemme siis olleet yhdessä kohta 10vuotta ja ei riidellä paljoa (muutaman kerran vuosi), mutta silloin koko ajan edestä. Pääsääntöisesti meillä menee hyvin harrastamme yhdessä kaikkea ja vietämme todella paljon aikaa yhdessä. On erosta joskus keskusteltu mutta olemme päättäneet jatkaa...
Oikeasti suututtaa, riitojahan kaikilla joskus on mutta fyysinen kontakti pistää suututtaan. Ja kyllä siitä tulee aika paha morkkis jos on tönäissyt tai pitänyt käsistä kiinni. Tosin ikinä en ole aloittanut fyysistä kontaktia. Mutta ehkä olen ollut ärsyttävä tai välinpitämätön mutta ei se silti oikeuta mielestäni läpsimään ja käymään päälle...
Aika näyttää, jos homma ei muutu niin ei kait siinä paljon vaihtoehtoja ole. Itse en enää jaksa ainakaan montaa kertaa tapella.
Vielä lisäyksenä, että emme mekään ole suoranaisesti nyrkkejä käyttäneet. Mutta tyttökaverini puolelta se on juurikin läpsimistä ja ärsyttämistä. Tosin kyllä se läpsäisykin tuntuu esim. kun naamaan tulee ja jokainen kyllä tietää missä se raja kulkee. Ja jos yritän pakoilla niin perässä tullaan ja läpsitään yleensä niin kauan että tönäisen yms. Aika näyttää, vaihtehtoja on kaksi. Läpsimisen lopettaminen tai ero.
Suosittelen googlettamaan "itsehillintä", löytyy hirmu paljon keinoja kohdata se oma asia ja keinoja joilla puuttua itse ongelmaan. Kysehän on tavasta reagoida asioihin ja sen muuttaminen on mahdollista. Se vaatii tekijältään paljon, mutta on takuuvarmasti sen arvoista.
Itselläni auttoi masennuslääkkeet (sitalompraami). En kokenut olevani masentunut, mutta sain just kauheita kilareita ja hyökkäsin pikku asioistakin mieheni kimppuun ja hakkasin. Jälkeenpäin kauhee morkkis! Onneks oli hyvä lääkäri, joka osas auttaa. Yks pilleri per aamu ja hermot pysyy kasassa. Voin sanoa, että jos mitään ei tehdä asian hyväks ja saatte lapsia, tyttöystäväs tulee vielä käymään lastenki kimppuun kun ne rääkyy ja kitisee.