Eräs entinen pettäjä tässä hiljattain selitti minulle, miksi hän lopetti pettämisen lähes kymmenen vuotta sitten. Kysymyksessä oli mies ja kahden lapsen isä. Lapsiperheen arki vaati veronsa ja mies haki vaihtelua syrjähypyistä. Niitä oli ollut useampi, kun mies sitten tutustui viehättävään nuoreen naiseen, johon ihastui enemmän kuin muihin syrjähyppyihinsä. Nainen ei tiennyt, että mies oli varattu. He tapailivat jonkun aikaa, kunnes naiselle selvisi, että kyseessä olikin ukkomies. Hän halusi ehdottomasti lopettaa heti suhteen. Kun mies sitten yritti ylipuhua naista jatkamaan suhdetta ja lupasi harkita avioeroa, tms, oli nainen yhtäkkiä purskahtanut rajuun itkuun. Mies tietysti hämmentyi ja alkoi kysellä, että mikä nyt tuli. Kun nainen vähän rauhoittui, hän kertoi, että hänen ollessaan teini-ikäinen hänen isänsä oli tehnyt itsemurhan, koska hänen äitinsä petti tätä. Tämä tapaus oli jättänyt naiseen syvät haavat ja hän sanoi, ettei siksi voisi kuvitellakaan ikinä olevansa kenenkään varatun kanssa. Se oli ehdottomasti turn-off. Suhde siis päättyi siihen, mutta naisen kertomus oli kuitenkin vaikuttanut mieheen sen verran, että hän oli alkanut hävetä omaa käytöstään ja vähitellen lopetti pettämisen ja nykyään hänellä menee kuulema paremmin vaimonsa kanssa.
Kuulin sydäntäsärkevän stoorin
ex-pettäjältä
10778
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Usein pettäjä tarvitsee pysäyttävän kokemuksen, ennenkuin herää ja tajuaa mitä oikein on tekemässä. On tietysti niitäkin tunnevammaisia, mihin tuollainen ei vaikuttaisi pätkääkään.
Shokkiterapia toimii eräitten kohdalla parhaiten. Joskus oma tai puolison vakava sairaus pysäyttää ja saa kelaamaan, että mitä hittoa mä tässä oikein sählään ja pelleilen toisten kustannuksella. Tunnevammaiset sen sijaan eivät pysty tuntemaan tuota empatiaa.
Salasuhteilijoilla yleensä käy arki pitkäveteiseksi, ja kun ei ole luovuutta keksiä siihen vipinää, niin syrjähyppy on se helpoin kiva. Vähän niin kuin mainosalalla, kun ei millään keksi tarpeeksi hyvää jujua mainokseen niin isketään siihen hihasta jokin tissitähti, ja asia on sillä selvä. Helppoheikkien hommaa.
Lainaus suoraan TV sarjasta Kauniit ja Rohkeat
Olen itsekin jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että yksi syy syrjähyppyjen yleisyyteen on heikko arjensietokyky. Ihmisillä on vapaa-aikaa enemmän kuin ennen ja lukuisia mahdollisuuksia toteuttaa itseään erilaisilla tavoilla. Jotkut hakevat extremeä elämäänsä benji-hypyistä, toiset taas syrjähypyistä. Se tavallinen elämä tavallisine asioineen tuntuu monen mielestä liian tylsästä. Kirjailija nimeltä Neil Postman kirjoitti vuosia sitten osuvan kirjan nimeltä "Huvitamme itsemme hengiltä", jossa hän osuvasti kuvasi länsimaisen ihmisen riippuvuutta jatkuvasta jännityksestä ja uutuudenviehätyksestä. Jos nykyihminen siirtyisi aikakoneella 100 vuotta taaksepäin, niin kuolisimme tylsyyteen, kun elämä olisi niin paljon karumpaa ja arkisempaa kuin omamme.
Veljeni 40v sanoi kerran yhdestä tutusta pettäjästä, että "Miksei sekin ryhdy vaikka rakennusalan yksityisyrittäjäksi keskellä lamaa, niin ei enää tarvitsisi senkään miettiä mistä hakea 24/7 jännitystä elämäänsä" :-)
Yhdelle lukion opettajalleni kävi noin. Tämä oli paikkakunnan kuuluisa pelimies, oikea pääpäsmäri joka paikassa missä tapahtui. Meistä oppilaista oli ihan hauskaa, että opettaja tulee kouluun moottoripyörällä ja oli hyvää kamua kaikkien kanssa. Joskus oli vähän noloa törmätä opettajaan viihteellä ja nähdä tämä vieraassa naisseurassa.
Mutta kun vaimo sairastui syöpään, niin miehessä tapahtui dramaattinen muodonmuutos. Tämän ulkoinen olemuskin muuttui jotenkin klassiseksi. Häntä ei enää näykynyt paikallisessa kuppilassa kaljalla eikä muuallakaan. Ope jotenkin vanheni kymmenen vuotta ihan silmissä. Vaimo kyllä selvisi sairaudestaan, mutta tämä opettaja ei koskaan palautunut entiselleen. Voihan olla että 50-villitys sitten joskus iski päälle, sillä mihinkäs pantteri pilkuistaan pääsisi, mutta itse en tunne lorun loppua.
olen minäkin ajatellut. Postmannin kirja on muuten mielenkiintoista asiaa…
Tuosta arjesta vain olen ajatellut vähän toisin. Nyt ihmisillä on tavallaan liian ”turvallinen” elämä, ainakin materiaalisesti. Vapaa–aikaa on runsaasti jos verrataan aikaa 100 vuotta taaksepäin. Meille ei tarjoa enää arki sitä jännitystä, kun täytyy miettiä mistä leipää ja vaatteita perheelle tai katto päänpäälle. Yhteiskunnalliset olomme ovat tasaiset ja ennalta arvattavat.
Kun on joutoaikaa eikä tiedetä mitä sillä voisi tehdä, alkaa ns. tyhjäkäynti. Vastaavaa historiassa on tapahtunut mm. ylhäisölle, joiden rappeutuminen on tunnettu tosiasia. Realiteettien taju hämärtyy ja aletaan elämään mielikuvitustarinaa.
Meitä ei enää ohjaa yhtenäiset arvot ja maailmalta tulee mitä kummallisimpia juttuja jotka uskottelevat antavansa ratkaisun tyhjälle ajalle. Jostain syystä me ihmiset emme kestä tasaisuutta tai ”turvallisuutta”, vaan kaipaamme jotain jännitettä elämäämme. Sen sijaan että riskeeraisimme arjessa, vaikka todellakin työn, ammatin tai harrastusten suhteen, me riskeeraamme ilmisuhteemme. Toisista ihmistä on tullut kulutushyödykkeitä, aina löytyy uusi korvaamaan vanhan koska persoonalla sinänsä ei ole itseisarvoa.
Mielenkiintoista on ollut huomata, kun tarjoaa muita vaihtoehtoja ”jännitykseen” tai kokemukseen ”perhosia vatsassa”, mikä määrä selityksiä löytyy miksi niitä ei voi tehdä. Kertoneeko se kuinka meidän on jo ”aivopesty” uskomaan, että vain ilmisuhdesekoilu antaa ainoastaan ”suolaa” ja säpinää elämään?
Ihan voin kertoa omasta kokemuksesta ettei pettäjä välttämättä tapojansa muuta kun vaimo sairastuu vakavasti.
En usko että edes kovinkaan usein, minun mies petti ja jäi kiinni ja petti ja jäi kiinni, niin tavallista.
Sitten kohtalo puuttui asiaan minä sairastuin menetin liikuntakykyni ja mies muuttui vain varovaisemmaksi. Edelleen salarakkaat olivat jossain en tiedä kuinka monta edes tiesin silti että niitä on.
Terapiaan mentiin keskustelemaan yhdessä ja sielä tuli aiheeksi meidän seksielämä ja siinä huomasin etten edes voi vaatia mieheltäni täyttä uskollisuutta. olisin halunnut voida mutta miehen olisi muututtava ihan erimieheksi vain minun tahdostani ja tiedän hyvin etten pysty ihan kaikkia mieheni tarpeita enää tyydyttämään ja ilmeisesti en ole pystynyt koskaan.
Hyväksyn tilanteen mies harrastaa seksiä jossakin ja minä käännän selkäni enkä halua tietää.
Vammastani huolimatta olen onnellinen perheenäiti ja vaimo.
Varatun kanssa suhteeseen ryhtyvän pitäisi tosiaan ajatella, miten suuren surun ja peruuttamattoman vahingon hän voi jollekin tuottaa pelkän oman huvittelunhalunsa takia.
Mäkin kuulin stoorin. Lehmät kuulemma lentää.