Olen nimittäin tuomittu sarjamurhaaja ja pidä ihmisen lihasta.
No en ole, mutta oikestaan se tunnustukseni on vielä kauheampi; olen taas yksi sellainen seksin suhteen kokematon 29-vuotias mies.
Mistä meitäkin oikein sikiää. Ironista kyllä, yhdynnän ansiosta mekin olemme valitettavasti syntyneet tälle pallolle. Ainakin jotakuta on siis onnistanut, mutta minua ei vielä. Ja se tuntuukin olevan kaiken Mahdottoman Paskan ydin.
Naiset kun siis usein pohtivat, että miksi tuo ei ole ollut kenenkään kanssa. Mikä siinä on vikana? Mikähän minussa siis olisi vikana? No ainakin puristan hammastahna- ja sinappi tuubeja keskeltä ja jätän joskus vessanpytyn reunuksen alas kun käyn kusella. Tosin omatpa ovat pyttyni ja tuubini.
Olen myös hölmö. Hölmö kun en jo teininä vetänyt kännejä puistossa tai jossain muussa fiksussa paikassa ja harrastanut seksiä muiden vähintää yhtä kännisten muijien kanssa. Sehän oli ainakin silloin 90-luvulla täällä Junttilassa hyvin suosittua. Emme olleet kaverien kanssa sen takia suosioossa kun halusimme puuhata jotain muuta (kavarit tosin seurustelivat myöhemmin). No seksi olisi toki kiinnostanut, mutta kun yleisesti naljailtiin, niin aika huonoksi se itsetunto jäi kun vielä sattui olemaan vähän ujo, niin siinä olikin hieno soppa valmiina. Tämä vaikutti luonnollisesti myöhemmin lukioaikaisiin suhteisiin. Tosin nyt kyllä huijaan itseäni ja teitä; eihän minulla ollut lukiossa mitään suhteita. Olin liian estynyt siihen ja uskoin siihen itsekin, että kukaan ei huolisi minua kun en ollut cool. Ja olihan täällä kyllä vielä lukiossakin ne omat kuppikunnat ja tuntui, että tietyt ihmiset lähinnä nussivat ristiin ja rastiin.
Armeija-aika tuli ja meni mutta poikuus pysyi. Miksikö? Koska olin jo yli 19-vuotias ja neitsyys tallessa. Kuka vittu nyt sellaisen friikin olisi halunnut. No ehkä juuri Sinä, mutta kun en Sinuun silloin törmännyt, joten paha sanoa.
Kun siirryin opiskelemaan, niin tilanne vain paheni. Tuntui kuitenkin, että moni nuorista naisista jopa piti minusta ja osa piti jopa jotenkin flirttinä ja tuhmana miehenä. Mitä lie hekin vetäneet. Mutta en vaan saanut aikaiseksi, että olisin tarttunut härkää sarvista, tai muijaa pebasta ja pyytänyt treffeille. En voinut koska olin omasta mielestäni friikki ja sen kokemattomuuden olisi huomannut heti. Sitten olisi tullut naurut ja muut halveksunnat päälle. Vai olisiko? No sitä ei nyt enää tiedä, kun näin satuin ajattelemaan ja todellakin pelkäämään.
Jatkuu...
No en ole, mutta oikestaan se tunnustukseni on vielä kauheampi; olen taas yksi sellainen seksin suhteen kokematon 29-vuotias mies.
Mistä meitäkin oikein sikiää. Ironista kyllä, yhdynnän ansiosta mekin olemme valitettavasti syntyneet tälle pallolle. Ainakin jotakuta on siis onnistanut, mutta minua ei vielä. Ja se tuntuukin olevan kaiken Mahdottoman Paskan ydin.
Naiset kun siis usein pohtivat, että miksi tuo ei ole ollut kenenkään kanssa. Mikä siinä on vikana? Mikähän minussa siis olisi vikana? No ainakin puristan hammastahna- ja sinappi tuubeja keskeltä ja jätän joskus vessanpytyn reunuksen alas kun käyn kusella. Tosin omatpa ovat pyttyni ja tuubini.
Olen myös hölmö. Hölmö kun en jo teininä vetänyt kännejä puistossa tai jossain muussa fiksussa paikassa ja harrastanut seksiä muiden vähintää yhtä kännisten muijien kanssa. Sehän oli ainakin silloin 90-luvulla täällä Junttilassa hyvin suosittua. Emme olleet kaverien kanssa sen takia suosioossa kun halusimme puuhata jotain muuta (kavarit tosin seurustelivat myöhemmin). No seksi olisi toki kiinnostanut, mutta kun yleisesti naljailtiin, niin aika huonoksi se itsetunto jäi kun vielä sattui olemaan vähän ujo, niin siinä olikin hieno soppa valmiina. Tämä vaikutti luonnollisesti myöhemmin lukioaikaisiin suhteisiin. Tosin nyt kyllä huijaan itseäni ja teitä; eihän minulla ollut lukiossa mitään suhteita. Olin liian estynyt siihen ja uskoin siihen itsekin, että kukaan ei huolisi minua kun en ollut cool. Ja olihan täällä kyllä vielä lukiossakin ne omat kuppikunnat ja tuntui, että tietyt ihmiset lähinnä nussivat ristiin ja rastiin.
Armeija-aika tuli ja meni mutta poikuus pysyi. Miksikö? Koska olin jo yli 19-vuotias ja neitsyys tallessa. Kuka vittu nyt sellaisen friikin olisi halunnut. No ehkä juuri Sinä, mutta kun en Sinuun silloin törmännyt, joten paha sanoa.
Kun siirryin opiskelemaan, niin tilanne vain paheni. Tuntui kuitenkin, että moni nuorista naisista jopa piti minusta ja osa piti jopa jotenkin flirttinä ja tuhmana miehenä. Mitä lie hekin vetäneet. Mutta en vaan saanut aikaiseksi, että olisin tarttunut härkää sarvista, tai muijaa pebasta ja pyytänyt treffeille. En voinut koska olin omasta mielestäni friikki ja sen kokemattomuuden olisi huomannut heti. Sitten olisi tullut naurut ja muut halveksunnat päälle. Vai olisiko? No sitä ei nyt enää tiedä, kun näin satuin ajattelemaan ja todellakin pelkäämään.
Jatkuu...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ja näin se on edennyt tähän päivään saakka ja tuossa on varmaan pähkinänkuoressa se koko helvetin kierre, jonka takia olen vältellyt naisia ja ollut entistä epävarmempi. Mutta kuinka sitä voisikaan olla niin varma itsestään yhteiskunnassa, joka osoittaa minua sormella ja toteaa, että ”poika, sä et ole mitään. Sä et ole edes pillua saanut”.
Tietysti voisi sanoa, että en tykkää niin hirveästi ravata baareissa ja festareilla jossa porukat on vaan lähinnä perseet olalla, vaikka sehän olisi oikea aarreaitta kun kännisiä emäntiä riittää. Kyllä sieltä joku meikäläisellekin löytyisi. Ei kai tässä niin rumia olla. Voisitte itse todeta asian jos kehtaisin esiintyä omalla naamallani tässä, kun profiilikin löytyy. Se olisi toisaalta aika miehekäs teko tunnustaa tämä kaikki ihan omilla kasvoilla, mutta eihän minun tarvitse käyttäytyä kuin mies, koska olen poika vielä. Mutta on sekin ihan aikuisten oikeasti ollut viimevuosina ongelma, kun ei oikein tiedä, missä sitten tapaisi vastakkaisen sukupuolen edustajia jos ei oikeasti rymymestat innosta. Täällä ei ole sellaisia hillitympiä klubeja. Ja ei, en osa myöskään tanssia. Ja mitä sekään auttaisi, vaikka osaisin tehdä ohitusleikkauksen tanssiessani tangoa. Ei se vielä poikuuttani poistaisi.
Toisaalta jos nyt jotain positiivista itsestäni miettisin, niin hampaat on omat. Ja tietysti minua kyllä innostaisi seksi kovasti ja minust aolisi mukavaa, että myös se partneri nauttisi. Koska en osaisi vielä kaikkea, niin ainahan voi kysyä, että mistä toine pitää. Ja eiväthän kaikki naiset pidä samoista jutuista kuitenkaan. Sitäpaisi onko paljon nussinut mies siltikään aina hyvä ja innokas sängyssä. Sehän voisi olla siten, että "uuh ääh multa tulee, tuliko sulta. Oho 2 minsaa meni jo." Tosin mieluummin olisin kokenut ja huono kuin täysin kokematon. Koska silloin voisin sentään rehennellä saamisillani ja kaikilla olisi hauskaa.
Laitan tämän nyt tänne koska minähän olen varsinaina ihannemies. Ai miksi tilitän tätä? Koska on vain pakko huutaa se ulos, vaikka sitten nimimerkin takaa. Se on terapeuttista.
PS: Ja niille jotka ajattelivat trollata tähän jotain omasta mielestään ”hauskaa”, niin miettikää tätä; Mahtaakohan 29-vuotiasta kokemattomuutensa tunnustanutta miestä juuri enää teidän hölmöt juttunne hetkauttaa. Sitähän minäkin.
PSS: Älkää jaksako ehdotella niitä huoria. En mielelläni tue rikollisuuteen liittyvää toimintaa ja naisethan tunnetusti arvostavat huorissa käyvää miestä.
No, minä olen aina halunnut antaa neitsyyteni miehelle, joka osaa tehdä ohitusleikkauksen samalla kun tanssii tangoa! Uh, siinä vasta olisi seksikkyyden huippu! Hakemuksia otetaan vastaan niiltä, joilla tuo taito on!
Ihan tosissaan kuitenkin. Vastaan, koska kirjoituksesi huvitti minua - ei siitä syystä kuin kuvittelet, tietenkään - ja koska kaipaan kai itsekin jonkinlaista nimetöntä avautumista. En yritäkään neuvoa tai mitään, koska olen itse aivan yhtä avuton.
Minä olen tyystin kokematon nainen; kukaan ei siis todellakaan ole halunnut edes pitää minua kädestä. Olen kylläkin sinua jonkin verran nuorempi, mutta parikymppinen kumminkin, eli en nykypäivän mittakaavassa erityisen nuori tässä mielessä. Yhteiskunnan painostus on kova. Jostain syystä törmään jatkuvasti käsitykseen, että yli 20-vuotiaalla neitsyellä täytyy olla joku suurtakin suurempi sisäinen ongelma, alemmuuskompleksi nyt ainakin, kehno itsetunto tai jotain, tai sitten suurtakin suurempi ulkoinen ongelma, siis että on kaamean lihava tai muuten vain susiruma. Minä en halua ajatella niin, mutta joskus sille vain ei voi mitään, joskus minun on ihan pakko kysyä itseltäni, mikä minussa on vialla ja miksei kukaan halua minua. En löydä vikoja, tietenkään. Olen vaatimattomastikin tarkasteltuna kaunis ja hoikka, fiksu ja erittäin tasapainoinen ja minulla on aina ollut hyvä itsetunto muiden runnomisyrityksistä huolimatta.
Useimmiten olen sangen tyytyväinen elämääni. Luultavasti miehet pysyvät minusta kaukana nimenomaan siitä syystä, että todella olen äärimmäisen itseriittoinen. En juuri välitä muista ihmissuhteista kuin perheestäni ja parista läheisestä ystävästä, viihdyn hyvin yksinäni, asun kuin mikäkin erakko, keskityn urasuunnitelmiini ja opiskeluun ja olen tyytyväinen, paitsi silloin kun kerran kuussa jonkin hormonaalisen kohtauksen vallassa tuijotan nyyhkyleffoja ja syön jäätelöä ja säälin itseäni kun olen rakkaudeton, seksitön hylkiö, jolta kukaan ei vie jalkoja alta. Tyyliin "aah, antakaa minulle Mr Rochester, en välitä vaikka sillä olisikin jo hullu vaimo". Ja sitten taas järkiinnyn ja totean olevani äärimmäisen onnellinen. Saattaa ehkä kuulostaa siltä, että toistelen tyytyväisyyttäni uskoakseni siihen itsekin, mutta ei se niin ole.
Viime aikoina olen jotenkin alkanut huomata, että pms:ään liittyvistä hermoromahduksista huolimatta tämä asiainlaita joka tapauksessa sopii minulle. Olen vähitellen alkanut oppia tuntemaan oman itseni ja seksuaalisuuteni ilman että siihen on sotkeutunut ketään muuta. Olen tasapainossa koko asian kanssa ja tyydyn vain kylmästi ajattelemaan, että jonain päivänä jostakin kohtalon oikusta törmään ihmiseen, joka näkee minut ihmisenä kaikesta outoudestani huolimatta. Ja jos niin ei käy - no, sitten vain lueskelen eroottisia novelleja lopun ikääni.
Ja minä kyllä ihan oikeasti ajattelen, että nykyään seksi on aivan liian iso asia. Miksi sen pitäisi määrittää koko elämämme ja ihmisarvomme? Haluaisin minäkin sitä kokeilla, joskus kovastikin, mutta sittenkään se ei tunnu ihan niin tärkeältä jutulta. Ei minulla ole kyllä mitään lisääntymisvieettiäkään, niin että ehkä minun kuuluukin nauttia koskemattomuudestani keskenäni.
No tässäpä tämä, taidan mennä pesemään hiukseni.
No, on sulla ainakin huumorintajua ja olet aivan loisava kirjoittaja. Sanoisin, että ihannemiesainesta.
Jahyvä, että edes ensimmaisen kannen osaat wc-öntöstä nostaa kusella käydessäsi, siitä toisesta niin väliä :D
Hah, ja plussaa myös se, että hampaasi eivät lillu aamulla vesilasissa josta tyttöystäväsi meinaa juoda rakasteltuanne koko yön.
Plussaa se myös, että olet kiinnostunut siitä mistä toinen pitää.
Sinulla ei ole nurkissa roikkuvaa exää, ei tauteja.
Rakastan yhtä juuri sinun kaltaisasi miestä, mutta en häntä koskaan saa.
Onnea sinulle, olet ihana.
Jonain päivänä löydätte toisenne, sinä ja hän, ettekä muuta tarvitsekkaan.
Sä oot parempi ku ne jotka on pannu vähä kaikkea mikä liikkuu.. Alota vaikka siitä että pyydät naisia treffeille, käyt niitten kans jossain ja keräät vähän kokemusta naisten kans jollain tasolla. Sitte ku sopiva sattuu kohalle, että molempia kiinnostaa niin meette pidemmälle mutta naisen ehdoilla. Ei sun tarvi kertoa ootko neitsyt vai et. Kysyt naiselta mistä tykkää ja teet parhaas, jos ei onnistu ekalla kerralla täydellisesti niin mitä sitte, kaikissa uusissa suhteissa joutuu aina opettelemaan kaiken. Ihmiset tosiaan tykkää eri asioista.
että minullakin (miehellä) tämä rakkauden ja läheisyyden kaipuun "taso" vaihtelee huomattavasti. Keskimäärin olen ihan tyytyväinen yksinelämiseen. Toisinaan taas tulee - joskus pitkiäkin - jaksoja, jolloin asiaa miettii jatkuvasti.
En muuten usko, että kukaan "normaali" ihminen voisi olla muusta kuin jostain uskonnollisesti vakaumuksesta johtuen tässä tilassa. Oma syyni on ainakin ujous, rumuus ja huono itsetunto.
"Sinulla ei ole nurkissa roikkuvaa exää, ei tauteja."
Tuotahan voisi hieman muotoilla ja laittaa oikein omaan profiilitekstiin. Se varmasti lisäisi kiinnostusta minua kohtaan: "Ei exiä, eikä muitakaan tauteja". Joku voisi tosin ehkä kysyä, että mites silleen on päässyt käymään ja sitten tulisikin itku ja parku kun totuus tulee julki.
on ainakin aivan omaa luokkaansa - ja täysin positiivisessa mielessä! :-) Hitto vie: jos olisin 10 vuotta nuorempi, alkaisin varmaankin ehdotella sinulle jotain "kirjeenvaihtoon" ryhtymistä, vaikutat verrattoman huumorintajuiselta ja kiinnostavalta hemmolta. No, tällaisen vanhan tädin mielipide ei sinulta varmaan paljoa hymyä irroita, mutta tuli pakottava tarve jotenkin kommentoida.
Mitään "kyllä sinullekin ottaja löytyy"-höpinää en tässä ala pitämään - vaikka saletisti se on noin. Jotenkin vaan tuntuu uskomattomalta, että kaltaisesi todella fiksu tyyppi kuljeksii "käyttämättömänä"... Ujous ilmeisesti ei ole ongelmasi, vaan se, että olet "liian" fiksu, että olisit alkanut tehdä kokeiluja seksin saralla vain siksi, että muutkin niin tekevät.
Hmm... Itseasiassa olet paljolti samanlainen kuin miesystäväni: hän on yli 4-kymppinen mies ja minä olen hänen seksikumppaninsa nro 3. Hänen kokemattomuutensa ei ole ollut mitenkään negatiivinen tekijä, koska kun fiilis on kohdallaan, sitä osaa ihmeesti tehdä asiat "oikein". Tyvestä puuhun...
"Rakastan yhtä juuri sinun kaltaisasi miestä, mutta en häntä koskaan saa."
Miksi et saa? Jos tarkoitat varattua miestä, niin eihän sellainen mies ole aloittajan kaltainen kokematon mies.
Hän ei ole varatu, varattuun en koskisi pitkällä kepilläkään.
Hän ei vain satu rakastamaan juuri minua ja on kyllä aloittajan tapainen kokematon mies.
Mistä niin päättelit, että olisi tarkoitettu varattua miestä? Omituinen kommentti.
Oma ajattelumallini on täysin samanlainen kuin sinunkin. Olen 22-vuotias ja aika suurella todennäköisyydellä kirjoitan n. 7 vuoden päästä samanlaisen viestin jonnekkin tänne bittimaailmaan: tuskin asiat tästä mihinkään muuttuvat. Paljonhan on varmasti kiinni omasta ajattelusta, mutta en vain voi sillä kokemattomuuden tuomalle häpeälle mitään. Se estää minua tekemästä aloitteita ja luonnollisesti apina niskassa kasvaa jokaisen päivän myötä yhä suuremmaksi. Lopulta on helpompi vain luovuttaa kuin myöntää asia jollekin (tunnen itse vähitellen saapuvani tähän luovuttamispisteeseen: ei varmaan kovin moni uskoisi 22-vuotiaan olevan täysin kokematon seurustelussa ja seksissä).
Ei siinä mitään. Koitahan pärjäillä sinäkin.
Kauheeta, että kokemattomuus ennen avioliittoa olis muka joku häpeä. Ei mua ainakaan hävetä yhtään, ja käyn jo viidettäkymmenettä. Ei kannata kuunnella noita teinipainostusjuttuja.
"No, tällaisen vanhan tädin mielipide ei sinulta varmaan paljoa hymyä irroita, mutta tuli pakottava tarve jotenkin kommentoida."
Saahan ne täditkin kyllä kommentoida. Toivottavasti et sentään oma tätini ole, se olisi noloa minulle. Lisäksi kun yleensä ne tädit ja äidit näkevät siinä sukulaispojassa/omassaan vain niitä hienoja piirteitä. Siksi en yleisesti näintä edellä mainuttuja sukulaisia uskokaan. Heidät pitää kyllä jäävätä.
Mutta ehkä minäkin jonain päivänä sitten näen sitä valoa sieltä tunnelin päästä, vaan luulen että silloin on juuri se juna tulossa.