En kestä enään, kun poikaystäväni laittaa aina kaverit tärkeysjärjestyksessä minun edelleni. Meidän oli tarkoitus lähteä äskettäin kaupungille, itse hän ehdotti, mutta kun kaveri soitti olevansa yksin kotona, niin pitääkin lähteä sen kanssa... Niin, saanhan minä tietenkin mukaan lähteä, mutta kun mua ei sitten huomata ollenkaan. Olemme olleet yhdessä yli kolme vuotta, mutta tilanne ei ole muuttunut miksikään koko aikana. Aina vaan kaverit, kaverit ja kaverit. Olenkin vihjaillut, että muuta sinne kavereittesi luokse asumaan, niin minä voin sitten soitella, että tarvitsen ystävää. Tultasko sitten tukkaputkella minun luokseni?! Edes elokuviin ei ole kiinnostusta lähteä minun kanssani, aina pitää miettiä ketä kavereita pyytäisi mukaan. No, sainpahan sanottua mikä mieltäni painaa. Lähdenpä tästä sitten yksin shoppailemaan! Aurinkoista kevättä kaikille!
kaverit!!! ")%(%/)#¤="#?
risu
5977
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minkäs sille toisen luoteelle mahdat. Kun on yltiösosiaalinen niin sittenhän on.
Pidä vaan huoli siitä, ettet hyväksy petettyjä lupauksia, sillä sen vastuun hän kyllä saa oppia kantamaan. Ei ole kovin huomaavaista sopia rakkansa kanssa sitä sun tätä ja sitten yhtäkkiä pyörtääkin lupauksensa jonkun toisen tähden. Se viittaa välinpitämättömyyteen, jota ei tarvitse hyväksyä eikä edes sietää varsinkaan omalta rakkaaltaan.
Olisiko tässä sellainen tilanne, että poikaystäväsi ei uskalla sanoa kavereilleen, että "nyt ei käy". Hän pelkää, että tämä toisi hänelle kavereiden keskuudessa nynnyn maineen. Kaverit alkaisivat vihjailla, että taitaa olla mies tossun alla, pedosta on tullut puudeli...
Tai sitten hän vain on todella sosiaalinen. Tätä ominaisuutta et voi hänessä muuttaa. Sinun täytyy etsiä shoppailuseura muualta.
Mieheni ei voi sietää olla mukana vaateostoksilla kanssani. Kysyin kerran että miksi ei lähde ja se sano suoraan. Kunnioitan hänen päätöstään ja käyn ostoksilla yksin. Ruokakaupassa kyllä käydään yhdessä. Kerran mieheni kaveri tai puhuttiin kolmestaan noista naisten rääsy ym. kauppareissuista niin sanoi minulle että edellisenä päivänä 3 tuntia kului kun joutui roikkumaan matkassa. Sanottiin sille että sanoo totuuden tyttöystävälleen ja toivottavasti ymmärtää aikuisena ihmisenä asian.
Ai, että sun miehellä on kaverit etusijalla? Kokeile sitä, että sen äiti ois sille tärkeempi ku sinä. Jos mulla ja anopilla on riitaa, niin mieheni puolustaa ainaa äitiänsä olin minä sitten oikeassa tai väärässä. Kotona en saa sanoa yhtään pahaa sanaa hänen rakkaasta äidistään enkä heidän "erityisestä" suhteestaan. Ehkä olen vanhanaikaisesti kasvatettu, mutta minun mielestä miehen kuuluisi puolustaa puolisoaan, sillä kyllä sillä äidillä on ihan oma puoliso puolustamassa. Mitä tällasille moderneille mammanpojille ois tarkotus tehdä?
Kiitos teille, jotka vastasitte. Niinhän se on, että miehet on (maailman) huonointa shoppailu seuraa, mutta kyse on lähinnä halusta olla yhdessä, tehä jotain. Jos tosiaan lähden vaateostoksille, niin mielummin otan mukaan kaverin.. Onpas muuten mielinkiintoista seurata vappuaattona, kerääkö se pullonsa pussiin kaikessa hiljaisuudessa, sanoo ovella, että tuu perässä... Arvatkaa meenkö?!