Olkaa nyt joskus kokeeksi vuosi pari ilman seksiä niin vähenee nuo turhat kitisemiset ja marinat pettämisistä ja uskottomuuksista, joita aina on ollut ja tulee olemaan! Älyttömin väite mitä suustaan voi aikuinen ihminen päästellä on "eihän ilman seksiä voi elää", koska sangen moni vapaa tai varattu joutuu elämään, vaikka ei kehtaakaan ääneen sanoa kun joka paikassa vatkataan seksiäseksiäseksiä.
Onneksi itse en enää koskaan vaivaa kumpaakaan päätäni moisella asialla kuin että "minkä verran sitä seksiä pitäisi olla" - koettuani sekä niitä pitkiä vuosien erotiikkapausseja että vilkkaampia aikoja sillä saralla. Ei sen jälkeen enää koskaan pode eikä mieti mitään puutteita, koska tajuaa ettei ole yleistyksiä, normaaliuksia eikä keskivertoja, vaan jokaisen tilanne on omanlaisensa. Etenkään elämän onnellisuus ei riipu seksistä tai sen puutteesta, vaan koko elämästä.
Ja vanhat totuudet eivät muutu miksikään: naisten ja miesten haluamiset osuvat harvoin parisuhteissa täysin samoille hehtaareille. Usein nainen on vähemmän aktiivinen osapuoli, joten miehet sitten suuntaavat katseensa ja kulkunsa vieraisiin tai kärvistelevät puutteessa uskollisuuden nimissä tai kiinnijäämisen pelossa. Joskus toki myös naiset. Tälle tosiasialle emme kukaan mahda mitään millään viisasteluilla. Ihminen kompastuu siis omistushaluunsa jos hän ei voi hyväksyä sitä tosiasiaa että kumppanin seksuaalinen mielenkiinto voi kohdistua johonkin muuhunkin kuin minuun. Kun olen sen täysin hyväksynyt, alan tajuta jotain semmoisesta kiintymyksestä, jonka syvin olemus on vapaus ja luottamus, ei mustasukkainen ääri-itsekäs kitinä ja toisen tekemisten kyttääminen. Itsetuntemuksen puute ja epävarmuus saa meidät takertumaan kahlitsevasti liiaksi toiseen ihmiseen -ja niin tulee molemmille hengenahdistusta kun alkaa happi loppua. Ja silloin ne väistämättömät vieraissa käymiset ovat vaan lopun alkua.
Aito uskollisuus on hieno asia, mutta se kasvaa aina sydämen tason sitoumuksesta kumppaniin, pakottamalla tai vaatimalla sitä ei saavuteta, koska rakkautta ei kukaan meistä voi komennella tai käskeä.
Onneksi itse en enää koskaan vaivaa kumpaakaan päätäni moisella asialla kuin että "minkä verran sitä seksiä pitäisi olla" - koettuani sekä niitä pitkiä vuosien erotiikkapausseja että vilkkaampia aikoja sillä saralla. Ei sen jälkeen enää koskaan pode eikä mieti mitään puutteita, koska tajuaa ettei ole yleistyksiä, normaaliuksia eikä keskivertoja, vaan jokaisen tilanne on omanlaisensa. Etenkään elämän onnellisuus ei riipu seksistä tai sen puutteesta, vaan koko elämästä.
Ja vanhat totuudet eivät muutu miksikään: naisten ja miesten haluamiset osuvat harvoin parisuhteissa täysin samoille hehtaareille. Usein nainen on vähemmän aktiivinen osapuoli, joten miehet sitten suuntaavat katseensa ja kulkunsa vieraisiin tai kärvistelevät puutteessa uskollisuuden nimissä tai kiinnijäämisen pelossa. Joskus toki myös naiset. Tälle tosiasialle emme kukaan mahda mitään millään viisasteluilla. Ihminen kompastuu siis omistushaluunsa jos hän ei voi hyväksyä sitä tosiasiaa että kumppanin seksuaalinen mielenkiinto voi kohdistua johonkin muuhunkin kuin minuun. Kun olen sen täysin hyväksynyt, alan tajuta jotain semmoisesta kiintymyksestä, jonka syvin olemus on vapaus ja luottamus, ei mustasukkainen ääri-itsekäs kitinä ja toisen tekemisten kyttääminen. Itsetuntemuksen puute ja epävarmuus saa meidät takertumaan kahlitsevasti liiaksi toiseen ihmiseen -ja niin tulee molemmille hengenahdistusta kun alkaa happi loppua. Ja silloin ne väistämättömät vieraissa käymiset ovat vaan lopun alkua.
Aito uskollisuus on hieno asia, mutta se kasvaa aina sydämen tason sitoumuksesta kumppaniin, pakottamalla tai vaatimalla sitä ei saavuteta, koska rakkautta ei kukaan meistä voi komennella tai käskeä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Puhut paljon ja asiaa
Mielesi oikein kunnolla mulkkua ja kyrpää:) Et muuten kirjoittelisi tänne...Et ole sen parempi ihminen kuin toisetkaan.