Muistaako pettämisen

Minun mies muistuttaa välillä vaikka sanoikin että on antanut anteeksi sen yhden hairahduksen ja kuulemma antoi anteeksi koska kerroin itse mitä tein. Sain kyllä ison riidan ja haukkumisen en odottanutkaan vaan hymyä ja pään silittelyä. Aikaa on kulunut 2v.

anteeksianto on aivan yliarvostettua.

minä en anna koskaan mitään sellaista anteeksi, jossa ollaan menty tietyn rajan ylitse.

Tunnut ajattelevan pettämisestä aivan samoin kuin minä. Siksi pyytäisin yhtä asiaa: käypä kurkistamassa pari päivää sitten aloittamaani ketjua nimeltä "mitä pitäisi ajatella vai pitäisikö mitään?" Sen ydinajatus oli, että ilmaisin pettymykseni vaimooni jonka sain tietää vuosia sitten juuri ns.pettäjäkumppani. Sain pelkästään sellaista palautetta, että syytän häntä turhasta, että hän ei ole tehnyt mitään moitittavaa jne. Se on totta, että turha asiaa on enää murehtia, mutta onko tosiaan niin että hänen tekonsa on ollut pelkästään harmiton eikä häntä ole aihetta moittia mistään vaikka toista osapuolta moitittaisiinkin?

pieni pyyntö kirjoitti:

Tunnut ajattelevan pettämisestä aivan samoin kuin minä. Siksi pyytäisin yhtä asiaa: käypä kurkistamassa pari päivää sitten aloittamaani ketjua nimeltä "mitä pitäisi ajatella vai pitäisikö mitään?" Sen ydinajatus oli, että ilmaisin pettymykseni vaimooni jonka sain tietää vuosia sitten juuri ns.pettäjäkumppani. Sain pelkästään sellaista palautetta, että syytän häntä turhasta, että hän ei ole tehnyt mitään moitittavaa jne. Se on totta, että turha asiaa on enää murehtia, mutta onko tosiaan niin että hänen tekonsa on ollut pelkästään harmiton eikä häntä ole aihetta moittia mistään vaikka toista osapuolta moitittaisiinkin?

Omassa vastauksessani oikein tervetulleeseen avaukseesi annoin kyllä täyden ymmärryksen pohdinnallesi. Lähinnä kysymys palautuu siihen, onko naista aihetta moittia siitä, että on kevytkenkäinen, vapaamielinen nainen, joka mielihyvin sallii itselleen ja varmaan muillekin seksin ilman parisuhdetta ja sitoumuksia; vaimollasi ei oikeastaan pitäisi olla mitään sitä vastaan, että sulla olisi hänen lisäkseen muutama irtopano aina silloin tällöin. Mutta tämä on tosiaankin sen toisen ketjun aihe.

mies olen kirjoitti:

Omassa vastauksessani oikein tervetulleeseen avaukseesi annoin kyllä täyden ymmärryksen pohdinnallesi. Lähinnä kysymys palautuu siihen, onko naista aihetta moittia siitä, että on kevytkenkäinen, vapaamielinen nainen, joka mielihyvin sallii itselleen ja varmaan muillekin seksin ilman parisuhdetta ja sitoumuksia; vaimollasi ei oikeastaan pitäisi olla mitään sitä vastaan, että sulla olisi hänen lisäkseen muutama irtopano aina silloin tällöin. Mutta tämä on tosiaankin sen toisen ketjun aihe.

Kiitos komment(e)istasi. Se on totta että yhtenä harvoista ymmärsit mistä on kyse. Tuo on ihan totta, että paljastuneen valossa minullakin pitäisi olla erinäisiä vapauksia. Monien kommentoijien mielestä olin tarttunut olemattomaan pikkuseikkaan, mutta sikäli tämä ei tunnu pikkuseikalta, että se on saanut koko liittomme näyttämään erilaiselta kuin millaisena olin tottunut sitä pitämään. Onko se erilaisuus siihen hyvä vai huono käänne, on toinen juttu.

pieni pyyntö kirjoitti:

Tunnut ajattelevan pettämisestä aivan samoin kuin minä. Siksi pyytäisin yhtä asiaa: käypä kurkistamassa pari päivää sitten aloittamaani ketjua nimeltä "mitä pitäisi ajatella vai pitäisikö mitään?" Sen ydinajatus oli, että ilmaisin pettymykseni vaimooni jonka sain tietää vuosia sitten juuri ns.pettäjäkumppani. Sain pelkästään sellaista palautetta, että syytän häntä turhasta, että hän ei ole tehnyt mitään moitittavaa jne. Se on totta, että turha asiaa on enää murehtia, mutta onko tosiaan niin että hänen tekonsa on ollut pelkästään harmiton eikä häntä ole aihetta moittia mistään vaikka toista osapuolta moitittaisiinkin?

Olen vähän huono seurailemaan näitä ketjuja, enkä nyt ole ihan varma esititkö pyyntösi minulle vai "pah":ille. Kommentoin kuitenkin... Siinä toisessa ketjussa tosiaan vaikutti että sinua moititaan vanhan asian kaivelusta; eli nyt kun aikaa on jo kulunut X-vuotta (tai X-vuosikymmentä) ja nyk. vaimosi on ollut niin kovin nuori jne. Että turha on asiaa vatvoa. Mutta periaatteessa kyllä nuo pettämiset on aina kahden kauppa. Tokihan nuoruuden sinisilmäisyys vaikuttaa; en tiedä voiko 19-vuotiaalta ihan odottaa sellaista syy-seuraussuhteiden käsityskykyä kuin vanhemmilta. Ja luultavasti 19-vuotias on helppo houkutella mihin vaan, kunhan houkutus ja houkuttelija ovat riittävän mielenkiintoisia.
Kerroit jossain kommentissasi, että tämä ukkomies oli sitten kuitenkin se joka suhteen katkaisi ja jätti vaimosi, vaikka tämä olisi halunnut jatkaa. Ja se järkytti ja järkyttää nyt sinua. Voisiko tässäkin kohtaa kuitenkin nyt ajatella tytön (siis vaimosi) olleen VASTA 19v. ja elämää kovin vähän kokenut. Nuoruuden (jopa lapsellisuuden) piikkiin siis sekin?
Alkuperäinen ketjun aihehan oli, voiko pettämisen unohtaa. Siitä aasinsilta tähän: asia varmaan vaivaa sinua aikansa. Pitempää tai lyhyempään, käsittelet sen tavallasi ja opit elämään sen kanssa. Aika kyllä parantaa haavat, vaikka arvet jäävätkin. Toivottavasti sinun arpesi tulevat olemaan ihan pienet ja huomaamattomat!

kauan kuin olin ex-vaimoni kanssa yhdessä. Vasta kun erottiin ja oltiin oltu erossa jo muutama vuosi unohdin ex,ni pettämisen. Nykyään elän onnellisessa parisuhteessa naiseni kanssa, jota on myös hänen entinen miehensä pettänyt pahasti.

Voin sanoa ihan kokemuksesta, että kun tulee petetyksi, sitä ei unohda ainakaan niin kauan kuin asuu tämän pettäjän kanssa, vaikka hän olisikin jo lopettanut pettämisen. Pettureille ei mikään muu niin tärkeä kuin omat halut, ja täysi piittaamattomuus kumppaninsa tunteista.

Varsin osuvasti sanottu ja toisten kohdalla varmasti pitää paikkansakin. Omalla kohdallani anteeksi antaminen käytännössä on tarkoittanut sitä, että jatkan elämääni ilman katkeruutta. En todellakaan edelleenkään hyväksy pettämistä, joten jos sellainen tulee kenen tahansa eteen, ei sille tielle saisi lähteä ensinkään. Enkä myöskään ole unohtanut kokemustani - en unohda sitä ikinä, niin tuskallista sen kokeminen ja läpikäyminen on ollut. Vieläkin viiltää, kun ne ajat hiipivät mieleen!

Mikäli sinulle anteeksi antaminen on pelkkä kikka, joka ei tarkoita mitään, niin ehkäpä sinulta löytyy asialle joku muu sana. Sana, joka kuvaa tilannetta että koskaan ei unohda, mutta ei myöskään jää katkeruuteensa rypemään. Sitä odotellessa...

Pettämisestä (yksi kännipano) aikaa vajaa vuosi. Ei se enää ole päivittäin mielessä, mutta silloin tällöin hiipii mieleen. Yritän vaan väkisin työntää ne ajatukset pois, koska sattuu aivan yhtä paljon edelleen. Ja tännehän kirjoittelen yhä, eli unohtanut en ole. Pystyn kuitenkin elämään asian kanssa. Luottmiehamus mieheeni ei kuitenkaan ole yhtä vahva kuin ennen, liekö koskaan.