Nyt alkaa riittämään. Mitä logiikassani on vikana, kun juuri kenenkään kanssa en ole samalla aaltopituudella.
Ok, ehkä miesten ja naisten onkin vaikeeta ymmärtää toisiaan koska ovat erinlaisia ja erinikäisillä on jonkinverran erinmoinen maailmankatsomus, mutta nyt on alkanut jo menemään hermo naisten kanssa. Sanavarastooni ei kuulu sana tyhmä, mutta silti se on lähimpänä kenties kuvaavana tuntemuksiani.
Eli kun itsellä ei ole tarvetta juoruta, ei analysoida toisten ratkaisuja vaan pysyä omissa energioissa ja hyväksyä toisten tavat toimia, niin silti ahistaa se turhien sanojen käyttely. Kuvitellaan varmana, jotta tiedetään mitä toinen haluaa ja tarvitsee tai on. Siis hei haloo, pitääkö aina olla jotain logiikkaa vai voisko sitä vaan huomioida asioiden edetessä ja pitää omat hajatelmat omina?
No joo toinen vaihtoehto on sitten näytellä, että ollaan kavereita ja mielistellään toisiamme niillä kuvitelmillamme tutustumatta todelliseen ihmiseen.
Voisko sitä vaan hyväksyä, että meillä on jokaisella erinlaiset uskomusjärjestelmät ja kaikki vaan ei ole kiinnostunut samoista asioista ja se on niinkust rikkaus jos sen huomaa niin jokainen oppii jotain ja eteenpäin seisovasta tilasta.
Ok, ehkä miesten ja naisten onkin vaikeeta ymmärtää toisiaan koska ovat erinlaisia ja erinikäisillä on jonkinverran erinmoinen maailmankatsomus, mutta nyt on alkanut jo menemään hermo naisten kanssa. Sanavarastooni ei kuulu sana tyhmä, mutta silti se on lähimpänä kenties kuvaavana tuntemuksiani.
Eli kun itsellä ei ole tarvetta juoruta, ei analysoida toisten ratkaisuja vaan pysyä omissa energioissa ja hyväksyä toisten tavat toimia, niin silti ahistaa se turhien sanojen käyttely. Kuvitellaan varmana, jotta tiedetään mitä toinen haluaa ja tarvitsee tai on. Siis hei haloo, pitääkö aina olla jotain logiikkaa vai voisko sitä vaan huomioida asioiden edetessä ja pitää omat hajatelmat omina?
No joo toinen vaihtoehto on sitten näytellä, että ollaan kavereita ja mielistellään toisiamme niillä kuvitelmillamme tutustumatta todelliseen ihmiseen.
Voisko sitä vaan hyväksyä, että meillä on jokaisella erinlaiset uskomusjärjestelmät ja kaikki vaan ei ole kiinnostunut samoista asioista ja se on niinkust rikkaus jos sen huomaa niin jokainen oppii jotain ja eteenpäin seisovasta tilasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nykyaikana, ainakin näistä keskusteluista on tullut sellainnen mielikuva että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Poikkeuksia ei hyväksytä. Silti meidät kaikki on luotu erilaisiksi. Kukapa pitäisi siitä että juuri hänen itsensä näköinen ihmismass kävelisi joka päivä vastaan, ajattelisi samalla tavalla, puhuisi juuri niin kuin itse?
Hyvä vaan että on erilaisia ihmisiä. Olkaamme kaikki omana itsenämme, luonnollisina.
Kuvaamasi toiminta on ikinaisellisuutta v***tumaisimmillaan! Olen itsekin ihmetellyt ilmiötä alakoulun pihalta lähtien ja yhä edelleen naisvaltaisen työporukan jäsenenä. Onneksi laumaan ei tarvitse kuulua, mutta koska tyttöjen tyttömäisiltä tempuilta ei voi välttyä, kannattaa etsiä itselleen työpaikka, jossa voi todella keskittyä työhön. Kannattaa huomioida, että osa miehistä kantaa myös tuota ikinaisellisuuden geeniä, mikä näkyy juoruiluna ja muuna hämmentämisenä.
Sinä olet fionatar ollut aina vähän hullu? Oletko muuten koskaan ollut hoidossa missään mielisairaalassa? Sinulle voisi muutaman kuukauden osastojakso tehdä hyvää :)
Tiedän kyllä oudon tapauksen, mutta en ole hän, käytin tätä nikkiä jo aiemmin, kuin hän rekisteröi sen omansa tahollaan, enkä jaksanut/viitsinyt keksiä uuttakaan.
Niin se usein käy, kun ensin näkee hyvän rekisteröimättömän nikin kirjoittelevan jossain, sitä haluaa omia sen. Olen huomannut tämän usein. Olen kenties liian kekseliäs nikkien suhteen, ei ole kerta ensimmäinen kun käyttämiäni nikkejä on rekisteröity, mutta kuitenkin haluan pysyä anonyymina jota ei lähdetä seurailemaan kuten kuvailemaasi nikkiä on voinut. Ja useat ovatkin häntä seurailleet, kun on koonnut omituisen seurakunnan perässäjuoksijoita jotka sitten vihjailevat missä kyseinen henkilö milloinkin pyöriskelee. Ilmiö sinällään olisi mielenkiintoinen takertumatta kyseiseen henkilöön. Mutta se vaatisi kyllä oman avauksen.
Ja kiitosta vain sinulle oudolle olettajalle joka kuulut tähän vainoharhaiseen seuraajapuoleen, kun ymmärryksesi jonainpäivänä kasvaa, toivon niin, ymmärrät jotta tämä maapallomme on yhtä suurta hullujenhuonetta, mitenkään yksilöimällä joitakuita itseään heikommaksi.
tämä maapallomme on yhtä suurta hullujenhuonetta, mitenkään yksilöimällä joitakuita itseään heikommaksi.
Tuossa on todella viisas lauseenpätkä. :)
Aloitustekstistäkin löytyi paljon järkeä. Törmännyt usein siihen ettei ihmiset tosiaan välitä oikeasti tutustua toiseen, vaan oletetaan jotain ja pidetään sitä totena. Vaikka selittäisi mitä mieltä jostakin asiasta on, niin sekin menee toisesta korvasta ulos samantien ja tarrataan kiinni siitä omasta luulosta.
älykkäämpi kuin muut.
Jaa-a. Itselläni sama ongelma, eli en ole juuri kenenkään kanssa samalla aaltopituudella. Ennen tykkäsin ajatella olevani niin ihmeellisen erikoinen ja erikoisen älykäs ja älykkään sivistynyt ihminen, että muut tavispösilöt eivät vain ymmärtäneet minua... mutta eihän se siitä oikeasti johdu.
Minä en suinkaan pidä itseäni tyhmänä ja sivistymättömänä, mutta ei se ole mikään älyn ja sivistyksen merkki, ettei osaa keskustella tavallisista asioista eri ihmisten kanssa, seurasta riippuen. Se on vain sosiaalisen älyn puutetta. Onhan se kiva sanoa itselleen, että kaikenlainen jutustelu ja juoruilu on turhanpäiväistä, mutta kun tarkemmin kuuntelee useimpia keskusteluja niin kaikista tyhjänpäiväisinkin höpönlöpö rönsyilee mielenkiintoisille poluille, jos kaikilla keskusteluun osallistujilla on hauskaa. Täysin pinnallista höpönlöpöä keskustelu on vain silloin, kun keskustelijat eivät kunnolla tunne toisiaan eivätkä ole oikein varmoja miten suhtautua toisiinsa. Ei jutustelu silloinkaan ole mielestäni turhaa, vaan sillä on keskeinen rooli tutustumisessa. Pelkästään vakavista asioista keskustelu ei edistä niin hyvin todellista toiseen ihmiseen tutustumista.
En edes tiedä, kirjoitanko asian vierestä ja ymmärsinkö koko viestin väärin - taisin takertua tuohon "turhien sanojen käyttely"-juttuun, vaikka viestissä taidetaan puhua enemmänkin ihmisten asioihin puuttumisesta ja arvostelusta...? Kyllä sanoisin silti, että muiden mielipiteillä omistakin jutuista on jotain arvoa; mielipiteistä kun yleensä näkee, kannattaako niitä ottaa ollenkaan vakavasti vai ei, eikä niitä ole mikään pakko noudattaa. Jos ei opi mitään muuta, niin ainakin sen, että on itse oikeassa. Se, että suostut kuuntelemaan jonkun ihmisen populääriä tai turhanpäiväistä näkökantaa, ei vielä tee sinusta mitään laumasielua.
Mutta joo, itse siis olen oppinut arvostamaan kaikenlaista ihmisen välistä vuorovaikutusta, mutta en jostain syystä (Asperger? en tiedä) vaan kykene siihen - luen muiden ihmisten reaktioita ja keskustelun kulkua todella huonosti reaaliajassa, viljelen vaivautuneita hiljaisuuksia ja jokaisen sosiaalisen tilanteen jälkeen on täysin väsynyt ja kuivaksi puristettu olo. Siksi seuraan mieluummin vierestä muiden jutustelua. Ennen olin siitä katkera, mutta nykyään en enää kovinkaan. Olen mitä olen, kai.
"Voisko sitä vaan hyväksyä, että meillä on jokaisella erinlaiset uskomusjärjestelmät ja kaikki vaan ei ole kiinnostunut samoista asioista ja se on niinkust rikkaus jos sen huomaa niin jokainen oppii jotain ja eteenpäin seisovasta tilasta."
On vaan vielä pakko lisätä tähän, että eihän sekään ole kehitystä ja erilaisuuden hyväksymistä, jos pitää muiden tapaa keskustella automaattisesti turhanpäiväisenä, ahdasmielisenä ja pinnallisena? En väitä, että sinä ajattelisit näin, mutta se tuntuu olevan kovin yleistä sellaisilla ihmisillä, jotka mielellään korostavat omaa erilaisuuttaan (johon minäkin olen usein elämässäni syyllistynyt). Erilaisuus pitäisi hyväksyä, kun on kyse MINUN erilaisuudestani, mutta en kuitenkaan huomaa sitä, että MINUN erilaisuuteni tarvitsee erottuakseen taustaksi ne muut ihmiset, jotka ovat tasapäisiä laumasieluja kaikki tyynni...
No, voin olla väärässä, mutta välillä aina häpeän, kun olen ennen ajatellut noin...
Muista pitää naisten välinen solidaarisuus aina tavoitteena, vaikka mitä tapahtuisi.
naisten välinen solidaarisuus sitä että puolustaa toista naista esim. naisen ja miehen välisessä riidassa tai asiassa ja että pitää tukea, ymmärtää ja kertoa että "teit oikein" vaikka oma mielipide olisi että nainen itse sanoi ajattelemattomuuttaan pahasti miehelle ja teki väärin ja tuossa se silti kehtaa ulista ja miestä haukkua?
Sama koskee tosin miehiä jotka eivät aivan yhtä useasti vaan ratko omia ihmissuhdeongelmiaan keskenään.