Ammattitaito kunniaan johtajavalinnoissa

Televisiossa on muutamana lauantaina esitetty
historiallista ohjelmasarjaa epäonnistuneista
taisteluista. Eilisessä jaksossa sivuttiin
faktaa, jota ei varmaan useinkaan demokraattisena
nykyaikana tulla ajatelleeksi.

Entisinä aikoina, vielä 1800-luvulla,
upseerinvirkoihin oli pääsy vain ylempien
yhteiskuntaluokkien edustajilla. Ammatillinen
sopivuus vaativiin johtotehtäviin, muut henkiset
ominaisuudet ja stressinsietokyky saivat usein
antaa tilaa hienolle sukunimelle tai perheen
vaikutusvallalle. Eteneminen sotilaallisille
vastuupaikoille ei ollut mahdollista ns. alempien
luokkien edustajille. Olisiko nykyään minkään
modernin valtion armeijalla varaa luottaa
joukkonsa sukunimen perusteella nimitettyjen
upseerien johdettaviksi?

Myös valtion keskuspankin johtaminen voitaisiin
nykyaikana luottaa ammattilaisten työksi, vaikka
pankilla siteensä kansanedustuslaitokseen
ovatkin.

Monet näistä "tuntemattomista"
ammattilaishakijoista, joista Hakkarainen sitten
tuli valituksi Suomen pankkiin, ovat näitä pitkän
linjan ammattiuran tekijöitä, joilla ei ole
esittää poliittista uraa, julkista kiinnostusta
mihinkään poliittiseen suuntaukseen
(epäpoliittisuus) eikä suurempaa tukea tuovaa
tuttavuutta opoliitikkoihin edes
yksityiselämässä. Ehkä heidän
yhteiskunnallisista näkemyksistään on jotain
osviittaa, mutta he eivät ole sitoutuneet
politiikkan, eivät ole sille mitään antaneet
eivätkä ole sille mitään velkaa. Okei, Suomen
Pankilla on oma muodollinen suhteensa
eduskuntaan, mutta pitääkö sen
olla "sukulaisuussuhde" ( = poliittiset
virkanimitykset)?

Kela ja veikkaus???

Pikemminkin Pohjola ja Viinanen:)

Täytyy myöntää, että pressalla oli asian suhteen
ns.M...a sanoa miten pitää tehdä.

???????????