Aikanaan asuin avoliitossa miehen kanssa joka oli yltiömustasukkainen ihan kaikesta, koko ajan minua epäiltiin kaikesta ihan älyttömästä. Milloin ruokakaupassa meni epäilyttävän pitkään, ja milloin mulla muka oli suhde jonkun työkaverin kanssa. Ihan kaikesta tuli sanomista ja kaikesta arvosteltiin kovin sanoin.
En osannut edes tiskata miehen mielestä oikein. Painostani vittuiltiin ihan joka päivä, olin kuulema ihan liian lihava, ja vatsakin roikkui (oli silloin 170/70) itsellään hänellä oli ihan mukava vatsankumpu, huvittavaa kyllä. Loppuen lopuksi en enää viitsinyt pitää edes naispuolisiin ystäviin yhteyttä, koska siitäkin tuli sellanen ryöppy aina niskaan.
sitten iski shokki taivaalta, miehellä oli suhde... voi elämäkevät!!
En ymmärrä miten aina aikaisemmin vahvana luonteena, olin päästänyt miehen "niskan päälle". ja vielä anelin polvillani miestä yrittämään uudestaan. No, pari kuukautta elin sumussa ja laihduin sen aikana yli 10kg. Mies palasi takaisin, kun tämä nk. kakkonen ei sitten jostain kumman syystä halunnutkaan mitään vakavampaa miehen kanssa, liekkö se toinen näki mikä sika tää mies oikeasti oli. ja se olin taas MINÄ joka pyysi kaikkea anteeksi (HULLU MINÄ)
Muutama kuukausi meni rauhallisesti eteenpäin, ja sama körmyyttäminen jatkui miehen puolelta, arvostelua, haistattelua, aliarvioimista ja kauhee määrä epäilyjä. Sitten nousi se älytön kiukku jostain tuolta sisältä... tajusin että se EN OLE MINÄ, jonka kuuluu pyydellä anteeksi ja hyvitellä, ihan toisin päin sen olis pitänyt mennä!!!
Myönnän että tein aika sikatemput..
Jatkoin edelleen hymy naamaani, mutta aloin laittamaan sellasta ruokaa että varmasti siinä kuka tahansa lihoo, kaupasta ostin IHAN kaikki maailmanherkut ja sipsit yms yms, Aamiaiseksi oli aina varattu parit berliininmukit ja pekonit tarjolla... Kaikki ruoat oli kunnolla rasvassa paistettu jne jne.
pidin kunnolla huolen siitä, että kaikkea mässyä työnsin koko ajan nenän eteen kun halusin "hemmotella miestä". Joita ukko rouskutteli hyvillä mielin menemään, ja kyllä se alkoikin muutaman kuukauden aikana näkymään ihan kiitettävästi. Etsin asunnon sen muutaman kuukauden aikana, ja yks päivä taas kesken ukon tiuskimisen aikana ilmotin vaan, että se on MORJENS!!!
Puolisen vuotta se seuraili, kyttäili mun työpaikalla (olin sillon baarimikko) toi kukkia ja esitti niin säälitävää, itki, kitisi, uhkaili itsemurhilla ja tappamisella, mutta nauroin vaan takasin päin naamaa ja sanoin "että oot kyllä ihan liian läski ukko mun makuun, ravaa lenkillä äläkä mun työpaikalla". Ikävä kyllä, maksoin tolla lihottamisella potut pottuina, ja sitten jätin samalla tavalla ukon kun nallin kalliolle mitä itse meni tekemään.
Onneksi löysin muutama kuukausi eron jälkeen ihanan miehen, ja nyt ollaan oltu naimisissa jo 5 vuotta.
Ikinä en anna kenenkään kohdella samalla tavalla itseäni, kun silloin annoin. Monta kertaa olen miettinyt että mitä ihmettä päässäni oikein liikkui, kun annoin itseäni sillä tavalla riepotella? Tohon kostoon olen kyllä todella tyytyväinen. Tohon suhteeseen kuului miehen osalta myös fyysistä väkivaltaa.
Hyi olkoon että vieläkin oksettaa miettiä koko tyyppiä, saatikka että toisinaan sitä tyyppiä toisinaan kadulla näkee. Mutta mielestäni maksoin potut pottuina.
Mutta on se silti aika jännä ajatella, että aika monessa mustasukkaisessa tapauksessa, se itse mustasukkainen tyyppi on juuri se joka on kykynevä pettämään, ilmankos sitä toisen ihmisen uskottomuutta niin pelkää ja kaikkea epäilee.
Luojan kiitos nykyään kaikki elämässä on paremmin kuin hyvin. Ihana mies, oma talo ja perheenlisäystä ollaan alettu yrittämään! =)
En osannut edes tiskata miehen mielestä oikein. Painostani vittuiltiin ihan joka päivä, olin kuulema ihan liian lihava, ja vatsakin roikkui (oli silloin 170/70) itsellään hänellä oli ihan mukava vatsankumpu, huvittavaa kyllä. Loppuen lopuksi en enää viitsinyt pitää edes naispuolisiin ystäviin yhteyttä, koska siitäkin tuli sellanen ryöppy aina niskaan.
sitten iski shokki taivaalta, miehellä oli suhde... voi elämäkevät!!
En ymmärrä miten aina aikaisemmin vahvana luonteena, olin päästänyt miehen "niskan päälle". ja vielä anelin polvillani miestä yrittämään uudestaan. No, pari kuukautta elin sumussa ja laihduin sen aikana yli 10kg. Mies palasi takaisin, kun tämä nk. kakkonen ei sitten jostain kumman syystä halunnutkaan mitään vakavampaa miehen kanssa, liekkö se toinen näki mikä sika tää mies oikeasti oli. ja se olin taas MINÄ joka pyysi kaikkea anteeksi (HULLU MINÄ)
Muutama kuukausi meni rauhallisesti eteenpäin, ja sama körmyyttäminen jatkui miehen puolelta, arvostelua, haistattelua, aliarvioimista ja kauhee määrä epäilyjä. Sitten nousi se älytön kiukku jostain tuolta sisältä... tajusin että se EN OLE MINÄ, jonka kuuluu pyydellä anteeksi ja hyvitellä, ihan toisin päin sen olis pitänyt mennä!!!
Myönnän että tein aika sikatemput..
Jatkoin edelleen hymy naamaani, mutta aloin laittamaan sellasta ruokaa että varmasti siinä kuka tahansa lihoo, kaupasta ostin IHAN kaikki maailmanherkut ja sipsit yms yms, Aamiaiseksi oli aina varattu parit berliininmukit ja pekonit tarjolla... Kaikki ruoat oli kunnolla rasvassa paistettu jne jne.
pidin kunnolla huolen siitä, että kaikkea mässyä työnsin koko ajan nenän eteen kun halusin "hemmotella miestä". Joita ukko rouskutteli hyvillä mielin menemään, ja kyllä se alkoikin muutaman kuukauden aikana näkymään ihan kiitettävästi. Etsin asunnon sen muutaman kuukauden aikana, ja yks päivä taas kesken ukon tiuskimisen aikana ilmotin vaan, että se on MORJENS!!!
Puolisen vuotta se seuraili, kyttäili mun työpaikalla (olin sillon baarimikko) toi kukkia ja esitti niin säälitävää, itki, kitisi, uhkaili itsemurhilla ja tappamisella, mutta nauroin vaan takasin päin naamaa ja sanoin "että oot kyllä ihan liian läski ukko mun makuun, ravaa lenkillä äläkä mun työpaikalla". Ikävä kyllä, maksoin tolla lihottamisella potut pottuina, ja sitten jätin samalla tavalla ukon kun nallin kalliolle mitä itse meni tekemään.
Onneksi löysin muutama kuukausi eron jälkeen ihanan miehen, ja nyt ollaan oltu naimisissa jo 5 vuotta.
Ikinä en anna kenenkään kohdella samalla tavalla itseäni, kun silloin annoin. Monta kertaa olen miettinyt että mitä ihmettä päässäni oikein liikkui, kun annoin itseäni sillä tavalla riepotella? Tohon kostoon olen kyllä todella tyytyväinen. Tohon suhteeseen kuului miehen osalta myös fyysistä väkivaltaa.
Hyi olkoon että vieläkin oksettaa miettiä koko tyyppiä, saatikka että toisinaan sitä tyyppiä toisinaan kadulla näkee. Mutta mielestäni maksoin potut pottuina.
Mutta on se silti aika jännä ajatella, että aika monessa mustasukkaisessa tapauksessa, se itse mustasukkainen tyyppi on juuri se joka on kykynevä pettämään, ilmankos sitä toisen ihmisen uskottomuutta niin pelkää ja kaikkea epäilee.
Luojan kiitos nykyään kaikki elämässä on paremmin kuin hyvin. Ihana mies, oma talo ja perheenlisäystä ollaan alettu yrittämään! =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
toimittu :-))
Mahtavaa, sait sian näyttämään sialta! :D Ja loppujen lopuksi itsehän hän mussutti kaiken mitä tarjosit. Ihmeen usein se käsittämättömistä asioista epäilevä puoliso pettää itse. Hän yritti saada sinut näyttämään itseään huonommalta paikkaillakseen huonoa omatuntoa. Onneksi ymmärsit lähteä tuollaisesta suhteesta ja löysit paremman. Harvoilla on uskallusta siihen.
Minäkin maksoin ex-ukolleni samalla mitalla takaisin. Hän oli vajaa vuosi aiemmin jättänyt minut ja lapsemme sellaisen yli kymmenen vuotta nuoremman likan takia. No se suhde ei puolta vuotta kauempaa kestänyt ja nuori likka otti ja häipyi (pettyi kai kun ex-ukkoni ei ollutkaan niin varakas kun hän oli luullut). No ex-ukkoni tyypilliseen miehiseen tapaan alkoi sitten niin niin kovasti katua ja oli niin kovin syyllisyydentuntoinen ja alkoi pyrkimään kotiin takaisin. Lupaili, että oli oppinut virheistään ja halusi yrittää uudelleen. No minä sanoin hänelle harkitsevani asiaa, vaikka todellisuudessa minulla ei ollut aikomustakaan ottaa häntä takaisin, niin törkeästi hän meidät jätti. Annoin kuitenkin hänen ymmärtää, että voisin hyvinkin ottaa hänet takaisin. Olin oikein mairea ja ystävällinen hänelle, hiukan flirttailinkin. Ex-ukkoni alkoi silminnähden olla toiveikas, että saisi tulla taas kotiin. Oli oikein lipevä minua kohtaan ja osti jopa synttärilahjaksi tosi kalliit korvakorut. Puheli sukulaisillekin, että me varmaan kohta palaamme yhteen. Olin kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa alkanut tapailla toista miestä ja kerran sitten järjestin niin, että kun exäni tuli aamulla hakemaan lastamme, niin tämä toinen mies istui keittiössä aamukahvilla pelkät boxerit jalassa. Olisittepa nähneet ex-ukkoni ilmeen! Se oli totisesti näkemisen arvoinen.
Aivan törkeen hyvin tehty... paska sai palkkansa :)
Sinä olet todellinen selviytyjä:))
musta tuntuu myös että mustasukkaisuus ja jatkuva epävarmuus ajaa pettämään, sitten kyllä anellaan armoa kun käry käy :( eikä olla mustan kipeitä kuulemma yhtään ,muuten vaan mökötetään jopa harrastusten takia.
Sanotaan, että vain epärehelliset ihmiset osaavat epäillä toisia epärehellisyydestä. Rehelliset eivät tule kaikkea ajatelleeksi.
Ex-mieheni oli myös sarjapetturi ja on sitä myös tänään. Itse en ole koskaan pettänyt ketään miestä, en häntä enkä muitakaan. Silti mies aina epäili ja kyttäsi. Kun tulin töistä, niin puhelin soi, mies soitti toimistoltaan, että soitin just viis minuuttia sitten, etkä ollut vielä kotona...? No, kaupassa kävin matkalla kotiin. Miksi siellä meni niin kauana? Juu, viisi minuuttia liian kauan meni, myönnetään. Varmaan ehdin viidessä minuutissa kaupitella itseäni siinä marketin lihatiskillä kaikille vieraille miehille...
Ja sama krittiikki tuli joka asiasta, olin miestä 10v nuorempi ja silloin 25v. oikeasti nätti ja siro tyttö 165cm/55kg, miehen piti aina mollata tyyliin, että sun peffasi ei ole mikään maailman pienin, joten laita mielummin jokin pitkä takki yllesi...
Onnea uudelle yrityksellesi!
ihan oikeutetusti toimit. Hyvä että sai nenilleen.
Jos tämä on totta, niin kerrankin luen kostosta isolla K:lla! Ihan kiitettävästi toimittu!