Olen seurustellut avomieheni kanssa 2,5 vuotta ja ollaan yli vuosi asuttu yhdessä. Kaikki on päältäpäin täydellisesti, ei voisi olla paremmin. Molemmilla työ, tullaan toimeen appivanhempien kanssa jne.. Mutta minulla ei enää ole minkään näköistä elämän iloa. Suhde on syönyt sen. Vuoden odotin miestäni kotiin palveluksesta, ja vuoroin oletin hänen lähtevän rauhanturvaajaksi ja vuoroin hän lupasi jäädä kotiin. Lopulta hän ei päässyt ulkomaille, ja jäi kotiin. Ongelmana on nyt ne pienet arkiset asiat, joita hän ei näe. Kun sanon että hänen pitää auttaa koska jo vuoden olen nämä yksin hoitanut (jopa hänen raha-asiat), niin hän kyllä lupaa auttaa, HUOM LUPAA muttei tapahdu mitää. Edelleen hoidan kotiasiat. Aina on jotain tärkeämpää, kuten ystävät, pelimaailma, väsymys.. Olen yrittänyt puhua asiasta moneen kertaan. asiallisesti, vihaisesti (todistaakseni että olen tosissani), itkien silmät päästäni, mutta aina, AINA syy on jotenkin minun. En tietenkää ole täydellinen, mutta yritän parhaani pitää asiat kasassa, mutta yksin se on niin raskasta, varsinkin jos sitä ei arvosteta. Hän kyllä näyttää välittämistään ja on hellä, mutta vain jos hänelle sopii. Joskus jos pyydän että mentäisiin yhdessä juhlimaan niin turha toivo. Ystävät on mukavempia. En enää tiedä mitä tehdä.. olen yrittäny kaikkeni että tilanne olisi parempi, yrittänyt ymmärtää, joustaa, mutta alkaa joustovara loppumaan. Joskus tuntuu kuin olisin vain ja ainoastaan hänen palvelija jota hän kohtelee kuten haluaa ja silloin kun haluaa. Teen hänen vuokseen mitä vain, teen palveluksia, jotta hän ymmärtäisi että minäkin kaipaan niitä. Olen sanonut asiat suoraan, jotta hän ymmärtäisi. Olen uhannut lähteä, jotta hän ymmärtäisi. Mutta ymmärrystä tai joustoa ei siltä suunnalta tule. Olen jo miettinyt olenko vain masentunut, tai mielenvikainen sillä en tunne enää mitään mistään. Ehkä hän ei vain välitä??
Tarvisin vain ulkopuolisia näkemyksiä siitä tarvitseeko minun sietää tilannetta? En haluaisi luovuttaa, mutta jossain raja tulee..
Tarvisin vain ulkopuolisia näkemyksiä siitä tarvitseeko minun sietää tilannetta? En haluaisi luovuttaa, mutta jossain raja tulee..
Vastaukset 8
Vanhimmat
jaksaa. Tunnet sen mitä koet: suhde ei ole kunnossa, eikä sellainen, että sitä pitäisi väkisin jatkaa.
Käy vilkaisemassa sivustoa
www.narsistienuhrientuki.info
kirjastosta kirjoja
Naimisissa narsistin kanssa
Sata tapaa tappaa sielu
Kumppanisi ei välttälmättä ole narsisti.
Mutta ei sinun tarvitse sietää tuollaista kohtelua.
Minä itse samanlainen kuin p.ystäväsi. Vaimo sairastui ja silmät aukesi... Tee päätös omasta puolesta...
poikaystäväsi asioiden hoitamisen ja jos jää hoitamatta sanot miehellesi että hoida itte. Rahaasioissa kannattaa lopetta miehen asioiden hoitaminen ja hoitakoon itte ja lopetat kaikki muutkin yhteisten asioiden hoitaminen teet vain ne asiat joska ovat sinille välttämättömät ja kun puhtaat vaatteet loppuvat mieheltä niin sanot vain että peseppä itte ja kaikki muutkin asiat ja kun mies kieltäytyy lähtemästä sinun kanssa johonkin niin sanot että jos ei seura kelpaa niin sitten pitää erota kun homma ei toimi. ei muuta kun onnea valitsemallesi tielle.
Vaan lähde. Hän pitää sinua vain äidinkorvikkeena.
No, tämä oli ensimmäinen suhteesi. On aika siirtyä eteenpäin.
Olette selvästi kovin nuoria.
Kundi pitää sinua vain sen aikaa, että hänen omat kuvionsa selkiytyvät = lähtee ulkomaille.
Mikäpä on reissailla, kun avokki hoitaa jutut.
Mistä sinä pidät? Mistä haaveilet? Tee omia juttuja, ja suuntaa ajatuksia vuoden päähän, viiden vuoden päähän... Näetkö teidät yhä yhdessä? Missä? Millä tapaa?
Älä pelkää olla yksin. Kyllä se siitä.
Uhkailu on perseestä, ja tekee sinusta säälittävän.
"minulla ei enää ole minkään näköistä elämän iloa. Suhde on syönyt sen."
Mieti mitkä asiat ne tarkalleen ovat?
Kuulostaa että miehesi on ikuinen lapsi eikä oikein osaa elää parisuhteessa koska ei kykene kantamaan vastuuta.. Se voi johtua monesta asiasta, esim. hänen perheessään on voinut olla sellainen tapa että nainen kantaa vastuun ja tekee kaiken. Tämä on kuitenkin teidän parisuhde ja koska sinä olet aikuinen ja fiksu ihminen jolta on siis pian voimat loppumassa SINUN ON TEHTÄVÄ MYÖS RATKAISUJA. Ehdotankin että sanot hänelle että hänen täytyy aikuistua tai päättää mitä hän haluaa näin ei voi jaktua ja lähde vaikka viikoksi pois kotoa kaverisi luokse...Jos ei ukko ala tajuamaan että loppu on lähellä tiedät kyllä sitten ajallaan mitä sinun kannattaa tehdä...tunnet sen.
"minulla ei enää ole minkään näköistä elämän iloa. Suhde on syönyt sen."
Mitkä asiat toivat ennen iloa?
Mitkä tuovat tänään?
Mitä kivaa tekisit ilman miestä?
Voitko tehdä näitä asioita myös tänään?
Olet ITSE vastuussa omasta onnellisuudestasi,
kiva mies on vain plussaa.
Ota vastuu omasta elämästäsi, ja lopeta syyttely. Aika jatkaa matkaa.