Olen tilanteessa, jossa pitäisi päättää elämän suunnasta. Myös pariin muuhun aihepiiriin olen lisännyt saman kirjoituksen.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä hiukan yli 4v. Molemmat olemme päälle kolmekymppisiä, työelämässä.
Suhteen alusta asti mies on käyttäytynyt väkivaltaisesti, alkoholilla ei osuutta asiaan. Väkivaltaisuuteen johtaneet riidat ovat alkaneen yleensä hyvinkin pinistä asioista, esim aikatauluista tms. Miehen kärsivällisyys pettänyt, ja olen varmasti omalla käytökselläni osittain lietsonut ja provosoinut tilanteita. Koskaan ei mies ole nyrkillä lyönyt, mutta avokämmenestä olen saanut kovaa useasti. Myös repimistä, heittelyä, tönimistä yms. Puolistoista vuotta sitten päätin lähteä suhteesta. Olimme erossa 2kk. Tämän aikana mies meni terapiaan, ja lupasi tehdä muutoksen. Oli aivan rikki tilanteesta, ja päätin antaa uuden mahdollisuuden, koska näin että mies tosissaan yritti. Mies kävi viime syksyyn asti terapiassa, ja olemme edelleen yhdessä. Tämän eroyritykseni jälkeen väkivaltaisuutta on ollut muutaman riidan aikana. Kiinni pitämistä, ei lyömistä tms. Mies ei kuitenkaan pidä näitä kiinnipitämisiä tai tavaroiden heittelyä väkivaltaisena käytöksenä. Onko se väkivaltaista käytöstä? Itse olen sitä mieltä että on. Mies on kuitenkin tehnyt paljon töitä itsensä kanssa, ja ero entiseen on suuri. Haluaisin uskoa, että hän muuttuu kokonaan, mutta onko se vaan toiveajattelua? Osa minusta haluaisi jatkaa, osa sanoo että en tule koskaan olemaan onnellinen. Tällähetkellä suhteemme on melko platoninen. Ei seksiä, ei läheisyyttä. En pysty. Vanhat asiat kaivavat mieltä. Auttaisiko jos itse menisin puhumaan tunteistani terapeutille? Miten voisin luottaa taas mieheen? Olen hyvin sekaisin, enkä tiedä mitä tehdä. Haluaisin yrittää ja antaa suhteelle mahdollisuuden, hyviäkin aikoja on ollut. Mutta voiko mies tosiaan muuttua??
Kaipaisin kohtalotovereita, ihmisiä jotka ovat eronneet samankaltaisissa tilanteissa, ja niitä jotka ovat edelleen yhdessä! Kaipaan juttukaveria, jolle purkaa tunteita, kaikki neuvot ja kokemukset ovat arvokkaita.
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä hiukan yli 4v. Molemmat olemme päälle kolmekymppisiä, työelämässä.
Suhteen alusta asti mies on käyttäytynyt väkivaltaisesti, alkoholilla ei osuutta asiaan. Väkivaltaisuuteen johtaneet riidat ovat alkaneen yleensä hyvinkin pinistä asioista, esim aikatauluista tms. Miehen kärsivällisyys pettänyt, ja olen varmasti omalla käytökselläni osittain lietsonut ja provosoinut tilanteita. Koskaan ei mies ole nyrkillä lyönyt, mutta avokämmenestä olen saanut kovaa useasti. Myös repimistä, heittelyä, tönimistä yms. Puolistoista vuotta sitten päätin lähteä suhteesta. Olimme erossa 2kk. Tämän aikana mies meni terapiaan, ja lupasi tehdä muutoksen. Oli aivan rikki tilanteesta, ja päätin antaa uuden mahdollisuuden, koska näin että mies tosissaan yritti. Mies kävi viime syksyyn asti terapiassa, ja olemme edelleen yhdessä. Tämän eroyritykseni jälkeen väkivaltaisuutta on ollut muutaman riidan aikana. Kiinni pitämistä, ei lyömistä tms. Mies ei kuitenkaan pidä näitä kiinnipitämisiä tai tavaroiden heittelyä väkivaltaisena käytöksenä. Onko se väkivaltaista käytöstä? Itse olen sitä mieltä että on. Mies on kuitenkin tehnyt paljon töitä itsensä kanssa, ja ero entiseen on suuri. Haluaisin uskoa, että hän muuttuu kokonaan, mutta onko se vaan toiveajattelua? Osa minusta haluaisi jatkaa, osa sanoo että en tule koskaan olemaan onnellinen. Tällähetkellä suhteemme on melko platoninen. Ei seksiä, ei läheisyyttä. En pysty. Vanhat asiat kaivavat mieltä. Auttaisiko jos itse menisin puhumaan tunteistani terapeutille? Miten voisin luottaa taas mieheen? Olen hyvin sekaisin, enkä tiedä mitä tehdä. Haluaisin yrittää ja antaa suhteelle mahdollisuuden, hyviäkin aikoja on ollut. Mutta voiko mies tosiaan muuttua??
Kaipaisin kohtalotovereita, ihmisiä jotka ovat eronneet samankaltaisissa tilanteissa, ja niitä jotka ovat edelleen yhdessä! Kaipaan juttukaveria, jolle purkaa tunteita, kaikki neuvot ja kokemukset ovat arvokkaita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eikö kellään vastaavaa tilannetta?
Edelleen hyvät neuvot kalliit...
ja tavaroiden hettely ei sovi sulle, niin kerro siitä kumppanillesi. Onhan tuollainen kuitenkin väkivallalla uhkailua vaikka ei lyökkään. Ja todellakin ymmärrän että sinulla ilmeisesti on vahva pelko väkivallasta tuollaisessa tilanteesta, teidän historiaan vedoten.
Ja jos tunnet että suhde ei oo kunnossa niin miksi sitä sitten jatkamaan, jos vielä tunnet pelkoa.
Parisuhteessa mielestäni pitää olla turvallista. Ja toista pitää kunnioittaa.
En tahdo pelotella mutta väkivaltaista ihmistä on tosi vaikea muuttaa, ellei se muutos lähde itsestään. Jos nyt jo on väkivallalla uhkailua niin mitä se sitten on kun vuosia kuluu ja väsyminen parisuhteeseen tulee.
Ja jos haluat rehellisen mielipiteeni; Itse en haluaisi tuollaista miestä lasteni vanhemmaksi, voisi pian vaikka lyödä lasta kun naistakin voi lyödä...
Mietippä sitä siltä kantilta.
tosiaan tuota lapsiasiaa. Tulin ehkäisystä huolimatta raskaaksi 2v sitten, ja jouduin yksin tekemään päätöksen abortista. Niinä aikoina väkivaltaa oli usein riitojen aikana, ja tilenteemme taloudellisesti oli epävakaa. En saanut mieheltäni mitään tukea, vaan olin asian kanssa yksin. Kiitän nyt jotain suurempaa, että tuon päätöksen abortista tein. Lapsi ei tähän suhteeseen sovi, se on varmaa. Itseasiassa haluni lasten hankkimiseen on suhteen myötä kuollut lähes kokonaan. En edes ymmärrä, miksi mietinkään suhteen jatkamista? Eikö päätöksen tekeminen kaikkien näiden asioiden valossa pitäisi olla hyvinkin helppoa? Miksi ihminen tässäkin vaiheessa punnitsee toisen hyviä puolia, ja miettii, että jos kaikki kuitenkin muuttuisi hyväksi ja normaaliksi?
Olen niin puutunut tilanteeseen, että olen tosi inhottava miehelle jatkuvasti. Hän on ollut nyt ymmärtäväinen ja antanut mulle aikaa että saan miettiä asioita, ja siksi tämä onkin niin vaikeaa. En tunne tätä puolta miehestä, ja siksi kai pelkäänkin kaiken olevan vaan näytelmää. Huomaan kyllä että mies on tosiaan tehnyt paljon töitä muutoksen eteen, mutta pelo ei koskaan väisty. Nimenomaan pelkään sitä, että tilanne räjähtää käsiin sitten kun on lapsia..