Olin vain 16-vuotias kun kohtasin sen "unelmieni mies" ilemeistyi kuin tyhjästä elämääni.
Kaikki oli niin täydellistä. Kuin satua. Rakastuin päätä pahkaa häneen, hän voitti luottamukseni täysin.
Sitten alkoi helvetti. Vain vuotta myöhemmin. Lähes joka päiväinen haukkuminen ja pahoinpitely.
Sitä kuuli miten on käynyt vieraissa, vaikka olisi ollutkin kotona.
Olin vain 17-vuotias kun odotin hänelle lasta - hän raiskasi minut. Itse olen aborttia vastaan joten päätin pitää lapsen. Niin tämä mieskin tahtoi. Lupasi ettei tee minulle enää koskaan mitään pahaa.
Minä hölmö uskoin taas kerran. Kännipäissään hän hakkasi minut ja menetin lapsen.
Se pieni viaton lapsi joutui kärsimään.
Vain hetkeä myöhemmin sama elämä jatkui. Elin kuin mitään ei olisi sattunut. Elämämi oli pelkkää pelkäämistä. Muutimme yhteen. Aikani oli kortilla - töistä juoksin kotiin jottei menisi yliajaksi, tietty aika menee matkassa ja jos kävelin niin aika ylittyi, vastassa oli nyrkki.
En tavannut vanhempiani puoleen vuoteen, "vain arkussa" sanoi mieheni.
Meni monta viikkoa, hän piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Uskoin taas hänen puheitaan "en tee sinulle enää koskaan mitään pahaa, rakastan sinua"
Kuinka ollakkaan se kaikki kääntyi taas pahaksi. Tällä kertaa hän yritti ampua minut.
Vain viikkoa myöhemmin minulta murtui käsi. Kahden viikon päästä unohdin kaiken ja palasin miehen luokse. Väkivaltainen elämä jatkui.
Viimein se tapahtui, hän yritti viimeisen kerran tappaa minut. Tulin järkiini ja muutin pois, pois ja kauaksi hänestä. Aloitin uuden elämän, tai niin luulin.
Hän jahtasi minua kaksi vuotta, en saanut edes lähetymiskieltoa.
Tästä kaikesta on nyt neljä vuotta, aika parantaa haavat mutta ei auta unohtamaan.
Pelkään liikkua yksin. Käyn psykologilla ja olen lääkityksen alaisena. Kesti kauan ennen kuin pystyin luottamaan keheenkään. Nyt minulla kuitenkin on ihana mies ja oma koti.
Toivon että te joita kohdellaan huonosti, tulette ajoissa järkiinne ja jätätte tuommoisen elämän.
Minä kärsin siitä todella paljon vieläkin. En tajunnut aiemmin miten läheiseni kärsi tästä, kun he saivat selville asian. Siskoni joka on minulle todella rakas itki ja pelkäsi menettävänsä minut.
Nyt vasta tajuan sen itse. 4 vuotta elämästäni meni hukkaan.
Ja kuitenkin, olen vain 23-vuotias, joutunut kokemaan todella pahoja asioita ja menetyksiä.
Kaikki oli niin täydellistä. Kuin satua. Rakastuin päätä pahkaa häneen, hän voitti luottamukseni täysin.
Sitten alkoi helvetti. Vain vuotta myöhemmin. Lähes joka päiväinen haukkuminen ja pahoinpitely.
Sitä kuuli miten on käynyt vieraissa, vaikka olisi ollutkin kotona.
Olin vain 17-vuotias kun odotin hänelle lasta - hän raiskasi minut. Itse olen aborttia vastaan joten päätin pitää lapsen. Niin tämä mieskin tahtoi. Lupasi ettei tee minulle enää koskaan mitään pahaa.
Minä hölmö uskoin taas kerran. Kännipäissään hän hakkasi minut ja menetin lapsen.
Se pieni viaton lapsi joutui kärsimään.
Vain hetkeä myöhemmin sama elämä jatkui. Elin kuin mitään ei olisi sattunut. Elämämi oli pelkkää pelkäämistä. Muutimme yhteen. Aikani oli kortilla - töistä juoksin kotiin jottei menisi yliajaksi, tietty aika menee matkassa ja jos kävelin niin aika ylittyi, vastassa oli nyrkki.
En tavannut vanhempiani puoleen vuoteen, "vain arkussa" sanoi mieheni.
Meni monta viikkoa, hän piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Uskoin taas hänen puheitaan "en tee sinulle enää koskaan mitään pahaa, rakastan sinua"
Kuinka ollakkaan se kaikki kääntyi taas pahaksi. Tällä kertaa hän yritti ampua minut.
Vain viikkoa myöhemmin minulta murtui käsi. Kahden viikon päästä unohdin kaiken ja palasin miehen luokse. Väkivaltainen elämä jatkui.
Viimein se tapahtui, hän yritti viimeisen kerran tappaa minut. Tulin järkiini ja muutin pois, pois ja kauaksi hänestä. Aloitin uuden elämän, tai niin luulin.
Hän jahtasi minua kaksi vuotta, en saanut edes lähetymiskieltoa.
Tästä kaikesta on nyt neljä vuotta, aika parantaa haavat mutta ei auta unohtamaan.
Pelkään liikkua yksin. Käyn psykologilla ja olen lääkityksen alaisena. Kesti kauan ennen kuin pystyin luottamaan keheenkään. Nyt minulla kuitenkin on ihana mies ja oma koti.
Toivon että te joita kohdellaan huonosti, tulette ajoissa järkiinne ja jätätte tuommoisen elämän.
Minä kärsin siitä todella paljon vieläkin. En tajunnut aiemmin miten läheiseni kärsi tästä, kun he saivat selville asian. Siskoni joka on minulle todella rakas itki ja pelkäsi menettävänsä minut.
Nyt vasta tajuan sen itse. 4 vuotta elämästäni meni hukkaan.
Ja kuitenkin, olen vain 23-vuotias, joutunut kokemaan todella pahoja asioita ja menetyksiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.