pelottaa

Tämä ongelma on hyvin monella, mieli tekee ja sydän huutaa ,aika kuluu ja tunne sisällä pysyy.

Annan omakohtaisen neuvon, ota yhteyttä varovasti sähköpostilla, anna toiselle mahdollisuus arvioida täten oma halukkuutensa ottaa yhteyttä takaisin päin.
Ole varovainen ja älä painosta viestissäsi - anna ymmärtää että olet ystävä pohjalla liikkeellä.

Henkilöiden joiden sydän ei kaipaa vanhaa rakkautta, ei saata ymmärtää että tälläinen tunne on kuin puolivaloilla elämistä, kysymykseen johon ei saa vastausta , ja kysymys asuu päässäsi.
Niiden joiden elämä on täysinäistä, yrittäkää ymmärtää kaikuja menneisyydestä, sellainen voi olla tärkeää jollekkin joka on ollut teillekkin rakas joskus.
Yksinkertaisesti kysymys ei aina ole rakkaudesta, vaan tunteesta jonka haluaisi päivittää kuulemalla vanhan rakkaansa kuulumiset ja elämäntilanteet.

Jotain tunteita täytyy olla ihmisellä,joka on rakastanut joskus kauan sitten sielunsa syövereissä toista vaikka aika ja paikka ei olisikaan sopiva juuri nyt.
Keneltä se olisi pois, ystävällinen ele menneisyyden rakkautta kohtaan, menneisyyttään ei voi paeta loputtomiin, kaikille tulee hetki jolloin aika pysähtyy ja on vahva tunne selata elämän nauhaa taaksepäin , mitä kuuluu Marja-leena ....
Varmaan toiset osaavat vaientaa tunteensa, esittää kovaa sielua , mutta se tunne nousee sieltä joskus esiin ja sitten saattaa ollakkin jo liian myöhäistä , mullan alle kun on hankala jutella.

ja uskokaat, tiedonhalu ja kaipuu helpottaa jo heti viestin laittamisen jälkeen, tuli vastausta tai ei.
Se poistaa kaiken kuvitelman, ja se tieto helpottaa tunteita uinumaan ruususen uneen jälleen.
Aina pitää tietenkin olla kohtelias, tavallaan viestillä astutaan vieraan henkilön reviriille ,jolle ei varmasti haluta vaikeuksia ...
Siis, kuten leevi lauloi, mitä kuuluu Marja-leena ,mutta viestillä !!

Sellainen tilanne että nuoruuden tyttöystävä on pysynyt vuosien ajan mielessä. Olen itse parisuhteessa ja oletettavasti hänkin. En ole kuullut, saati nähnyt, häntä ainakaan kymmeneen vuoteen. Viimeisen kerran kun kuulin hänestä, hän oli tulossa käymään luokseni mutta sanoin hänelle ei. Tätä kadun vieläkin. Ehkä hän mietti silloin palaisimmeko yhteen vai emme? Ilmeisesti oli jo silloin tutustunut uuteen mieheen mutta ehkä halusi olla varma ratkaisustaan?

Tuntuu oudolta että näihin vuosiin mahtuu niin paljon elämää että tuskin edes tuntisin häntä enää. Ehkä olenkin vain ihastunut siihen nuoren rakkauden tunteeseen?