Olen niin väsynyt. Rakkaimpani ei tunnu pitävän minua enää kuin riippakivenä. Yritän kaikkeni ollakseni hänelle hyvä, mutta hän ei puhu, ei halaa, ei lähetä viestejä matkoilta. Haluaisin särkeä esineitä saadakseni edes jonkinlaista huomiota. Tulevaisuus tuntuu tarjoavan kovin vähän syytä jaksaa. En ole koskaan tavannut yhtä hienoa ihmistä kuin hän on, enkä halua palata elämään ilman todellista ystävyyttä. Mutta minun olisi pakko välillä saada, että pystyisin antamaan. Miksi olen yhtäkkiä muuttunut hänen silmissään maailman arvokkaimmasta olennosta niin kelvottomaksi, ettei minulle voi suoda edes hymyä silloin tällöin?
Mitä meille on oikein tapahtunut?
rikkinäinen
211148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kysy häneltä :)
Luitko ollenkaan? Hän ei suostu puhumaan. Muuta tässä en ole viimeiseen vuoteen tehnytkään, enkä enää jaksa repiä itseäni palasiksi toisen edessä, kun toinen ei edes ynähdä vastaukseksi. Hän lupaa aina, että keskustellaan sitten aina seuraavana päivänä, ensi viikolla, sitten kun ollaan kotona, mutta sitä aikaa ei koskaan tule.
Hänellä on mitä ilmeisemmin toinen. Mielenkiinto on muualla. Totuus pitäisi häneltä saada puristettua, muuta keinoa ei ole kuin kysyä suoraan ja tehdä päätös miten jatkaa.
Ei hän ole sydämellä ja tunteella suhteessanne mukana. Hänellä on joku toinen. Se toinen voi olle hän itse (itsekeskeinen tyyppi joka ei kykene todelliseen parisuhteeseen kenenkään kanssa), työ, omat haaveet tms. Minä oli 10 v liitossa mieheen, jolla ei koko ajan joku muu kuin minä. Se joku muu vaihteli. Se oli työ, lomareissut kavereiden kanssa, omien tarpeiden tyydytys, omat harrastukset, omat kaverit, omat ajatukset, vetäytyminen omiin tulevaisuudensuunnitelmiin jne. Koskaan hän ei jakanut itseään minulle. Ei kyennyt. Kesti 10 v tajuta tämä. Kaikki vaan eivät sen kuherrusvaiheen jälkeen enää ole läsnä, valloitus on tehty ja mielenkiinto siirtyy seuraavaan asiaan. Ei puhu sinulle. Älä puhu hänelle. Ei halaa, älä halaa häntä. Ja varmasti haluaa seksiä? Juu, seksiä halutaan, mutta ilman tunnetta ja rakkautta. Se on itsetyydystystä, toisen seksuaalista hyväksikäyttöä.
Ei ole toista ja totta puhuen ihan sama vaikka olisikin, kunhan meidän välimme olisivat kunnossa. Seksiä on ehkä joka toinen kuukausi, kun vingun riittävästi. Äh, tämän siitä saa, kun alentuu kirjoittamaan Suoli24:ään.
Ja ennen kuin joku kolmas valopää ehtii hätiin, niin kerrottakoon, että puhe esimerkiksi päivän politiikasta luistaa vallan mainiosti, muttei siitä, mikä on vialla.
Mies on masentunut? Kokeilehan sitä kautta ratkaisua jos olet varma siitä että muita naisia ei ole.
Mun miesystävälläni on säpinää mun kanssani, eikä sen vaimo tiedä siitä mitään - olemme tosi varovaisia etenkin nyt kun ovat lopulta ihan konkreettisesti eroamassa. Vaimolle iski hätä, vannoo muutuvansa, on käyttäytynyt tosi huonosti aikaisemmin, mutta taitaa olla jo liian myöhäistä...?
tekee sulle samoin tulevaisuudessa, kun tekee nyt vaimolleen..
Tai mistäs tiedät, jos minä teen hänelle samoin mitä olen tehnyt joskus aikaisemmin? Tai jotain mitä en ole vielä tehnyt!
Ja siihen mitä hän on tehnyt vaimolleen... No, siitä on vaimon kanssa kyllä aikaa, mutta täytyy todeta että pidän siitä touhusta kovasti ;)
Mutta oikeesti, tuo pariskunta on ollut erossa jo puoli vuotta. Nyt vaan pitäis jakaa omaisuus... Varovasti ollaan siksi, kun vaimo lyö helposti lapsilla.
Hän ei ole joko halukas tai kykenevä keskustelemaan ihmissuhteisiin liittyvistä asioista. Jotkut vaan ovat tällaisia. Osaavat rakastua, mutta eivät kykene hoitamaan parisuhdetta. Ei vaikka kävisivät pariterapiassa opettelemassa näitä sosiaalisia taitoja. Joku toinen mies osaa hoitaa parisuhdetta, jos tällaisen suhteen haluat, vaihda miestä. Ihmiset ovat erilaisia.
Aloita vain uusi elämä. Rakkaus on sammunut mieheltäsi, eikä kannata itseään enempi nöyryyttää.
Alussa vaan vaikeeta, mutta pääset siitä yli.
Niin minäkin pääsin ja löysin uuden rakkauden, ja paremman vaikka en olisi ikinä uskonut. Tämä osaa puhua muustakin kuin joutavista.
Kiitos nimimerkille Masennusta?, joka ainoana on edes yrittänyt auttaa (vaikken ihan tajunnutkaan, miten tekstin loppuosa liittyi juttuun). Jonkinasteista masennusta kuvioissa tosiaan lienee, ja kyseinen tauti myös tarttuu varsin helposti. Ikävä kyllä asian tiedostaminen ei juurikaan auta ongelmien ratkomisessa.
Teille muille kanoille puolestaan: ei, en aio hyvlätä puolisoani, enkä ainakaan tulla panemaan teidänlaisianne. Niitä muita on tullut kokeiltua aivan riittävästi tietääkseni, että vaihtoehdot ovat joko tämä ihminen tai yksinäisyys. On varmasti hienoa tulla v***uilemaan toisen ihmisen hätähuudolle. Toivottavasti olette ylpeitä itsestänne.
Kanoja?
Olipas rakentavaa keskustelua sinulta.Jos tuollaista silmille tuloa on miehesikin kanssa, en ihmettele lainkaan että mieluummin viettää aikansa muualla..
Sinun ongelmasi onkin varmaan tuo, että et pysty ajattelemaan asioita toisten kannalta.
Jauhat ja jauhat vaan samaa mantraa, etkä haluakkaan kuulla oikeita syitä kriisiinne.
No,omapahan on valintas, tämä kana lähtee nyt kysymään omalta kukolta, pantaisko munaa mekkoon.
Se on moro!
Tervetuloa vaan katkeroituneiden sielujen palstalle. Olet varmasti ennenkin kuullut tasosta. Tämä ei ole hyvä paikka ollenkaan, jos on jo valmiiksi maassa.
Suosittelisin kokeilemaan parisuhdeterapeuttia. Ulkopuolisen apu voi joskus ihan oikeasti auttaa huomaamaan jumioutuneita ajatusmalleja, ja koulutuksen saaneet ihmiset osaavat myös ohjata mielenterveyspalveluiden äärelle, jos tästä on tosiaan kyse. Niissä se läheisin ihminen on ihan oikeasti voimaton. Jospa kirjoittaisit hänelle kirjeen, jossa ehdottaisit terapiaa. Järjestä niin, että et ole itse paikalla, kun hän saa kirjeesi, niin ei tunnu siltä, että ahdistat.
Tuohon masennukseen itseensä voi liittyä vieraissa käynti, kun ei ole oikein tyytyväinen mihinkään eikä mikään tunnu miltään... Ja sen voi tehdä oikeasti ihan salaa ja huomaamatta. Sellainen toiminta vaan pahentaa oloa, oravanpyörä on valmis. Tiedän yhden tapauksen, siksi mainitsin...
Ei kai siinä muu auta, kun yrittää saada miestä juttelemaan ammattilaisen kanssa! Ei helppoa, jos ei miehellä ole mitään motivaatiota. Ja kaikilla masentuneilla ei taida olla. Mutta älä anna periksi! Soita vaikka itse ensin johonkin auttavaan puhelimeen ja kysy neuvoja. Ovat fiksumpia kuin me kaikkitietävät täällä.
Okei, ilmeisesti se sitten juoksee vieraissa, koska Suomi24:n käyttäjät ovat niin päättäneet. Sovitaan näin, niin kaikilla on parempi mieli. Varmaan se tunnustaakin, jos riittävän kauan aiheesta huudan. Nyt voidaanko unohtaa asia ja keskittyä MEIDÄN väleihimme, joihin yritin kysyä apua alkuperäisessä viestissä.
Joo, olen miettinyt tuota terapeuttia. Alan olla valmis yrittämään mitä vain. Epäilen vain pahoin, ettei toinen suostu, ja jos suostuukin, hommasta ei tule mitään. Meistä ei ole kumpikaan tavannut avautua henkilökohtaisista asioista muille kuin toisillemme, ja kaikkein vähiten ventovieraille.
Ja sen kyllä huomaa!
Aika töykeä ja tympeä on AP.
Ehkä mieskin on tuollaiseen haukkumiseen kyllästynyt.
Olet oikeastikkin varmaan se hapan riippakivi miehesi mielestä. Osaatko edes hymyillä?
Luin noita kommentteja ja ihmetellä täytyy, että Ap polttaa päreensä ihan hyvistä neuvoista.
Sen tiedän minäkin, ettei toista voi väkisin pakottaa olemaan suhteessa, joten heikoilla olet.
Ja senkin tiedän, että monilla miehesi lailla käyttäytyvillä on toinen nainen...
Itse eronneena naisena voin sanoa että miehesi yrittää viestittää että antaisit hänen mennä. On riipaisevaa kun on riippakivi. Mutta oman elämäsi saat kuntoon vai itse ei hän.
Vaikka hän olisi sinusta paras ystävä uskooko hän sinusta näin. vähän epäilen että tunteet on vain kuolleet.
Ehkä olette suvusta jossa ei erota. Kun isovanhemmat kuolevat mies lähtee lentoon välittömästi. Ei hän silloin sinua ajattele vaan omia vanhempiaan.
Itse olinmasennuksen kourissa 20v kas kas kun erosin raastavasta suhteesta jossa tunsin olevani vain se käyttöesine, toivuin ja aloin elää omaa rikasta elämääni. Samaa siirtoa toivon sinunkin uskaltavan tehdä. Sillä keinoin saatatte pysyä vielä ystävinä eron jälkeenkin.
Siis eikö ikinä ole jäänyt kiinni toisista naisista pettämisestä =?? On varmasti suhde jossakin jossa voi keskustella kaiken jokaisella on sellainen. Jos ei oma puoliso niin sitten joku muu.
Siis rikot esineita jotta saat mieheltä huomiota. Perustuuko suhteenne omaisuuden hajottamispelkoon. Ei naurattais kyllä minuakaan miehenäsi..
- Ainakaan sä et kuuntele muita etkä ota kuuleviin korviisi mitään kuin sen mitä haluat kuulla.
- Sä väännät kaikkien muut sanomiset hyökkäykseksi, koska ne ei vastaa sitä vastausta minkä sä olet tilannut.
- Ei siis ihme, jos toinen ei enää jaksa, jos sun kanssa käydyt keskustelut on tuollaisia.
- Haluat särkeä esineitä ja mitä olet sitten muuten tehnyt..? No, politiikasta voitte keskustella ja sekin on hienoa, mutta kysymystä vaan, että kuunteletko sä ollenkaan? Heti kun joku sanoi, että varmaan masennusta, sä tartuit, että joo niin varmaan onkin. Mutta masennukselle on syy ja jos se on parisuhdemasennusta, se yleensä johtuu siitä, ettei toinen huomioi ja kuuntele. Sun täytyy saada, että voit antaa, mikä on ymmärrettävää, mutta annatko itse? Kuunteletko itse? Oletko vaan hiljaa ja kuuntelet, mietit toisen sanomista, sen toisen kannalta ja yrität ymmärtää... Etkä vaan miettiä omaa vastausta, omalta kannalta kiirehtiä antamaan vastinetta jne. moni tekee niin. Keskustelut lakkaa.
- Nimittelit pari vastaajaa heti jo valopäiksi ja leimasit siinä tulevatkin... Sen jälkeen kanoiksi. Onkohan se sinun vakituinen tapa suhtautua asioihin? Nimitellä ja suhtautua toisiin alentuvasti, ja niin! Vaikka kuinka oltaisiin "suoli24":ssa minne sinä olet "alentunut kirjoittamaan". Olet siis heti ylemmyyden tuntoinen ja toisaalta kerjäät apua ja väität omaa kirjoitustasi "hätähuudoksi" muitten vastauksia vain "vi**uiluksi"... Huomaatko itse tätä ollenkaan?
Oletko katsonut kuitenkaan peiliin ja todella miettinyt asioita, ja omia vikojasi, mikä se sinun osuutesi suhteen huononemisesta on? Se on vähintään puolet: suhteessa on aina kaksi.
- Oletko todella valmis menemään terapiaan, se voisi tehdä teille todella hyvää, sekä yhdessä että erikseen. Mutta varaudu siihen, ettet kuule sielläkään vain hyvää itsestäsi ja että et saisi tietää sinussakin olevan vikaa.
Minun mielestäni se terapia voisi olla todella hyvä, hän saisi itselleen apua alakuloon ja masennukseen. Te saisitte apua parisuhteellenne. Ja sinä saisit apua kasvamiseen. Mutta terapia tuo tuloksia hitaasti, siihen saattaa mennä vuosi ja ylikin, lisäksi terapeutin pitää olla oikea ja sopiva. Heti ei saisi lannistua ja molempien pitäisi sitoutua yrittämään.
Ehkä voisit mennä yksin ensin? Jos toinen ei heti suostu. Jo itsensä korjaaminen voi korjata huomattavasti parisuhdetta ja ehkä toinenkin alkaa oivaltaa idean, jos hän näkee sinun positiivisen muutoksen?
No, kannattaa yrittää, ei tuo tuollakaan miksikään tule.