En tiedä miten tunnen itseni nykyään niin yksinäiseksi, minulla on kavereita ja ystäviä, mutta jotenkin sitä vaan tuntee olevasa nii yksi..
Ystävät asuu joko kaukana, ne on kiireisiä, tai sitten musta vaan tuntuu ettei niitä oikeesti kiinnosta kun mulla olis purettavaa..
Ehkä niitä kiinnostaa, mutta kun mä haluisin tällä hetkellä vaan puhua syntyjä syviä ja ne on niin kiireisiä, ja koska ne on niin kiireisiä niin en nää niitä semmosessa paikassa että voitas puhua kunnolla.
Parhaalle kaverille purin aina kaiken, oli yö tai päivä, ja nyt kun hän seurustelee hänellä ei ole enää aikaa minulle eikä jotenkin ole niin helppo vain soittaa silloin kun siltä tuntuu, koska en voi olla varma soitanko huonoon aikaan. Ja siksi pidänkin kaikki sisälläni.
Muut eivät ole niin läheisiä, jotta heille voisi puhua..
Olen yrittänyt puhua tämän parhaan ystäväni kanssa, mutta koska en näe häntä enää oikeastaan koskaan kahdestaan se on aika vaikeaa.
Olisin onnellinen, jos näkisin hänet silloin tällöin kahdestaan, niin voisimme vaihtaa kuulumisia, koska en tiedä mitä hänellekkään kuuluu..siis oikeasti syvällä..
Sitten haastan riitaa kun en voi purkaa ajatuksiani kellekkään, ja se huonontaa välejäni tähän ystävääni..
Olen huomion kipeä, tiedän sen, mutta nyt vain kaipaisin halausta..
Ystävät asuu joko kaukana, ne on kiireisiä, tai sitten musta vaan tuntuu ettei niitä oikeesti kiinnosta kun mulla olis purettavaa..
Ehkä niitä kiinnostaa, mutta kun mä haluisin tällä hetkellä vaan puhua syntyjä syviä ja ne on niin kiireisiä, ja koska ne on niin kiireisiä niin en nää niitä semmosessa paikassa että voitas puhua kunnolla.
Parhaalle kaverille purin aina kaiken, oli yö tai päivä, ja nyt kun hän seurustelee hänellä ei ole enää aikaa minulle eikä jotenkin ole niin helppo vain soittaa silloin kun siltä tuntuu, koska en voi olla varma soitanko huonoon aikaan. Ja siksi pidänkin kaikki sisälläni.
Muut eivät ole niin läheisiä, jotta heille voisi puhua..
Olen yrittänyt puhua tämän parhaan ystäväni kanssa, mutta koska en näe häntä enää oikeastaan koskaan kahdestaan se on aika vaikeaa.
Olisin onnellinen, jos näkisin hänet silloin tällöin kahdestaan, niin voisimme vaihtaa kuulumisia, koska en tiedä mitä hänellekkään kuuluu..siis oikeasti syvällä..
Sitten haastan riitaa kun en voi purkaa ajatuksiani kellekkään, ja se huonontaa välejäni tähän ystävääni..
Olen huomion kipeä, tiedän sen, mutta nyt vain kaipaisin halausta..
Vastaukset 5
Vanhimmat
vähä sama juttu ku mulla..pienestä asti,niin kauan ku muistan ni ollaan oltu kavereita, tehty kaikki yhes ja puhuttu asiosta.nyt kamuni löysi poikakaverin, joka ei jostain syystä pidä minusta.me ei nähä koskaa kaverini kans enää, joskus harvoin soittaa tai käy kahvella kun aina on kiire jätkäsä luo..no onneksi se jätkä meni eripaikkakunnalle töihin ni saan etes jonkun verran olla kaverini kans, mut jos se jätkä tietää et kaverini on mun kans ni se sit ottaa ja suuttuu. olisi joskus etes kiva olla ja puhua kaverin kans, mut ei sil ole aikaa..kyl sen on pakko joskus käydä kyläs kun on mun lapsen kummi.oon yrittäny joskus aina sanoa et rupeaa välit viilenemään, mut eipä sitä kun on niin rakastunut ni oikeen voi asialle tehä mitään..tietysti olenhan minä onnellinen kun löysi rakkauden,mut...ei oikeen ole muitakaan!
Samaa olen huomannut myös minä, sanominen ei tunnu auttavan. Olen minäkin monesti yrittänyt puhua meidän väleistämme, jo hänen kyllästymiseensä asti, mutta jos asia ei tunnu menevän perille ilman että siitä sanoo on mielestäni asia otettava puheeksi.
Hän on minulle hyvin tärkeä ystävä, ja en häntä haluaisi menettää, ja totta kai ymmärrän että hän on nyt ihastunut ja siksi ei tahdo aikaa minulle löytyä, mutta mielestäni olisi mukava välillä vain istua kasvotusten ja puhua, niin kuin ennen..
Jospa kun aikaa kuluu ja suhde ei enää ole niin uusi, hän minutkin muistaa ja älyää mitä olen tarkoittanut..
Sama ongelma,tunnen itseni ulkopuoliseksi vaikka frendejä on.Elämä on jotenkin tyhjää,sisältöä ei ole.
samaa minäkin olen miettinyt, mutta mistä sitä löytäisi sisältöä??
Olisi jotain tekemistä päivä rutiinien ulkopuolellakin, niin ei tarvitsisi vain istua kotona ja ajatella synkkiä..
"kiva" kuulla et muillakin on yksinäistä, vaikkei siihen ees ois mitään syytä. On mullakin kavereita ja harrastus ja muutenkin mut välillä sitä vaan tuntee olevansa niin älyttömän yksin, ulkopuolinen ja erilainen. Mut nykyään niin on harvon kun löysin ittelleni mulle täydellisen harrastuksen, se vois auttaa sullakin, kokeile.