Haluaisin kuulla hieman muiden ihmisten mielipiteitä ohjenuoriksi. Jos asianomainen sattuu törmäämään tähän keskusteluun ja tunnistamaan itsensä niin pyydän anteeksi... omat spekulointi vain sekoittavat pääni.
Olemme seurustelleet noin vuoden ja vaikka on ollut välillä vaikeampia jaksoja niin olemme rakastaneet toisiamme. Viimeksi pari viikkoa sitten hän sanoi rakastavansa minua ja minulla on absoluuttinen luottamus hänen sanaansa. Nyt kuitenkin hän sanoo ettei enää tunne mitään minua kohtaan. Hän on kovin stressaantunut työttömyyden aiheuttaman paperisodan ja raskaan työharjoittelun takia, joten olen ajatellut sen johtuvan siitä ja olevan ehkä ohimenevä ilmiö. Emme ole nähneet nyt kuin kerran viikossa sen työharjoittelun takia.
Lähestulkoon tällainen tilanne oli viime keväänä ylioppilaskirjoitusten aikoihin, mutta silloin tilanne parani. Nyt hän kuitenkin sanoo ettei usko että tunteet koskaan palaavat. Sovimme nyt että jatkamme tapailua jonkun aikaa jos ne vaikka palaisivat, mutten tietenkään haluaisi pitää häntä vastentahtoaan tällaisessa tilassa kauaa ja jonkun ajan päästä voi olla että minun pitää luopua hänestä.
Onko kuitenkaan mahdollista että rakkaus noin vain hiipuisi parin viikon aikana lopullisesti pois jos toinen ei ole sitä toiminnallaan aiheuttanut? Voiko hetkellinen tunteiden hiipuminen johtua vaikka stressistä, ja jos voi, niin miten sitä voisi auttaa? Onko jollakin ollut samanlaisia tilanteita?
Olemme seurustelleet noin vuoden ja vaikka on ollut välillä vaikeampia jaksoja niin olemme rakastaneet toisiamme. Viimeksi pari viikkoa sitten hän sanoi rakastavansa minua ja minulla on absoluuttinen luottamus hänen sanaansa. Nyt kuitenkin hän sanoo ettei enää tunne mitään minua kohtaan. Hän on kovin stressaantunut työttömyyden aiheuttaman paperisodan ja raskaan työharjoittelun takia, joten olen ajatellut sen johtuvan siitä ja olevan ehkä ohimenevä ilmiö. Emme ole nähneet nyt kuin kerran viikossa sen työharjoittelun takia.
Lähestulkoon tällainen tilanne oli viime keväänä ylioppilaskirjoitusten aikoihin, mutta silloin tilanne parani. Nyt hän kuitenkin sanoo ettei usko että tunteet koskaan palaavat. Sovimme nyt että jatkamme tapailua jonkun aikaa jos ne vaikka palaisivat, mutten tietenkään haluaisi pitää häntä vastentahtoaan tällaisessa tilassa kauaa ja jonkun ajan päästä voi olla että minun pitää luopua hänestä.
Onko kuitenkaan mahdollista että rakkaus noin vain hiipuisi parin viikon aikana lopullisesti pois jos toinen ei ole sitä toiminnallaan aiheuttanut? Voiko hetkellinen tunteiden hiipuminen johtua vaikka stressistä, ja jos voi, niin miten sitä voisi auttaa? Onko jollakin ollut samanlaisia tilanteita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Onko kuitenkaan mahdollista että rakkaus noin vain hiipuisi parin viikon aikana lopullisesti pois jos toinen ei ole sitä toiminnallaan aiheuttanut?
En usko. Uskoisin että kumppanillasi on kaksi viikkoa sitten ollut mietintävaihe päällä ja tästä syystä on vanhaan tapaan sanonut rakastavansa sinua. Hän ei ole halunnut aikaisemmin sanoa mitään poikkeavaa koska ei itsekään ole ollut varma tunteistaan. Tämä on aika yleistä. Monesti jätetty kokee että jättäjä on tehnyt päätöksen todella nopeaan vaikka useimmiten jättäjä on miettinyt asiaa jo kauan mutta koska ei ole ollut tunteistaan itsekään selvillä ei ole tohtinut turhaan huolestuttaa toista.
Voiko hetkellinen tunteiden hiipuminen johtua vaikka stressistä, ja jos voi, niin miten sitä voisi auttaa? Onko jollakin ollut samanlaisia tilanteita?
Jos opinnot tai esim. uusi työ tai ura vievät paljon aikaa eikä kumppanille jää aikaa se saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteita varsinkin jos kumppani haluaisi nähdä useammin. Älä ainakaan painosta toista viettämään aikaa kanssasi. Hän saattaa viettää haluamasi ajan kanssasi silloin mutta vain koska sinä halusit, ei hän. Ethän halua olla riippakivi?
Itse ehdottaisin taukoa suhteeseen. Esim. 2kk tauko voisi avata kumppanisi silmät huomaamaan oletko tärkeä hänelle vai et. Nyt tuntuu ettei hän pysty stressin ja muun kiireen takia keskittymään suhteenne tilaan tai omiin tunteisiin.
2kk saattaa tuntua pitkältä ajalta mutta ajattelin että 1kk aikana kumppanisi huomaa kuinka helppoa on kun ei ole ketään ketä pitäisi huomioida kiireen keskellä mutta sitten toisen kuukauden aikana saattaa huomata että kiireestä huolimatta on mukava että onkin joku joka välittää ja jonka kanssa voi viettää aikaa ja unohtaa kiireet.
Kiitos rakentavasta kommentista :)
Nyt en usko että kaksi viikkoa sitten on ollut mietintävaihetta vielä. Hänelle on tuottanut aina vaikeuksia sanoa sitä ääneen ja olimme sillä hetkell hyvin onnellisia. Hänellä ei ole koskaan ollut "vanhaa tapaa" sanoa rakastavansa minua. Mutta sen jälkeen tapasimme kahden viikon aikana vain kerran jona aikana kaikki tuntui muuttuneen. Kyllä hän kertoikin miettineensä asiaa jo "jonkun aikaa" mutta myös sanoi että vielä kaksi viikkoa sitten oli rehellinen. Enkä näe syytä epäillä hänen sanaansa.
Tuo oli hyvä neuvo etten painosta häntä tapaamaan ja juuri sen aionkin tehdä. Lupasin että menen useammin käymään hänen luonaan vaivojensa säästämiseksi mutta päätinkin etten vaadi enää yhtään mitään, tai kritisoi mitään "oikkuja".
Tuo kahden kuukauden tauko taas ei suoriltaan onnistu minulta. En voi olla erossa niin kauaa ja aion ainakin ehdottaa tapaamisia mutten vaadi mitään. Tosin jos sattuu että hän ei haluakaan tavata kuin vasta kahden kuukauden päästä niin siihen on sitten kai sopeuduttava.
Fiksua tekstiä. Minulle kävi noin kun ekan kirjottajan kumppanille. Pistin sitten tytön kävelemään masennuksissani ja nyt kaduttaa se mitä menin tekekmään. Kyllä kannattas hyvän parisuhteen vuoksi tehdä töitä sen eteen.
Jos 2kk tuntuu liian pitkältä ajalta niin ehkä voisit 2kk ajan pitää matalampaa profiilia niin kuin jo sanoit. Tietenkin jos ajatellaan niin että vaikeuksiin tulee selvyyttä 2kk tauolla ja olette sitten yhdessä seuraavat 60 vuotta niin se 2kk ei ole aika eikä mikään. Mutta kun on rakastunut ei voi olla erossa, tiedän sen.
Nyt on kuitenkin aika heittää pallo kumppanille ja antaa hänen tehdä omat päätöksensä. Siihen voi mennä kauankin aikaa mutta silti koita pysyä tyynenä. Älä painosta tapaamisiin tai häntä sanomaan mitään tunteistaan.
Olisi varmaan hyvä jos aloittaisit jonkun uuden harrastuksen tai hankkisit jotain muuta mielenkiintoa elämääsi nyt täksi ajaksi. Saattaa olla kumppanillesi virkistävää kuulla uusia kuulumisia sinulta jos/kun hän ottaa yhteyttä ja ennen kaikkea sinä saat muuta ajateltavaa.
Haluaisin muistuttaa että olet ollut kovin kärsivällinen ja vielä aiot antaa itsestäsi paljon hänen vuokseen. Teillä on nyt vaikeaa ja huomasin että aiemminkin on ollut ongelmia. Ongelmia tulee kaikkiin suhteisiin ja ihan kriisejäkin mutta monta vuoden sisään on jo aika paljon… En halua tuomita suhdettanne mahdottomaksi mutta toivon että jonain päivänä saisit yhtä paljon rakkautta ja huolenpitoa takaisin kuin annatkin.
Mielelläni haluaisin muuta ajateltavaa, on vain vaikea keskittyä juuri nyt mihinkään muuhun kun tätä pohdiskelee vähän väliä. Mutta ehkä se siitä sitten kun juttu ei ole enää niin tuoreessa muistissa. Kun kaksi ujoa ja epävarmaa ihmistä on yhdessä niin ei se ole helppoa kummallekaan, pitänee vain sopeutua.
Kiitos paljon. Rohkaisevaa lukea näin ymmärtäväistä ja asiantuntevaa tekstiä. Taidampa tehdä juuri niinkuin neuvot.
Surku että teillä ei onnistunut mutta voimakkaat tunteet voivat monesti hukuttaa järjen alleen. Kiinnostaisi tietää oliko sinulla ollut mahdollisesti samankaltaiset taustat, stressaava elämänvaihe, kumppanin taholta painostusta? Sanoit että kaduit sitä, mutta palasiko myös rakkauden tunne sinulle myöhemmin?
Voi ja se ei kato sukupuolta...Kun se loppuu, niin loppuu..Rakkaus ..Niin no vaikka sekin.
Lähde nyt, itke itkut ja rohkeesti kohti uutta.
Ei rakkaus parissa viikossa häviä, se edellyttää pidempää prosessia ellei todellakaan ole tapahtunut mitään toista loukkaavaa. Asia on voinut kuitenkin muhia päässä pitkään ja sitten yhtäkkiä putkahtaa esiin ja ratkaisun tekeminen tapahtuu äkkiä, kun palaset loksahtavat paikoilleen.
Toista hätistelemällä ei varmaan saavuta mitään. Tee tunteesi kuitenkin selväksi ja tarvittaessa väisty odottamaan sivuraiteelle mutta vain kohtuulliseksi ajaksi.
Tsemppiä!