Taulouteemme asteli nelijalkainen kaveri. Ensimmäisen päivän aikana mieheni katsoi minua pettyneesti ja totesi, että tiesi jäävän toiselle sijalle nyt kun meillä on koira. Outoa? Kaikki alkoi siitä kun mieheni rupesi kutsumaan koiraa kaikilla eri nimillä, vaikka sopiva nimi oli jo keksitty. Mainitsin asiasta kohteliaasti, mies vain mulkaisi pahasti.
Hän oli ilmoittanut minulle, ettei koiralla ole mitään asiaa sänkyyn tai sohvalle. Minä hyväksyin asian. Kuitenkin kun silmä vältti hän nosteli koiraa sänkyyn. Kun minä leikin koiran kanssa hän saattaa punkea siihen väliin todella törkeästi ja ottaa koiran esim. parvekkeelle hänen kanssa leikkimään. Jos olen viemässä koiraa pihalle ja kutsun tätä nimellä, mieheni pitää koirasta kiinni, jottei se tulisi luokseni. Tai, jos kiellän koiraa tekemästä jotain, mieheni ottaa syliinsä ja kiinnittää koiran huomion muualle.
Hän on sitä mieltä, ettei koiraa tarvitse kouluttaa. Eikä hän tunnu ymmärrä sitä, että ei ole poikkeuksia esim. sohvalle tulon kanssa. Hänen aivokapasiteetti tuskin riittää ymmärtämään sen, että kerran kielletty on aina kielletty. Se herättelee koiraa kun se nukkuu, riehuttaa sitä ympäri asuntoa, antaa koiran tehdä mitä haluaa. Aluksi mieheni oli jopa sitä mieltä, että koiraa ei tarvitse opettaa talutushihnaan. Kaikesta koiraan liittyvästä käydään jumalattomat taistelut.
Toisena päivänä koiramme on meidän yhteinen ja joinakin päivinä minun koira. Tälläinen esimerkki on viikkonloppu tai aamut. Hän ei käytä edes koiraa pihalla aamuisin vaan antaa tämän virtsata lattialle. Viikonloppuina hän ihmettelee kovasti, miksen minä lähde ryyppäämään; ei se koira yksin pihalle osaa mennä. Hän esittää kaikille, että koiran oppimat perus jutut (istu, maahan, tassu, paikka...) ovat hänen ansiota. Hän leikkii, että omistaisi kokonaan koiran, muttei kuitenkaan tiedä, mitä ruokaa koirallemme syötetään. Hän ei edes tiedä sen ikää ym.
Kyseessä on kuitenkin Rottweiler, joka kasvaa suht söpönkokoiseksi, ja tarvii kovan kurin ja koulutuksen. Miten saan muotoiltuani miehelleni, että koulutus on tärkein, ja kerran kielletty on aina kielletty, ilman mieheni suuttuttamista. Onko kenelläkään muulla vastaavanlaista tilannetta ollut?
Hän oli ilmoittanut minulle, ettei koiralla ole mitään asiaa sänkyyn tai sohvalle. Minä hyväksyin asian. Kuitenkin kun silmä vältti hän nosteli koiraa sänkyyn. Kun minä leikin koiran kanssa hän saattaa punkea siihen väliin todella törkeästi ja ottaa koiran esim. parvekkeelle hänen kanssa leikkimään. Jos olen viemässä koiraa pihalle ja kutsun tätä nimellä, mieheni pitää koirasta kiinni, jottei se tulisi luokseni. Tai, jos kiellän koiraa tekemästä jotain, mieheni ottaa syliinsä ja kiinnittää koiran huomion muualle.
Hän on sitä mieltä, ettei koiraa tarvitse kouluttaa. Eikä hän tunnu ymmärrä sitä, että ei ole poikkeuksia esim. sohvalle tulon kanssa. Hänen aivokapasiteetti tuskin riittää ymmärtämään sen, että kerran kielletty on aina kielletty. Se herättelee koiraa kun se nukkuu, riehuttaa sitä ympäri asuntoa, antaa koiran tehdä mitä haluaa. Aluksi mieheni oli jopa sitä mieltä, että koiraa ei tarvitse opettaa talutushihnaan. Kaikesta koiraan liittyvästä käydään jumalattomat taistelut.
Toisena päivänä koiramme on meidän yhteinen ja joinakin päivinä minun koira. Tälläinen esimerkki on viikkonloppu tai aamut. Hän ei käytä edes koiraa pihalla aamuisin vaan antaa tämän virtsata lattialle. Viikonloppuina hän ihmettelee kovasti, miksen minä lähde ryyppäämään; ei se koira yksin pihalle osaa mennä. Hän esittää kaikille, että koiran oppimat perus jutut (istu, maahan, tassu, paikka...) ovat hänen ansiota. Hän leikkii, että omistaisi kokonaan koiran, muttei kuitenkaan tiedä, mitä ruokaa koirallemme syötetään. Hän ei edes tiedä sen ikää ym.
Kyseessä on kuitenkin Rottweiler, joka kasvaa suht söpönkokoiseksi, ja tarvii kovan kurin ja koulutuksen. Miten saan muotoiltuani miehelleni, että koulutus on tärkein, ja kerran kielletty on aina kielletty, ilman mieheni suuttuttamista. Onko kenelläkään muulla vastaavanlaista tilannetta ollut?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Korjaten: mieheni on siis sitä mieltä, että koira rikkoo suhteen.
Jo toisen kappaleen jälkeen ajattelin, että miehesi on lapsellinen. Ja kertomuksesi vahvisti ajatustani koko ajan. Viimeisessä kappaleessa totesin, että sekä mies että koira on saatava kuriin. Tuon kokoinen koira ei todellakaan ole sopiva miksikään aikuisen lapsen leikkikapulaksi vaan vaatii määrätietoista ja johdonmukaista koulutusta. Jos miehesi on ennen koiran tuloa käyttäytynyt normaalisti, johtuu tuo käytös todennäköisesti juuri koirasta. Oletko muistanut koiran tulosta huolimatta huomioida myös miestäsi entiseen malliin? Tosin eipä tuo miehesi käytöskään varmaan innosta huomioimaan. Minut ainakin tuollainen käytös karkottaisi nopeasti kauemmas.
Koira on minun kohdalta kurissa. Vaikka onkin kohta 4 kk, uskoo hän kaikki mitä sanon. Koira kuitenkin kävelee mieheni yli, ja tämä on pelottavaa. Ajatellen tulevaisuutta; mieheni ei tule pärjäämään koiran kanssa.
Mieheni on luonnostaan ollut aina äärimmäisen mustasukkainen. En tosin ajatellut, että tämä raja koskee myös koiraa... Koiran tultua tilanne on vain pahentunut. Eikä mieheni ole jäänyt huomiotta. Kyllä, olet oikeassa siinä, ettei nykyinen käytös siihen innosta. Parhaani olen kuitenkin yrittänyt.
Joskus pitää luopua jotta saa "parempaa"?
Huh huh! Rottewiler ei todellakaan tule hyväksymään miestäsi laumassa itseään ylemmäksi, jos kohta sinuakaan, vaikka nyt pentuna vielä tottelee. Se on yhden isännän/emännän koira ja tulee ylenkatsomaan niitä lauman jäseniä, jotka sitä alistaen ja pmpotellen yrittävät kasvattaa. Se on palveluskoira ja toimii siksi, että haluaa palvella, ei pelosta ja alistuksesta. Miehesi käytös kertoo todellakin huonosta itsetunnosta, lapsellisuudesta, mustasukkaisuudesta eikä hän ole kykenevä kantamaan vastuuta toisesta elävästä olennosta.
Rotikka tarvitsee jossain vaiheessa, n. 1,5 vuoden iässä jopa fyysistä ylivaltaa kasvattajaltaan, kun se etsii lopullista paikkaansa aikuistumisen loppuvaiheessa. Jos se on uros, harva nainen sen kanssa yksin pärjää. Nartun kanssa vähän paremmin. Vastuullinen kasvattaja ei edes anna yksinäiselle naiselle urosrotikkaa. Kuten olet itsekin todennut, kasvatus vaatii johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Mistään koirasta ei tule onnellista ja tasapainoista kaveria perheeseen, jos se ei tiedä, mitä siltä odotetaan ja mitä se saa tehdä. Ole tässä tarkka ja vastuullinen! Rotikasta saa kaverin, joka tottelee pienintä merkkiä ja jopa ajatustasikin, mutta ei kuvaamallasi tavalla. Miehesi ei ole kypsä ( pari- eikä koirasuhteeseen).
Jännä juttu, että kuitenkin naiset kasvattavat hevosia, oriitakin, ja kouluttavat myös ongelmahevosia menestyksekkäästi: vaikka ne sentään painavat 300-700kg, purevat, potkivat ja jopa tappavat pahimmillaan. Mutta rotikkaa ei kertakaikkiaan pysty kasvattamaan kuin miehen fyysisellä ylivoimalla: mitä todellisuudessa miehelläkään ei ole suurimmalla osalla. Nimittäin iso kokoinen 60-jopa 70kg rotikka tappaa kyllä miehenkin seotessaan. Että kyllä se kysyy jotain muuta kuin sukupuolta ja fyysistä ylivoimaa se eläimen kasvatus. Enemmän eläimen menestyksekäs kasvatus vaatii henkistä voimaa, tahtoa, johdonmukaisuutta ja sääntöjä alusta saakka. Uhmaikää ei edes välttämättä tule, jos koiran kasvattaa oikein pienestä pitäen.
Olet siinä kohtaa oikeassa, ettei ap: mies sovi minkään eläimen kasvatukseen, ei sitten pätkääkään, eikä parisuhteeseenkaan (mutta itsepähän ap on miehensä valinnut, että mahtaa se on muuten olla ihana mies...), mutta hieman kritisoisin tuota voiman käytön korostamista eläinten koulutuksessa...
Tästä olen kanssasi täysin samaa mieltä:"Mistään koirasta ei tule onnellista ja tasapainoista kaveria perheeseen, jos se ei tiedä, mitä siltä odotetaan ja mitä se saa tehdä. Ole tässä tarkka ja vastuullinen!" Ihmiset ottavat yhä enemmän koiria ja muitakin eläimiä, ilman mietintää, ottavat vaan, vaikka eivät ole valmiita vastuuseen eivätkä tajua mitä ottavat. Se on typerää. Ihmiset ovat lapsellisempia kuin ennen ylipäätään. Ja se kostautuu kanssaihmisille ja niille eläinparoille sitten... Kuten tämäkin tulee kostautumaan, kun koirasta tulee hallitsematon sekopää ja se joudutaan lopettamaan.
Miten teillä meni ennen koiraa? Mikä oli silloin se syypää?
Ei meinaan kuulosta siltä, että menee kauheen hyvin muutenkaan.
Syypäästä en tiedä. Varmasti kummatkin meistä aiheutti omalta osalta suhteeseen solmuja. Mustasukkaisuus oli ja on edelleen hänen huonoin puoli. Ainoa asia mitä voin tehdä, on istua kotona (mieluiten ilman konetta ja puhelinta) tai olla hänen ja hänen kavereiden kanssa. Onhan niitä hyviäkin hetkiä paljon, tätä en kiellä. Mutta riita tilanteessa hän yleensä pakkaa tavaransa ja lähtee (ennen ja jälkeen koiraan tulon).
Resepti on selvä. Pidä koira ja luovu siitä kakarasta, jota kutsut mieheksi.
"Onhan niitä hyviäkin hetkiä paljon". No joo, varmasti jokaisessa suhteessa on hyviä hetkiä. Tosin kun tottuu jatkcvaan pahaan oloon ja varpaillaan oloon, niin ihan tavallisetkin asiat alkaa varmasti ennen pitkää tuntua hyviltä hetkiltä kaiken paskan rinnalla ja todellisuus vääristyy.
Herätys! Et saa elää normaalisti ilman toisen jatkuvaa valvomista ja kyttäämistä. Siitäkö olet aina haaveillut?
Jos et itse sattunut huomaamaan, niin koko koira on ihan sivuseikka mitä tulee teidän ongelmiin.
Heippa,mieti ihan tosissasi kantsiiko tommmosta "miestä" katsella...ajanmyötä pahenee taatusti mustasukkaisuus jos koirastakin on noin mustis!
Jos todella haluat yrittää jatkaa elämistä miehen kanssa niin anna koira suosiolla pois-ennenkuin se reppana on ihan pilattu/tai että se kohta lopetetaan käytöshäiriöiden takia (joita on tuota menoa luvassa jo kovin pian ).
Itsekin olen kokenut aivan samaa omalta mieheltäni. Tosin ex nykyisin. Oli äärettömän mustasukkainen koirasta. Lopulta tämä johti siihen että hän alkoi purkaa pahaa oloaan väkivaltaisesti koiraan. Koirani luikki kotona häntä koipien välissä eikä pystynyt lainkaan rentoutumaan. Sanonpa että tuo miehesi käytös kertoo siitä ettei ole itse kovinkaan tasapainossa ja todellakaan kykenevä parisuhteeseen. Älä missään nimessä luovu koirasta. Se tulee olemaan sinulle uskollinen ystävä vuosia, toisin kuin mies!
Niinpä, no, kun koirasta tulee käytöshäiriöinen ja hallitsematon ongelmakimppu, se saavuttaa täydet voimansa siinä 3 vuoden iässä ja te joudutte lopettamaan sen, niin ehkä siinä vaiheessa sinullekin syttyy lamppu päähän siitä, että sitä voi joutua jopa tappamaan sen, mikä ei ole pyytänyt edes syntyä, vain ihmisen oman vastuuttomuuden ja typeryyden takia. Niin, miehesi on lapsellinen ja mahtaa todella olla hekumallisia hetkiä sen kanssa, että se on tuollaisen käytöksen arvoinen, mutta sinä olet siitä koirasta vastuussa: ei se itsestäänkään voi olla. Ja tuolla menolla siitä kasvaa luonnevikainen sekopää ja sen elämä päättyy eläinlääkärin piikkiin liian nuorena, tai jos se riehaantuu kuten naapurin koira joka kävi toisen omistajan kimppuun, poliisin aseeseen hätälopetuksena, kun ei osattu sitten ihan kasvattaa.
Jos haluat nopeuttaa prosessia niin hakkaa sitä vähän. Se puree kaikkia kohta ja kun se on täysikasvuinen anna se lapsen talutettavaksi. Niin ne muutkin tekee: ja seuraukset on nykyään sen mukaiset. Sitten ihmetellään että on se koira ihmeellinen peto.
No, sori veetuilu, pännii vaan että aina se on se eläin ja muut jotka maksaa sekopäitten virheistä. Teidän piti nyt se koira saada. Miehesi on lapsellinen sekopää. Ja kuka viedään luonnevikaisena piikille? Koira. Kuka saa vihat niskaansa kun on hankala? Koira. Kuka jää siihen väliin ja stressaa ja on onneton? Koira.
Ja mistä sinä murehdit? Siitä, ettei se pikku reppana mussukka (dorka) suutu...
"Miten saan muotoiltuani miehelleni, että koulutus on tärkein, ja kerran kielletty on aina kielletty, ilman mieheni suuttuttamista."
Mitä v**un väliä? Muotoile se niin, että se menee jakeluun: suora puhe yleensä auttaa. Ei kohta ole aikaa enää miettiä suuttuuko se mies vai ei, kun se koira roikkuu hampaat sen luussa kiinni.
Ilman suuttumista... Joo, taidat asua vähän muumilaaksossa vissiin?
Otitte enemmän kuin väärän rodun teille. Tosin, kaikki rodut ja eläimet olisivat vääriä teille ja kärsisivät, mutta rotikka voi olla jopa muille (ja teille) vaarallinen väärin kasvatettuna. Onnea valinnalle. Niin, terkkuja miehellesi. Mahtaa olla melkoinen panomies.
Tosiaan rotikka on vaativa koira. Ja sä kasvattajana kannat vastuun seurauksista, jos annat koiran kasvaa tuollaisen vaikuttajan piirissä. Se kannattaa ottaa vakavasti. Teidän kotiin ei tuo koira sovi niin kauan kuin siellä on miehesi.
Sanoisin, että aikamoiselta pelleilyltä kuulostaa miehesi touhu.
Ja en voi olla miettimättä, että miksi haluat elää tuollaisen ihmisen kanssa?