mitäs nyt.

sinkkuyh kirjoitti:

pakko avautua täällä, kirjottaminen taitaa helpottaa. oon ollu sinkkuna kohta 4vuotta tai no yksinhuoltajana (äiti). itsevarmuuteni kadonnut täysin eron jälkeen kun lapsen isä dumas sillon ettei kukaan enään koskaan huoli minua yms. ja niinhän olen elänyt sillä ajatuksella tämän neljä vuotta. kuka nyt yh:ta huolii. poika on kohta viisi vuotias ja todella vilkas ja tottelematon. tai no muita tottelee mutta minua ei :D poika on kaikki kaikessa minulle. tän neljän vuoden aikana on irtosuhteita ollu ja yhtä olen tapaillut johon ihastuin mitä en helposti tee. tapailimme puolisen vuotta ja hän olisi halunnut vakavempaa, mutta koska tää "kukaan ei enään koskaan huoli sua" lause pyörii vieläkin päässä, en enään edes halunnut tapailla miestä. ajattelin koko ajan että mitä se nyt mitään rumaa yhmammaa haluaa jolla ylivilkas poika. niinkun aikasemmin sanoin itsevarmuuteni kadonnut, kroppa kärsi raskausmahasta aikalailla mutta ei en ole ylipainoinen, arpia siellä sun täällä ja vatsassa roikkuu nahkapussi. nyt olen kyllä ihastunut todella paljon mieheen jonka tapasin vloppuna, yleensä aina jos näen jonkun kivannäköisen ja oloisen miehen saan pidettyä ihastumisen tunteen pois sillä ajatuksella että minulla on poika, olen yh ja ruma, kuka nyt mua pidemmän päälle kattelis tai edes vähää aikaa. mutta nyt vaikka näin ajattelen että tuskin häntä kiinnostaa en saa silti häntä pois mielestä. Ajattelen häntä koko ajan enkä saa unta kun mietin vain mitä tekisin vai teenkö mitään. Tekisi mieli pyytää miestä treffeille leffaan tai jonneki, mutta en tiedä kehtaanko/uskallanko, jos hän kieltäytyy niin kaikki noi ajatukseni tulee todemmiksi.. ja ensinmäistä kertaa tuntuu siltä että hän on mies kenen kanssa voisin ryhtyä vakavempaankin. outoa, taisin varmaan rakastua:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä