Ajattelamisen aihetta terapeuteille

...............
Perjantaina 24.4 oli TV:ssä tosipohjainen elokuva, "Minun elämäni", joka kertoi irlantilaisesta CP-vammaisena syntyneestä kaverista, Cristystä. Synnynnäiset lähtökohdat ja ympäristön asenteet eivät hänen elämälleen kovin ruusuista tulevaisuutta luvanneet, mutta sitten kuvaan tuli tohtori Eileen, joka koki Cristyn elämässä ja tulevaisuudessa henkilökohtaisen haasteen ja lähti ystävänä ja lähimmäisenä platonisen rakkauden hengessä kehittämään Cristyn henkilökohtaisia lahjakkuuksia ja rakentamaan hänelle parempaa tulevaisuutta kuin mitä ympäristö asenteillaan hänelle tarjosi. Lopputuloksena oli, että Cristystä, vaikka hänen käytettävissään oli vain hänen vasen jalkansa, hänestä kehittyi luova lahjakkuus, joka saavutti laajaa kuuluisuutta ja arvostusta.

Voidaan sanoa, että ihminen, niin terveet, vanhukset kuin vammaisetkin, pystyy hyvinkin mittaviin suorituksiin mikäli heille pystytään tarjoamaan ympäristön taholta riittävä tarkoitus elämälle ja sen myötä motiivit itsensä toteuttamiselle ja kehittämiselle. Tähän ei riitä se, että tarjotaan riittävät ulkoisen selviytymisen ja elämisen puitteet. Tähän tarvitaan ennen kaikkea elämän henkistä sisältöä ja ympärille edes muutama ihminen, jotka toimivat henkisenä taustatukena ja innoittajina elämän pyrkimyksissä. Cristyn kohdalla tämä henkinen innoittaja oli tohtori Eileen ja ilman hänen henkilökohtaista panostaan Cristystä ei olisi koskaan tullut sitä, mikä hänestä lopulta tuli.

Näin siis Irlannissa. Meillä Suomessa on viime vuosikymmenien hyvinvoinnin keskellä pystytty turvaamaan invalideille, vanhuksille ja vammaisille suhteellisen tyydyttävät ulkoisen elämisen puitteet siitäkin huolimatta, että hyvinvointiyhteiskuntamme liitokset ovat natisseet ja natisevat enenevässä määrin sen myötä kun kansakuntamme ikärakenne muuttuu iäkkäämpään suuntaan. Sen sijaan invalidien, vanhusten ja vammaisten henkisen jaksamisen puolella on suuria puutteita ja yhteiskuntamme henkisen ilmapiirin kovettumisen myötä nämä puutteet ja ongelmat lisääntyvät lisääntymistään. Meillä on liian paljon loputonta yksinäisyyttä, liian paljon unohdettuja ja hylättyjä lähimmäisiä vain sen vuoksi, etteivät nämä lähimmäiset iän tai terveydentilan vuoksi täytä tämän hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisilleen asettamia kriteerejä. On loputonta masennusta ja aivan liian monet eivät ole jaksaneet enää.

Ja kuitenkin. Niin kuin oli Cristyllä omia henkilökohtaisia lahjakkuuksia, jotka tohtori Eileen loihti hänestä esiin, niin milteipä jokaisella invalidilla, vanhuksella tai vammaisella on jokin erityisalue, jossa hänellä on lahjakkuuksia, joita voi kehittää, joiden avulla tehdä elämästään rikkaan ja elämisen arvoisen; ja joiden avulla palvella lähimmäisiään, kansakuntaamme ja jopa koko ihmiskunnan humanistista kehitystä ja päästäksemme hyödyntämään näitä lahjakkuuksia, meidän on pystyttävä luomaan sellaiset henkiset puitteet, joissa yksilö kokee elämänsä mielekkääksi, arvokkaaksi ja että hänen elämällään on tarkoitus.
................

http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/1/tarkoitus.html