Sinkkumies!! Voisitko sä..?

Johtuu siitä, että inhoan lapsia enkä tule niitä koskaan hankkimaan.

... jos sä puolestasi ensin pyytäisit multa anteeksi sitä, että menit tekemään lapsen väärän miehen kanssa :) Onnistuuko?

jos mulla itsellänikin olisi jo lapsia jonkun muun kanssa.

Mikä ettei, jos on kaikinpuolin mukava ja fiksu. Tietyt ehdot kyllä olisi; eli pitäisi olla suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin minä (27-32v), omillaan toimeentuleva eli ei mikään sossupummi joka haluaa musta vaan elättäjän, lapsen / lasten täytyy olla edes kohtalaisen hyvin kasvatettu eli ei mitään röyhkeitä räkänokkia eikä ylipäänsä mielellään vauvaikäisiä lapsia, seitsemän vuotiaista ylöspäin ihan okei ja vielä viimeisenä ei hankalia exiä jotka tunkevat väkisin arkeen. Jos täyttäisi nuo ehdot ja olisi muutenkin mieleen niin en näkisi mitään syytä miksi ei.

EI YH-ämmille! Aisankannattajaksi en rupea!

Ei tässä ole mitään ongelmaa, kunhan se edellinen isukki hoitaa velvoitteensa ja maksaa elatusmaksut ajallaan.

Kyllähän sitä elatusrahaa jää aina syömisen ja kämpän vuokran jälkeen sitten esim. autoon. Kiva ajella jonkun toisen miehen maksamalla autolla :)

No eipä sitä kyllä vielä tässä iässä (23) mitään halua ole alka seurustella yh-äidin kanssa, varsinkin kun ei vielä omia lapsiakaan ole. Ehkä tilanne olisi eri jos minulla olisin eronnut ja omiakin lapsia olisi, ehkä sitten se kynnys lähtä perustamaan uusioperhettä olisi matalempi.

Miksi kutsut itseäsi "sinkkuäidiksi", kun kerran oikeasti olet "yksinhuoltaja" tai "eronnut nainen / leskirouva, jolla on yksi tai useampi huollettava lapsi"? Kuulostaako "sinkkuäiti" paremmalta?

Aivan varmasti jos olisin vaan sinkku. Rakastan lapsia kovasti, joten lapset eivät ole mikään ongelma. Mutta olenkin yli kolmekymppinen aikuinen mies. Täältä tuskin saat lapsilta muita kuin asiattomia vastauksia. Elämä sitten opettaa.

mutta nykyjään ei kyllä kovin mieluinen ajatus mutta annan tunteiden viedä joten ihan fifty sixty.

Voisin kuvitella...

Nuoria, sellaisia parikymppisiä miehiä en usko että kovinkaan montaa kiinnostaisi. Mutta kun itse näyt olevan 29 tai 30, niin luulen että ikäisesi ja hieman vanhemmat miehet suhtautuisivat asiaan myönteisemmin kuin nuo nuoret kollit, joita kiinnostaa vielä vauhdikkaampi elämä. Se millainen rooli lasten isällä on, tapaako aktiivisesti lapsiaan vai eikö osallistu heidän elämäänsä ollenkaan, vaikuttaa myös paljon siihen miten miehet suhtautuvat. Kunhan et miehestä etsi lapsillesi jotain elättäjää niin kaikki on ihan kondiksessa.

".....ajatella että sä joskus seurustelisitkin ihan mukavan sinkkuäidin kanssa?!
...vai oliskos lapsi tai lapset sinulle kuitenkin se ~turn off~ ?"

Lapsi = turn-off
Suhteessa kummitteleva ex-kumppani = turn-off

Lähtökohta on se, että jokainen hoitaa itse oman jälkikasvunsa, kun on sellaista mennyt hankkimaan.

YH:n mielestä lapsella on jo isä, joten toista se ei myöskään tarvitse. Entä kukapa haluaisi suhteeseen vain kakkoseksi, koska lapsi (ja eksä) menee kaiken muun edelle ?

Itse haluan edetä suhteeseen perinteisen kaavan mukaan, jolloin kaksi vapaata ja lapsetonta lyö hynttyynsä yhteen, ja hankkii mahdollisesti yhteisen perheen/lapsia. Siksi ei kiinnosta oman elämän sitominen toisen uusioperhe-viritelmiin.

Yksinhuoltaja on lapsettoman miehen kannalta töysin hukkaan heitettyä aikaa. Aisankannattajana saa perheen velvollisuudet, vaikka ei ole koko hommaan osaa eikä arpaa.

Eihän siinä muuta ku se tietty vastuu mikä siitä lapsesta tulee molemmille. Ja se rajottaa kyllä jonkin verran kaikenlaista kanssakäymistä ja elämää yleensäkkin. Ei se mua sinäänsä haittais jos ois lapsi, mutta kun siin on myös se että se ei ois mun oma, niin vaikeehan siihen ois suhtautua.. En toki näe sitä mahdottomuutena, mutta en kyllä silti kauheen mielelläni alkas sellasen mimmin kans seurusteleen kenel on pieni lapsi. Eihän mullakaan ole, joten turha tehdä asioista monimutkasia heti kättelyssä. Olen itse parikymppinen nuori mies, ja rakastan lapsia, mutta niitä ois kiva saada itse vasta sitten kun on ollu jo pari vuotta naimisissa tai ainakin muutaman vuoden seurustellut, ja elämä vakiintunut muussakin mielessä..

Itse en heti ajatusta tyrmäisi. Tietenkin siinä on jonkinnäköisiä juttuja, mitä täytyy ottaa huomioon. Esim. lapsen kasvatus ja ikä (ei mikään pikkuvauva). Itse rakastan lapsia, mutta tietysti siinä kohtaa tulee kuitenkin se eteen, että en ole itse lapsen isä, vaan joku muu on hänet kasvattanut. Se, että miten lapsi on kasvatettu. Äidissä olisi hyvä olla sitä perinteistä, mitä naisissa yleensäkin odotan: huumorintaju, pystyy puhumaan tunteistaan, vastuuntuntoinen.

Yhden ainoan miinuksen kohtaan jo tässä vaiheessa, mikä ei siis ole mahdottomuus, pelkkä miinus. Se, että hakee tälläiseltä keskustelupalstalta. Itse uskon siihen, että se ns. oikea löytyy sattumalta, puistossa, kahvilassa tai vaikkapa tavaratalossa. On toki mahdollista, että tälläisellä palstallakin onnistuu. Koska tiedän ystävieni olevan tälläisillä palstoilla, ajattelin itsekin vilkaista.