Miten pettäminen voi olla toisille niin helppoa? Kynnys on korkealla. Olen jo vuoden ajan ollut tiiviissä puhelinyhteydessä unelmieni miehen kanssa. Olemme perheellisiä molemmat. Alku oli kiihkeä ja jotain jo melkein tapahtui, mutta ei tapahtunut. Itseäni vaivaa, että minä naisena olen enemmän aloitteellinen yhteydenpidossa ja saamani vastaukset ovat satunnaisia, mutta välillä hyvinkin "lupaavia". Olen muutaman vuoden miestä vanhempi ja ehkä rohkeampi kuin itse uskonkaan. Yhteydenitomme on mukavaa, mutta väkisin olen alkanut miettiä, onko hän sitä tyyppiä, joka tarvii vähän silittelyä, kun vaimo ei täytä kaikkia tarpeita. Olen ymmärtänyt, että olen hänelle jotakin, mutta tiedostan, että toiveita on turha elätellä. Eli yksi niistä miehistä, jonka vaimo ei voisi koskaan aavistaakaan, että miehellä voisi ollla jotain virityksiä. Olen pettynyt itseeni, koska en voi unohtaa miestä, vaikka tiedän, mikä tilanne. Oma, yli 20 -vuotinen parisuhteeni on täysin väljähtänyt, mutta lasten vuoksi en voi lähteä. Nelikymppisenä naisena minua imartelee runsas huomio, jota saan kaiken ikäisiltä miehiltä, missä ikinä liikun. Tiedostan sen, että ulkonököni kiinnittää huomiota. Se on lopulta yhdentekevää. Kunnollisen perheen kilttinä tyttönä haaveet ovat aina olleet tavallisia ja tämäkin mies, mitä tavallisin perheenisä, mukava sellainen. Ei tarvitse varmaan edes mainita, että oma mieheni panostaa bisnekseensä, ei ole perhekeskeinen ja on harvoin kotona. Itse en arvosta rahaa, mutta olen akateemisesti arvostetusssa ammatissa ja tulen toimeen omalla palkallani paremmin kuin hyvin. Tämä toinen mies on amiksen poikia, mutta täysin unelmieni mies...Ihmettelen avioerojen runsasta määrää ja meitä kahta, jotka olemme niin saamattomia ja ajattelemme lapsiamme....ja samalla sitä, miten voisin unohtaa koko tyypin, johon kuitenkin törmään kotikulmilla ja päiväkodin pihassa vähintään viikottain...
Ei pettämistä, mutta...
unelmien vanki
2390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama tilanne hyvinkin lähelle. Ja henkisesti ihan kiinni ihmisessä jota ei oikeasti koskaan voi saada.
Tai ehkä voi jos heittää kaiken tämänhetkisen vanhan ja turvallisen roskakoriin. Silti kun mitään radikaalia ei ole tapahtunut kaikki on kuin haaveilua ja silti pitää kiinni.
Minulla niin päin että toinen mies painostaa ja toivoo ja pyytää päivittäin minulta enemmän.
Tapailua olen koittanut lopettaakkin jo useita kertoja silti aina uudestaan sama jatkuu.
Olen ihan korviani myöten "rakastunut". Mitään vakavaa ei ole tapahtunut ja 2 vuotta on mennyt vain jutellen halaten joskus nopean suukon vaihtaen.
Kysymykseesi miten pettäminen voi olla niin helppoa en edelleenkään tunne pettäväni miestäni, siksi
tämä jatkuu ja ei aiheuta kovin isoja tunnontuskia.
Tiedän ettei tämä kauaa enää voi jatkua, joko vain kuihtuu hiljaa huomaamatta pois tai romahtaa isolla rytinällä jos puolisot huomaa meidän leikin. Koitankin järkeillä että järkevintä olisi vaan lopettaa suhde itse ennen kun mitään ratkaisevaa pääsee tapahtumaan.
Pari suhteesi on väljähtänyt ja se on tietysti yksin miehesi syy. Tottakai kaksikymmentä vuotta kestänyt suhde väljähtyy, jos ei sen eteen mitään tee. Se väljähtyy joskus myös tämän "unelmamiehen" kanssa. Huomioi muuten, että unelmamiehesi on pettäjä. Ja mikä on tuo lasten vuoksi en voi lähteä -juttu on? Ei se lapsillekaan voi olla hyväksi, etteivät saa rakkauden mallia kotonaan, vaaan lähinnä väljähtäneen mallin.
No hyvä että tajuat sentään olevasi huomionkipeä.