Olen seurustellut puolisen vuotta ikäiseni miehen kanssa - ollaan molemmat jo keski-ikäisiä. Tunsin miehen teini-ikäisenä ja välillämme taisi olla jotain vipinääkin. Vuosikymmeniin emme kuitenkaan olleet yhteyksissä. Miehelle tuli ero pitkästä suhteesta ja aika pian suhteen päättymisen jälkeen hän otti minuun yhteyttä - kertoi että ei ole koskaan pystynyt unohtamaan minua. Hän on fiksu, mukava, koulutettu ja meillä on mukavaa yhdessä. Olemme viettäneet yhteistä aikaa, harrastaneet erilaisia asioita ja myös matkustelleet. Yhdessäolo tuntuu hyvältä ja hänkin sanoo nauttivansa seurastani.
Yksi asia kuitenkin vaivaa minua, enkä oikein ymmärrä mistä on kysymys. En ole juurikaan tavannut hänen ystäviään ja minulle selvisi hiljattain, että hän ei ole edes kertonut monelle seurustelevansa. Olin hämmentynyt ja hieman loukkaantunutkin. Tuli sellainen tunne, että hän haluaa jotenkin salata seurustelumme. Olemme kyllä liikkuneet yhdessä erilaisissa tilaisuuksissa ja hän on kyllä esitellyt minut, jos tuttuja on tullut vastaan. Itse olen eronnut jo vuosia sitten ja olen ollut tosi onnellinen kun rinnallani on viimeinkin ihminen, jonka kanssa tuntee elävänsä täyttä elämää. Pienoinen epävarmuus alkoi kuitenkin hiertämään mieltäni kun ymmärsin, että hänen ystävänsä eivät tiedä seurustelustamme. Mistä on kysymys? Matalasta profiilista, häpeästä, vai pitääkö hän minua pelastusrenkaana eronsa jälkeen?? Voi tietysti olla kysymys siitäkin, että monet ystävät tuntuvat olevan pariskuntia, joiden kanssa hän on viettänyt aikaa entisen vaimonsa kanssa. En ole saanut kysyttyä asiaa häneltä.
Itse olen jo jotenkin sitoutunut tähän suhteeseen, vaikka tulevaisuutta en ole ajatellut. Mietin tässä kuitenkin, pitäisikö lopettaa hyvissä ajoin, että ei tule pettymystä.
Yksi asia kuitenkin vaivaa minua, enkä oikein ymmärrä mistä on kysymys. En ole juurikaan tavannut hänen ystäviään ja minulle selvisi hiljattain, että hän ei ole edes kertonut monelle seurustelevansa. Olin hämmentynyt ja hieman loukkaantunutkin. Tuli sellainen tunne, että hän haluaa jotenkin salata seurustelumme. Olemme kyllä liikkuneet yhdessä erilaisissa tilaisuuksissa ja hän on kyllä esitellyt minut, jos tuttuja on tullut vastaan. Itse olen eronnut jo vuosia sitten ja olen ollut tosi onnellinen kun rinnallani on viimeinkin ihminen, jonka kanssa tuntee elävänsä täyttä elämää. Pienoinen epävarmuus alkoi kuitenkin hiertämään mieltäni kun ymmärsin, että hänen ystävänsä eivät tiedä seurustelustamme. Mistä on kysymys? Matalasta profiilista, häpeästä, vai pitääkö hän minua pelastusrenkaana eronsa jälkeen?? Voi tietysti olla kysymys siitäkin, että monet ystävät tuntuvat olevan pariskuntia, joiden kanssa hän on viettänyt aikaa entisen vaimonsa kanssa. En ole saanut kysyttyä asiaa häneltä.
Itse olen jo jotenkin sitoutunut tähän suhteeseen, vaikka tulevaisuutta en ole ajatellut. Mietin tässä kuitenkin, pitäisikö lopettaa hyvissä ajoin, että ei tule pettymystä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...mutta pitäisköhän keskustella asioista hyvissä ajoin, ettei tule pettymystä?
koet olevasi onnellinen siitä että olet löytänyt hänet rinnalesi niin keskustele ennen kuin teet ehkä vääriäkin johtopäätöksiä....miehet ei aina niin hehkuttele suhteistaan eikä varsinkaan heti erottuaan...tai hän ei edes ajattele koko asiaa siltä kantilta että sillä olisi merkitystä kertooko vai eikö..ja kyllä minäkin ehkä 40:nä kokisin noloksi tilanteen missä mut esitellään ns sanoin tyttöystävänä...ehkä se on jokseenkin selvää siinä vaiheessa että olette yhdessä jossain parina että jotain välillänne jo on...olen tapaillut yhtä miestä 5kk ja hän ei ole kenellekkään sanonut minusta mitään ja itseäni se ei haittaa..pääasia on että itse tiedän missä mennään...älä murehdi turhista ja ole itsevarma ja heittäydy...rakkaus on aina riski..ja se kannattaa ottaa tai muuten jää luu käteen....ei muuta kuin nauti ja elä ja rakasta !!!
Et kai vaan ole haksahtanut Matti Vanhaseen? ;))))))))))))
Kun takana on useita pettymyksiä, kestää aikansa myöntää edes itselleen, että vihdoinkin tärppäsi, puhumattakaan että asiasta huutelisi ympäri kyliä. Kypsien ihmisten suhteessa ei tarvitse enää hätäillä eikä säntäillä pikakihloihin keskustaministereiden tyyliin. Puolen vuoden jälkeen menossa on vielä rakastumisen huuma, ja suhteen pysyvyyttä on suhteellisen hankala ennustaa. Kyllä se siitä, sitä mukaa kun luonnollisesti tapaatte toistenne ystäviä. Hänhän ei ole myöskään salaillut olemassaoloasi tai suhteenne laatua.
Mutta jos aihe oikeasti kiusaa, on tietysti viksua ottaa se puheeksi. Ehkä tuossa vaiheessa uskaltaisi jo muutenkin alkaa miettiä, mitä kumpainenkin yhteiselolta toivoo.