Okei, nyt kerron oman tarinani...
Ollaan seurusteltu parisen vuotta, kihlauduttukin. Rakastan miestäni, mutta toisinaan on tuntunut siltä, että rakkaus on enemmän ystävä- ja kaveritasolla. Välillä tuntuu vaikealta esimerkiksi suudella, tai sanoa "minä rakastan sinua". Olemme puhuneet hyvässä hengessä asiasta, ja olen sanonut, että minun täytyy miettiä asioita. Hän tukee minua, on sanonut, että saan miettiä ihan rauhassa, kunhan vain saan mielenrauhan ja päädyn mielestäni oikeaan ratkaisuun. Miehelleni on pääasia, että olen onnellinen, vaikka raskastahan se olisi molemmille, ero siis.
Tässä se ongelma sitten onkin. Olen miettinyt ja miettinyt, pohtinut ja tuumaillut, mutta en vain osaa päättää. Olen niin ailahtelevainen luonne. Toisaalta, jos eroaisin, en enää ikinä pääsisi tähän entiseen(mieheni ei nimittäin ottaisi minua takaisin, vaikka vanha suola alkaisi kuinka janottamaan: hän on periaatteiden mies). Sitten taas jos jatkaisin tässä suhteessa... En tiedä, jaksanko. Kamalaa, kun tuntuu siltä, ettei kumpikaan vaihtoehto tunnu oikealta!
Pitääkö vain tyytyä tähän kliseeseen, että aika näyttää? Oloni on todella raskas ja ahdistunut.
Voi olla sekin, että kaipaan vain hieman omaa aikaa ja etäisyyttä... Aikaa ystävien kanssa. Ehkä olen ollut liian tiiviisti mieheni kanssa.
Ollaan seurusteltu parisen vuotta, kihlauduttukin. Rakastan miestäni, mutta toisinaan on tuntunut siltä, että rakkaus on enemmän ystävä- ja kaveritasolla. Välillä tuntuu vaikealta esimerkiksi suudella, tai sanoa "minä rakastan sinua". Olemme puhuneet hyvässä hengessä asiasta, ja olen sanonut, että minun täytyy miettiä asioita. Hän tukee minua, on sanonut, että saan miettiä ihan rauhassa, kunhan vain saan mielenrauhan ja päädyn mielestäni oikeaan ratkaisuun. Miehelleni on pääasia, että olen onnellinen, vaikka raskastahan se olisi molemmille, ero siis.
Tässä se ongelma sitten onkin. Olen miettinyt ja miettinyt, pohtinut ja tuumaillut, mutta en vain osaa päättää. Olen niin ailahtelevainen luonne. Toisaalta, jos eroaisin, en enää ikinä pääsisi tähän entiseen(mieheni ei nimittäin ottaisi minua takaisin, vaikka vanha suola alkaisi kuinka janottamaan: hän on periaatteiden mies). Sitten taas jos jatkaisin tässä suhteessa... En tiedä, jaksanko. Kamalaa, kun tuntuu siltä, ettei kumpikaan vaihtoehto tunnu oikealta!
Pitääkö vain tyytyä tähän kliseeseen, että aika näyttää? Oloni on todella raskas ja ahdistunut.
Voi olla sekin, että kaipaan vain hieman omaa aikaa ja etäisyyttä... Aikaa ystävien kanssa. Ehkä olen ollut liian tiiviisti mieheni kanssa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.