Olen omillani toimeentuleva ja kunnollinen mies, mutta tämä ei riitä mukaville ja normaaleille naisille. Tämän vuoksi olen ollut välillä masentunut ja itkenytkin jopa, kun elämäni on niin turhaa. Oon jopa toivonut kuolemaakin, kun minua ei rakasta kukaan muu kuin omaiset. En koe ja näe elämääni valoisana. Onnellisuus on ollut hyvin vähäistä ja ne rippeet ovat usein murentuneet käsiini. Arvelen että oon vain kerran seurustellut normaalin naisen kanssa (mutta lyhyeksi jäi se juttu ja sen ex varjosti suhdettamme), koska jotku oli kiusattuja, yksi oli alkoholi ongelmainen, yksi ei ollut vakavalla mielellä ja yksi kiusasi mua pahasti. Ja sitten on tullut lukuisia takapakkeja tosielämässä ja nettitreffien kautta. Kukaan normaali nainen ei enään pidä minua kiinnostavana tälläistä 171senttistä ja 34 vuotiasta, vaikka oon treffeillä kohtelias, juttelen mukavia ja oon tosissaan.
Mua ei käsittääkseni pidetä rumana ja mustakaan en oo ruma, mutta en mikään prinssikään. Usein treffin jälkeen toinen toteaa, että ei kolahtanut tai ei ole yhteistä. Nuo vastoinkäymiset saa itseluottamuksen huonoksi, mikä oli vaikea saavuttaa h**vetillisen nuoruuden jälkeen. Minua nimittäin koulukiusattiin ja näin sosiaaliset taitoni olivat aikalailla hakusissa, jopa ensimmäisen rakkauteni jälkeenkin. Ja en ole vieläkään onnistunut ihmissuhteissani. Mulla on vain harva tosi hyvä kaveri. Oon yrittänyt tutustua ihmisiin keskusteluilla jne ja sitä kautta saada uusia kavereita, mutta monet ei mun näkemyksien mukaan pidä kiinnostavana tyyppinä. Ja tämä taas on masentavaa.
Vaikka joskus näkee niitä tuttuja (ns.kavereita) tyyppejä harrastuksen parista, niin ne vaihtaa vain muutaman sanan. Niitä varmaan ei kiinnosta p**kan vertaa, että mitä minulle kuuluu. Kun ei ole montaa hyvää kaveria, varsinkaan tällä paikkakunnalla, minne jouduin lähtemään olosuhteiden vuoksi niin olen hyvin yksinäinen. Pidän itseäni hukkapätkänä ja kriittisenä kiinnostamisen suhteen. En näe itseäni kiinnostavana tyyppinä.
Monesti oon harkinnut, että pitäiskö hakea jotain lääkitystä, esimerkiksi uni ongelmiin (kun tulee valvottua). Ja masennukseen sellaista, että jaksaisin päivästä toiseen, mutta muut ei huomaisi sen lääkityksen vaikutusta. No samantekevää se taitaa olla, kun tuskinpa minusta kukaan normaali nainen kiinnostuu. V käyrä on ollut kova, vaikka en sitä tuo ilmi. Tiedän että öykkäröinnillä ja huonolla asenteella ei tee vaikutusta.
Ikävintä mitä tuossa sattui ihan hiljattain oli se, että tapasin netin kautta yhden mukavan oloisen naisen, mutta jutusta ei tullut mitään. Nähtiin vain kaksi kertaa. Tapaamiset meni kivasti ja se antoi mulle turhaa toivoa, kun keskustelumme sujui kivasti ja suutelimme treffien päätteeksi. Mutta se ilmoitti, että meistä ei tuu paria. Olin tietty itkuinen ja oli vaikea lähteä ulos kauppareissulle. Monet ohikulkijat varmaan huomasi, että oon aika masentuneen näköinen, mutta eipä ne kysyneet mun voinnista. Täälläpäin ei ihmisten voinnista välitetä.
Mitä voin tehdä asialle? Onko mitään opasta eli kirjaa josta saisi apua? Niin ja jos jotain kiinnostaa, niin tarina on tosi ja ylempi koulutukseni on AMK tasoinen.
Mua ei käsittääkseni pidetä rumana ja mustakaan en oo ruma, mutta en mikään prinssikään. Usein treffin jälkeen toinen toteaa, että ei kolahtanut tai ei ole yhteistä. Nuo vastoinkäymiset saa itseluottamuksen huonoksi, mikä oli vaikea saavuttaa h**vetillisen nuoruuden jälkeen. Minua nimittäin koulukiusattiin ja näin sosiaaliset taitoni olivat aikalailla hakusissa, jopa ensimmäisen rakkauteni jälkeenkin. Ja en ole vieläkään onnistunut ihmissuhteissani. Mulla on vain harva tosi hyvä kaveri. Oon yrittänyt tutustua ihmisiin keskusteluilla jne ja sitä kautta saada uusia kavereita, mutta monet ei mun näkemyksien mukaan pidä kiinnostavana tyyppinä. Ja tämä taas on masentavaa.
Vaikka joskus näkee niitä tuttuja (ns.kavereita) tyyppejä harrastuksen parista, niin ne vaihtaa vain muutaman sanan. Niitä varmaan ei kiinnosta p**kan vertaa, että mitä minulle kuuluu. Kun ei ole montaa hyvää kaveria, varsinkaan tällä paikkakunnalla, minne jouduin lähtemään olosuhteiden vuoksi niin olen hyvin yksinäinen. Pidän itseäni hukkapätkänä ja kriittisenä kiinnostamisen suhteen. En näe itseäni kiinnostavana tyyppinä.
Monesti oon harkinnut, että pitäiskö hakea jotain lääkitystä, esimerkiksi uni ongelmiin (kun tulee valvottua). Ja masennukseen sellaista, että jaksaisin päivästä toiseen, mutta muut ei huomaisi sen lääkityksen vaikutusta. No samantekevää se taitaa olla, kun tuskinpa minusta kukaan normaali nainen kiinnostuu. V käyrä on ollut kova, vaikka en sitä tuo ilmi. Tiedän että öykkäröinnillä ja huonolla asenteella ei tee vaikutusta.
Ikävintä mitä tuossa sattui ihan hiljattain oli se, että tapasin netin kautta yhden mukavan oloisen naisen, mutta jutusta ei tullut mitään. Nähtiin vain kaksi kertaa. Tapaamiset meni kivasti ja se antoi mulle turhaa toivoa, kun keskustelumme sujui kivasti ja suutelimme treffien päätteeksi. Mutta se ilmoitti, että meistä ei tuu paria. Olin tietty itkuinen ja oli vaikea lähteä ulos kauppareissulle. Monet ohikulkijat varmaan huomasi, että oon aika masentuneen näköinen, mutta eipä ne kysyneet mun voinnista. Täälläpäin ei ihmisten voinnista välitetä.
Mitä voin tehdä asialle? Onko mitään opasta eli kirjaa josta saisi apua? Niin ja jos jotain kiinnostaa, niin tarina on tosi ja ylempi koulutukseni on AMK tasoinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Voisit kokeilla lähteä ulkomaille. Monille saman ongelman omaajille se on toiminut. Muualla ihmiset ovat paljon avoimempia ja kiinnostuneempia muiden asioista.
Jos tämä kielikylpy ei kuitenkaan innosta, niin sinun pitää tehdä itsestäsi kiinnostavampi ja oppia miten tämä karu järjestelmä toimii.
Ensinnäkään, mielistelyllä ei nousta sosiaalisessa hierarkiassa. Älä ikinä mielistele ketään, joka on sinua kiinnostavampi. Toiseksi, et saa osoittaa kiinnostusta keneenkään, joka ei ole kiinnostunut sinusta. Sinun pitää ensiksi saada muiden kiinnostus tekemällä jotain kiinnostusta herättävää: Hankkimalla harrastus, josta muutkin ovat edes vähän kiinnostuneet tai tekemällä jotain huomiota herättävää, joka ei kuitenkaan saa olla pelleilyä. Äänessä oleminen on paras tapa saada muiden kiinnostus. Vaikea laji onkin sitten se, että tämä äänenpäästäminen ei saa olla pelkkää paskanjauhamista. Sinun pitää puhua asiaa olematta kuitenkaan tosikko, joka ei osaa muuta kuin päteä faktatiedoillaan. Sinun pitää osata heittää hyvää läppää. Ivallinen huumori on tehokkainta. Älä koskaan yritä naurattaa muita olemalla pelle. Ihmisten pitää nauraa sinun jutuillesi, ei sinulle.
Sitten kun olet saanut sen lähtökiinnostuksen itsellesi, niin et saa olla mikään avoin kirja, joka suoltaa kaiken itsestään heti kun joku on vähänkin kiinnostunut. Puhu itsestäsi ainoastaan kysyttäessä. Aina kun avaat keskustelun, älä avaa sitä kertomalla mitä olet tehnyt. Paras tapa avata keskustelu on kertoa joku hauska juttu. Puhu itsestäsi ainoastaan kysyttäessä ja puhu niukasti (vain parhaat palat). Tarkoitus on saada ihmiset kyselemään sinusta jatkuvasti. Silloin kun olet saanut jonkun kiinnostuksen, osoita vähän kiinnostusta häntä kohtaan ja hän tulee iloiseksi siitä. Hän tulee riippuvaiseksi tästä niin kuin kaikesta muustakin, mikä tuntuu hyvältä. Hän alkaa kuvittelemaan, että aina kun hän osoittaa kiinnostusta sinua kohtaan, hän saa sinun kiinnostuksesi. Sitten sinun pitää tehdä selväksi, että sinulta ei aina liikene kiinnostusta juuri hänelle eli suuntaa kiinnostuksesi johonkuhun toiseen sillä tavalla, että tämä henkilö huomioi sen. Mitä useamman henkilön koukutat tällä tavalla sen parempi. Silloin olet suosittu.
Täytyypä kokeilla tuota, että ei kerro itsestä kuin vain kysyttäessä ja välttämällä omien arkirutiinien kertomista. Nyt tässä tarkemmin ajatelleen, että oon yrittänyt olla mieliksi ja varmaan tyrkkykin, kun todennut parin näkemisen jälkeen "olevani varma jatkaa tutustumista tosimielessä" tms.
Voisiko olla järkevin veto, kun aloittaa keskustelun, että kertoo jonku kivan tai hauskan muiston? Mitä mieltä naiset on? Ja siitäkin, että jos on toisen mieliksi?
Sinun täytyy olla ensin sinut isesi kanssa ja osattava viihtyä myös yksin, sitten vasta voi onnistua myös muut suhteet. Mieti sitä, että miksi joku viihtyisi seurassasi jos et itsekään pidä itsestäsi? Arvosta itseäsi, pidä itsestäsi, keksi muita harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita ja unohda naiset vähäksi aikaa.
Jos masentunut ja hakee onnea toisesta ihmisestä, niin usein ripustatuu toiseen ihmiseen liian herkästi. Tämän kertoo jo se jos parin treffien jälkeen nainen ei enää halua tavata, koska teistä ei ole pariksi niin sinuun se vaikuttaa jo niin voimakkaasti, että olet tosi allapäin ja masentununeen oloinen. Ei sen näin pidä mennä. Kun olet itsesi kanssa sinut ja henkisesti tarpeeksi vahva ja tasapainossa, niin silloin kestät myös mahdolliset epäonnistumiset (niitähän tulee elämässä muutenkin eteen muodossa tai toisessa), mutta olet valmis myös suhteeseen. Toinen ihminen kyllä huomaa, että onko tyyppi sinut itsensä kanssa vai haluaako vain epätoivoisesti löytyä jonkun johon ripustautua ja luulla löytävänsä onnen toisen ihmisen kautta.
Älä ihan vielä varaa ulkomaanmatkaa. Tästä mitä sanot:
"En näe itseäni kiinnostavana tyyppinä. "
Miten sitten oletat, että joku kiinnostuisi sinusta? Ei niitä ihmissuhteita pelkän itsesäälin voimalla saa rakennettua, vaikka sinulla sitä näyttääkin riittävän. Voisit haaskata tuhansia euroja johonkin Thaimaan matkaan tms, mutta jos et muuta asenteitasi niin tulos siellä on sama kuin täällä.
Teepä seuraavasti: Osta pieni muistikirja tms ja kirjoita viikon aikana ylös jokainen itsesäälin ajatus joka mieleesi tulee. Kun viikko on kulunut, sinulla varmaan on ainakin yksi kirja tai vihko täynnä. Syötä nuo sivut paperisilppurin tai hävitä ne muuten.
Vaihda muuten tuo säälittävä mantrasi (ylhäällä) uuteen:
"Näen itseni kiinnostavana tyyppinä"
Jos sinun on hoettava jotakin, hoe sellaista mitä ihmiset haluavat kuulla.
mutta tämä nettideittailu ei välttämättä ole se järkevin tapa saada seuraa. Minä luovutin kun en jaksanut enää läpikäydä epätoivoisia treffiyritelmiä. Vaatimuslistat sekä miehillä että naisilla ovat niin kohtuuttomia, että minä en ainakaan sovi niiden perusteella kenellekään. Älä silti vaivu epätoivoon, minäkin jaksan vielä uskoa kaiken koetun kukun jälkeen, että joskus tulee vastaan vielä joku joka huolii minut tällaisena. Niine vikoineen ja puutteineen, jotka minussa on... Pää pystyyn vielä se aurinko paistaa meidänkin risukasoihin :)
Et ole yksin noine ajatuksinesi, monet ovat sinkkuja vasten tahtoaan ja silti pitää jaksaa jatkaa päivästä toiseen, vaikkei kiinnostaisi pätkääkään. Minä, nainen, hieman vanhempi sinua, olen kokenut muutaman pettymykset treffeillä ja jätin ne puuhat kokonaan, koska miehet eivät tahtoneetkaan sitoutua.
Kaikki ystäväni ovat parisuhteessa ja perheellisiä, eikä heillä ole aikaa hengailla kanssani kuin muutaman kerran vuodessa, perhe kun vie kaiken ajan ja sitä on mielummin sellaisen ystävän kanssa jolla myös on lapsia, joten olenkin jäänyt tuosta kivasta kaveriporukasta syrjään.
Ei kukaan tuntematon kadulla tule kysymään että onko kaikki hyvin, vaikka näkisivät että joku itkee, ei nykyaikana niin käyttäydytä, ei edes ulkomailla. Minä olen ollut yksin jo vuosia ja näin jatkan lopun ikääni, en jaksa ottaa paineita tästä sinkkuudesta enää, olen itkuni itkenyt sen vuoksi jo liian monta vuotta, nyt riittää ja keskityn tähän elämään mikä on tarjolla.
Koitappa sinäkin nostaa pääsi alhaalta ja hanki vaikka koira, sen kanssa saa ainakin uusia tuttavuuksia sekä juttukavereita, näin minä tein.
Kiitos rohkaisevista ajatuksista. Mä ainakin halusin sitoutua, mutta ehkäpä annoin itsestä liian helpon vaikutelman ja epätoivoisenkin, että mulle kelpaa kuka tahansa.
Koiraa oonkin ajatellut hankkia, kun ne on mukavia ja ihmiset tykkää niistä. Pitäisi vaan ensin muuttaa tästä sellaiseen, johon saa viedä lemmikkejä.
Aihetta sivuuttaen. Tänään näin jotain kiinnostavaa kadulla. Se nainen muistutti jotain tuttua henkilöä ja kiinnitin huomiota siihen. Se katsoi mua ja hymyili, mutta huonon mielialani vuoksi en pystynyt moikkaamaan. Mitä mieltä naiset on siitä, että kävelee vastaan, molemmat hymyilee, tervehtii ja mies alkaa kysymään "miten menee?" sekä juttelemaan mukavia?
Naisen mielipede: Itse ainakin vastaan ihan hymyillen takaisin, että kiitos hyvin ja jatkan matkaani. En siksi etten voisi pitää sinusta, mutta käyttäytyminen on sellaista ettei usko että toisella on edes tarkoitusta jutella enempään vaan muistuttaa enemmän amerikkalaista tervehtimis kulttuuri.
Luettuani tekstin havahduin kuitenkin miettimään että kuinka surullista, että annat kaikelle tuolle pahalle ololle vallan. En tarkoita ettei ihminen saisi tuntea surua omasta elämäntilanteesta, mutta onhan meillä sentään elämä. Masentuneisuus on myös asia jonka huomaa ja apaattisia ihmisiä harvemmin viitsii ulkopuolisena lähestyä kun ei tiedä onko kyseessä akuutti tilanne jolloin ihminen haluaa olla yksin vai pidempi apaattisuus.
Ei muuta kun pää pystyyn ja uuteen nousuun:)
Eli tuo kävellen vastaan ja kiinnostuminen ei näköjään kannata. Ehkä täytyy kokeilla sitä, että menee pysäkillä jututtamaan tai jossain missä tyttö seisoo/istuu odottavan näköisenä. Tai odottaa tilannetta, että pääsis tutustumaan johonkin jonku tutun tai kaverin kautta. Harvoin sellaisia tilanteita mulle tarjoutuu. Tai sitten jotain sinkkujen kokoontumisia, joissa porukka todennäköisemmin reilusti vanhempaa ja sellaiset ei mua kiinnosta. En käy baareissa paljon minkää vertaa ja mä en tykkää niihin mennä yksin. Aina kun baarissa menee juttelemaan jollekin tytölle, niin ne nopeasti dissaavat mut. Sanotaan että pöytä on varattu tai lähtevät tilanteesta pois mikäli heillä on naiskaveri mukana tai olevat niinkuin mua ei olisi paikalla. Tälläisten toivottomien yritysten jälkeen poistun baarista pää alhaalla ja masentuneena.
Ja mitä tuossa totesit niin mun elämä on surullista. Sellaista yksin kulkemista ja pelkään jääväni yksin, mitä enemmän vanhenen tässä. Ehkäpä päädyn kans niihin surullisiin uutisiin, että minut löydetään tulevaisuudessa omasta kodista muumioituneena, kun suvussa ei ole ketään joka kävisi tapaamassa yksinäistä vanhaa miestä. Sitä tuntee itsensä huonoksi ja kelvottomaksi aina vastoinkäymisten myötä. Se on sellaista itseni henkistä ruoskimista. Se tästä vielä puuttuisi jos alkaisin viiltemään kättäni, kuten jotku sitä tekee. Ja kun en ole kovin elämänmyönteinen niin ehkäpä se tyttö aisti minusta sen, että en ole itseni kanssa kovin varma. Vieläkin ajattelen häntä, vaikka mennyt jo kaksi päivää. Että piti senkin repiä mun sydämeni kuin hyeena. Pitäis varmaan alkaa elämän koomikoksi lukemalla vitsi kirjoja ja soveltaa vitsejä mun mukaviin muistoihin. Tosin niitä ei oo paljoa.
Mitä naiset on mieltä vitsikkäästä tai hauskasta miehestä? Vetoaako sellainen joka osaa hymyillä ja kertoa jotain sattumuksia koomisesti? Vaikkapa näin "Aamulla menin sohvalle aamiaisen ja hesarin kanssa. Asettelin lehden ja munakas lautasen sohvalle ja nappasin TV-kaukosäätimen. Sitten istuin sohvalle kaukosäädin kädessä, mutta istuinkin sen munakkaan päälle ja se levis iloisesti takamuksille, että housuihin tuli oikein special hymiö (naurut päälle)"?
Hanki itseäsi kiinnostava harrastus, ja riittävästi tekemistä ja kiinnostusta muista asioista eli elämä. silleen että et kerkiä enää ajatella pakonomaisesti seurustelemis tarvetta. Se kumppani löytyy sitten sen harrastuksen/muun elämän ja kiinnostuksen kylkiäisenä samoista piireistä ihan luonnostaan, kun et kiinnitä siihen asiaan yhtään huomiota ennekuin on "pakko".
Täytynee yrittää. Vaikeaa se välillä on, kun näkee kuinka onnellisia jotku ovat. Kiehnäävät toisissaan ja suutelevat niin julkisesti ja intohimolla. Tekisi mieli sanoa, että "älkää nyt täällä viitsikö" ja "ettekö voisi tuota tehdä kotona kun alkaa itsellä masentamaan?". Mutta en halua olla tyly.
Hauska mies on aina haluttua seuraa. Rakastan naistennaurattajia! Yleensäkin ihmiset pitävät henkilöistä, jotka saavat heidät nauramaan. Tosin ei sillä suosiota taata. Itse nauratan ihmisiä hauskoilla jutuilla jatkuvasti, mutta ei minuun silti yhteyttä pidetä. Mutta ainakin olen pidetympi kuin jos en olisi hauska.
...julkisella paikalla nuoleskelijoiden, joita kadehdit, suhde todellisuudessa on? Siis jos jompikumpi heistä ei ole lähisukulaisesi tai -ystäväsi, joka on hehkuttanut onneaan henk.koht. juuri sulle?
Julkisella paikalla suutelevat ovat sillä hetkellä intohimojensa vallassa. Silti suhde voi olla vain yhden illan juttu tai pahempaa.. kohta toinen sanookin toiselle, ettei ole valmis suhteeseen, vaikka toinen on jo kuvitellut enempää. Sitten on sydän särkynyt, vaikka vasta kuukausi sitten ollaan suudeltu kadulla niin että raitiovaunullinen porukkaa tuijottaa.
Ja kyllä, kokemusta on.
Se että mies on hyvin toimeentuleva ja kunnollinen, ei ole vielä mikään kriteeri parisuhteeseen.
Itsekin olin vasta treffeillä miehen kanssa, joka oli mielestäni hyvän näköinen, hyvin toimeentuleva ja hyvä tyyppi. Tunsin hänet etäisesti entuudestaan. Vietettyämme illan yhdessä päätyen sänkyyn, oli käsitykseni aamuun mennessä muuttunut kovasti ko. miehestä. Ihastukseni oli mennyt ohi.
Hänen kanssaan oli vaikeata keskustella mistään, koska vain hänen mielipiteensä oli ainoa oikea.
Sänkyhommat meni huonosti. Hän arvosteli minua kursailematta, vaikka ei hän itsekään ollut mikään täydellinen.
Syy miksi vastasin kirjoitukseesi oli se, että kirjoituksesi alkoi sanoilla:
"Olen omillani toimeentuleva ja kunnollinen mies, mutta tämä ei riitä mukaville ja normaaleille naisille".
Voin tosiaankin sanoa että tuo ei todellakaan riitä naiselle.
Itse en ole sortunut arvostelemaan 1-3 tapaamisen jälkeen. Olen muutenkin rauhallinen ja osaan keskustella mukavista asioista. Mutta ehkäpä mua pidetään liiallisena yrittäjänä tai jopa mielistelijänä. Ja tietty kun ei ole laaja kaveripiiri niin ehkä sekin vaikuttaa. Ehkä vaan pitää antaa toisen soittaa oma-aloitteisesti minulle ja sanoa, että "tässä kaverille menossa. Haluatko nähdä joku päivä?". Sitten kun homma pelaa niin sitten mun vuoro toimia oma-aloitteisesti. Näinhän se varmaan menee jos on mennäkseen?
Ja mitä sänky hommiin tulee niin yleensä mun kumppanit eivät ole valitelleet. Vain silloin on valiteltu ja aiheesta, kun on paikat kuivuneet e-pillereiden vuoksi ja se on tuntunut epämielyttävältä.
VITTU SE JUST RIITTÄÄ!! TUOLLA MIEHELLÄ EI OLLUT TARJOTA TARPEEKSI RAHAA NAISELLE EIKÄ KOULUTUSTA OLLUT TARPEEKSI STANAN NETTI-KOULUFETISSI-HUORAT!!! MIKÄ ON RIITTÄVÄ MÄÄRÄ NOITA FAKIN KOULUKOULUKOULUJA TEILLE?????????????????????????
Älä luovuta.
> Eli tuo kävellen vastaan ja kiinnostuminen ei näköjään kannata. Ehkä täytyy kokeilla sitä, että menee pysäkillä jututtamaan tai jossain missä tyttö seisoo/istuu odottavan näköisenä.
Yleensä, kun näet tytön noissa, niin hänellä todennäköisesti on menoa !
Ei kaduilla tai kaupoissa juttelemaan alkaminen ole paha juttu, vaikkakin nykypäivänä unohdettu :)
Varaudu siihen, että usea ei halua jatkoa kanssasi, jos on jo varattu.
Pidit koirista. Mitäpä, jos hankkisit kaverikoiran, jota voit ulkoiluttaa. Sitä kautta tulisi helpommin alettua juttelemaan koiran omistavien tyttöjen kanssa. Koirapuistoissa on aikaa jutella :)
Koiranäyttelyissä voisit kulkea. Siellä, kun alat ensin juttelemaan = kyselemään tytön koirasta, niin juttukin on sopivasti aloitettu.
Kun sinulla on taitoa ja rohkeutta mennä juttelemaan ihmisille, niin jatka sitä ihmeessä. Sama kuin nettimaailmassa. Ehkä sadannen kohdalla tärppää. Ei Se Oikea heti ensimmäiseksi kohdalle osu.
Älä yritä olla erilainen kuin oikeasti olisit. Se ei pitkän päälle kannata. Jos haluat löytää suhteen, jossa sinun on hyvä olla, ole oma itsesi alusta asti.
Miksi pitäisi kikkailla ja esittää kiinnostavalle tytölle, että et olekaan oikeasti kiinnostunut, vaikka oletkin, jotta kiinnostaisit häntä enemmän?
Eikö olisi parempi löytää se aito tyttö, joka ei ole kiinnostunut tuollaisista huomio-peleistä, kuka on suosituin ja kuka puhuu parhaiten.
Ehkä, jos sinulla on tapana paljon puhua itsestäsi, niin tutustumisvaiheessa olisi hyvä kysellä toisen asioita, tai mielipiteitä. Ehkä löytyy Sekin Oikea, joka vastavuoroisesti on kiinnostunut siitä, mitä sinulle oikeasti kuuluu.
Älä luovuta. Kun Sen Oikean löydät, ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka monta vuotta olet häntä etsinyt. Se löytäminen korvaa kaiken ja ilman etsintää et olisi häntä löytänyt.
Ihan hyviä näkökohtia. Kysyn kyllä toisesta ja paljastan itsestä sen mitä toinen haluaa tietää, mutta en auringon tarkasti. Vaikka treffi menee mukavasti niin kuitenkin toisen fiilikset loppuvat kuin seinään eli jatkoa ei seuraa. Tälleen käy myös sellaistenkin kanssa, jotka tunnen jonku tutun kautta.
Kuule, ihmisestä näkee miten se suhtautuu itseensä. Pitää ajatella, että olen hyvä ja kiinnostava jne. Eikä tosiaan pidä mielistellä tai teeskennellä mitään. Liika takertuminen karkottaa melko varmasti. Pitää antaa tilaa toiselle tapailuvaiheessa, ei saa pommittaa viesteillä, soitoilla tms. Itse koin tällaisen melko epätoivoisen treffiseuralaisen. Hän ei uskonut itseensä mutta yritti kovasti miellyttää mua. Se paistaa läpi. En mä halua että mua yritetään miellyttää. Haluan miehen jolla on omat mielipiteensä ja joka on oma itsensä.
Toi koirajuttu voisi toimia sulla, kun kerran koirista pidät. Koirapuistot on hyviä paikkoja jutustella.
Lopeta epäonnistumistesi analysointi ja mieti vain onnistumisia. Tietysti ne torjunnat aina kirpasee muttei pidä jäädä lillumaan itsesääliin miettimään mitä mahdoit tehdä väärin. Ja suosittelen kanssa et mietit välillä muutakin kuin naisia. Ei seurustelemattomuudesta kannata tehdä koko elämän tärkeintä asiaa.
VATTUAKOS SUN TARVII INIST!!!??? NOITA KOULUFETISISTEJÄ ON KOKO DEITTI TÄYNNÄ!! AINUT MIKÄ NAISELLE MERKKAA ON FAKING KOULUTUS!!!!!!!!!!! KOULUTUS!! SE ON TÄRKEIN MITÄ NAISELLE VOI ANTAA ON KJOULU!!!!!
Miehenä sanoisin aloittajalle, että anna olla.
Nykyään naiset on tosi vaativia. Ihme on, ettet ole jo vittuuntunut koko
treffitouhuiluun. Mutta taidatkin olla toisenlainen luonne.
Kato siinä se just on, kun nykyään pitäis olla niin paljon kaikennäköstä. Pitäs olla naistennaurattaja, pitäs olla koulutettu, pitäs olla urheilullinen. Pitäs olla sitä, tätä ja tota. Totta puhuen sun pitäs olla niin paljon kakennäköstä, ettet kohta itsekkään enään tiedä, mitä haluaisit olla. Jos et satu olemaan tai haluamaan täsmälleen samaa kun joku muu on niin sit olet HUONO.
Ja jos satut löytämään jonkun uuden kumppaniehdokkaan, sitä ollaan heti olevinaan niin hyvin perillä toisen asioista. (vrt. toi on tommonen!.)
Ja taas sun pitäs olla jotain muuta kun mitä olet, ollaan elämänohjeita antamassa jne., etenkin kun tää henkilö EI EDES TIEDÄ susta yhtään mitään, ainoastaan naamankuvan. Taas olet huono kun et heti täytä hänen odotuksiaan.
Joten antaa nirppanokkien ja pikkuprinsessojen vaan etsiä sitä omaa
täydellisyyttään. Toivotan onnea.
Oot oikeassa antaa koko jutun olla. Ei tuu muuta kuin paskaa niskaan. Olin tuossa tekemässä vain tuttavuutta jonku kirjeystävän kanssa, mutta se näköjään oli tosimielellä liikkeellä. Hölmöksi tässä itsensä tuntee. Tyttö halusi tavata ja me tavattiin, mutta huh huh mikä tapaus. Aika omituinen ja kun soitan sille muutaman päivän päästä (no ei montaa päivää) niin tyttö kertoo, että etsii itseä reilusti pitemmän miehen. Onnea vaan sille ja se todella tarvii sitä. Jos se löytää jonku niin mä epäilen, että sitä joku yrittää käyttää hyväkseen eli on ns sen alapään perään. En usko että se tuskin löytää mitään normaalia tyyppiä. Ensinnäkin kun olin sille edellis päivänä laittanut tekstarin "kiva että nähdään huomenna" niin se seuraavana päivänä se laittaa sähköpostia, että nähdään huomenna (tällöin en vielä lukenut sitä postia). Sähköpostista kävi ilmi, että tyttörukka ei muistanut edes mun ikää. Ja sama juttu eli ei ollut varma, että me nähtiin aiemmin, kun soitin hänelle. Voi tsiisus mitä väkeä netti on pullollaan. Sama juttu suomi24 treffeissä, että treffeillä tuli vastaan ihan omituisia tapauksia ja ne tyttörukat kuvittelee löytävänsä jotain täydellisyyttä. Aika surkuhupaisaa minusta, että ehkä on parempi kokeilla kepillä jäätä ihan oikeassa elämässä jos sattumalta tutustun johonkin. Mutta motivaatio on kyllä nollilla niiden suhteen. Saa nähdä tuleeko tästä mitään. Jotenkin sitä vain tulee flekmaattiseksi, kun sosiaalinen elämä jää niin pieneksi. Parempi että ei yritä, ettei tule pettymyksiä. Nettiin sun muihin hömpötyksiin on todella pettynyt, kun ei löydä uusia tuttavuuksiakaan.
Minulla tuli mieleen kun luin tämän alkaneen vuodatuksen...
Niin tunnen yhen 40v miehen vanhapoika itse olen vanhempi... Yritin häntä auttaa...
Kun seurasin hänen yritystä iskeä nainen vierelleen .. Miehellä on pituutta 190 paino ihannepaine mutta mahaa muskelit sopivasti... Mutta kun sitten näin naiset mitä yritti viimesen päälle missityypejä..... ja itse se pukeutuminen kolme numeroa liian isot farkur lösöttää jalas vyöllä kiristettynä ja ruutupaita sitten tungettuna housuihin... farkut nostettu ylhäälle että persvako näkyy takaa ... silmälasit on tuolta 20vuoden takaa ei kehyksiä syvällä naamassa ei nähny niitä ilman...
Kun sitten osoitteli minulle naisia paanalla en meinannu uskoa ...
Sanoin kuuleppa mies et saa ikinä naista joka viimesen päälle huoliteltu...
Jos tuollaisia naisia haluat meneppä ekana silmälasit uusiin sitten nuo liian isot persevako farkut vaihdat nykyaikaiseen ja paidat myös niitä ei tukita enää housuihin ...
Vastaus oli minä haluan olla se mikä olen haluan minut hyväksytään tällaisena...
Ai jaa vastasin silti vaadit naiselta täysvarustuksen....hmm
Suutui minullekkin kun saarnasin pari kuuta.... sitten oli pois ja tuli taas kylään muutaman kuun päästä oli leikauttanut silmät ja saanu lasit pois tukka oli leikattu nuorekkaammin.... kehuin että nyt alkaa näyttää hyvältä..laihduttanu mahan pois urheillu paljon.....
Oli puvun takki sarkatakki ja uudet farkut ja iloisempi ilme hymy herkäs hampaat hoidettu tykkäs itestään...tuoksui hyvältä senki sanoin suu puhtaus deodorantit suihkus käymiset....
No menetin hyvä kaverin hänellä nyt kiire kun naiset huomasivat hänet....
Perusjuttu kun oli hän oli sydämellinen ihana osasi jopa itkeä iso mies ... eli tiesin vain kun seurasin monia iltoja bailauspaikalla hänen touhujaan se ulkonäkö miehiseksi niin tuo mies saa naisen naisia paremmasta päästä........
Se pituus miehessä sitä kyllä ihmettelen kun pikkunaiset haluaa miehen joita he ovat rintakehään asti...
Sitten taas kun pitkä nainen haluaisi sen pitemmän miehen on ne varattu pienille pyöreille isotissisille tädeille jotka vielä pitävät ne kurissa vierellään...
Minä taasen myös erittäin pitkä nainen niin mua iskee tisseihin ulottuvat miehet... eli sitä ihmettelen mikä into pikkumiehillä pitkiin naisiin... sen ny ymmärtää kun julkkikset pienet miehet saa rahalla vierelle pitkiä naisia missejä... mutta .........
Sen verran halusin tässä vielä kommentoida, että itse en yritä mitään missin mitoissa ja näköisiä naisia, koska tiedän ettei mulla sellaisiin ikinä mitään mahiksia. Se tyttö jonka tapasin niin se oli mua lyhyempi ja sen kyllä huomasi, mutta se ei riittänyt. Kun katsoo treffien ilmoituksiakin niin mua lyhyemmillä on kriteerinä huomattavasti pitempi mies. Ja pukeutumisestakin sen verran, että laittaudun viimeisen päälle. Eli käyn pesulla ja laitan kunnon meno vaatteet. Ja pidän itseä hyvässä kunnossa. Salilla käymisestä ja lihaksien kasvattamisestakin on tullut pakkomielle, että tekisin vaikutuksen. Mutta aina sama juttu. Toisen ilmeestä heti huomaa, että kovin ei anneta mahdollisuuksia. Ja kun en ole mikään taitava puhuja niin toinen kyllästyy mun olemukseen, vaikka olisin hänen mielestä mukava. Vain se yksi kehtasi myöntää, että katsoo häntä reilusti pitempää! Eli peli on aikalailla menetetty. Pitänee kait joku kerta huvikseen laittaa puku päälle ja katsoa tapahtuuko mitään ihmettä. Valehtelemaan ei huvita alkaa, koska tiedän että jossain vaiheessa totuus kuitenkin paljastuu. Mutta jos noin ikävästi mua elämä koettelee niin kait se on turvauduttava epärehellisiin keinoihin. Tai sitten vastenmielisesti katsoa joku oikein ruma ja yrittää saada siitä jotain kiksejä. Tai sitten huvikseen treffailla ja heittää lekkeriksi koko juttu eli laittaa puku päälle, elvistellä ja hekotella vitsikkäänä. Ja olla liikkeellä ylimielisellä asenteella.
Yleensä en oo tuollainen, mutta ajatukset vain ovat menneet synkiksi, kun en saa hyväksyntää.
Kirjoitin edellisen viestin hieman turhautuneena, mutta korjaan sitä nyt tässä:
Viestejäsi lukeneena minusta vaikuttaa sille, että sulla on vähän liian korkeat odotukset treffien suhteen. Jos kukaan nainen ei ole pahemmin arvostellut sinua, niin vika tuskin on sinussa, kirjoitusten perusteella vaikutat myös aika sanavalmiilta tyypiltä.
Kai tiedät sen, ettei tosielämä kulje ikinä odotusten mukaisesti. Jokaisella naisella jonka tapaat, on myös oma elämäntarinansa, ei pidä odottaa liikoja. Jo se, että ylipäänsä pääsee treffeille ja voi vaihdella kuulumisia, on jo jotain. Anna naiselle aikaa ja tilaa, ei kannata olla liian tungetteleva. Kannattaa myös olla varovainen, sillä ihmisestä ei aina näe päälleppäin kaikkea. Jos joku vaikuttaa liian mukavalta, muista, ettet ole vielä nähnyt kolikon toista puolta. Yleensäkin kannattaa pitää jalat maan pinnalla.
Mutta korjaan siis edellistä viestiäni: Ei kannata luovuttaa kokonaan, pitää vain ymmärtää, että tosielämässä asiat ei ikinä kulje odotusten mukaisesti. Kannattaa vältää niitä hankalia tapauksia (niitä meinaan on, ja paljon) kuten edellisessä viestissäni kuvasin, ja keskittyä niihin mukaviin tyttöihin. Niitäkin on myös. Kyllä se siitä lähtee etenemään, ja ainakin tulet viisaammaksi noissa asioissa.
Kiitos! Ihan hyvät näkökohdat asioissa. Myönnän että olin itsekin turhautunut. Yritän tsempata asioissa ja pitää lipun korkealla. Olen tietoinen tuosta, että on olemassa myös hankaliakin tapauksia. Välillä lehdestähän saa lukea, että jotku yrittää jopa huijata lemmenkipeitä miehiä. Onneksi en ole törmännyt sellaiseen naiseen, joka olisi yrittänyt huijata tai viedä jotain multa.
Siis veit sanat suustani antaa näiden neljän lapsen kolmen koiran yh äitien etswiä vaan sitä prinssiään ;))).Itse tosin löysin elämäni naisen.
älä hyvä mies RUIKUTA. Kukaan ei jaksa ruikuttajaa, ei miehet kaverina eikä naiset miesystävänä. Muista ettet saisi hankkia itsellesi ketään lohduttajaksi ja pelkäksi kuuntelijaksi / itsetunnon kohottajaksi. Sun pitää oppia ensin elämään itsesi kanssa, opetella nauttimaan yksinään olemisesta ja olemaan syyttelemättä muita omasta epäonnestasi. Vasta sitten olet valmis tasapainoiseen parisuhteeseen.
ruikuttajat, marttyyrit, sääliä kerjäävät inisijät jne. eivät ole mukavaa seuraa edes kaverina, saatika sitten parisuhdekumppanina.
vaikka vetää käteen askel mittarin kanssa katso kuinka pitkälle "kävelet" ennekuin mälli lentää
ihan hauska harrastus
Just tällaisten tyyppien vuoksi en uskalla käydä treffeillä ja olen vaarassa jäädä vanhaksipiiaksi ja lapsettomaksi. Ihan muuten kivalta mieheltä vaikutat, mutta tuo että ajattelet että jos nainen antaa sulle pakit parien treffien jälkeen niin tekee naisesta kylmäverisen, sydämiärikkovan hyeenan on jo sairasta.
Kuulostaa todellakin siltä että sinulle kelpaisi kuka vaan kuka suostuisi treffeille. Mutta minä ainakin uskon että meillä on vain yksi tai muutamia oikeita, joten ihan kuka tahansa vastaan tuleva ei voi olla se oikea.
Olen käynyt kolmen vuoden aikana kaksilla treffeillä. Toisille en halunnut kummallakaan kerralla. Tiesin vaan että kumpikaan heistä ei ole se oikea, vaikka muuten hienoja tyyppejä olivatkin. Molemmat heistä olivat herkkiä ja olivat selvästi ladanneet minuun kosolti toivoa. Siksi minusta oli hirvittävän raskasta sanoa heille ei kiitos. En ole hyeena, tunsin asiasta voimakasta syyllisyyttä, menetin yöuniania ja jouduin syömään nukahtamislääkkeitä. Stressasin tosi pahasti ja sairastuinkin kohtalaisen vakavaan tautiin tuon stressin vuoksi.
Minulle kantoi kaunaa myös nuoruudestani yksi tyyppi noin 20 vuotta, kun en alkanut silloin teininä hänen kanssaan. Mutta sittemmin hän antoi anteeksi. Koin syyllisyyden raskaana tuostakin tapauksesta voimakkaana vuosikaudet.
Miehet kokevat että olen heidän omaisuuttaan ja jos en halua olla sitä, niin he loukkaantuvat verisesti. Nuorena aloin seurustelemaan yhden miehen kanssa jonka kanssa en olisi halunnut olla mutta jolle en uskaltanut sanoa ei, pelkäsin että loukkaan häntä. Tuostapa tulikin 15 vuoden kakku, vasta 3 vuotta sitten pääsin hänestä eroon. Seurustelu ei oikeasti kannata jos molemmat eivät sitä sydämessään halua. Meillä mies ajautui alkoholismiin ja minä yritän nyt koota itsetuntoni ja naiseuteni rippeitä vuosikaudet ennen kuin uskallan suhteisiin uudestaan, ja biologinen kelloni käy.
Nyt kun luin tätä ketjua niin päätin että laitan nettiprofiilin uudestaan, enkä tunne enää syyllisyyttä jos joudun sanomaan ei. Minulla on oikeus ajatella hyvinvointiani, vaikka joku pikkusielu siitä loukkaantuisikin. Enää en suostu teidän miesten määräiltäväksi!!! Minä saan olla tapaamatta miestä jos niin haluan, ilman että minut leimataan hyeenaksi, se on minun oikeuteni!!! Minullakin on ollut helvetillinen nuoruus ja itsarihakuisuutta ym. Mutta olen vuosien myötä kasvattanut itseäni positiivisemmaksi, parempi itsetuntoisemmaksi ja sosiaalisemmaksi.
Minäkin saan pakkeja, miksi siis minulla ei olisi oikeutta antaa pakkeja. Jos saan pakit, niin ehkä se joskus johtua kroppani pienistä virheistä, mutta en minä niistä vaivu tuollaiseen syöveriin niin kuin aloittaja. Varmasti kelpaan jollekin tällaisena.
Idiootti, tuskin alottajakaan treffeillä ruikuttaa tai tapailemansa naisen seurassa muutenkaan. Vittu, jos akat on niin paskoja kuin ovat, että pituus on kaikki kaikessa niin minkä sille tekee. Vitut se mistään ruikutuksesta oo kiinni.