Pakko tänne on purkautua.
Erosimme poikaystävämme kanssa 6 vuoden kestäneestä suhteesta, joka oli kaikin puolin loistava. Mutta siitä puuttui jotain, nimittäin poikaystäväni kokemattomuus. Erosimme koska hän on päättänyt et hän nyt menee menojaan, paneskelemaan ympäriinsä ja kokeilemaan muita parisuhteita. Hänen mielestään tämä ei johdu siitä, etteikö hän rakasta mua tarpeeksi. Hän sanoi, että on varma, että mua se haluaa pitkällä tähtäimellä, mut lyhyellä tähtäimellä hänen on vaan jollain lailla hoitaa tämän uteliaisuuden pois. Hän on niin varma, että mua se haluaa tulevaisuudessa jne. Ja ottaa vieläkin yhteyttä melkein joka päivä vaan näyttääkseen mulle, kuinka paljon se vielä ajattelee ja rakastaa mua. Hän kieltää, että pitää mua minään b-planinä, etten ole vaan se varasuunnitelma, jonka luokse palataan sitten kun ruoho ei olekaan vihreämpää toisella puolella. Vaan kuulemma olen nimeenomaan se plan A, ja se hoitaa niitä plan B:t pois sen ajatuksesta, jotta voidaan sitten olla onnellisesti yhdessä. Totta vai ei?
Olemme siis molemmat 25v. Suhde on ollut kaikin puolin aivan ihana, ei arki ole tehnyt tunteillemme mitään hallaa, ja seksi on aivan huippua. Ainoa negatiivinen asia on vaan tämä. Hänen mielestään hän tietää, että tulee katumaan sitä, että lähti mun luota. Hän tietää kaikki järkevyydet jne. Mutta on vaan pakko jollain tavalla overdosata, ja saada kunnolla pataan, että voi sitten olla rauhallisin mielin totea, että tunteensa muhun on niin vahva ja niin ainutlaatuinen.
Hän soitti eilen, sanoin älä ota enää muhun yhteyttä. Mä en halua elää turhassa toivossa. Ollaan yhteydessä sitten kun joko mulla ei ole enää tunteita suhun ja haluan olla vaan kaveri kanssasi tai sitten kun oikeasti olet valmis asettumaan aloillesi ja olemaan mun kanssa parisuhteessa.
Nyt tuntuu niin tyhjältä. Kaikki arkirutiinit uusiksi. Kaikki tulevaisuuden tavoitteet ja suunnitelmat uusiksi. Kaikki ajatukset uusiksi. Ja pahinta tässä on se, että mä en ole halunnut tästä suhteesta pois, mutta mä joudun katkaisemaan välit kokonaan. Tästä ollaan käyty jo vuoden verran keskustelua, joten tää ei ole mikään tyhjästä nyhjästy ero.
Erosimme poikaystävämme kanssa 6 vuoden kestäneestä suhteesta, joka oli kaikin puolin loistava. Mutta siitä puuttui jotain, nimittäin poikaystäväni kokemattomuus. Erosimme koska hän on päättänyt et hän nyt menee menojaan, paneskelemaan ympäriinsä ja kokeilemaan muita parisuhteita. Hänen mielestään tämä ei johdu siitä, etteikö hän rakasta mua tarpeeksi. Hän sanoi, että on varma, että mua se haluaa pitkällä tähtäimellä, mut lyhyellä tähtäimellä hänen on vaan jollain lailla hoitaa tämän uteliaisuuden pois. Hän on niin varma, että mua se haluaa tulevaisuudessa jne. Ja ottaa vieläkin yhteyttä melkein joka päivä vaan näyttääkseen mulle, kuinka paljon se vielä ajattelee ja rakastaa mua. Hän kieltää, että pitää mua minään b-planinä, etten ole vaan se varasuunnitelma, jonka luokse palataan sitten kun ruoho ei olekaan vihreämpää toisella puolella. Vaan kuulemma olen nimeenomaan se plan A, ja se hoitaa niitä plan B:t pois sen ajatuksesta, jotta voidaan sitten olla onnellisesti yhdessä. Totta vai ei?
Olemme siis molemmat 25v. Suhde on ollut kaikin puolin aivan ihana, ei arki ole tehnyt tunteillemme mitään hallaa, ja seksi on aivan huippua. Ainoa negatiivinen asia on vaan tämä. Hänen mielestään hän tietää, että tulee katumaan sitä, että lähti mun luota. Hän tietää kaikki järkevyydet jne. Mutta on vaan pakko jollain tavalla overdosata, ja saada kunnolla pataan, että voi sitten olla rauhallisin mielin totea, että tunteensa muhun on niin vahva ja niin ainutlaatuinen.
Hän soitti eilen, sanoin älä ota enää muhun yhteyttä. Mä en halua elää turhassa toivossa. Ollaan yhteydessä sitten kun joko mulla ei ole enää tunteita suhun ja haluan olla vaan kaveri kanssasi tai sitten kun oikeasti olet valmis asettumaan aloillesi ja olemaan mun kanssa parisuhteessa.
Nyt tuntuu niin tyhjältä. Kaikki arkirutiinit uusiksi. Kaikki tulevaisuuden tavoitteet ja suunnitelmat uusiksi. Kaikki ajatukset uusiksi. Ja pahinta tässä on se, että mä en ole halunnut tästä suhteesta pois, mutta mä joudun katkaisemaan välit kokonaan. Tästä ollaan käyty jo vuoden verran keskustelua, joten tää ei ole mikään tyhjästä nyhjästy ero.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tilanteessa elän itsekkin, mietin että miten sitä pääsee eteenpäin?
unohtaminen on vaikeaa ja lapsen kanssa vieläkin hankalampaa......!!!!!!