Moikka!
Nyt on paha olla ja huoli "pikku"veljestäni hän on 17-vuotias ja ollut jo kauan yksinäinen. Äitini soitti ja ensimmäistä kertaa kuulin hädän hänen äänessään. Kaikki ovat meidän perheessä pärjääjiä ja ongelmat myönnetään todella myöhään, jos ollenkaan, siksi siis pelästyin todella paljon. Veljelläni ei ole ollut ystäviä 4 vuoteen, myönsi siis äitini puhelimessa. Luulin että vielä viime kesänä kavereita pyöri jotain kamuja messissä, mutta nyt hän ei soita tai ole aktiivinen eikä kukaan myöskään veljeeni yhteyttä. Totuus iski siis kasvoilleni vihdoin.
Opiskelen itse kaukana kotoa ja huomasin jo muutoksen yläasteella. Kyselin usein että kiusataanko häntä, mutta hän ei myöntänyt mitään. En usko että kiusaamista olisi tapahtunut mutta eritäytymistä joukosta kyllä (tämäkin voidaan tulkita kiusaamisen erääksi muodoksi myönnän kyllä). Lisäksi huomasin, että hän piikittelee ja muuttui ylimieliseksi (aina vaan väitit ettei kukaan ole kiinnostunut samoista jutuista kuin hän). Tämä on ollut selvä reaktio siihen että ei haluaisi välittää muista, vaikka sisällä saletisti sattuu. Hän on pitkä ja hänestä on kasvamassa hyvin komea ja (ei varmasti itse tajua sitä lainkaan). Kaupungilla jos kävelemme välttelee hän ihmisten katseita ja huomaan ettei hän pidä väkijoukoista.
En siis voi itse vietää kovinkaan paljoa aikaa veljeni kanssa, mutta miten saisin hänet tajuamaan että
elämä on elämisen arvoinen ja saan häneen valettua itseluottamusta ja varmuutta siitä että hän on hyvä tyyppi, johoon kannattaa tutustua. Lisäksi se että hän saisi rohkeutta mennä juttelemaan ihmisille.
Olen myös yrittänyt saada hänet erilaisten harrastusten pariin (hän ei ole koskaan harrastunut joukkueurheilulajeja ja muutenkin harrastukset ovat jääneet.) Veljeni siis sulkeutuu lukio koulupäivän jälkeen himaan koneelle ja nyt koko kesäloma on vierähtänyt yksin himassa. Tuntuu ikävältä ja on kamalaa nähdä yksinäisyyden loistavan hänen kasvoiltaan....
Olen itse 24-vuotias ja täytyy sanoa tarvitsen apua miten auttaa 17- vuotiasta poikaa? En tiedä miten miesten (tai poiken maailmassa toimitaan).
Nyt on paha olla ja huoli "pikku"veljestäni hän on 17-vuotias ja ollut jo kauan yksinäinen. Äitini soitti ja ensimmäistä kertaa kuulin hädän hänen äänessään. Kaikki ovat meidän perheessä pärjääjiä ja ongelmat myönnetään todella myöhään, jos ollenkaan, siksi siis pelästyin todella paljon. Veljelläni ei ole ollut ystäviä 4 vuoteen, myönsi siis äitini puhelimessa. Luulin että vielä viime kesänä kavereita pyöri jotain kamuja messissä, mutta nyt hän ei soita tai ole aktiivinen eikä kukaan myöskään veljeeni yhteyttä. Totuus iski siis kasvoilleni vihdoin.
Opiskelen itse kaukana kotoa ja huomasin jo muutoksen yläasteella. Kyselin usein että kiusataanko häntä, mutta hän ei myöntänyt mitään. En usko että kiusaamista olisi tapahtunut mutta eritäytymistä joukosta kyllä (tämäkin voidaan tulkita kiusaamisen erääksi muodoksi myönnän kyllä). Lisäksi huomasin, että hän piikittelee ja muuttui ylimieliseksi (aina vaan väitit ettei kukaan ole kiinnostunut samoista jutuista kuin hän). Tämä on ollut selvä reaktio siihen että ei haluaisi välittää muista, vaikka sisällä saletisti sattuu. Hän on pitkä ja hänestä on kasvamassa hyvin komea ja (ei varmasti itse tajua sitä lainkaan). Kaupungilla jos kävelemme välttelee hän ihmisten katseita ja huomaan ettei hän pidä väkijoukoista.
En siis voi itse vietää kovinkaan paljoa aikaa veljeni kanssa, mutta miten saisin hänet tajuamaan että
elämä on elämisen arvoinen ja saan häneen valettua itseluottamusta ja varmuutta siitä että hän on hyvä tyyppi, johoon kannattaa tutustua. Lisäksi se että hän saisi rohkeutta mennä juttelemaan ihmisille.
Olen myös yrittänyt saada hänet erilaisten harrastusten pariin (hän ei ole koskaan harrastunut joukkueurheilulajeja ja muutenkin harrastukset ovat jääneet.) Veljeni siis sulkeutuu lukio koulupäivän jälkeen himaan koneelle ja nyt koko kesäloma on vierähtänyt yksin himassa. Tuntuu ikävältä ja on kamalaa nähdä yksinäisyyden loistavan hänen kasvoiltaan....
Olen itse 24-vuotias ja täytyy sanoa tarvitsen apua miten auttaa 17- vuotiasta poikaa? En tiedä miten miesten (tai poiken maailmassa toimitaan).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Menetetty nuori. Sosiaalinen elämä on taistelua siinä missä muutkin jutut ja tuo taistelu aloiteaan nuorena. ellei sitä opi niin... joo. Menetetty nuori.
Jos hän selviää alkoholit, itsemurhat yms. hänestä tulee vanha sekava pappa joka puhuu itsekseen.
Kommenttiasi juuri tuona sekavuutena.
.
missä täällä on muka sekavuutta, kysyn vaan
.
On ehkä hyvä pyytää hänet mukaasi kun itse lähdet johonkin jossa on muita ihmisiä.
Jos on sopivia bileitä tms. toimintaa, niin ehkä sieltä löytyy seuraa hänellekin, mutta tietysti voi olla vaikea saada liikkeelle jos on tottunut olemaan kotona.
Koira on muuten yksinäiselle hyvä seuralainen ja sitä ulkoiluttaessa kertovat syntyvän myös paljon ihmiskontakteja.