Elän suhteessa, jossa mies on väkivaltainen henkisesti ja fyysisesti.Tappelemme usein, mutta vain harvoi mies käy päälle.Olen viime kahden vuoden aikana kasvattanut itselleni munat ja olen tällaisten tilanteiden sattuessa antanut myös samalla mitalla takaisin, ja en ole jäänyt kakkoseksi.Olen siis myös väkivallan käyttäjä.Meillä ei kumminkaan tapella verissäpäin, eikä mätkitä toista turpaan.
Henkinen sit onkin aivan eri tasoa, kun mies ei enää huomannut tappouhkausten auttavan, eikö itsensä tappamisen niin alkoi haukkuminen pitkin kyliä.Ei sillä, siltä meni oma maine ei minun.Pää pystyssä edelleen täällä kuljetaan.Mieheni ehkä suurempia ja ärsyttävempiä tapoja on häipyä ja hävitä, tai nalkuttaa ja räksyttää samaa levyä.Olen käynyt pitkään yksilöterapiassa ja keskustellut uudestaa piirteestäni, että entäs jos vain vetäisin lättyy.En ollenkaan pidä ajatuksestani, enkä uudesta minusta.
Emme asu mieheni kanssa yhdessä ja pelkästään siksi, koska hän on ilmakiitäjä ja minä maakiitäjä.Meillä ei ajatusmaailmat aina kohtaa ja varsinkin jo joissain ihan perusjärjellisissä asioissa mieheni on kova vastaan äänestäjä.Esim huumeet.
Meillä on kuitenkin yhteinen huumorintajua ja elämän suunta.Olemme suurimmaksi osaksi onnellisia, emmekä muistuta Matti ja Mervi meininkiä yhtään.Kykenemme keskustelemaan asioista ja käymme parisuhdeterapiassa aina toisinaan miettimässä tilanteemme laatua.Olemme koittaneet monesti miettiä syitä siihen miksi meillä aina alkaa riidan aikana kauhea sanallinen sota, jossa ei säästetä toisen itsetunnosta mitään.Meillä vieraat naiset ja miehet ei käy kuin puheissa eli loukkausmielessä .Luusereita kun olemme!Ja miksi joskus toisen töniminen, potku jalkaa tai astian hajoaminen seinään vain tapahtuu.Meillä kummallakin löytyy parisuhteen ulkopuolista elämää kaverit, harrastukset ja työt.
Muttemme silti ymmärrä miksi meillä on sitä mitä meillä on.Mies on alkanut vihata itseään, koska on saanut minutkin fyysisesti väkivaltaiseksi.Hänestä kun väkivalta niin kuin minusta kuullu kenellekään.Tuntuu, että olemme mielemme orjia.
Olemme miettineet eroa ja sitä olisiko asiat toisin, jos siinä olisi joku toinen.Emme voi olla varmoja asiasta, mutta veikkaamme että ei.Varmuuden kun saisi vain ottamalla eron ja ottamalla uuden.(tai saamalla =) )
Olen lukenut paljon ihmisten kirjoituksia täällä, kuunnellut elämäntarinoita ja jopa kokenut lähipiirin kautta perheväkivallan aikaan saannoksia.Eilen eräs kaverin kuitenkin lopulta totesi näin; Saisit ja ansaitset parempaa.Mutta veikkaan että jokainen täälläkin(olimme ulkona terassilla) oleva ihminen on jollain tavalla väkivaltainen omassa parisuhteessaan.Emme näin sitä, koska niin moni kuin hän esim.ei ole niin herkkä asialle.Meistä kaikki elää jotenkin kulissisuhteessa ja vain murto-osa suhteista täyttää hyvän suhteenlaatumerkit.On luonnevikaisia tai henkisestisairaita, mutta silti vain ihmisiä.Joten älä odota ihmeitä, älä odota että se seuraava ei heitä sinua vaikka seinään tai sinä kiskaise puukkoa selkään, sillä niin asiat vain on. Kannustava puhe tietty, mut se sai ajattelemaan asioita ja sitä, että voisiko olla että tuolla on jossain se pieni murto-osallinen mies, vai olisiko sittenkin niin, että koska olen jo siellä pimeällä puolella niin parempi on jättää vain murto-osa miehet muille murto-osa naisille?
Kommentti alue on vapaa, mutta toivoisin kirjoittaja osaisi mennä syvemmälle asioihin kun pyöriä putkiajattelussa ja siinä että tämä ei ole oikein.Kaikki me se jo tiedetään ettei se ole, mutta miksi maailma on sitten täynnä niin paljon väkivaltaisia perheitä?Onko oikeasti niin, että se maailman parhainkin pari siellä, onkin kotona asitioita ja puukkoja heiluttava pariskunta siinä missä niin moni muukin?Voiko olla että vain toiset pystyy pitämään kulissia niin hyvin yllä, koska täällä väkivalta on rangaistava rikos, eikä arkeen kuuluva "tarve".Voiko tätä järkeillä millään?
Henkinen sit onkin aivan eri tasoa, kun mies ei enää huomannut tappouhkausten auttavan, eikö itsensä tappamisen niin alkoi haukkuminen pitkin kyliä.Ei sillä, siltä meni oma maine ei minun.Pää pystyssä edelleen täällä kuljetaan.Mieheni ehkä suurempia ja ärsyttävempiä tapoja on häipyä ja hävitä, tai nalkuttaa ja räksyttää samaa levyä.Olen käynyt pitkään yksilöterapiassa ja keskustellut uudestaa piirteestäni, että entäs jos vain vetäisin lättyy.En ollenkaan pidä ajatuksestani, enkä uudesta minusta.
Emme asu mieheni kanssa yhdessä ja pelkästään siksi, koska hän on ilmakiitäjä ja minä maakiitäjä.Meillä ei ajatusmaailmat aina kohtaa ja varsinkin jo joissain ihan perusjärjellisissä asioissa mieheni on kova vastaan äänestäjä.Esim huumeet.
Meillä on kuitenkin yhteinen huumorintajua ja elämän suunta.Olemme suurimmaksi osaksi onnellisia, emmekä muistuta Matti ja Mervi meininkiä yhtään.Kykenemme keskustelemaan asioista ja käymme parisuhdeterapiassa aina toisinaan miettimässä tilanteemme laatua.Olemme koittaneet monesti miettiä syitä siihen miksi meillä aina alkaa riidan aikana kauhea sanallinen sota, jossa ei säästetä toisen itsetunnosta mitään.Meillä vieraat naiset ja miehet ei käy kuin puheissa eli loukkausmielessä .Luusereita kun olemme!Ja miksi joskus toisen töniminen, potku jalkaa tai astian hajoaminen seinään vain tapahtuu.Meillä kummallakin löytyy parisuhteen ulkopuolista elämää kaverit, harrastukset ja työt.
Muttemme silti ymmärrä miksi meillä on sitä mitä meillä on.Mies on alkanut vihata itseään, koska on saanut minutkin fyysisesti väkivaltaiseksi.Hänestä kun väkivalta niin kuin minusta kuullu kenellekään.Tuntuu, että olemme mielemme orjia.
Olemme miettineet eroa ja sitä olisiko asiat toisin, jos siinä olisi joku toinen.Emme voi olla varmoja asiasta, mutta veikkaamme että ei.Varmuuden kun saisi vain ottamalla eron ja ottamalla uuden.(tai saamalla =) )
Olen lukenut paljon ihmisten kirjoituksia täällä, kuunnellut elämäntarinoita ja jopa kokenut lähipiirin kautta perheväkivallan aikaan saannoksia.Eilen eräs kaverin kuitenkin lopulta totesi näin; Saisit ja ansaitset parempaa.Mutta veikkaan että jokainen täälläkin(olimme ulkona terassilla) oleva ihminen on jollain tavalla väkivaltainen omassa parisuhteessaan.Emme näin sitä, koska niin moni kuin hän esim.ei ole niin herkkä asialle.Meistä kaikki elää jotenkin kulissisuhteessa ja vain murto-osa suhteista täyttää hyvän suhteenlaatumerkit.On luonnevikaisia tai henkisestisairaita, mutta silti vain ihmisiä.Joten älä odota ihmeitä, älä odota että se seuraava ei heitä sinua vaikka seinään tai sinä kiskaise puukkoa selkään, sillä niin asiat vain on. Kannustava puhe tietty, mut se sai ajattelemaan asioita ja sitä, että voisiko olla että tuolla on jossain se pieni murto-osallinen mies, vai olisiko sittenkin niin, että koska olen jo siellä pimeällä puolella niin parempi on jättää vain murto-osa miehet muille murto-osa naisille?
Kommentti alue on vapaa, mutta toivoisin kirjoittaja osaisi mennä syvemmälle asioihin kun pyöriä putkiajattelussa ja siinä että tämä ei ole oikein.Kaikki me se jo tiedetään ettei se ole, mutta miksi maailma on sitten täynnä niin paljon väkivaltaisia perheitä?Onko oikeasti niin, että se maailman parhainkin pari siellä, onkin kotona asitioita ja puukkoja heiluttava pariskunta siinä missä niin moni muukin?Voiko olla että vain toiset pystyy pitämään kulissia niin hyvin yllä, koska täällä väkivalta on rangaistava rikos, eikä arkeen kuuluva "tarve".Voiko tätä järkeillä millään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos vähän tiivistetään tekstiäsi:
Miehesi käyttäytyminen:
- Käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa
- Käy ("vain") harvoin sinuun käsiksi
- Uhkailee sinun ja itsensä tappamisella
- Tekee katoamistemppuja
- Myönteinen suhtautuminen huumeisiin
- Vihaa itseään, koska on saattanut sinut väkivaltaiseksi
Sinun käyttäytymisesi:
- Olet alkanut vastaamaan väkivaltaan samalla mitalla
- Ajattelet, että yleisesti ottaen jokaisessa perheessä asiat ovat samoin kuin teillä
Kun yllä olevan listan lukee läpi, vaikuttaa siltä, että onnellisen ja turvallisen tulevaisuuden todennäköisyys on laihempi kuin horisonttiviiva.
Huomaan, että sisälläni mylvii surua, vihaa ja lohduttomuutta, kun ajattelen miten miehesi käyttäytyy sinua kohtaan. Sanojesi mukaan miehesi käy vain harvoin sinuun käsiksi: siis mitä helvettiä!? Hän on uhannut tappaa sinut ja itsensä sekä mikäli ymmärsin oikein, hän suhtautuu myönteisesti huumeisiin.
Kaiken tämän jälkeen vaikuttaa aivan siltä kuin puolustaisit häntä uskottelemalla itsellesi, että tämä on paras mahdollinen parisuhde itsellesi - nurmikko ei millään ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Jos nyt keskityn miehesi tekemisiin, niin vaikuttaa siltä, että hänellä on puutteita ilmaista haluamiaan asioita sekä käsittelemättömiä asioita menneisyydessä, jotka hän osaa ainoastaan pukea väkivallaksi sinua kohtaan. Se, että hän on uhannut tappaa itsensä saattaa kertoa monesta asiasta, mutta itselleni herää ajatus siitä, että 1. huumeet ovat aiheuttaneet hänelle voimakkaan masennuksen 2. Ollessaan kyvytön pukemaan tunteinaan sanoiksi, hän haluaa sinun tekevän aloitteen syvemmälle keskustelulle omasta voinnistaan, koska kaipaa lähelleen ihmisen joka välittää ja kysyy kuinka voit? Kun tämä ei toteudu, hän turhautuu ja saattaa käydä sinuun käsiksi, koska et osaa lukea hänen ajatuksiaan.
Nämä katoamistemput mielessäni tukevat kohtaa 2: hän haluaa epätoivoisesti huomiota ja testata oletko hänestä huolestunut hänen ollessa kateissa. Mene ja tiedä, ehkä uskon liikaa ihmisten hyvyyteen ja todellisuus on se, että hän on mahdollisesti tuhonnut aivonsa huumeilla ja vetää sinua kurimuksessa syvemmälle ja syvemmälle.
Toisaalta mikäli hän aidosti inhoaa itseään, koska on saattanut sinut väkivaltaiseksi, tukee se jälleen kohtaa 2: Hän ajattelee että kykenemättömyydellään hän on saattamassa sinua itsensä kaltaiseksi.
Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että miehesi tarvitsisi sinun lisäksesi ehdottomasti myös ammattiauttajaa, joka neuvoisi keinoja ilmaista itseään muulla tavoin kuin väkivallalla.
Meillä tosiaan harvoin mies koskee minuun fyysisesti.Voidaan ihan yhden käden sormilla laskea vuodenkin fyysiset teot.Tiedän, että väkivalta muuttuu pikku hiljaa kovemmaksi ja saa lopulta tuhoisempia tekoja aikaa kuin nyt.
Olen vakavissani alkanut harkita eroa, koska en taida jaksaa olla tukemassa miestäni pois tästä tavasta, vaikka hän menisi itse vapaaehtoisesti hoidattamaan ongelmaansa.Olen kaiketi liian henkisesti väsynyt tukemaan jatkuvasti toista.Olen pistänyt kyllä merkille, miten mieheni käytös muuttuu heti kun tunteista pitäis puhua tai vaikeista asioista, jotka tavan suhteessa käsitellään yhdessä esim rahat on vähissä.
Kaiketi se voi olla myös omaa lähesriippuvuutta (ei ole kyl factaa onko minulla sellainen), mut joku osa kaiketi se omista aivoistani on muussina, kun en pysty näkemään kumminkaan asioita toisin.Tai se pelko että seuraavat noin 60 vuotta elänkin yksin ja myös kuolen yksin.Maailmasta on niin pirun vaikea löytää ketään.
yksin eläminen tuntuu niin vaikealta?
Onko huono suhde parempi vaihtoehto?
Itse olen elänyt yksin jo useamman vuoden ja voin kertoa sinulle, että siihen ei kuole. Itsekin olin joskus sitä mieltä, että en halua olla yksin, mutta enää en vaihtaisi vapauttani ja itsemääräämisoikeuttani minkäänlaiseen tyranniin. Jos kohdalle ei osu reilua ja rehtiä ihmistä, niin mikäs tässä on ollessa.
Väitän myös, että jos annat itsellesi tilaisuuden tutustua itseesi ja opettelet tulemaan toimeen itsesi kanssa, et jatkossa enää sekaannu arveluttaviin tyyppeihin. Kannattaa kokeilla!
naiset harrastavat useammin henkistä väkivaltaa
että onneks olkoon "omat koirat purru"
välillä näinkin päin
kerää vain sääliä saduillaan, jotta leikkaisit munasi.
Ensin uhkasi tappaa, sitten katosi ja samaan ketjuun voi liittää "Olen todella pahoillani ja kadun, että käyttäytymiseni on saanut myös sinut (henkisesti) väkivaltaiseksi".
Onko kyse ensimmäisestä suhteestasi? Uskot, ettei aidan takaa löytyisi sen parempaa seurustelusuhdetta?
Onko vanhempiesi liitto samankaltaista tappelua mitä sinulla ja miesystäväsi välillä on?
Eikö yksilö terapeuttisi ole siitä maininnut?
Mitä näet tulevaisuutesi miehen kanssa kymmenen vuoden kuluttua?
Sanoit, ettei teillä ole samanlaista mitä Matilla Ja Mervillä. Totuus kuitenkin on M M elivät yhdessä ja tappelulööppejä tuli pari kolme kertaa vuodessa.
Te taas asutte erikseen, mikäli muutate yhteen ja näette toisianne nykyistä enemmän, mikään ei takaa etteikö väkivalta voisi muuttua fyysisemmäksi. Ja mies on uhannut aikaisemmin tappaa sinut ja tiiviimpi kanssakäyminen mmiehen kanssa voi tuoda sen toteutuksen.