Tätä palstaa kun lueskelee, tuntuu salarakkaan - siis sen varatun miehen tai naisen - prototyyppi olevan suurinpiirtein haaremia pitävä kylmä peluri. Totta vai tarua..? Millaisia "oikeasti" salarakkaat ovat?
Minä olen salasuhteessa aivan tavallisen 4-kymppisen suomalaisen miehen kanssa. Ei ole erityisen komea, no minun silmääni kyllä hyvinkin puoleensa vetävä ja kivan raamikas. Olemme tunteneet jo pitkään ja vaikka jo alunperin välillämme oli kipinää, pysyimme vuosia kavereina. Mies, jonka opin tuntemaan, oli loistava seuramies ja empaattinen kuuntelija, kuitenkin niin, että hän piti muut ihmiset "käsivarren mitan päässä" itsestään. Omituiset sattumat sitten muutama vuosi sitten saivat meidät huomaamaan toisemme miehenä ja naisena... Tai no niin, mies sanoi, että kyllä hän on aina nähnyt minut erityisesti naisena... Mutta kuitenkin. Salarakkaani on älykäs ja karismaattinen, hyvä ihmistuntija. Toisinaan mielipiteissään hyvin jyrkää, mutta kuitenkin oikeudenmukainen. Äärettömän itsepäinen toisin ajoin ja ihmisille, joita ei arvosta, sangen tylykin. Vaikkei hänen suhteensa kanssani siitä kerrokaan, niin hän on hyvä isä. Lasten edelle ei mene mikään, se kertoo hänestä paljon. Vaimostaan hän puhuu hyvin harvoin, ei koskaan moittien millään tavalla. Miksikö noin hyvä mies ei sitten "tee oikein" ja eroa? Siksi, että on sanonut haluavansa olla mukana lastensa jokapäiväisessä elämässä niin kauan kuin he häntä tarvitsevat eikä hänellä kuitenkaan kotona ole mitenkään paha olla.
Minulle hän on ystävä ja rakastettu, suhteemme on pitkälti paljon muuta kuin fyysinen, vaikka sekin puoli välillämme toimii upeasti. Mies on turvallinen ja luotan häneen täysin - itseasiassa enemmän kuin esim exääni, jonka kanssa sentään jaoin arjen 10 vuotta.
"Haaremia" hänellä ei ole - kuulemma on tarpeeksi tekemistä jo pelkästään minun kanssani vehtaamisessa.
Minä olen salasuhteessa aivan tavallisen 4-kymppisen suomalaisen miehen kanssa. Ei ole erityisen komea, no minun silmääni kyllä hyvinkin puoleensa vetävä ja kivan raamikas. Olemme tunteneet jo pitkään ja vaikka jo alunperin välillämme oli kipinää, pysyimme vuosia kavereina. Mies, jonka opin tuntemaan, oli loistava seuramies ja empaattinen kuuntelija, kuitenkin niin, että hän piti muut ihmiset "käsivarren mitan päässä" itsestään. Omituiset sattumat sitten muutama vuosi sitten saivat meidät huomaamaan toisemme miehenä ja naisena... Tai no niin, mies sanoi, että kyllä hän on aina nähnyt minut erityisesti naisena... Mutta kuitenkin. Salarakkaani on älykäs ja karismaattinen, hyvä ihmistuntija. Toisinaan mielipiteissään hyvin jyrkää, mutta kuitenkin oikeudenmukainen. Äärettömän itsepäinen toisin ajoin ja ihmisille, joita ei arvosta, sangen tylykin. Vaikkei hänen suhteensa kanssani siitä kerrokaan, niin hän on hyvä isä. Lasten edelle ei mene mikään, se kertoo hänestä paljon. Vaimostaan hän puhuu hyvin harvoin, ei koskaan moittien millään tavalla. Miksikö noin hyvä mies ei sitten "tee oikein" ja eroa? Siksi, että on sanonut haluavansa olla mukana lastensa jokapäiväisessä elämässä niin kauan kuin he häntä tarvitsevat eikä hänellä kuitenkaan kotona ole mitenkään paha olla.
Minulle hän on ystävä ja rakastettu, suhteemme on pitkälti paljon muuta kuin fyysinen, vaikka sekin puoli välillämme toimii upeasti. Mies on turvallinen ja luotan häneen täysin - itseasiassa enemmän kuin esim exääni, jonka kanssa sentään jaoin arjen 10 vuotta.
"Haaremia" hänellä ei ole - kuulemma on tarpeeksi tekemistä jo pelkästään minun kanssani vehtaamisessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jännä, että luotat häneen täysin! Onko hän epärehellinen sitten vain vaimolleen?
No herttilei! Taas tämä sama "kakkosprovoilija". Sä se jaksat koko ajan suoltaa näitä provojasi. Ihan oikeasti HANKI ELÄMÄ!
provo? En usko, tai sitten tosi hyvin keksitty. Itse elänyt samassa tilanteessa, minun itsekunnioitus ei vain kestänyt tilannetta pitkään. Kaikki tai ei mitään - miksi tyytyä rippeisiin? Mutta noin se menee monikin kakkossuhde varmaan, tässä ainakin toinen samanmoisessa ollut. Äideillä kun on tapana kiristää isiä lapsilla, sitten nämä pysyvät avioliitossaan, jotta saisivat olla lastensa kanssa. Mietityttää vain, että millaisessa ilmapiirissä lapset joutuvat kasvamaan? Kuinka vääristynyt kuva heille tulee parisuhteesta... Miettikää niin isät kuin äiditkin tätä, kun niitä "kulissiliittojanne" väkisin ylläpidätte. Teettekö lapsillenne karhunpalveluksen tässä ja tuhoatte heiltä mahdollisuuden normaaliin, rakastavaan ja toista kunnioittavaan parisuhteeseen?
En tuomitse ketään tekemistään ratkaisuista, että älkääppä viitsikö alkaa suuta soittamaan että olisin jotenkin katkera ex-kakkonen. Ymmärrän täysin ratkaisua, missä yritetään lasten vuoksi pitää liitto kasassa. Mutta sitä en ymmärrä, miksi sitten pitää pettää puolisoaan. Eikö olisi paras erota, jos ei se aviokumppani riitä?
jos yksi nainen ei riit'ä? Kohtahan oltaisiin taas samassa tilanteessa.
joka kiristäisi miestään lapsilla. Tuon on pakko olla joku ukkomiesten keksimä urbaani legenda siitä miksei muka voisi erota. Kummallinen on myös tuo kuvitelma siitä, että perheessä olisi joku erityinen, vääristynyt ilmapiiri, jos mies käy vieraissa? Useimmiten mies jatkaa omaa elämässään perheessään ihan niin kuin ennenkin, vaikka kävisikin silloin tällöin vieraassa. Kummallisia kuvitelmia.
olen ajatellut: jos perheen ilmapiiri olisi yhtäkkiä jotenkin vääristynyt siksi, että miehellä on toinen nainen, niin miten ihmeessä sitten ei vaimo sitä huomaa..? Monesti kuitenkin on kuullut sanottavan, että miehen salasuhde on tullut puun takaa, joten... Lapsille riittää, kun kotona on kaksi toistensa kanssa toimeen tulevaa vanhempaa - miten tilanne voisi olla huonompi kuin esim ei-pettävillä vanhemmilla, jotka kuitenkin tappelevat koko ajan lastensa kuullen? Joskus kuulin jonkun sanovan, että salasuhteesta saa lisää virtaa olla kotonakin hyväntuulinen vanhempi ja "jopa" puoliso.
Minä tunnen äitejä, jotka kiristävät lastensa isijä lapsilla. Siinä ei lasta ajatella, kunhan vaan miestä saadaan lyötyä lasten avulla. Katseleppa ympärille silmät ja korvat avoinna, niin huomaat kyllä. Ja lue vaikka eroperhe.netistä tositarinoita. Ei tarvitse keksiä. Isätkin rakastavat lapsiaan, ja ovat valmiita tekemään heidän vuoksi mitä vain - jopa pysymään avioliitossa, josta ei itse saa muuta kuin sen ilon, että voi olla osa lastensa jokapäiväistä arkea, miehenä itseään ei voi toteuttaa. Mies tarvitsee myös naisen rakkautta. Eikös nainenkin miehen?
Silloin tällöi vieraissa käynti onkin ihan eri juttu kuin salasuhde saman naisen kanssa... Kuka elää se myös kokee, ei tarvitse kuvitella.
uskot kaiken, mitä salarakkaasi suustaan suoltaa! Ei muka haaremia? No, eihän kaks tai kolme naista vielä haaremi olekaan... Salarakkaasta ei puhuta julkisesti. Ei ikinä.
vaan oot niin hiton pettynyt siihen, ettei miehelle riittänyt kaksi naista, vaan piti olla vielä useampikin... Ota kuitenkin huomioon, että ihmiset on erilaisia ja toisilla on vain yks pitkä sivusuhde eläissänsä (joillain ei tietysti sitäkään, mikä on se paras ratkaisu).
Jaa? Miten toi aloittaja personoi salarakkaan? Mun silmään sattui vaan, että mies on nelikymppinen ja niitähän tässä maassa varmaan piisaa, nelikymppisiä omaan liittoonsa ryytyneitä ukkomiehiä. Tuskin aloittajakaan sitä turuilla ja toreilla kuuluttelee, että hälläpäs onkin saaaalaaaraaakaas...
Mun salarakas on sinkkumies, jonkun verran itseäni nuorempi, pitkä ja iso lihaskimppu, joka ei varsinaisesti ole komea, mutta hänellä on todella kookas "se"... Korvaa monet muut puutteet ;)
Tutustuimme netissä pikkuhiljaa ja nyt olemme seksisuhteessa, tapaamme minun ehdoillani... Ihannejärjestely!
Horo.
Itse en elä salasuhteessa kenenkään kanssa. En voi vastata siis galluppiisi, haittaako?