Olemme molemmat 25 v. Mieheni on nyt alkanut yhden vahinkoraskauden ja keskenmenon jälkeen puhua, että voisimme hankkia lapsia. Aiemmin emme ole asiasta juurikaan keskustelleet. Hänestä voisimme alkaa yrittää sitä. Minä mietin elämäämme lapsen kannalta. Asumme tällä hetkellä Helsingin keskustassa. Mielestäni olisi hyvä, että asuisimme lapsen kanssa omakotitalossa. En haluaisi myöskään, että lapsi joutuu muuttamaan. Tällä hetkellä asuntomme(kaksio) on auttamatta liian pieni, jos haluamme toimivan arjen lapsen kanssa. Piha on huono lapselle ja vaarallinenkin liikenteen takia. Lähistöllä ei ole leikkipaikkaa. En asuisi tässä lapsen kanssa kuin korkeintaan kävelyikään. Mieheni mielestä voimme muuttaa kaupungin sisällä kolmioon ja sitten omakotitaloon. Mietin onko tämä hyvä hetki. Mitä enemmän mieheni puhuu, sitä enemmän hän saa minut vakuutettua. Uskon, että selviämme yhdessä lapsen aiheuttamasta ylimääräisestä stressistä ja huolista. Suhteemme on hyvin kitkaton ja puhumme paljon toistemme kanssa sekä tuemme toisiamme. Haluan mennä eteenpäin elämässä, niin kuin elämäkin menee, mutta onko huono hetki? Pitäisikö odottaa siihen asti, että asumme isommassa asunnossa, jossa lapsi saa enemmän tilaa olla ja leikkiä ulkona? Vai onko aina huono hetki ja se pitää vain tehdä?
Lapsien hankinta
Lotta¨¨¨
6376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No laitatte molemmat projektit (lapsi, asunto) käyntiin?! Ei se uusi asunto tunnu pakollinen olevan ennen kävelyikää, joten onhan siinä vähän aikaa asuntoa etsiä. Kyllä muutto raskaanakin tai lapsen kanssa onnistuu...
Eikohän tekosyitä lapsenteon lykkäämiseen loydy, mutta niin kauan kun parisuhde on hyvä ja lapsia halutaan, niin ei kande lykätä - voi mennä joskus kauan kun edes tulee raskaaksi (eikä mene kesken).
Tuo kuulostaa fiksulta. Ehkä kaipasinkin vaan vähän kannustusta. Muuttaa en halua ennen kuin se lapsi on todella tulossa, koska nykyinen asuntomme on ihana. Muuttoja siksi karsastan lapsen kanssa, koska haluan, että lapsi saa kiintyä yhteen paikkaan, joka tuntuu kodilta. Se keskenmeno tapahtui onnettomuuden takia eikä tietääkseni suvussa ole taipumusta ongelmiin raskauksissa. Ehkä näistä asioista pitää keskustella mieheni kanssa vielä syvemmin, kun hän tulee työmatkaltaan.
Ensimmäisenä vuonna se lapsi ei tarvitse kuin teidät.
Miten niin lapsen kanssa ei voi muuttaa ???
Jos se on 3 kk ja aina nukkuu, niin huomaako se asuinpaikan vaihtuvan? :)
Ja onko se omakotitalo tae lapsen menestyksekkääseen kasvatukseen? Kerrostaloistakin kasvaa oikein mallikkaita lapsia.
Ennen tarha- tai kouluikää olisi hyvä muuttaa sinne, missä haluaa loppujen lopuksi asua.
> Vai onko aina huono hetki ja se pitää vain tehdä?
Näin se taitaa monella olla. Syitä löytyy aina, jos lasta ei halua tehdä.
Mieti asiaa siltä kannalta, että mitä aikaisemmin teet lapset, sen pidemmälle voit seurata heidän elämäänsä.
Jos 40-vuotiaana teet lapsen, niin et ehkä ehdi nähdä hänen aikuiselämäänsä.
Jos taas saat lapsen 20-vuotiaana, voit ehtiä jopa nähdä lapsesi lapset ja jopa heidän lapsensa.
Onko silloin merkitystä sillä, asuiko lapsi ensi vuotensa omakotitalossa vai kerrostalossa? :)
Teillä on ollut hyvä sauma miettiä asiaa: vahinkoraskaus, jatkettu odotus. Olette jo silloin halunneet sen lapsen. Nyt teillä on jo kokemusta puhua siitä, että todella haluatte lasta.
Joku voisi olla onnellinen, kun vahinkoraskaus on mennyt kesken. Uutta ei laitettaisi alulle mistään hinnasta.
Miehesi taas on huomannut ajattelevansa, että lapsi olisikin ollut enemmän kuin tervetullut. Hänelle on jäänyt ikävä lasta. Hän todella halusi sen saada. Siksi hän on alkanut puhumaan sinulle uudestaan asiasta.
Huomannut, että vahinko ei ollutkaan vahinko, vaan onnellinen sattuma.
Nyt on tilanne, että voitte itse yrittää uutta raskautta ihan tietoisesti. Se tekee päätöksestä hieman vaikeamman, mutta voisit miettiä sitä hetkeä, kun olet päättänyt jatkaa vahingossa alkanutta raskautta.
Olet varmasti ollut onnellinen, kun mahassasi on ollut jotain, mitä olette yhdessä odottaneet.
Keskenmenon kokeneena sinulle tulee varmasti surullisiakin asioita mieleen ja se saa sinut ajattelemaan asiaa kaksi kertaa. Mieti tarvitsetko vielä suruaikaa, vai olisitko jo valmis odottamaan uutta tulokasta.
näin järjellä ajatellen. itse muuttaisin jo ennen raskautta siihen oikeaan sopivaan kotiin, koska näin ollen sinun ei tarvitse raskauden aikana stressata mahdollista muuttoa tai sitä, että löytyykö sopiva koti lapselle kun se on syntynyt ja sen jälkeen.
myöskin muutto on helpompaa ilman lasta. onhan se helpompi hankkia tarvittavat lastentarvikkeetkin uuteeen asuntoon kun tietää minne mahtuu ja mitä. kun lapsi syntyy, siitä tulee aina paljon stressiä ja oma aika vähenee ja monesti parisuhde on vähän kireä, kun vauva itkee ja tälläistä. ja siinä pitäisi sitten suunnitella vielä muuttoa ja tuollaista?
eli kun ajattelee että jos suvussasi on keskenmenoihin taipumusta, kannattaa silloin huolehtia alkuun jo mahdollisimman stressitön ympäristö. varsinkin helsingissä tietääkseni asuntoja saa hakemalla hakea, joten ainakin minun mielestä lapselle ja teille vanhemmille olisi parasta, että asunto hankittaisiin ennen lasta.
> eli kun ajattelee että jos suvussasi on keskenmenoihin taipumusta, kannattaa silloin huolehtia alkuun jo mahdollisimman stressitön ympäristö.
Tämä oli hyvä havainto :)
On sitä ennenkin eletty ahtaasti, asuttu kaupungissa, muutettu lapsen kanssa jälkeenpäin isompaan, tai muutettu kahdestaan etukäteen isompaan, jne. Se halusi (toisesta viestistä) niputtaa, muutto pienestä kerrostalo asunnosta OK -taloon, siihen hetkeen kun lapsi on todella tulossa, kuulostaa kyllä erittäin epäkäytännölliseltä, varsinkin jos on vielä ensimmäinen lapsi.
Mielestäni sinun kanattaa enemmän miettiä asiaa siltä itsesi kannalta, haluatko lapsia vai et, ja jos halut, niin sitten lähteä rakentamaan miehen kanssa sitä ympäristöä mihin haluat lapsen syntyvän. Loputtomiin sitä ei kuitenkaan voi rakentaa jos lapsen haluaa saada. Nyt tuo kirjoituksesi on hieman ympäripyöreä, eli lapsi pitäisi tulla kun muutetaan isompaan, mutta toisaalta et halua muuttaa ennen kuin lapsi on tulossa.