Mikä kumma siinä on että toisen lapsen syntymän jälkeen täytyy sitten erota. Tehtiinkö se toinen huonosti menevän suhteen pelastamiseksi? Vai kyllästyykö mies synnytyksessä veltostuneeseen ja lihonneeseen naiseen. Vai eikö tyhjäksi imetyt entiset rinnat, nykyiset patalaput saa enää miestä kiihottumaan ja hän lähtee parempien vartaloiden perään. Monille miehille naisen kiihottavan vartalon rupsahtaminen on pettymys, uskokaa pois.
2 lasta ja ero!
wetwtww
141098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Turha siinä on synnytyksiä syytellä, jotkut haluaa viettää teinielämää hamaan loppuunsa asti, ei siinä perhekeskeisyydelle ole sijaa. Lakatkaa miehet pistämästä niitä naisianne paksuksi jos muka lasten saaminen pilaa puolison fysiikan niin että on pakko vaihtaa, sterilisaatio ei ole mikään uusi juttu.
Mies ei saa koskaan jättää naista. Nainen ei kestä jätetyksi tulemista ja alkaa roikkumaan, uhkailemaan itsemurhalla ja käyttää lapsia aseena. Miehen tulee elää naisen tossun alla loppuelämä seksittömässä liitossa, koska se on naisen mielestä ainut oikea tapa elää. Onneksi pääsin kitisevästä ämmästä eroon ja nyt on taas kunnon seksiäkin. Ja nyt sitten haukkumaviestejä perään. Kiitti!
Kiltistä naisesta kasvoi pirttihirmu. Varmaan sekin on miehen vika. Joopa Joo
hän oli alkujaankin sellainen päällepäsmäri mutta sinulla kesti turhan kauan tajuta se.
niin, ku se vittu oli niin hyvvväää!!
mieheeni. Ei se nyt mitenkään rupsahtanut ollut, mutta kun muut miehet alkoivat niin kovin kiinnostumaan minusta, niin oli parempiakin tarjolla.
Kylläpä se liitto on koluttu läpi jo kahden mukelon jälkeen...
Pelkkää kyllästymistä toiseen se koko homman ydin on, ei siinä ulkonäkö paljon enää paina.
Mukavampaa on vieraan kanssa, jonka silmät tuikkii, kuin sen kotihirmun kanssa..
tajuaa, ettei halua hoitaa kolmatta, sitä muka aikuista ihmistä, jolla on omakin äiti. Jos lasten isä on yhtä hoidettava kuin ne omatkin, imeväiset, taaperot, niin pakostakin alkaa ajattelemaan, että kuka pärjää ilman minua, mies vai nuo pienet.
Turha sanoa sitä, että olisi pitänyt katsoa kenen kanssa menee lapsia tekemään; parisuhteessa vasta muuttunut tilanne voi laukaista piirteitä, joita tuskin oli edes olemassa ennen vanhemmuutta. Itsekin erosin toisen lapsen ollessa jotain kolmen vanha; toisen lapsen syntymä alkoi avata silmiä, aloin tajuamaan, ettei lasten isästä ole vastuuta kantamaan, vaan hän mieluusti olisi käyttäytynyt kuin teini-ikäinen, meni ja tuli kuin vastuuton keskenkasvuinen. Voi olla että hän oli aina käyttäytynyt niin, mutta ilman lapsia en ollut moista tajunnut.
Vain yksi äiti per asiakas, pyysin miestä aikuistumaan tai lähteämään. Hän lähti, mikä ei toisaalta osoittautunut yhtään huonommaksi ratkaisuksi.
Juuri näin. Toisen lapsen synnyttyä tajusin vasta, että minulla onkin kolme lasta, helpommalla pääsin, kun otin eron, olen vain kahden lapsen yksinhuoltaja, en kolmen. Ihan hyvissä väleissä ollaan edelleen, mies näkee lapsia pari kertaa kuussa, saa nyt tehdä mitä huvittaa, pelata rauhassa tietokonepelejään vaikka aamusta iltaan saakka ilman häiritsevää perhettään. Kyllästyin olemaan itsestäänselvä lastenhoitaja- kokki ja siivooja. Ja sama juttu, turha sanoa, että mitäs menit naimisiin sellaisen kanssa, sillä alussa, ennen lapsia tilanne oli aivan toinen, minä en ollut äiti eikä mies ollut isä, se muuttaa ihmistä, elämään tulee oma lapsuus, se ei välttämättä ole hyvä asia, jos kasvu ja kehitys on pysähtynyt kymmenvuotiaan tasolle.
Luulin itsekkin olevani maailman parhaan miehen kanssa, ei kulkenut baareissa, hoiti kotia kanssani ja ryyppäsi vain silloin tällöin..
No uskalsin sitten 5 vuoden jälkeen tehdä 2 lasta hänen kanssaan ja miten kävi?
Alkoi baari-illat, kun vähänkään uskalsin häntä arvostella ja apua olla vailla lasten hoidossa.
Rupesi työpaikan pippalot kiinnostamaan ja vähän viinaa maisteltuaan karkailut illanviettoihin.
Aamulla sitten sai katella sitä krapulaista naamaa...kyllä vitutti!
Mies muuttui lasten syntymän jälkeen vastuuttomaksi siaksi ja valehtelijaksi,joten sitä ei todellakaan voi tietää, minkälaisen ihmisen kanssa on 10 vuoden jälkeen naimisissa, jos on kestänyt niinkään kauan koko teatteria!
Yleensä nainen ottaa eron.. Eroherkin naistyyppi on eroperheen vanhin tyttölapsi..
Tartteeko selittää lisää?
Liekkö tuo nyt niin yleistettävissä..?
Itse olen eronnut 2 kertaa ja vanhempani ovat edelleen naimisissa.
Isäni ei ole ollut koskaan viinamiehiä, mutta exäni ovat...siinä syy eroihini.
Viinattomia ukkoja on niin harvassa nykyään, joten eiköhän se yleisin syy löydy ihan sieltä pullosta.
Kahden lapsen jälkeen elämä ei miehestä saanut muuttua hänen osaltaan yhtään toisenlaiseksi: hänellä vapaus mennä ja tulla ja harrastaa. Kotityöt ja lastenhoito ja heidän kylvettelynsä, ulkoiluttamisensa, kerhoissa käyttämisensä, lasten kanssa yöheräämiset yms..nehän ovat tulevan entisen mieheni mielestä pelkästään akkojen hommaa. edes roskia ei itse vie. Pikkuhiljaa on mies laiskistunut ja veltostunut, totta. Itse äitinä en. Kyllä kysyntää olisi. Vaan kun tästä elämäni käänteestä puhtaille vesille selviän, en halua paitsi elää lasteni kanssa. He ovat aurinkojani
Edellisen kirjoitus oli kuin omasta elämästäni. Tosiaankin kun omilleni pääsen lasten kanssa niin ei siinä miehiä vähään aikaan tarvita.
Menin naimisiin ahkeran, vastuullisen, keskustelutaitoisen, liikunnallisen, työorientoituneen, kaikin puolin ok-miehen kanssa, jonka uskoin tuntevani.
Nykyään olen naimisissa laiskan, vastuuttoman, tuppisuisen, liikkumattoman, töistä laistavan (niin koti- kuin kodin ulkopuolisistakin töistä), kaikin puolin ääliömäisen, narsistisen ja alkoholisoituneen ukon kanssa. Loppu häämöttää. Lastentulon jälkeen alkoi muutos ukossa. Itse olen niin kuin ennenkin, eikä myöskään fyysistä rupsahtamista ole tapahtunut.